Mikä lasketaan suhteeksi?

Olemme olleet naimisissa 15 vuotta. Kolme lasta. Kaikki teini-ikäisiä. Parisuhteessa on ollut huonoja ja hyviä aikoja. Viime aikoina mielestäni hyviä aikoja. Vietämme koti-iltoja vierekkäin, keskustelemme kaikesta. Seksiä on usein. Kaikki siis toimii. Tai näin olen uskonut.

Tiedän, että mieheni on flitti. On ollut aina. Tuon luonteenpiirteensä kanssa olen oppinut elämään, mutkien ja mäkien kautta. Mutta tiedän että se on piirre hänessä, ja ettei hän ole mennyt flirttailua pidemmälle.

Kesken kuherteluillan (viiniä ja elokuvia) sain tekstiviestin, jossa minulle tuntemattomasta numerosta ilmoitettiin, että minulla ja miehelläsi on ollut suhde jo reilu puoli vuotta. Jahas. Pientä shokkihoitoa siis. Minä tivasin mieheltä, että mikäs se tämä tällainen on. Hän tunnisti numeron ja sanoi sen olevan eräs nainen, jonka kanssa on on soitellut sillon tällöin. Puolituttu. Soitot ovat tulleet ko naisen aloitteesta. Viime aikoina nainen oli alkanut ehdotella tapaamista, ja mies oli lopulta ilmoittanut että lopetetaan nämä soittelut. Eivät ole tavanneet kuulema.

Miehellä ei ole öisiä poissaoloja, ei iltamenoja, ei viikonloppumenoja. Tekee liikkuvaa työtä. Mutta pääsääntöisesti on illatkin kotona.

Numero on prepaid tai salainen. Yritin soittaa ko numeroon, mutta ensimmäisen illan se oli suljettu. Seuraavana päivänä hälytti normaalisti, mutta hän ei vastannut. Laitoin tekstiviestin sinnepäin, mutta en saanut siihen mitään vastausta. Tekstiviestissäni kirjoitin, että miehen mukaan hänellä ei ole ollut minkäänlaista suhdetta tähän naiseen. Luulisi, että hän olisi halunnut kommentoida tätä, selvittää mahdollisia tapaamisia, suhteen luonnetta ja syvyyttä yms, jos tällä naisella olisi asiaan joitan kommentoitavaa. Vai miksi ilmoittaa, että on suhde, mutta sitten jättää asia siihen?

Mies vannoo, ettei ole suhteessa kehenkään. Ei ymmärrä miten tuo nainen voi pitää satunnaisia puhelinkeskusteluja suhteena. Mies on soittanut kuulema hänelle toissapäivänä ja vaatinut naista soittamaan minulle ja selvittämään asiaa. Soittoa ei ole kuulunut. Nainen oli ollut kuulema pahoillaan, mutta mies ei raivoltaan kuulema noteerannut hänen sanomisiaan.

Uskon, tai olen ainakin uskonut, tuntevani mieheni hyvin. Uskon tietäväni jos hän valehtelisi.

Itseäni hämmästyttää se, että voiko joku aikuinen ihminen kutsua puhelinkeskusteluja suhteeksi? Mikä on suhde?

Aikamoinen mahtisonni tuo mieheni olisi, jos meidän seksin lisäksi kaipaa muuta.

Mies myöntää olleensa idiootti kun edes jatkoi puheluihin vastaamista. Hän sanoi itse soittaneensa takaisin, jos nainen oli ensin soittanut, eikä mies ole töiltään pystynyt vastaamaan. Puheluita on ollut kuulema päiväsaikaan. Joskus kerran kaksi viikossa. Joskus joka toinen viikko. Puhelut ovat kuulema kestäneet 3 minuutista 20 minuuttiin. Mies väittää ettei itse ole kertaakaan ollut se aktiivinen soittava osapuoli. Tekstiviestejä on tullut, mutta niihin hän ei ole vastannut kuulema kertaakaan.

Naisen kirjoittama viesti oli selvästi kosto. Mieheni mukaan nainen kuulema seurustelee tahollaan. Tai on ainakin seurustellut. Nainen on iältään kuulema jotan 40-50 välillä. Mies tietää missä tämä nainen asuu, muttei tiedä missä käy töissä, vai käykö ollenkaan. Lapsia tällä ei kuulema ole.

En oikein tiedä mitä ajatella. Jos mies olisi harrastanut seksiä toisen kanssa, niin päätökseni olisi selvä. Ulos. Jos kyse on ollut puhelinkeskusteluista, niin onko se elämää suurempaa? Parisuhteemme (tai näin olen luullut) on toiminut hyvin. Sen puoleen minulla ei ole katumisia. Meillä ei kiukutella, eikä pihdata. =oD En osaisi elää tätä parisuhdetta paremmin. Jos elämä minun kanssani ei kelpaa, niin mies tietää missä ovi on. Tämän hän todellakin tietää, ja pelkää tulevaa ja päätöstäni.

