Mikään ei tunnu miltään.

[taustalla]

Klassinen tarina; 3 alle kouluikäistä lasta ja yhdessä olemme olleet miehen kanssa 7 vuotta.Kaikki on periaatteessa hyvin,mutta niinkuin otsikko sanoo:mikään ei tunnu miltään.Olen kyllästynyt kaikkeen,lapsiin ja mieheen.Tuntuu että arki kolmen lapsen kanssa vie kaiken energian.

Mies on kunnollinen,tekee kotitöitä,laittaa ruokaa ja touhuaa lasten kanssa.Mitään suuria ongelmia ei ole.En halua miestä ja hän tuntuu vastenmieliseltä.Ahdistaa jo pelkkä kosketus.Seksistä on tullut ongelma,yritän vältellä sitä kaikin keinoin.meillä sitä harrastetaan silloin tällöin,miehen aloitteesta.Itsekin yritän innostua,vaikka hampaat irvessä.Kamalaa! Haluaisin haluta miestä,mutten halua.EVVK.Tuntuu että olen kireä,pinna palaa pienemmästäkin asiasta.

Tuntuu että herään henkiin kun käyn ulkona.Ihanaa nähdä ihmisiä ja flirttailla miesten kanssa.Tuntuu hyvältä saada positiivista huomiota.
Haaveilen muista miehistä.Koskaan en ole miestä pettänyt.Siihen en pystyisi.Minua ahdistaa arki.Kaikki asiat pyörii lasten ympärillä.Parisuhde on kuihtunut jonnekkin.Mitä tämä on? Onko nämä tuntemukset normaaleja lapsiperheessä? vai masennusta?

 

[Beeta]

Voisinpa veikata, että tuo on aika normaalia arkeen tympääntymistä. Tosta kärsii itse kukin...ihmisillä, ainakin joillakin (itseni mukaan lukien) tuntuu olevan krooninen jännityksen ja vaihtelun kaipuu. Enpä uskoisi flirttailusta haittaa olevan, mutta varo, ettei se johda mihinkään, mitä kadut.
Koita yrittää keksiä jotain vaihtelua, uusi harrastus jotain, mikä toisi elämään lisää vipinää. Tosi tylsä ja tavanomainen ohje, tiedän, mutta siitä oikeasti saattaa olla apua. Minulla ainakin pitää olla tietynlainen kiire (ei liian!) elämässä koko ajan, muuten tympäännyn ja ajatukset alkavat kiertää kehää ja masentaa. Ja viihteelle (baariin) on päästävä silloin tällöin, jotta voisi edes hetken kuvitella olevansa vapaa ja vailla perhettä ja velvollisuuksia...Tosin tietty kontrolli on aina pidettävä, ei siitä mihinkään pääse.
Et siis ole yksin tuntoinesi, elämä on kuin vankila joskus. Mutta se menee ohi, siihen sinun on uskottava, jos haluat pysyä "täysjärkisenä"...

 

[Epävireinen äiti]

\

Klassinen tarina; 3 alle kouluikäistä lasta ja yhdessä olemme olleet miehen kanssa 7 vuotta.Kaikki on periaatteessa hyvin,mutta niinkuin otsikko sanoo:mikään ei tunnu miltään.Olen kyllästynyt kaikkeen,lapsiin ja mieheen.Tuntuu että arki kolmen lapsen kanssa vie kaiken energian.

Mies on kunnollinen,tekee kotitöitä,laittaa ruokaa ja touhuaa lasten kanssa.Mitään suuria ongelmia ei ole.En halua miestä ja hän tuntuu vastenmieliseltä.Ahdistaa jo pelkkä kosketus.Seksistä on tullut ongelma,yritän vältellä sitä kaikin keinoin.meillä sitä harrastetaan silloin tällöin,miehen aloitteesta.Itsekin yritän innostua,vaikka hampaat irvessä.Kamalaa! Haluaisin haluta miestä,mutten halua.EVVK.Tuntuu että olen kireä,pinna palaa pienemmästäkin asiasta.

Koskaan en ole miestä pettänyt.Siihen en pystyisi.Minua ahdistaa arki.Kaikki asiat pyörii lasten ympärillä.Parisuhde on kuihtunut jonnekkin.Mitä tämä on? Onko nämä tuntemukset normaaleja lapsiperheessä? vai masennusta?

Tältä osin ihankuin minun suustani!!!!! Tiedän tasan miltä tuntuu ja mitä tarkoitat!!! :hug:

 

[taustalla]

Joidenkin ihmisten ei kuuluisi tehdä lapsia tähän maailmaan. Kiva sitten katsoa kuinka lapsiin vaikuttaa se, että vanhemmat eivät näytä rakkauttaan toisilleen.

Kunpa vain jollain lääkkeillä saataisiin blokattua osa tunnemyrskyn aiheuttamasta kemikaali reaktiosta ja käännettyä aivot rationaalisen ajattelun puolelle, niin veikkaan, että tämäkin maailma olisi huomattavasti tylsempi, mutta tasapaksumpi ja rauhallisempi paikka Itse kyllä kannatan joidenkin "liian" lisääntymis herkkien yksilöiden kastrointia.

 

[Beeta]

\

Joidenkin ihmisten ei kuuluisi tehdä lapsia tähän maailmaan. Kiva sitten katsoa kuinka lapsiin vaikuttaa se, että vanhemmat eivät näytä rakkauttaan toisilleen.

Kunpa vain jollain lääkkeillä saataisiin blokattua osa tunnemyrskyn aiheuttamasta kemikaali reaktiosta ja käännettyä aivot rationaalisen ajattelun puolelle, niin veikkaan, että tämäkin maailma olisi huomattavasti tylsempi, mutta tasapaksumpi ja rauhallisempi paikka Itse kyllä kannatan joidenkin "liian" lisääntymis herkkien yksilöiden kastrointia.

Ja joidenkin ihmisten kannattaisi pitää suunsa kiinni!! Että sun mielestä kukaan ei ikinä saisi väsyä, tuntea haluttomuutta, olla stressaantunut, masentunut? Vain "täydelliset" ihmiset saisivat lisääntyä? Oletkohan pistänyt merkille, että sellaisia ei ole? Pidä vaan oma pääs rationaalisella puolella, niin me muut sitten tunteillaan sunkin puolesta.

 

[iltatähtien äippä]

Meidän viisas mummo osti meille 7v hääpäivänä riisipussin ja sano että tässä on seittemännen vuoden " (K)riisit".Eli elätte kai juuri sitä aikaa kun ARKI on astunut isosti kuvaan.Älä jätä miestäsi sen vuoksi, elämä ei ole alkurakastumisen huumaa.Teillä on vielä paljon koettavaa yhdessä, kuika kasvatte toisiiine kiinni niin että ette kirjaimellisesti "osaa elää ilman toisianne".Ei elämä aina ole suurta tunnemylläkkää, mutta suhdettanne voitte arjessa hoitaa pienillä yhteisillä hetkillä, lähtemällä matkalle, parisuhdeleirille tms....KESKUSTELEMALLA tekemällä toiselle pieniä tekoja millä hänet saa onnelliseksi, palaamalla alkuaikoihin , mikä silloin oli sitä parasta yhdessä jne.....
t. kohta hopeahäät :heart:

 

[Ruusuke]

