Mikä siinä on, kun eroaminenkin tuntuu niin kamalalta,vaikka tietää että se on ainoa oikea ratkaisu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eroava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eroava

Vieras
Ollaan siis miehen kanssa eroamassa ja mies tätä ehdotti, mutta jos totta puhutaan niin olen asiaa itsekin monesti miettinyt, että olisiko parempi asua erillään. No nyt kun asia on täyttä totta ja ero edessä, mies jo löysi itselleen uuden naisenkin, niin välillä tulee ajatuksia, että en minä haluakaan erota ja mä hajoan, en kestä, kun taas toisina hetkinä tuntuu, että kyllä tämä tästä ja nyt saan olla oma itseni ja kukaan ei ole narisemassa vieressä.

Meillä mies on aika hallitseva ja määräilevä, vaikka ei sitä itse myönnäkään, hän ei ikinä ole väärässä ja aina kun jokin menee pieleen, niin vika löytyy jostain toisesta, yleensä minusta. Ei arvosta mitään mitä minä teen, ei työtäni, ei kavereitani, ei harrastustani eikä oikeastaan mitään muutakaan, mutta hänen harrastuksensa on ainoa oikea ja hänen kaverinsa niitä ainoita joiden kanssa pitää olla tekemisissä.

Mies ei voi sietää isäänsä ja ymmärrän sen kyllä, hänen isänsä on suurin idiootti mitä maa päällään kantaa, mutta valitettavasti vaikka mies ei halua olla samanlainen kuin isänsä hänessä on paljon isänsä huonoja puolia, kuten juuri tuo määräily ja muiden vähätteleminen. Ja auta armias jos erehtyy sanomaan tuosta miehelle, että se jossain sattuu muistuttamaan isäänsä, niin toteaa, että haluatko vielä saada selkääsi, ei siis kestä mitään kritiikkiä, eikä näe omia huonoja puolia.

Eli siis parasta on vaan erota, mutta jotenkin tuntuu niin kamalan haikealta, ollaan kuitenkin melkein 10 vuotta oltu yhdessä ja lapsiakin on.
 

Yhteistyössä