Mikä on normaalin ja ei-normaalin käytöksen raja 5-vuotiaalla?

["mietteliäs"]

Olen viime aikoina ollut hieman huolissani 5-vuotiaasta pojastani, hänellä on jonkinasteista neuroottista käyttäytymistä.

- Hyvästellessä (päiväkotiin jäädessä, nukkumaan mennessä) on tietyt tarkat kuviot, jotka pitää tehdä hänen protokollansa mukaan tai alkaa itkemään. Joskus näissä hirttää päälle ja jatkaa ja jatkaa kunnes aikuinen hermostuu ja sanoo että nyt riittää.
- ulkovaatteista saa usein hepulit uusista vaatteista, jos esim. joutuu laittamaan välihaalarin. Myssyistä kelpaa vain yksi, muut kuulemma on pieniä tai puristaa tai jotain (ei oikeasti ole pieniä). Myssyn pitää olla myös juuri oikein päässä, myssyn merkkilapun tulee olla keskellä takaraivoa. Tuntuu että pitäisi esitellä vaatetusmuutokset etukäteen, jotta selvitään kriisiltä aamulla. Sisävaatteissa ei ole niin tarkka, sukista hermostuu joskus kun eivät ole hänen mielestään oikein jalassa.
- kyselee kaiken sanomansa jälkeen "kuulitko", haluaa siis vahvistuksen että kaikki hänen sanomansa kuullaan. Tämä ajaa oikeasti meidät vanhemmat hulluuden partaalle. Parhaiten tähän ehkä toimii (toimisi, jos aina jaksaisi) se että selittää että ei kukaan jaksa vastata kaikkeen ja että niin ei toimita normaalisti. Jos et vastaa kyselyyn niin saa totaalikohtauksen ja itkee hätääntyneenä.
- omaa muitakin vaihtelevia neuroottisia piirteitä, esim. käsisaippuapullon pitää jäädä tietyllä tavalla altaan reunalle käsienpesun jälkeen
- räpyttelee silloin tällöin silmiään sen näköisenä kuin olisi jotain silmässä (sanoo että tuntuu kuin olisi vettä silmissä), lääkäri piti tic-oireena ja kehotti seuraamaan onko jossain tietyssä tilanteessa. En ole itse huomannut mitään kaavaa, useimmiten oirehtii tv:tä katsellessa (näössä ei pitäisi neuvolan mukaan olla vikaa)
- viime aikoina on erityisesti nukkumaan (mutta jonkin verran myös muuten) mennessä rykinyt. Alkoi mielestäni miehen limanrykimisen matkimisesta, siltä ainakin itsestäni vaikutti. Sanoo että on kipeä ja sen takia tekee sitä, mutta ei vaikuta oikeasti yhtään limaiselta tms. Nyt eilen oli lisännyt siihen sellaista hinkumista (ja oikeasti ei ole sairas, lopetti kun komensin).

Minulla alkaa hämärtyä normaalin ja epänormaalin käytöksen raja kuten myös se että onko vika meissä kasvattajissa (onko nuo vaan uhmatemppuilua) vai onko lapsella oikeasti jokin muu hätänä. Jos jokin on hätänä niin tuntuu että tarvitsisin toimintaohjeita ettei homma lähde käsistä.

 

["mmm"]

Meillä samantyylistä neuroottisuutta havaittavavissa enkä ole sen ajatellut olevan poikkeavaa. Tosin raivostuttavaa se on ja silloin kun se mielestäni menee "yli", kohtuuttomuuksiin, en suostu sihen. Esim. just pukemisen suhteen. Saakoon raivarit tai itkekööt mutta ulos laitetaan ne vaatteet, jotka äiti on määrännyt ja olen selittänyt että lapsi on vielä liian pieni päättämään tällaista asiaa.

Minusta on kohteliasta vastata, jos toinen kysyy. Sitä olen lapsellekin opettanut, tosin joskus joutuu jatkuvaan kyselytulvaan antamaan vähän ympäpyöreitä vastauksia.. ja päälle ei lapsikaan saa puhua eli normaalin kommunikoinnin rajoissa pitää tämänkin tapahtua.

Luulisin että 5 v.:lla on jokin itsenäoistymiskausi menossa ja hakee turvaa yksintoimimiseen (pukeminen, syöminen jne.) rutiineista. Meillä myös syömiseen liittyy monenlaista, tai ei nyt enää kun olen ollut tiukkana että kaikkiin kotkotuksiin en lähde mukaan (tietty lusikka pitää olla, kurkut aina samalla tavalla leikattu tms.).