Tuli kans mieleen toi maaginen 7vuotta.Nimittäin mulla on miehen kanssa ollut suurimmat ongelmat nyt ennen ja jälkeen 7vuoden yhdessäolo vuoden...Meillä kaksi lasta,oma talo velkana jne.Riitaa tulee ihan pikkujutuista...Väsyneitä ollaan kun lapset on pieniä ja väsyttää.Mies on sanonutkin,että tää on vaan tämmönen vaihe kun lapset rasittaa.Ja sitten helpottaa kun ne kasvaa...Siihen on uskottava.Sun kannattaa miehen kanssa jutella ja oikeesti voit käydä viihteellä ja olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa.Mutta pettämistä en suosittele.Jos se miesten huomio vaan sinulle riittää,niin pysy siinä.Olet varmasti muiden miesten silmissä hehkeä nainen ja haluttava.Kun tiedät sen,niin sen luulisi riittävä.Ei kannata heittää hukkaan sitä työtä mitä olet miehesi kanssa tehnyt!Teillä on kuitenkin ihanat lapset ja muuten ilmeisesti hyvä elämä.Arki on meille jokaiselle tuttu.Välillä voi seikkailla,mutta niin,ettei se satuta läheistä.Tsemppiä sinulle ja kaikke hyvää.Itsekin tässä yritän puurtaa vaikeiden aikojen yli... :hug:

 

[taustalla]

Kiitos teille tsemppaajille! Keskustelin ystävien kanssa näistä asioista ja tosi monella on ollut kriisiä just 7v yhdessäolovuoden jälkeen.Kiva tietää,että nämä fiilikset on normaaleja ja niistä voi päästä yli.Yksi syy tympääntymiseen saattaa olla se,ettei meillä ole tarpeeksi yhteistä aikaa miehen kanssa.Aionkin nyt jatkossa järjestää säännöllisesti jotain yhteistä kivaa,kerran vuodessa on liian harvoin.Suhdetta pitää hoitaa,muuten se kuihtuu.Haluaisin rakastua mieheeni uudestaan!

Olimme pitkästä aikaa kahden viime sunnuntaina.Kävimme syömässä ja istuimme puistossa.Mies tuntui jotenkin vieraalta,tuntui ettei ole muuta yhteistä puhuttavaa kuin lapset.No,muuten oli ihan mukavaa.Yritän ajatella,että meillä on pieniä lapsia.Aikansa kutakin.Yhteinen aika lisääntyy onneksi jatkossa.Mies on hyvä isä ja kunnollinen kaikin puolin.Eroa en ole harkinnut koskaan.Sekin helpotti kun sai purkaa ajatuksia täällä (ja ystäville).

 

[taustalla]

\

Kiitos teille tsemppaajille! Keskustelin ystävien kanssa näistä asioista ja tosi monella on ollut kriisiä just 7v yhdessäolovuoden jälkeen.Kiva tietää,että nämä fiilikset on normaaleja ja niistä voi päästä yli.Yksi syy tympääntymiseen saattaa olla se,ettei meillä ole tarpeeksi yhteistä aikaa miehen kanssa.Aionkin nyt jatkossa järjestää säännöllisesti jotain yhteistä kivaa,kerran vuodessa on liian harvoin.Suhdetta pitää hoitaa,muuten se kuihtuu.Haluaisin rakastua mieheeni uudestaan!

Olimme pitkästä aikaa kahden viime sunnuntaina.Kävimme syömässä ja istuimme puistossa.Mies tuntui jotenkin vieraalta,tuntui ettei ole muuta yhteistä puhuttavaa kuin lapset.No,muuten oli ihan mukavaa.Yritän ajatella,että meillä on pieniä lapsia.Aikansa kutakin.Yhteinen aika lisääntyy onneksi jatkossa.Mies on hyvä isä ja kunnollinen kaikin puolin.Eroa en ole harkinnut koskaan.Sekin helpotti kun sai purkaa ajatuksia täällä (ja ystäville).

Minä siis ap

 

[samase]

no mä en käy bailaamas yksin eikä edes muut miehet kiinnosta,yhteistä aikaa yritetty sekin väkinäistä,taitaa olla rakkaus kuollut ei vois vähempää kiinnostaa koko mies ja 7v.kriisi pitäs olla jo ohi oltu yhdessä jo iät ajat...alkuperäisen kanssa samat ajatukset,kaikki tympii saa nähdä kun kesäloma koittaa huvittasko olla mieluummin töis kun miehen kans pakkolomalla..yhteistä lainaa lapset aika pieniä joten erota ei viitti.