Mikä pilasi elämäsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Minun elämäni meni pilalla jo 13-14 vuotiaana. Silloin minulle puhkesi ihosairaus. Iho on ollut siitä lähtien ( yli 35 vuotta) enempi tai vähempi esittelykelvoton jaloista, selästä ja vatsasta. Luojan kiitos kasvot ovat sentään pysyneet oireettomina.
Ei tullut minusta kenenkään kumppania, eikä mitään muutakaan johon liittyy läheisyys. Ei ole ollut asiaa yhteisiin tilaisuuksiin joissa ollaan vähissä vaatteissa, ei uimahalleihin, ei julkisille rannoille.
Mikä sinun elämäsi pilasi?
 
Vanhempien avioero. Olin 6v ja siihen maailmanaikaan eli 70-luvulla pikkukaupungissa se oli yleisesti paheksuttavaa. Jäi siitä sitten pysyvästi sellainen olo että olen kakkosluokan kansalainen.
 
Minun elämäni meni pilalla jo 13-14 vuotiaana. Silloin minulle puhkesi ihosairaus. Iho on ollut siitä lähtien ( yli 35 vuotta) enempi tai vähempi esittelykelvoton jaloista, selästä ja vatsasta. Luojan kiitos kasvot ovat sentään pysyneet oireettomina.
Ei tullut minusta kenenkään kumppania, eikä mitään muutakaan johon liittyy läheisyys. Ei ole ollut asiaa yhteisiin tilaisuuksiin joissa ollaan vähissä vaatteissa, ei uimahalleihin, ei julkisille rannoille.
Mikä sinun elämäsi pilasi?
Mummona kaikki ovat rumia ja esittelykelvottomia, eli eivät pääse uimaan tms.
 
Erityislapseni
Jos lapsi pilaa elämäsi, luovu, anna adoptioon. Jollekin ihmiselle hän on odotettu, kaivattu lahja. Erityislapsen voi aina sulkea laitokseen tai antaa kiertoon "hankalana".


ei uimahalleihin, ei julkisille rannoille.
Uimahallissa voit saada oikeuden yksityiseen suihkutilaan ja netistä löytyy naisille uimapaitoja ja housuja joilla peität itsesi. Toimii myös uimarannalla.


Voit aina syyttää toisia ja osoittaa sormella, mutta loppupeleissä jokaiselle on annettu useampi vaihtoehto valita suuntansa.

Elämän voi pilata monikin asia, mutta koskaan ei pidä rämpiä itsesäälissä ja kaivaa kuoppaa, upottaen itsensä ja läheisensä samalla. Pitää yrittää kavuta jokainen paskakasa ylös ja tähyillä kauas, jostain läjästä löytyy rauha ja mahdollisuus siedettävään elämään.

Minun elämä on "pilalla". Mutta ilman huonoja valintoja, minulla ei olisi perhettä ja elämää aamun sarastaessa. Kipu kalvaa jokainen sekunti, mutta lapsen hersyvä nauru, miehen positiivinen asenne ja märän koiran tuoksu palauttaa uskon tulevaisuuteen. Kyllä se tästä ja se siitä :barefoot:
 
  • Tykkää
Reactions: Zariza
Vanhempien avioero. Olin 6v ja siihen maailmanaikaan eli 70-luvulla pikkukaupungissa se oli yleisesti paheksuttavaa. Jäi siitä sitten pysyvästi sellainen olo että olen kakkosluokan kansalainen.

Minulla on ihan päinvastainen kokemus. Olin myös 6-vuotias 70-luvulla ja asuin pikkukaupungissa, kun vanhempani erosivat. Ero pelasti elämäni. Olen siitä ikuisesti kiitollinen äidilleni. Siihen loppui painajainen ja alkoi onnellinen lapsuus.
 
  • Tykkää
Reactions: Zariza
Mikään ei ole pilannut elämääni, vaikka kovin se on koetellut. Synnyin toinen silmä sokeana, lapsena koin lievää hyväksikäyttöä, olin erolapsi, olin avoliitossa sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa, joka haukkui ja huoritteli. Sen jälkeen löysin ihanan miehen ja perustimme perheen. Rakas mieheni kuoli alle viisikymppisenä ja jäin kahde alaikäisen lapsen totaaliyksinhuoltajaksi suuren suruni kanssa.

Elämäni ei ole näistä vastoinkäymisistä huolimatta mennyt pilalle. Aurinko paistaa taas pilvisen jakson jälkeen ja odotan tulevaisuutta toiveikkaana ja innolla. Elämä on ihanaa.
 
Minulla oli myös ihosairaus,kasvoissa. Arvet ja kolot jäivät loppuiäksi. Kuitenkin olen elänyt ihan ok elämää. En siitä valita: olen se mikä olen, enkä ole kokenut mitään hyljeksyntää. Älä sinäkään aliarvioi itseäsi, hyvä ihminen.
 

Similar threads

V
Viestiä
8
Luettu
1K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä