T
tjaa-aa
Vieras
Aikaisemmin olen ollut innoissani vähän kaikesta ja erityisesti joulusta. Olen tykännyt värkätä ihmisille kaikkea omin pikku kätösin. Askarrellut kortteja, koristellut pipareita jne.
Vaan nyt. Tein joulukortteja ja mietin ne valmiiksi saatuani, että mitähän järkeä tässäkin oli. Ihmiset saavat kortin, katselevat sitä vähän ja joulun jälkeen se lentää roskiin. Kertakäyttöä. Miksi siis nähdä vaivaa? Ihan samalla tavalla se minun tekemä korttini unohtuu kuin Tiimarista ostettukin. Tuskin kukaan ensi vuonna muistaa, millaisen kortin tänä vuonna posti toi. Enkä enää pahemmin ilahdu niistä joulukorteista, jotka olen itse saanut. Roskan määrä vain ahdistaa.
Tai piparit. Mietin, että tänä vuonna ei taida minua huvittaa niitä koristella. Koristeethan ei kovin hyvältä maistu, hetken iloa niistäkin. Jos edes sitä, eihän kaikki edes niitä huomaa. Lapsi tietysti tykkää koristella, joten varmaan hänelle annan tarvikkeet, mutta tuskinpa itse intoudun pikeerin tai muun kanssa tänä vuonna leikkimään.
Sama kyllästyminen on iskenyt kaikessa. Ei huvita säätää mitään erikoista, nykyään minulle riittää, että tavara ajaa sen asian, johon se on tarkoitettu. En ole saanut aikaiseksi ostaa uutta talvitakkia tai kenkiä, koska entiset (eivät enää niin kauniit tai muodikkaat) ajavat asiansa. Mihin tunkisin ne entiset, vielä käyttökelpoiset, jos nyt uudet hankkisin? Ylipäänsä minua ärsyttää ostaa mitään.
Vaan nyt. Tein joulukortteja ja mietin ne valmiiksi saatuani, että mitähän järkeä tässäkin oli. Ihmiset saavat kortin, katselevat sitä vähän ja joulun jälkeen se lentää roskiin. Kertakäyttöä. Miksi siis nähdä vaivaa? Ihan samalla tavalla se minun tekemä korttini unohtuu kuin Tiimarista ostettukin. Tuskin kukaan ensi vuonna muistaa, millaisen kortin tänä vuonna posti toi. Enkä enää pahemmin ilahdu niistä joulukorteista, jotka olen itse saanut. Roskan määrä vain ahdistaa.
Tai piparit. Mietin, että tänä vuonna ei taida minua huvittaa niitä koristella. Koristeethan ei kovin hyvältä maistu, hetken iloa niistäkin. Jos edes sitä, eihän kaikki edes niitä huomaa. Lapsi tietysti tykkää koristella, joten varmaan hänelle annan tarvikkeet, mutta tuskinpa itse intoudun pikeerin tai muun kanssa tänä vuonna leikkimään.
Sama kyllästyminen on iskenyt kaikessa. Ei huvita säätää mitään erikoista, nykyään minulle riittää, että tavara ajaa sen asian, johon se on tarkoitettu. En ole saanut aikaiseksi ostaa uutta talvitakkia tai kenkiä, koska entiset (eivät enää niin kauniit tai muodikkaat) ajavat asiansa. Mihin tunkisin ne entiset, vielä käyttökelpoiset, jos nyt uudet hankkisin? Ylipäänsä minua ärsyttää ostaa mitään.