Toggle sidebar

Mikä siinä on niin vaikeaa? (miehestä)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tänään olen oikeasti paha
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

tänään olen oikeasti paha

Vieras
Muistaa kyllä kavereilleen kertoa kuinka paska olen, kun en tänään jaksa siivota. No tosiasiassa MIES ei ole ottanut kauniiseen käteensä edes imuria puoleen vuoteen, joten...
Pitää rehennellä itseään kavereilleen, esittää pikku enkeliä ja minut asettaa aivan toisenlaiseen arvoon. Kyllä ottaa nuppiin. Minä sentään annan huomiota, puran kiukkuni liikuntaan, ja teen kaikki työt täällä paskasessa kodissa.
En kehtaa nokkaani siellä näyttää kun aina vaan pahaa puhutaan.
 
Eikä kyse vain siivoamisesta, vaan kaikista niistä pienistä asioista joita MÄ edes joskus en tee täydellisesti. Olisi ihanaa jos mieheni katsoisi peiliin ja huomaisi mitä sieltä löytyy. Loppus rehentelys ehkä siihen. EHKÄ. Mutta ei, kaverit on kavereita. :(
 
Kiukussani kysyin että viitsiikö hän puhua minusta jotain hyvää, sanoi vaan ettei muista. Eli suomeks ei. Turhaan minä tässä hyvä olen, elämässä rankkoja asioita tapahtunut ja yritän porskuttaa. Loppuu paukut kun tällaista on. :(
 
tuo on oikeesti huono asia! Täytyis saada jotenki sun ukkos käsittämään että tuommonen pahan puhuminen on paras keino saada rakkaus loppumaan! Kaikki me tehdään virheitä, mutta periaatteessa ukkos tulis pitää vaimonsa puolta kyllä!
 
Kyllä vaan mulle on kiva mutta miten arvostaa minua kavereiden edessä, on näköjään jotain aivan muuta. Ei löydä itsestään vikoja. Että on paha olla.
Omat ystäväni asuvat kaukana, joten näen heitä harvoin. Mieheni kaverit asuvat aika lähellä ja joka vkl menee siihen että mies lähtee heidän luo, ja minä jään kotiin yksin. Nyt kun tiedän mitä siellä oikein puhutaan niin ei tosiaankaan tee mieli lähteä mukaan. Ja aiemmin en mukana ole ollut, koska en ryyppää.
No, kai se sinisilmäisesti kuuntelee siellä mitä mieheni sanoo. :( Muistas nyt edes ne hyvätkin asiat. :'(
 
Ja lisäksi, mieheni kavereita on facebookissa listallani, ja mahtaavat ihmetellä kun tilassa on angstia taas. Hulluksi katsoovat? :( En kyllä enää käytä sitäkään sivua, ja tuntuu että tukahdun jos en saa puhua. Kirjoitin palstalle aiemmin siitä kun minulla onkin yhtäkkiä siskopuoli, se oli aika rankka uutinen tähän ikään. Siitä on päästy yli, mutta elämässä on vienyt voimia kaikenlaiset asiat eikä helpota tollanen yhtään. Mulla oli hetken onnellinen olo, mutta rupesin kyselemään yhtä asiaa ja mies itse myönsi mitä oli minusta sanonut. Sentään rahkeet siihen riitti. Ääh, on aika sekavat ajatukset. :/
 
Minäpä menen kysymään mitä hyvää se minusta on sanonut. Ai että olen hyvä sangyssä vai?
Katsotaan mitä sanoo.. Mä tarviin nyt lohdutusta, mutta tämän illan mä vietän yksin oikein mielelläni.
 
Miten voin nähdä niitä ihmisiä? Tuskin ne tajuaa miten asioiden laita oikeasti on? :(
Kun en mä voi mennä sanomaan ja syyttämään miestäni asioista, joissa minua vaan mollaa..
 
Miten voin nähdä niitä ihmisiä? Tuskin ne tajuaa miten asioiden laita oikeasti on? :(
Kun en mä voi mennä sanomaan ja syyttämään miestäni asioista, joissa minua vaan mollaa.. (vaikka mieli tekisi)
 
Sä avaudut täällä samalla raivolla joka viikko siitä miehestä. Miksi sä et lähde? Teillä ei ole lapsia, te ette ole edes naimisissa, joten pakkaa kamasi ja mene. Jos jäät, niin oma on valintasi.
 
Miksi sä piinaat itseäsi? En ehdota suoraan eroa,mun mielestä nyt otat sen pojan nulikan,jota mieheksi kutsut ihan puheisiin. Kerrot sille mitä oikeasti ajattelet,tunnet..

Minä rääkkäsin itseäni kaks vuotta,ehdotin puhumista niin kotona kuin jossain ammattiauttajallakin-eipä kelvannu. Sitten kaatui seinät ja minä lähdin. Kyllä sitä eron jälkeen kiinnosti puhuminen-mutta se oli jo myöhästä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sä avaudut täällä samalla raivolla joka viikko siitä miehestä. Miksi sä et lähde? Teillä ei ole lapsia, te ette ole edes naimisissa, joten pakkaa kamasi ja mene. Jos jäät, niin oma on valintasi.
Click to expand...

En itseasiassa joka viikko. Kuka niin on väittänyt? :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja totalfailier:
Miksi sä piinaat itseäsi? En ehdota suoraan eroa,mun mielestä nyt otat sen pojan nulikan,jota mieheksi kutsut ihan puheisiin. Kerrot sille mitä oikeasti ajattelet,tunnet..

Minä rääkkäsin itseäni kaks vuotta,ehdotin puhumista niin kotona kuin jossain ammattiauttajallakin-eipä kelvannu. Sitten kaatui seinät ja minä lähdin. Kyllä sitä eron jälkeen kiinnosti puhuminen-mutta se oli jo myöhästä.
Click to expand...

Joo, minä yritin ensin puhumistekiikkaa, välissä oli sellainen kausi että olin tyystin omissa oloissani ja sitten tuli hellimään. Aina kun heitän faktat pöydälle, sanon sen nätisti tai en-mies lähtee litomaan. Saksassa ollessamme kuunteli, mutta jos joku tietää Saksan kulttuurin, tietää mistä nuo korvat oikein kasvoivat. Näitä kausia tulee, mutta on ilkeää kun ei muista hyvästä mainita.
Nyt se sitten sanoi minua kohtuuttomaksi kun vaadin että minua kehutaan kevereille, ottakoon asian miten tahtoo jos ymmärrystä löytyy noin vähän. Sais tutkia omat taskunsa.
 
En jostain syystä halua nähdä aviopuolisoni kavereita vähään aikaan, ehkä sitten kun kaikki syytökset on unohtuneet. Hehän eivät minua kovin hyvin tunne, varmaan saavat minusta loistavan kuvan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sä avaudut täällä samalla raivolla joka viikko siitä miehestä. Miksi sä et lähde? Teillä ei ole lapsia, te ette ole edes naimisissa, joten pakkaa kamasi ja mene. Jos jäät, niin oma on valintasi.
Click to expand...

En itseasiassa joka viikko. Kuka niin on väittänyt? :o
Click to expand...

Ja EI OLLA NAIMISISSA? Mistäs sinä sellaista väität? :o Vai tunnistatko tilanteet ja olet mieheni hoito, siitäkö on kyse?

Mitä parisuhdeterapiat maksaa?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa