Mikä vauvaa iltaisin vaivaa? 4kk. Hirveät itkuraivarit joka ilta.

[neuvoja?]

Mistä johtuu, että meidän vauvamme on iltaisin todella levoton ja jopa aggressiivinen (oppinut "karjumaan" ja tekee tätä etenkin iltaisin)? Aloitamme iltarutiinit juuri ennen kuin vauva vaikuttaa väsyneeltä, yöpukua jne. aina samassa järjestysessä. Tankkaan ekaa erää maitoa, vauva siis rinnalla. Sitten menemme hämärään makuuhuoneeseen isolle sängylle pötköttelemään, luen vaikka kirjaa ja vauva köllii vieressä - tai no, meillä keikkuu levottomana.. Vauva tahtoo nukahtaa vain rinnalla ja syöttelen siinä, mutta kun on jo väsynyt niin itkee, potkii jaloilla ja sätkii, huutaa.. Mistä nämä johtuu? Taistelee ilmeisesti nukahtamista vastaan. Tämä voi kestää kauan, ja illat tuntuu siksi todella kurjilta. Tahtoisi levollisen nukkumaankäynnin...

Koitettiin eilen että minä pidin tuttia suussa, mies lempeästi kättään vauvan vatsan päällä. Puolisen tuntia oli taas yhtä taistelua, lopulta vauva nukahti syöttelyihin. Onko muilla tällaista? Mistä johtuu ja mikä tähän auttaa? Koen huonoa omaatuntoa, mietin onko meillä jotenkin liian levotonta tai teenkö jotain muuten väärin, mutta kun tuntuu että meillä aivan rauhallista. Usein sammutamme telkkarinkin seiskan uutisten päälle, ettei se ainakaan aiheuta levottomuutta. Olkkariakin pidämme hämäränä illalla. Mitä vielä voisi? Omassa sängyssään vauva ei ainakaan nukahda, vaatii tiukkaa rauhoittelua ja syöttöä pitkään illalla.

 

[Bubu]

Meillä oli sama juttu, alkoi noin 3 kk iässä ja kesti reilun kuukauden. Taisi tulla muutaman illan uusinnat tuossa 5 kk iässä vielä. Et varmasti tee mitään väärin, meillä ainakin tuntui vaan että vauva vaan taisteli unta vastaan viimeiseen voimanpisaraan asti! Mutta se menee ohi, usko pois, vaikka tuntuukin kestävän iäisyyden. Sama rumba hallitsi myös päiväunille käymistä, joten kannattaa varautua ilmiön laajenemiseen myös päikkäriosastolle

Meillä auttoi kanniskelu käsivarren päällä masullaan, rauhoittui siihen ja lopulta saattoi jopa nukahtaakin, jolloin siirrettiin vaan sänkyyn. Joskus taas toimi parhaiten se, että laittoi vaan sängylle, antoi itkaista muutaman kunnon hengenvedon niin että itse taputteli ja silitteli siinä samalla, ja sitten 20 sek kuluttua imaisikin tuttiin kiinni ja simahti siihen. Kannattaa vaan hakea se teidän vauvalle paras rauhoittelukeino.. vanhat konstit ei meillä ainakaan tepsineet ja piti keksiä uusia kanniskeluasentoja.

Nykyään meidän tyttö (5kk 3 vko) nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä juuri niin kuin oli ennen tuota kamalaa iltahuutokauttakin tehnyt, joten en usko että vauvat sitä kanniskelua alkaa vaatimaan vaikka siihen kausiluontoisesti joutuukin turvautumaan.

En myöskään usko että se telkkari vauvaa häiritsee nyt jos se ei ole aiemminkaan häirinnyt.. vauvat on tietty erilaisia, mutta kuulostaa niin kovin tutulta tuo teidän iltameininki... tsemppiä vaan, kyllä se ohi menee...

 

[...]

Et varmastikaan tee mitään väärin. Kyseessä lienee vaan joku vaihe, yksi lukuisista... Ehkä vauva alkaa olla nyt niin kiinnostunut ulkomaailmasta että siksi taistelee unta vastaan? Ihan varmasti rauhoittuu jossain kohtaa, kun teillä on noin hyvät iltarutiinit ja rauhoitatte elämistä illaksi muutenkin.

