Mikä neuvoksi? Todella arka lapsi, myös todella temperamenttinen

[kmb]

Kyseessä siis tyttö 3v5kk. Ongelmaksi on ihan nyt viime viikkoina tullut tytön arkuus tiettyjä asioita kohtaan. Hän esim ei voi käydä vessassa täällä kotona kun meillä on vieraita. Koska hänen mielestään muut kuulevat ja nauravat ( !) Olenkin ohjannut tyttöä vessaan ja aukaissut hanan, joka joskus auttaa. Mutta ei aina. Vieraspaikoissakin hän pidättelee viimeiseen asti, ei myönnä hätäänsä vaikka kyselen, sitten tulee housuun. Näistä vahingoista tyttö suuttuu minulle ja mököttää, sanoo että äidin vika. Näin on käynyt nyt komesti.
Kotona tai vieraspaikassa ei saa tytön kuullen puhua mistään häneen liittyvästä koska muuten suuttuu. Esim. jos mummolassa puhumme äitini kanssa tytön kerhoiluista niin tyttö tulee huutamaan että ei saa puhua, olkaa hiljaa. Tytöllä on pikkuveli 9kk ja hoitaa poikaa mielellään, mutta edes pikkuveljen kuulumisista ei saa puhua kenellekään, koska tyttö suuttuu jos kuulee. Mököttää ja juoksee omaan huoneeseen.
Jos tyttö sanoo jotain mielestäni hauskaa ja naurahdan, niin suuttuu. Hänelle ei missään nimessä saa nauraa

Kotona ollessa juttelee ja touhuaa, kyläpaikassa tai kerhossa saattaa olla sanomatta sanaakaan ja on omissa oloissaan.

Onko ikään kuuluvaa, vai jotain sisarkateutta vai mitä?

 

[Niinseon]

Kannattaa kysyä: "Mikä sinua harmittaa?" kun tyttö huutaa: "Ei saa puhua!" On voinut oppia vanhemmilta, kun jossain tilanteessa vanhemmat ovat käskeneet vaikenemaan. Saako tyttö puhua ylipäätään asioistaan ja tuleeko hän kuulluksi? Juttelemalla tytön kanssa asiat ratkeavat ja tilanteet rauhoittuvat. Uhmaa tulee, itkua ja harmitusta välillä ja se on normaalia jos mikä!

 

[gggg]

Tämä ei nyt ole vastaus kysymyksiisi, mutta mä muistan kyllä omasta varhaislapsuudesta sellaisen, kun aina hävetti kauheasti jos äiti alkoi kertoa jotain hassua sattumusta minusta tai jos olin sanonut jotain hauskaa. En ymmärtänyt silloin sitä aikuisten näkökulmasta, että se oli oikeasti söpöä ja hauskaa ja siksi aikuiset nauroivat. Muistan vain että se oli kauhean noloa ja yritin aina saada äidin vaikenemaan.

 

[aloittaja...]

Jostain kumman syystä en tätä ketjua löytänyt kuin vasta nyt googlen kautta...

Mutta siis kyllä minä tytön kanssa juttelen paljonkin, hän on kotona välillä kunnon papupata. Kyllä päivän asioista puhutaan, en tiedä pitäisikö siis olla kyselemässä ihan tietyin välein että mitä hänelle kuuluu?
En muista ainuttakaan tilannetta jossa olisi käskenyt esim, omaa miestäni tai tyttöä olemaan hiljaa... muulla lailla on ilmaistu jos on haluttu että on nätisti tms. "oleppa nätisti," tai "vähän pienempää ääntä".

Eikö muilla ole kokemusta omien lasten kautta tai omakohtaista kokemusta?

Huoh... tänäänkin kun olimme kerhossa aamupäivällä, niin tuli karmee show kun tyttöä alkoi pissattamaan, eikä häntä saanut vessaan millään. Meinasinkin jo kotona lähtiessä laittaa vaipan varulta mutta ajttelin "ei sitä enää tapahdu, ylireagoin". Mutta kun päästiin autoon (kiireellä siis lähtiin kun huomasin ettei häntä vessaan saa) niin pissat tuli. Oli kuitenkin kosteussuoja alla. Se kosteusuojakin on sellainen "nolojuttu", ja siitäkin on huudettu, itketty ja mökötetty.