Itsellänikin on miesystäviä. Soitellaan ja joskus vähän flittaillaankin. Eikä mielessänikään ole käynyt pettäminen. Eikä se, että olisin suhteessa noihin miesystäviini.

Onko elämä todellakin niin raadollista, että joku nainen voi lähettää tuollaisen viestin vain ilkeyttään? En ymmärrä.

 

"Onko elämä todellakin niin raadollista, että joku nainen voi lähettää tuollaisen viestin vain ilkeyttään? En ymmärrä."

Tuskin meistä elleistä moni muukaan ymmärtää. Näin virtuaalisesti on vaikea tehdä suoralta
kädeltä analyysia tuntemattomasta numerosta soittaneen naisen sielunelämästä.

Ehkä naisella on mielenterveysongelmia ja hän soittelee miehille muillekin kuin ap:n puolisolle.

Jos suhde on totta ja mies on haksahtanut lakanoiden väliin niin anna ap. armoa.
Ei kannata olla liian äkkipihainen ja osoittaa heti ovea. Asioista pitää neuvotella ja sopia.
Mitä sinä lupasit vihkilupauksessa. Ei nykyisen avioerolain puitteissa enää puhuta h***teosta.
Maailma on muuttunut ja juristit peräänkuuluttavat suvaitsevaisuutta. Minäkin olin entisaikaa
tiukkapipo ja puritaani. Mutta maailma on tasinut ja laitan nyt hyvän kiertämään.

Tunne sympatiaa tuota reppananaista kohtaan ja muista miten korkealla kirkon katto on ja seinät kaukana toisistaan. Näin minulle aikoinaan neuvottiin.

 

Se kun terska on työntyny ulompien häpyhuulten sisäpuolelle.
Muu on viatonta flirttiä...

 

Se kun terska on työntyny ulompien häpyhuulten sisäpuolelle.
Muu on viatonta flirttiä...

Ja kun terska tulee pois ulompien häpyhuulten hyväilystä niin suhde loppuu..........vai?

Mutta se on satavarmaa ettei kehenkään saa luottaa täysin. Luottamalla ja kolhimalla kolhii vain itseään, sitä ihmistä jonka pitää olla rakkain itselleen.
Ja se taas on totta että keskuudessamme on todella sairaita jotka tekevät mitä tahansa pahaa toisille, kaikissa muodoissa.

 

Hesarin erään nuorten seurustelua koskevan jutun perusteella ei toinen osapuoli edes aina tiedä seurustelevansa toisen kanssa. Siis ei ole koskaan ollut treffeillä eikä aina edes tunne.

 

Jotkut ovat oikeasti niin sekaisin, että kuvittelevat olevansa suhteessa, vaikka edes tapaamisia ei ole ollut. Ei ole kerta eikä ensimmäinen, kun esimerkiksi nainen on suostunut treffeille kerran ja tämän jälkeen mies on kuvitellut, että ollaan suunnilleen avioon menossa, vainonnut puheluin ja viestein, kokenut pettämiseksi sen, jos ja kun nainen on mennyt treffeille uuden miehen kanssa jne. Joten, miksi tämä ei toimisi toisinkin päin, moni nainenkin on päästään vähän huteralla todellisuustajulla varustettu.

Sinä tunnet miehesi, mutta et tätä naista. Jos puolisosi on suhteenne aikana ollut kaikin puolin luotettava ja rehellinen, sanoisin, että kannattaa siis etupäässä luottaa oman puolison sanaan, jos on vain toisen sana puolison sanaa vastaan. Sinisilmäinen ei kannata olla, mutta vasta toisen naisen esittämien todisteiden tulisi olla sellainen piikki, joka laittaa epäilemään. Miehesi voi aivan hyvin puhua totta, koska, kuten sanottua, tuollaisia pipipäitä todella on liikkeellä.

Selvää on, ettei miehesi kannata enää olla MISSÄÄN yhteydessä kyseiseen naiseen. Jos nainen soittaa miehelle, hän älköön vastatko. Edes raivotakseen. Pipipäälle kun jo pelkkä raivoaminenkin on huomiota.