Meilläkin oli jossain vaiheessa ihan tuskaa tuo nukkumaan saaminen, yhtä huutoa kunnes nukahti huudosta uupuneena. Ei auttanut muu kuin rauhoitella parhaansa mukaan, muistaakseni 3 vkoa meni ja sitten alkoi nukahtaa itsekseen tutin kanssa. Istuimme vieressä, aluksi silittelyä, kädestä kiinni pitämistä tms ja sitten ei tarvittu enää sitäkään.

 

[4:n äiti, ei kirj]

Iltakoliikki? Meillä nro2 kärsi siitä noin 3-4 kk vanhana. Menee ohi kyllä.

 

[äitiliinikki]

Päiväunilla auttaa ulos lähteminen: pikkuinen kantopussiin ja kävelylle vaikka sateenvarjon alla. Siihen nukahtaa ja herää iloisena.

Illalla ei ole rutiinia, leikitään ja syödään vuorotellen niin kauan kuin vauva haluaa. Vähitellen rauhoitellaan musiikkia, valaistusta jne, mutta katson vauvan vilkkauden mukaan, paljonko kannattaa. Nukkumaanmenoaika vaihtelee 8 - 11. Siinä ehtii useammankin kerran unkahtaa rinnalle, leikkiä villinä ja vaihtaa vaippaakin. Käden päällä pitäminen, silittely tms.nukuttaminen muutenkaan ei näytä vaikuttavan mitenkään ennen kuin vauva on valmis. Usein vauva nukahtaa ihan itsekseenkin, kun on tarpeekseen pörrännyt. Mutta usein rinnalle.

Ihan ok mun puolesta, vauvantahtisuus ei haittaa. Mutta olishan se ihan kiva joskus, että olisi vähän säännöllisempää tai vähitellen edes. Ainakin nykyään vauva nukahtaa aikaisemmin kuin ennen, ihan pienenä söi todella pitkään ja monta kertaa iltaisin ja jatkoi tätä yleensä yli puolen yön.

Mutta meilläpä on sitten nukuttu joka yö alusta lähtien hyvin kohta jo 5 kk

 

[äitiliinikki]

siis ei meillä mitään iltaraivareita ole sentään. Päivisin vähän, mutta illalla kitinää ja levottomuutta, itkuakin muttei mitään karjumista. Ellen yritä "väkisin" nukuttaa vauvaa. Helpottaa siis vähitellen syömällä ja leikkimällä itsensä ja muut väsyksiin

 

[uiui]

Oletko kokeillut vain laittaa vauvan omaan sänkyynsä ja mennyt pois? Joskus vauva tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa rauhoittuakseen.
Kapalointi voi myös olla apuna, jos vauva kaipaa turvaa.

Tosin normaalilta nuo huudot iltaisin kuulostaa, joten aika on se yleensä mikä vain auttaa.

 

[Vauvalla on kivaa hereillä]

Meitä varoitettiin neuvolassa, että 4 kk iässä alkavat "uniongelmat" ja niinhän siinä kävikin. Aikaisemmin hyvin nukkunut vauva taisteli unentuloa vastaan ja heräili myös öisin. Liittyy kehitykseen, eli ympäristön havainnointi ja liikkuminen siirtyy aivan uudelle tasolle. Menee ohi... ajallaan... Meillä jumppapallo auttoi välillä.

 

[vierailija777]

Juuri meinasin laittaa saman kysymyksen tänne. Meillä vaan iltaraivarit alkoivat jo kahden kuukauden iässä (nyt ikää kohta 3 kk). Meillä lapsi vaan alkaa huutaa pää punaisena, eikä oikein mikään auta, joskus se käsivarsilla kanniskelu. Rauhoittuu jonkun ajan päästä syliin, mutta auta armias, jos siirtää kättä ihan vähän tai kuuluu joku kovempi ääni, sitten alkaa taas kauhea huuto. Saattaa nukahtaa syliin rauhoittelun päätteeksi, mutta jos siirtää sänkyyn, huuto alkaa taas välittömästi. Ruoka ei kelpaa, vaippa on kuiva, lämpö hyvä. Meillä on samanlainen kohtaus myös aamuisin.

En todellakaan tiedä, mistä nuo johtuvat. Voi, kun jollakin olisi vinkki, mikä voisi olla syy ja mitä asialle voisi tehdä. Vai meneekö ajan myötä ohi, kuten kaikki muukin lapsenhoidossa?

