Mikä on biovanhemman rooli osana parisuhdetta uusperheessä?

[vierailija]

Jutellaanpa uusperheistä. Olisi mukava kuulla kokemuksia, ja neuvojakin.

Otetaanpa ensin helpot asiat: lapsi tai lapset tulevat ensin. Tietysti. Tästä toki ollaan kaikki aikalailla yksimielisiä. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa?

No toki ainakin sitä, että uuden puolison tulee pystyä hyväksymään se, ettei ole ykkönen vaimonsa/miehensä silmissä, lapset tulevat ensin. Pitää olla joustava ja valmis kompromisseihin.

Entäpä lapsilta? Onnistunut uusperhe toki vaatii lapsilta (ikänsä mukaisella kypsyydellä) valmiutta jollakin tavalla hyväksyä uusi henkilö osaksi arkeaan ja perhe-elämää. Voi toki olla vaikea tilanne, ja lasta pitää tässä tukea. Uuden puolison pitää tämä ymmärtää.

Entäpä lapsen vanhemmalta? Tämä minua vähän häkellyttää. Puhuuko kukaan siitä, mitä uusperhe edellyttää toimiakseen lapsen tai lasten vanhemmalta? Yleisessä keskustelussa voisi miltei kärjistäen sanoa suositeltavan sitä, että ryhdyt huonoksi puolisoksi, ja jätät puolisosi aina kakkosviulun soittajaksi. Vai miksi ydinperheiden vanhemmille ei niinkään näe korostettavan, kuinka parisuhteessa on tärkeintä asettaa lapset etusijalle, ja olettaa että puoliso vain sopeutuu.

Herättääkö tämä mitään keskustelua? Vai onko uusperhekuvioissa lasten vanhemmalla mitään samanlaista roolia puolisoaan kohtaan kuin ydinperheessä? Kokemuksia?

 

[vierailijatartar]

Meillä ei ollut mitään ongelmia. Mies on jämppi kasvattaja ja sen lapset todella hyväkäytöksisiä. Meillä on myös yhteinen lapsi ja sisarukset ottivat hänet heti omakseen.
Taitaa olla aikuisista kiinni miten tuo homma sujuu.

 

[vierailija]

Mä meinasin ensin vastata mut sitten en mutta kommentoin nyt kuitenkin...mun oli vaikea saada ap: jutun juonesta kiinni ihan tarkalleen mutta noin yleisesti jotkut kai laittaa puolison ykköseks, toiset lapset. Perusperheessä ei niin tarvinne valitakaan, useimmat yhteisten jälkeläisten vanhemmat laittaa kai luonnostaan lasten asiat ja edut ykkösasiaksi parisuhteen siitä kärsimättä. Uusperheessä homma ei niin helpolla ehkä mene, varsinkin jos mutkaisat välit uudella puolisolla ja lapsilla.

 

[vierailija]

Niin no niinhän se ei tietenkään mene, että puolisoa saa laiminlyödä koska lapset on ykkösiä. Eihän se niin mene ydinperheessäkään.

Eli kyllä puolisoakin kohtaan on velvollisuuksia, vaikkei hän olisikaan lasten biologinen isä taikka äiti. Ei se lasten ykkösenä oleminen tarkoita sitä, etteikö sillä biovanhemmallakin olisi velvollisuuksia panostaa suhteen toimivuuteen. Joustamista tarvitaan.

 

[epek]

Niin no niinhän se ei tietenkään mene, että puolisoa saa laiminlyödä koska lapset on ykkösiä. Eihän se niin mene ydinperheessäkään.

Eli kyllä puolisoakin kohtaan on velvollisuuksia, vaikkei hän olisikaan lasten biologinen isä taikka äiti. Ei se lasten ykkösenä oleminen tarkoita sitä, etteikö sillä biovanhemmallakin olisi velvollisuuksia panostaa suhteen toimivuuteen. Joustamista tarvitaan.

Lapset menee aina edelle, minulla ainakin. Noita varpusia saattaa löytyä muitakin mutta lapsiani mikään ei voi korvata.
Jos toinen ei tätä ymmärrä niin se on soromnoo, ei ole edes keskusteltavaa aiheesta.

 

[vierailija]

Lapset menee aina edelle, minulla ainakin. Noita varpusia saattaa löytyä muitakin mutta lapsiani mikään ei voi korvata.
Jos toinen ei tätä ymmärrä niin se on soromnoo, ei ole edes keskusteltavaa aiheesta.

Ja jos biovanhemmalle on tuollainen asenne, toivottavasti varpunen ymmärtää mahdollisimman pian sanoa soromnoo.

Ei mikään ihmissuhde toimi, jos asioista ei voi edes keskustella. Tuo 'lapset on aina etusijalla' on samanlainen yleistävä hokema kuin vaikka 'jokainen äiti on lapselleen paras äiti' tai 'pojat on poikia'. Niiden toisteluja hokeminen ei pyhitä sitä seikkaa että on urpoa olla huomioimatta puolisoa suhteessa, jotkut äidit ovat järkyttävän huonoja äitejä ja jotkt pojat kamalia riiiviöitä, joiden käytöshäiriöitä ei sukupuolella selvitellä.

Itse en edes harkitsisisi suhdetta tuollaisen 'tästä ei edes keskustella'-tyypin kanssa. Onneksi sekä mieheni että lasteni isä, jotka siis ovat kaksi eri henkilöä ja fiksuja tyyppejä kummatkin, ymmärtävät että lasten kasvatus vaatii kaikkien siihen osallistuvien aikuisten keskusteluyhteyttä, ja lasten etu ei ole se, että esimerkiksi minä täysin yksioikoisesti toimisin oman pääni mukaan kaikessa ja pyhittäisin sen jollain 'minun lapseni tulevat ensin' höpinällä. Lasten etu on MYÖS se, että perhe voi hyvin, ja he elävät taloudessa jonka aikuisilla on terve ja tasapainoinen parisuhde, ei niin että joku on siellä täysin ulkopuolisena pyöränä sanelluilla ota tai jätä-ehdoilla.

Ja minun velvollisuuteni biovanhempana on tietysti tukea lapaiani ja puolisoani tässä uusperhekuviossa, ja ymmärrän toki usein arvostaa puolisoni panosta lasteni hoidossa ja olla se joka joustaa aina kun sen paikka on.

 

[TiiBii]

Ööö...

Toki lapset tulevat ensin. Mutta lastenkin pitää sopeutua uuden perheen elämään. Tavallaan siis lapset tulevatkin vasta uusperheen jälkeen.

Meillä toimitaan kuten toimitaan, mut ja puolisoni kehittämin säännöin ja lasten on kyllä se nieltävä. Ja hyvin on sujunut!

Ei taatusti ole hyväksi lapsille paapominen mitä joissain uusepreheissä olen nähnyt. Siis että pienille annetaan kaikessa periksi ja teinit saavat lorvia ja haistatella päin näköä.

 

[Mummeliisa]

Minä en oman kokemukseni perusteella näe eroa vanhemmuudessa (tai pariushteessa lukuunottamatta tietenkn yksilöllisiä ihmisten välisiä eroavaisuuksia) ydinperheessä ja uusperheessä.

 

[???]

Minä en oman kokemukseni perusteella näe eroa vanhemmuudessa (tai pariushteessa lukuunottamatta tietenkn yksilöllisiä ihmisten välisiä eroavaisuuksia) ydinperheessä ja uusperheessä.

Ehkä siks, että sun uusperheessä ei ollu sitä toista biovanhempaa, jota pitää kuunnella ja joka on osa lasten kasvatusta ja elämää?

 

[Mummeliisa]

Ehkä siks, että sun uusperheessä ei ollu sitä toista biovanhempaa, jota pitää kuunnella ja joka on osa lasten kasvatusta ja elämää?

Epäilemättä se vaikuttaa.
Samoin mieheni kyky rakastaa kaikkia lapsiamme ja lastenlapsiamme tasapuolisesti suosimatta biologisia perillisiään.

 

[vierailija]

Epäilemättä se vaikuttaa.
Samoin mieheni kyky rakastaa kaikkia lapsiamme ja lastenlapsiamme tasapuolisesti suosimatta biologisia perillisiään.

Tätä asiaa en koskaan tule uskomaan, että omiaan ei muka rakastaisi yli kaikkien muiden, vaikka muut lähellä olisivatkin. Ei tietenkään, KOSKAAN, kukaan aio sitä ääneen sanoa tai myöntää, jos aikoo pitää perheen kasassa ja puolison tyytyväisenä.

 

[saidskkdq]

mitä te nyt ihan konkreettisesti tarkoitatte lasten etusijalle laittamisella?

 

[TiiBii]

mitä te nyt ihan konkreettisesti tarkoitatte lasten etusijalle laittamisella?

Mä muuten mietin samaa.

Mulle se on sitä, että jos jollakulla on hätä, hoidetaan se ensiksi. On sit kyse sairaudesta tai tunnepuolen ongelmasta tai vaikka jostain koulujutusta.

Normaalioloissa taas jokainen on tasavertainen. Yhtälailla pitää saada miehen (ja minun!) hellyyttä, hoivaa ja huomiota.

Jos on joku juttu mikä ei jotakuta miellytä, pitää keksiä yhdessä kompromissi tai sit on vaan sopeuduttava. Esimerkiksi se, että kuopus ajoittain ripustautuu muhun. Seuraa kuin hai laivaa. Ja saa seurata. Kunnes mua alkaa ärsyttää se ja komennan omiin leikkeihinsä. Ja silloin keskityn itseeni tai vaikka mieheen eikä kuopuksella ole asiaa sotkemaan. Ymmärtää jutun selittämällä, eikä siitäkään ole siis tullut ongelmaa.

 

[vierailija]

mitä te nyt ihan konkreettisesti tarkoitatte lasten etusijalle laittamisella?

Erittäin hyvä kysymys. Valitettavan monestihan se on sellainen tyhjä hokema, joka ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että hokija haluaa korostaa omaa erinomaisuuttaan. Normaaliperheessä oleva lapsihan ei tarvitse mitään horjumatonta ykkösasemaa yli kaiken ja kaikkien muiden, muutenhan kenelläkään ei voisi olla sisaruksiakaan. Eikä normiarjessa isät ja äidit mieti miten varmuudella nyt ovatkaan sitten tehneet joka ainoan ratkaisunsa lapsen mielen mukaan, eivät esimerkiksi välillä puolisoaan huomioiden.

Ehkä joillekin ero ja ydinperheen rikkominen lapsilta aiheuttaa syyllisyyttä, joka hiukan helpottuu jos voi tulevaisuudessa ajatella korvaavansa sen lapsille asettamalla heidät aina ykköseksi. Vitsihän piilee siinä, että yksikään lapsi ei hyödy siitä, että tottuu aina olemaan kiistaton ykkönen, eikä joudu koskaan oppimaan toisten huomioimista, kompromisseja tai vaikkapa äidin hyvinvoinnin ajattelemista välillä. Ja sitä että aina ei voi saada kaikkea, ja vanhemmillakin on oma elämä.

Perhe on tärkein ja perhe on ykkönen. Lapset ovat osa perhettä ja siten ykkössijalla, jos nyt jotain sijoja on ehdottomasti jaettava.

 

[vierailijas]

Erittäin hyvä kysymys. Valitettavan monestihan se on sellainen tyhjä hokema, joka ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että hokija haluaa korostaa omaa erinomaisuuttaan. Normaaliperheessä oleva lapsihan ei tarvitse mitään horjumatonta ykkösasemaa yli kaiken ja kaikkien muiden, muutenhan kenelläkään ei voisi olla sisaruksiakaan. Eikä normiarjessa isät ja äidit mieti miten varmuudella nyt ovatkaan sitten tehneet joka ainoan ratkaisunsa lapsen mielen mukaan, eivät esimerkiksi välillä puolisoaan huomioiden.

Ehkä joillekin ero ja ydinperheen rikkominen lapsilta aiheuttaa syyllisyyttä, joka hiukan helpottuu jos voi tulevaisuudessa ajatella korvaavansa sen lapsille asettamalla heidät aina ykköseksi. Vitsihän piilee siinä, että yksikään lapsi ei hyödy siitä, että tottuu aina olemaan kiistaton ykkönen, eikä joudu koskaan oppimaan toisten huomioimista, kompromisseja tai vaikkapa äidin hyvinvoinnin ajattelemista välillä. Ja sitä että aina ei voi saada kaikkea, ja vanhemmillakin on oma elämä.

Perhe on tärkein ja perhe on ykkönen. Lapset ovat osa perhettä ja siten ykkössijalla, jos nyt jotain sijoja on ehdottomasti jaettava.

Erittäin hyvin kiteytetty. Jos lapsen parasta olisi ajateltu tarpeeksi ajoissa, se lapsi ei olisi koskaan joutunut uusperhetilanteeseen jossa on biovanhempaa, etää, lähin ym. ym. ja sitten mietitään mikä on lapsen parasta. Mielestäni se on ehjä, rakastava perhe jossa on kaksi rakastavaa vanhempaa. Olkoot vaikka lapsen hankkinut homo/lesbopari, mutta juuri ne vanhemmat joiden perheeseen lapsi on syntynyt.

 

[vierailija]

Epäilemättä se vaikuttaa.
Samoin mieheni kyky rakastaa kaikkia lapsiamme ja lastenlapsiamme tasapuolisesti suosimatta biologisia perillisiään.