 

Kesken kuherteluillan (viiniä ja elokuvia) sain tekstiviestin, jossa minulle tuntemattomasta numerosta ilmoitettiin, että minulla ja miehelläsi on ollut suhde jo reilu puoli vuotta. Jahas. Pientä shokkihoitoa siis. Minä tivasin mieheltä, että mikäs se tämä tällainen on. Hän tunnisti numeron ja sanoi sen olevan eräs nainen, jonka kanssa on on soitellut sillon tällöin. Puolituttu. Soitot ovat tulleet ko naisen aloitteesta. Viime aikoina nainen oli alkanut ehdotella tapaamista, ja mies oli lopulta ilmoittanut että lopetetaan nämä soittelut. Eivät ole tavanneet kuulema.

Olen kokenut lähes vastaavaa.

Joitakin vuosia sitten eräs nimettömänä pysynyt nainen soitti myöhään illalla tuntemattomasta numerosta. Silloinen avomieheni oli käymässä ko. iltana kotiseudullaan. Kun soitin miehelleni, hän väitti, että kyseessä on joku häirikkö ja hän kielsi tuntevansa kuvaukseeni sopivaa naista.

Mietin soittoa yön yli ja aamulla tivasin mieheltä selitystä. Mies muuttikin tarinaansa siten, että hän voisi ehkä sittenkin tuntea kyseisen naisen. Pakotin miehen antamaan naisen numeron, johon soitin.

Nainen vastasi puhelimeen ja hänen tarinastaan kävi ilmi, että näillä kahdella oli ollut muutaman kerran seksiä. Avomieheni ja tämä nainen olivat kuulemma riidelleet illalla ja riidan päätöksenä nainen oli soittanut minulle. Nainen sanoi haluavansa olla rehellinen minua kohtaan ja soitti sen vuoksi. Oli kuitenkin tiennyt, että kyseessä oli varattu mies.

Miehen kertomus taas "yllättäen" poikkesi tästä naisen kertomasta. Mies oli mielestään käynyt jonkun kerran nukkumassa humalaansa pois naisen luona. Lopulta hän myönsi seksin. Hän myös kertoi riidasta. Mieheni mukaan nainen oli halunnut kostaa sen, että mies oli jättänyt hänet.

Onko elämä todellakin niin raadollista, että joku nainen voi lähettää tuollaisen viestin vain ilkeyttään? En ymmärrä.

Toivon, että kohdallasi kyse on jostain ilkeästi käyttäytyvästä ihmisestä. Jonkinlainen kosto tuo joka tapauksessa lienee. Voi olla, että tuo nainen on pelkästään soitellut ja viestitellyt miehesi kanssa ja alkanut sen jälkeen kuvitella muuta.

Minun ja silloisen avomieheni kohdalla tosiaankin oli kyse pettämisestä. Meilläkin suhde oli ollut sellainen, ettei olisi tarvinnut vieraissa käydä. Suhteemme päättyi tuon episodin vuoksi. Nuo kaksi ihmistä eivät kuitenkaan myöhemmin alkaneet olla yhdessä.

Tsemppiä joka tapauksessa asian selvittelyyn!

 

Ja kun terska tulee pois ulompien häpyhuulten hyväilystä niin suhde loppuu..........vai?

Mutta se on satavarmaa ettei kehenkään saa luottaa täysin. Luottamalla ja kolhimalla kolhii vain itseään, sitä ihmistä jonka pitää olla rakkain itselleen.
Ja se taas on totta että keskuudessamme on todella sairaita jotka tekevät mitä tahansa pahaa toisille, kaikissa muodoissa.

Voiko luottaa vähän, enemmän vai pitäisikö luottaa vain silloin tällöin tai joissakin jutuissa? Luottamus kuitenkin lienee ilmiö, joka on tai ei ole. Rakkaudessa epäluottamuksen häiväkin on särö, joka häiritsee ja voi olla mittasuhteeltaan enemmän kuin kaikki muu. Välinpitämättömyys ei ole rakkautta vai onko?

Suhteessa voi tietenkin olla, vaikka olisi piittaamaton. Suhteen luonne ei kuitenkaan ole rakkaussuhde, vaan jokin muu parisuhteen muoto. Voi olla tekemisissä toisen kanssa vaikkei häneen luottaisikaan, kun määrittelee rajat epäluottamuksen siedolle. Muutoin suhde ei ole omassa hallussa ja ennemmin tai myöhemmin on riski tulla vain hyväksi käytetyksi ja alistetuksi. Marttyyrinäkin voi tosin elää jatkaa rakkauden kerjäläisenä, tyytyä siihen mitä saa, vaikka itsekunnioitusta ei olekaan siltä osin. Yleensä näissä monen osapuolen suhteissa aina joku on tuossa roolissa.

