Mikä voi olla syynä, ettei tuttuni osaa olla ilman lapsiaan?

["RIIKKA"]

Siis mikä kumma voi olla syynä siihen, että yksi tuttavaäiti ei halua olla ilman lapsiaan. Siis en nyt tarkoita mitään kun lapsi on vauva ja ei halua viedä yökylään vaan ihan aina kaikissa tilanteissa ei halua olla yksin.

Sanoo, että on tosi väsynyt kolmen pienen kanssa ja muuta, mutta kun vastaan, että miksei mies voisi mennä lasten kanssa jonnekin vaikka viikonloppureissuun, niin kaveri vetäytyy ihan hiljaiseksi ja ohittaa koko jutun.
Kuopus on hällä vielä vauva ja esikko 5-vuotta. Mun käsityksen mukaan ei ole ollut tuohon 5-vuoteen ikinä yksin, niin, että kaikki lapset jossain muualla. Siis edes kaupassa vaikka isän kanssa. Jos sanon, että miksei mies menis kauppaan ja sä nukkuisit, niin vastaus on, että ei se mies halua/pärjää/tai tää äiti ei halua, että yhteinen aika menee.

Välillä tuntuu, että tää äiti on tosi rikki ja poikki, mutta ei kertakaikkiaan voi olla erossa lapsista. Siis jos menee lenkillekin niin aina on ainakin kupus saatava mukaan. Miten joku voi elää 5-vuotta niin, ettei ole edes tuntia erossa lapsistaan vaikka mahdolisuus olisi ja miten voi vielä kaiken tuon keskellä valittaa kun ei jaksa lapsiaan. Onko tässä nyt kyse jostain mitä mä en tajua?

 

["Piika-äiti"]

Onko hänellä jotenkin omituisen suuria odotuksia ja näkemyksiä siitä miten äidin pitää toimia tämän läsnäolon suhteen? Erikoiselta ja kuluttavalta tuo kuullostaa.

 

["xxxxx"]

No jos tää äiti tietää ettei mies oikeasti osaa olla niitten lasten kanssa?

En mäkään halua päästää pienintä ulos pihalle miehen kanssa koska mä tiedän justiinsa tasan ettei se kato sen lapsen perään vaan jää suustaan kiinni naapurin kanssa sillä aikaan kun poika juoksee rantaa kohti, onneksi olen itse ollut aina ikkunassa seuraamassa tilannetta.

Samoin en halua päästää lapsia autoilemaan miehen kanssa koska hän ei kiinnitä heitä turvaistuimeen/turvavyöhön.

Lasten turvallisuus menee kyllä etusijalle. Ja kyllä tämmöinen on väsyttävää.

 

["vieras"]

Jos mies onkin vastuuton hulttio kuten xxxxx:llä, niin kai sieltä lähipiiristä löytyy JOKU jolle voi hetkeksi lapset lykätä? Tuttavasi pitäisi vähän paremmin huolehtia omasta mielenterveydestäänkin, joku lepohetki se on oltava hälläkin-

 

["vieras"]

Olisiko ap:llä itsellään mahdollisuutta olla hetki tuttavan lasten kanssa?

 

["lara"]

millainen tukiverkosto?Jos ei kertakaikkiaan mies pärjää kahden kanssa tai jos mies on temperamenttinen luonne ja suuttuu herkästi lapsille...

 

["RIIKKA"]

Mä en tiedä onko mitään tiettyä juttua miten hän itse on lasten kanssa. Ei mun mielestä. Ihan normaalisti on, yleensä aika paljon valittaa lapsistaan ja siitä miten kaikki on aina niin kamalan sotkuista ja sekaista. Aika paljon antaa lapsille periks kaikkee. heillä ei oo mitään rytmejä ja sellaista, että ulkoillaan joka päivä ja nukutaan päiväunet joka päivä juttuja, niinkun yleensä on.
Päivän kohokohta on kun mies tulee kotiin ja sit käydään kaupassa ja muuta. Ikinä he ei ole yksin missään ja jos mies menee jonnekin saunailtaan kerran puolessa vuodessa, tää tuttavaäiti haukkuu miestä mulle ja muille. Oon kysyny josko menis itekin joskus jonnekin, mut ei ole vastannut koskaan mitään varsinaisesti. Sanoo vaan aina jonkun eri syyn miksei voi olla ilman lapsia tai jättää heitä kotiin.

Ja mitä tulis että mies olis huono isä niin ei ole kyllä. Mä tunnen ne molemmat. Tosi hyvä isä on ja vaimolle sanoikin kerran, että lähtee mun kanssa vaikka lenkille, niin vaimo vastasi, että ei voi kun on just iltatoimien aikaan. Katottiin sit vaan miehen kans aika hitaasti toisiamme.

 

["hmm"]

no mut ootteko ehdottanut sille että se menis ihan yksin vaan jonnekkin?

mä ainaki oon sen verran erakko luonne etten halua oikein mitään seuraa enkä välttämättä halua edes mennä minnekkään. Mutta se etten halua lähteä minnekkään ei johdu lapsista eikä mun mielestä tarkoita ettei saisi sanoa olevansa väsynyt.Lapset on vaan hyvä tekosyy koska monet ei ymmärrä sitä ettei kerta kaikkiaan vaan huvita lähteä.

 

["RIIKKA"]

Mies kyllä olis valmis menee lasten kanssa vaikka mummolaan tai muualle, mutta kun ongelma on se, ettei tää äiti anna. Siis sen mielestä anoppila on aivan kummallinen paikka ja sinne ei lapsia voi viedä (vaikka kaikkien juttujen perusteella on ihan normaaleja) ja omille vanhemmilleen vie lapsia välillä, mutta ei koskaan yhtäaikaa. Tää mua just mietityttää eniten??
Kaikki lapsettomat ystävät on kuulema hylänny ja sit kun tarkemmin juteltiin niin selvis, että aina on kysytty mukaan juttuihin, mutta tää äiti ei ole halunnu mennä. Siis silloinkin kun esikko oli vajaa 2 ja odotti keskimmäistä niin pyydettiin kaiken maailman synttäreille ja illanistujaisiin, teatteriin ja muualle, niin ei voinut mennä kun aina oli joku syy.

Oon vaan hiukka huolissani. Ja just kun ei noteeraa millään lailla näitä hienovaraisia vinkkejä, että olisko aika ottaa omaa aikaa välillä. Seuraavana päivänä vaan kaikki on niin hyvin taas ja mitään väsymystä koskaan muka valittanutkaan ja ei nyt mitään omaa aikaa tarvi kun kaikki on taas jees. Sitten se kamala valitustulva ja itkuraivari alkaa taas parin päivän päästä ja kestää niin kauan, että joku ehdottaa lapsille yökyläilyä tai muuta...

 

[endie2]

veikkaisin masennusta.

 

["RIIKKA"]

veikkaisin masennusta.

Masennuksia on tietty erilaisia, mut eiks masentuneelle yleensä ole just se ja sama kuka vaikka lapsia katsoo kun saa vaan ite olla rauhassa? Tai siis sellainen olo kai on enemmän, että muut vois hoitaa ja ite vaan olla omassa pahassa olossa. Tai en mä tiiä....voisko tosiaa olla masentunut..?

 

[tuota]

Naisen masennus ilmenee tutkitusti omituisena hääräämisenä, päämäärättömänä touhuamisena ja ns. ihmehäsläämisenä, jolta tuo ystäväsi toiminta jollain tapaa kuullostaa. Masennusta näes ihminen peittää tällä lumetouhullaan, sekä itseltään että läheisiltään.