 

["aapee"]

[QUOTE="mmm";27432280]Minusta on kohteliasta vastata, jos toinen kysyy. Sitä olen lapsellekin opettanut, tosin joskus joutuu jatkuvaan kyselytulvaan antamaan vähän ympäpyöreitä vastauksia.. ja päälle ei lapsikaan saa puhua eli normaalin kommunikoinnin rajoissa pitää tämänkin tapahtua.
[/QUOTE]

Mutta kun lapsi ei kysy. Saattaa sanoa vaikka että "tuo auto on ford" tai "sanoin joo" ja sitten hokea "kuulitko?" niin kauan kunnes vastaat. Siis kysyy "kuulitko" ihan joka ikisen asian jälkeen mikä suusta ulos putkahtaa. Kyllä meillä kysymyksiin vastataan, siitä ei ole kyse. Ja yrittää myös määritellä mikä vastaus siihen kysymykseen kelpaa, esim. mmm ei kelpaa aina vaan pitää sanoa joo.

Mutta hyvä tietää että muitakin "neurootikkoja" on.

 

["mmm"]

[QUOTE="aapee";27432412]Mutta kun lapsi ei kysy. Saattaa sanoa vaikka että "tuo auto on ford" tai "sanoin joo" ja sitten hokea "kuulitko?" niin kauan kunnes vastaat. Siis kysyy "kuulitko" ihan joka ikisen asian jälkeen mikä suusta ulos putkahtaa. Kyllä meillä kysymyksiin vastataan, siitä ei ole kyse. Ja yrittää myös määritellä mikä vastaus siihen kysymykseen kelpaa, esim. mmm ei kelpaa aina vaan pitää sanoa joo.

Mutta hyvä tietää että muitakin "neurootikkoja" on.[/QUOTE]

Oletko miettinyt omaa tapaasi reagoida lapsen sanomisiin? Jos hän kokee että et aina kuuntele OIKEASTI ja on sen takia ottanut tavakseen varmistaa että olet oikeasti kuunnellut? Lapset vaistoavat todella helposti, onko aikuinen todella läsnä vai omissa mietteissään. Itse olen yrittänyt lapsen kanssa noudattaa samoja keskustelu- ja kommunikointitapoja kuin aikuistenkin kesken. Esim. miehelläni on raivostuttava tapa olla kommentoimatta/vastaamatta kysymyksiin tai kertomaani ja voisin itsekin hyvin kuvitella kysyväni häneltä aina jokaisen asian jälkeen "Kuulitko?". Itseasiassa näin välillä teenkin..

Mielestäni meillä lapsi ei ole neurootikko mutta lapsen käytösä heijastele loppupeleissä aikuisten käytöstä ja sieltä löytyy usein vastaus moneen "outouteen". Minusta lapsille pitää opettaa sosiaalisia taitoja ja keskustelutaito on yksi niistä. Ja toisten huomioiminen. Jos vanhempi jatkuvasti ohittaa lapsen sosiaaliset yritykset ja huomion haun, voi tulos olla juurikin aika neuroottinen..

 

["Vieras"]

Kuulostaisi siltä, että voisi olla jotain aspergeriin viittavaa. Onko lapsella muuten aistiyliherkkyyttä kuin vaatteisiin liittyen?

 

["Kaisa"]

Onko lapsella ollut elämässä jotain isoja muutoksia kuten avioero, muutto tai vaikka tarhan vaihto? Joskus lapsi oireilee niin kaukaisesti ettei aikuisen ole helppo ymmärtää mistä on kyse.

 

[sh]

Jonkinasteisen autismin piirteiltä kuulostaa, tosin lievän, mutta kuitenkin... ehkä seurailisin tilannetta vielä ja jos hankaloittaa kovastikin teidän elämää tai lapsen elämä tuntuu hankalalta, suosittelisin vaikka neuvolalääkäriltä lähetettä tarkempiin tutkimuksiin.

 

[Nellien]

Minun mielestä on epäkohteliasta jättää vastaamatta oli sitten kyseessä lapsi tai aikuinen joka puhuu. ja tämän olen omillekkin lapsilleni opettanut että jos heille puhutaan niin puhujalle vastataan. Mutta tietenkään kaikkea henkilökohtaista ei tarvitse vieraille kertoo, silloin voi kohteliaasti sanoa vaikkapa että en kiitos halua keskustella tästä aiheesta.

Ettet vaan itse ole sellanen joka on vaan omissa ajatuksissa etkä ollenkaan oikeasti kuuntele lasta?

Lapsi ei kuulosta mitenkään erityisen hankalalta, vaatejutut kuulostaa siltä että hänellä vo iolla aistiyliherkkyyttä tai sitten vaan tykästyy niihin vaatteisiin joita käyttää. Ei meidänkään nuorempi lapsi hyväksy heti uusia vaatteita, ja esim.keshatusta siirtyminen syksy hattuun/talvi myssyyn aiheutti kiukkuamista ja itkua. pari aamua. samaten haalarin käyttöönotto.

toinen lapsista ei oo oikein ikinä välittänyt mitä laittaa päälle,mutta sukat ei saa valua!

itse taas en voi nukkuu jos lakanat on mytyssä. Elämä on