Mutta eihän heillä ollut yhteistä kieltä? Heikillä suomi ja sun vanhemmilla lapsillasi ruotsi.

 

[vierailija]

Ja jos biovanhemmalle on tuollainen asenne, toivottavasti varpunen ymmärtää mahdollisimman pian sanoa soromnoo.

Ei mikään ihmissuhde toimi, jos asioista ei voi edes keskustella. Tuo 'lapset on aina etusijalla' on samanlainen yleistävä hokema kuin vaikka 'jokainen äiti on lapselleen paras äiti' tai 'pojat on poikia'. Niiden toisteluja hokeminen ei pyhitä sitä seikkaa että on urpoa olla huomioimatta puolisoa suhteessa, jotkut äidit ovat järkyttävän huonoja äitejä ja jotkt pojat kamalia riiiviöitä, joiden käytöshäiriöitä ei sukupuolella selvitellä.

Itse en edes harkitsisisi suhdetta tuollaisen 'tästä ei edes keskustella'-tyypin kanssa. Onneksi sekä mieheni että lasteni isä, jotka siis ovat kaksi eri henkilöä ja fiksuja tyyppejä kummatkin, ymmärtävät että lasten kasvatus vaatii kaikkien siihen osallistuvien aikuisten keskusteluyhteyttä, ja lasten etu ei ole se, että esimerkiksi minä täysin yksioikoisesti toimisin oman pääni mukaan kaikessa ja pyhittäisin sen jollain 'minun lapseni tulevat ensin' höpinällä. Lasten etu on MYÖS se, että perhe voi hyvin, ja he elävät taloudessa jonka aikuisilla on terve ja tasapainoinen parisuhde, ei niin että joku on siellä täysin ulkopuolisena pyöränä sanelluilla ota tai jätä-ehdoilla.

Ja minun velvollisuuteni biovanhempana on tietysti tukea lapaiani ja puolisoani tässä uusperhekuviossa, ja ymmärrän toki usein arvostaa puolisoni panosta lasteni hoidossa ja olla se joka joustaa aina kun sen paikka on.

Samaa mieltä. Ikävä juttu että joillakin on tuo asenne. Omapa on menetyksensä.

 

[Mummeliisa]

Mutta eihän heillä ollut yhteistä kieltä? Heikillä suomi ja sun vanhemmilla lapsillasi ruotsi.

Ei yhteistä äidinkieltä. Ja silti pystyivät ja yhä pystyvät suhtautumaan toisiinsa kunnioituksella ja syvällä rakkaudella.

 

[Mummeliisa]

Tätä asiaa en koskaan tule uskomaan, että omiaan ei muka rakastaisi yli kaikkien muiden, vaikka muut lähellä olisivatkin. Ei tietenkään, KOSKAAN, kukaan aio sitä ääneen sanoa tai myöntää, jos aikoo pitää perheen kasassa ja puolison tyytyväisenä.

Minä rakastan niin omia kuin nyt jo aikuistuneita sijaislapsiakin täysin .
Mies asetti ristiriitatilanteessa lapsenlapsemme hyvinvoinnin paitsi omansa myös kaikkien muiden (myös biologisesti hänen) edelle.

 

[vierailija]

UUsperheessä on haasteellista se ettei astu lasten biovanhemman varpaille.
Esimerkiksi:
Minä en ole puolisoni lastenlasten isovanhempi.
Olisi loukkaus oikeaa isovanhempaa kohtaan jos puolison lapsenlapset kutsuisivat minua mummoksi.
Minua loukkaisi jos lapsenlapseni kutsuisivat exän uutta mummoksi.

 

[epek]

Ja jos biovanhemmalle on tuollainen asenne, toivottavasti varpunen ymmärtää mahdollisimman pian sanoa soromnoo.

Ei mikään ihmissuhde toimi, jos asioista ei voi edes keskustella. Tuo 'lapset on aina etusijalla' on samanlainen yleistävä hokema kuin vaikka 'jokainen äiti on lapselleen paras äiti' tai 'pojat on poikia'. Niiden toisteluja hokeminen ei pyhitä sitä seikkaa että on urpoa olla huomioimatta puolisoa suhteessa, jotkut äidit ovat järkyttävän huonoja äitejä ja jotkt pojat kamalia riiiviöitä, joiden käytöshäiriöitä ei sukupuolella selvitellä.

Itse en edes harkitsisisi suhdetta tuollaisen 'tästä ei edes keskustella'-tyypin kanssa. Onneksi sekä mieheni että lasteni isä, jotka siis ovat kaksi eri henkilöä ja fiksuja tyyppejä kummatkin, ymmärtävät että lasten kasvatus vaatii kaikkien siihen osallistuvien aikuisten keskusteluyhteyttä, ja lasten etu ei ole se, että esimerkiksi minä täysin yksioikoisesti toimisin oman pääni mukaan kaikessa ja pyhittäisin sen jollain 'minun lapseni tulevat ensin' höpinällä. Lasten etu on MYÖS se, että perhe voi hyvin, ja he elävät taloudessa jonka aikuisilla on terve ja tasapainoinen parisuhde, ei niin että joku on siellä täysin ulkopuolisena pyöränä sanelluilla ota tai jätä-ehdoilla.

Ja minun velvollisuuteni biovanhempana on tietysti tukea lapaiani ja puolisoani tässä uusperhekuviossa, ja ymmärrän toki usein arvostaa puolisoni panosta lasteni hoidossa ja olla se joka joustaa aina kun sen paikka on.

Mikä vika siinä on että pitää lapsensa etusijalla? Ei nyt tule mitään konkreettista esimerkkiäkään mieleen milloin niin pitäis tehdä, ehkä jos olisi kysymys muutosta uudelle paikkakunnalle jossa lapsilla ei ole mitään tuttua niin siinä vois käyttää sitä syytä.

 

[vierailija]

Mikä vika siinä on että pitää lapsensa etusijalla? Ei nyt tule mitään konkreettista esimerkkiäkään mieleen milloin niin pitäis tehdä, ehkä jos olisi kysymys muutosta uudelle paikkakunnalle jossa lapsilla ei ole mitään tuttua niin siinä vois käyttää sitä syytä.

Niinpä. Sinullekin tuo on siis täysin tyhjä hokema joka ei erkitse mitään, ja silti olet valmis uhoamaan kuinka se on soromnoo varpuselle jos hän ei hyväksy sitä, että lapset tulee aina ensin, koska varpusia saa aina muualtakin.

Tuollainen tyhjä uho voisi saada sen varpusen låhtemään menemään - sen jälkeen kun lapsesi olisivat jo ehkä häneen ehtineet kiintyä.

Erittäin harvoin normaalielämässä tulee tilanteita, jossa lasten etu oikeasti vaatii puolison edun totaalista unohtamista. Normaalisti selvitään joustoilla, kompromisseilla ja ymmärryksellä. Siksi 'lapset tulevat aina ensin' on täysin turha lause, oli kyse sitten ydinperheestä tai uusperheestä.

 

[epek]

Niinpä. Sinullekin tuo on siis täysin tyhjä hokema joka ei erkitse mitään, ja silti olet valmis uhoamaan kuinka se on soromnoo varpuselle jos hän ei hyväksy sitä, että lapset tulee aina ensin, koska varpusia saa aina muualtakin.

Tuollainen tyhjä uho voisi saada sen varpusen låhtemään menemään - sen jälkeen kun lapsesi olisivat jo ehkä häneen ehtineet kiintyä.

Erittäin harvoin normaalielämässä tulee tilanteita, jossa lasten etu oikeasti vaatii puolison edun totaalista unohtamista. Normaalisti selvitään joustoilla, kompromisseilla ja ymmärryksellä. Siksi 'lapset tulevat aina ensin' on täysin turha lause, oli kyse sitten ydinperheestä tai uusperheestä.

Joo antaa olla tingatkaa ihan itteksenne

 

[vierailija]

Minusta biovanhemmalla ja uusvanhemmalla ei ole mitään eroa, paitsi tietenkin jos biovanhempi jää kokonaan pois kuvioista, voi hänet unohtaa kokonaan. Muutenkin tämä bio-sitä-ja-tätä-hömpötys on typerää. Lapsen ainoat oikeat vanhemmat ovat ne, jotka hänet päivittäisessä elämässä näkevät ja kasvattavat ja jotka lasta auttavat, opettevat ja tukevat, muilla ihmisillä ei ole merkitystä.

Ongelma nykyään on se, että monet aikuisetkaan eivät opi tätä asiaa, kun yllättäen joutuvat uusperheeseen. Sekä biologisten vanhempien on hyväksyttävävä uusperheen vanhemmat täysipainoisiksi vanhemmiksi, ja ei-biologisten vanhempien pitää ymmärtää opetella rakastamaan ja kohtelemaan kasvattilapsiaan kuten omiaan. Ei siinä biologisessa ydinperheessäkään mietitä kuka tulee ketäkin ennen, ja ihan samalla tavalla sitä ei pitäisi miettiä myöskään uusperheessä.