 

[vc]

Meillä alkoi iltahuudot n. 3kk iässä ja sitä sitten kestikin muistaakseni 3 kk. Ei oikeastaan mikään auttanut, kanniskeltva ja sylissä hetkuteltava vaan oli. Päivälläkin meinasi olla nukahtaminen vaikeaa, mutta nukutin vaunuihin, en ainakaan itse väsynyt silloin kanteluun. Ohi se meni sitten ajallaan, mutta tosiaan kesti kauan ja joka ilta huusi ainakin tunnin. Hermot meinasi mennä useammankin kerran...

 

[Alessia]

Katso Anna Wahlgrenin Lapsikirjasta kohta "Iltahuuto" (löytyy sisällysluettelosta). Meillä ei ole (vielä?) ollut menetelmälle tarvetta, mutta olen kuullut että se on todella toiminut. Ideana on rauhoittaa vauva pienen torkun avulla ennen varsinaista nukkumaanmenoa. Ja se, miten sen saa torkulle, selostetaan kirjassa.

 

[Ap kirjoittaja]

Huojentavaa kuulla, että tällaista on muillakin. Mulla ollut tosiaan huono omatunto, että teen/teemme jotain olennaisesti väärin, kun lapsemme on noin rauhaton ja "kärsivä" iltaisin. Pieni on oppinut myös karjumaan (siis ns. leikkiä) ja tekee sitä etenkin iltaisin. Olen miettinyt, onko hän jotenkin ylivilkas tms.. Ehkä tämä onkin vaan normaalia..

 

[käyttäjä]

Meidän poika nukahti kuin enkeli 2,5 kk ikäiseksi saakka iltaisin kuin päiväunillekkin. Mutta nyt 3 kk ikäisenä yöunille rauhoittuminen on äärimmäisen vaikeaa ja hän valvoo pahimmillaan kahteen saakka yöllä. Ei varsinaisesti itke, muttä ähisee ja kitisee levottomana useamman tunnin ennenkuin nukahtaa. Levotonta käsien ja jalkojen heiluttamista ja toisinaan kiljumista ja "karjumista". Iltarutiinien jälkeen pyrimme rauhoittumaan vauvan kanssa ennenkuin siirrymme makuuhuoneeseen. Annan makuuhuoneessa imeä vielä rinnalla jos haluaa ja sitten siirrän omaan sänkyyn, ja siitä se sitten alkaakin... myllerrys ja melske, joskus rauhoittuu kyljelleen kun pidän molemmista käsistä kiinni (muuten ne heiluvat kun helikopterin rupelit, mistä vauva itsekkin häiriintyy) yleensä siihen nukahtamiseen menee keskimäärin 4 tuntia ja pitkässä juoksussa se syö.. Mutta sitten kun nukahtaa niin nukkuu yön parilla heräämisellä syömään ja nukahtaa melkeempä samoin tein. Neuvoton olo iltaisin on, kun poika on muuten kiltti ja rauhallinen. Nukahtaa päiväunille samantein kun vaunuihin laittaa, joskus nukkuu niin pitkät päiväunet ettei toisia päikkäreitä nuku, voisikohan siitä johtua iltalevottomuus...? Mutta, ohimeneviä vaiheita nämä useimmiten ovat. Vaikeaa vaan yrittää ymmärtää näitä elämän pieniä ihmeitä, että mistä se kenkä milloinkin puristaa...

 

[Jerrylee]

Täällä vielä yksi kohtalotoveri ilmoittautuu. Vauva vähän alta 5kk on noin kuukauden päivät aina iltaisin kiljunut sellasta aivan järjetöntä parkua. Sitä kestää 15-45min ja sitten nukahtaa syliin. Neuvolassa asiasta kysyin ja täti sanoi sen olevan aivan normaali vaihe kehityksessä. Vauva osaa tutuksi tulleista rutiineista päätellä että kohta mennään nukkumaan ja taistelee unta vastaan kun haluaisi olla siellä missä muutkin ja seurustella, mutta kun kuitenkin väsyttää kovasti.
Esikoisella en muista tätä olleen, mutta se tosin huusi ekat neljä kuukautta ihan muutenkin, että ehkä se meni siinä sivussa.