Luottamuksen kanssa ei oikeastaan kannattaisi leikitellä. Luottamus on vakava asia, vakavampi kuin muistetaan. Sen palauttaminen on niin työlästä, usein mahdotonta. Vaikka suhde ja yhdessä olo jatkuisi, niin epäluottamuksen särö ei ehkä häviä täysin. Mikä tahansa uusi, pienempikin epäluottamus voi lohkaista kokonaisuuden.

Aloittajan tilanteessa heräsi kysymys, miksei mies kokonaan kieltänyt tuntevansa naista? Puhelu olisi voinut tulla väärästä numerosta. Se oliko soitto aiheellinen, tahallinen, hupia vai muuta kiusaa voi jäädä arvoitukseksi. Miehen ja oman luonteen tuntien ja tietäen aloittajan on tehtävä omat päätelmänsä luottamuksensa rajoista. Epäluulo ja epäilys kuitenkin kuluttaa.

Uskomaton huojennus tulee, kun voi vapautua epäluuloista (aiheellisista ja aiheettomista). Käytännössä se tarkoittaa kakkien epäluottamusta tuottavien suhteiden lopettamista käytännössä ja ajatustasolla. Mielestä ei koettu petos välttämättä tyystin katoa ja kummittelee tulevassa ja olevassa turhanakin varovaisuutena. Silti ihminen ei yleensä halua uskoa tulleensa petetyksi ja taistelee ajatusta vastaan pitkään, kunnes on tosiasioiden edessä. Sen jälkeen kun myöntää, ei enää ole sama ihminen kuin aiemmin. Joutuu myös ottamaan kantaa aivan uudelta pohjata, mitä elämältään ja suhteiltaan haluaa, voiko enää jatkaa entistä, koska on muuttunut ja kasvettu erilleen.

 

Aloittajan tilanteessa heräsi kysymys, miksei mies kokonaan kieltänyt tuntevansa naista? Puhelu olisi voinut tulla väärästä numerosta. Se oliko soitto aiheellinen, tahallinen, hupia vai muuta kiusaa voi jäädä arvoitukseksi. Miehen ja oman luonteen tuntien ja tietäen aloittajan on tehtävä omat päätelmänsä luottamuksensa rajoista. Epäluulo ja epäilys kuitenkin kuluttaa.

Jos nainen on tosiaan soitellut miehelle, miksi miehen olisi pitänyt kieltää tuntevansa nainen? Tuollaisessa tilanteessa miehen nimenomaan kannattaa puhua täysin totta eikä valehdella pienistäkään asioista. Jos mies valehtelisi, ettei tunne naista yhtään ja myöhemmin selviäisi jotain kautta, että mies on kuitenkin puhelimessa jutellut naisen kanssa useampia kertoja, se asettaisi kyseenalaiseksi KAIKEN, mitä mies on tilanteesta kertonut ja tulee vastaisuudessa kertomaan. Parempi siis pysyä täysin totuudessa.

 

Jos nainen on tosiaan soitellut miehelle, miksi miehen olisi pitänyt kieltää tuntevansa nainen? Tuollaisessa tilanteessa miehen nimenomaan kannattaa puhua täysin totta eikä valehdella pienistäkään asioista. Jos mies valehtelisi, ettei tunne naista yhtään ja myöhemmin selviäisi jotain kautta, että mies on kuitenkin puhelimessa jutellut naisen kanssa useampia kertoja, se asettaisi kyseenalaiseksi KAIKEN, mitä mies on tilanteesta kertonut ja tulee vastaisuudessa kertomaan. Parempi siis pysyä täysin totuudessa.

Juuri näin. Mikäli ei ole mitään pelättävää, voi täysin rauhallisin mielin puhua totta. Varsinkin jos / kun on kyse harmittomista puhelinkeskusteluista ja yksipuolisista viesteistä.

 

jos eroaa kolmannen osapuolen kehotuksesta. Mutta se on tämän kolmannen osapuolen päämäärä, kosto on suloista ja varsinkin, jos on tullut siipeen.

 

Kyllä ap:tä nyt viedään kuin kuoriämpäriä. Mies on taas puhdas pulmunen ja ilkeä nainen suorastaan vainoaa eikä lakkaa soittelemasta vaikka mies miten pyytää...

Siis, miten naiset uskoo kaikki miesten jutut? Tottakai mies vannoo ja vakuuttaa ettei ole mitään suhdetta, mitä muuta hän voisi tehdä kun on pelko perseessä että menee koti alta, talous kuralle, lapsia ei näkisi kuin silloin tällöin eikä ruoka ilmesty enää pöytään ja puhdas paita päälle. Kuvat karusta tulevaisuudesta vilisee silmissä. Vai puhelinsuhde....

Kuulisit vaan mitä hän vannoo toiselle naiselle ja "pidetään vähän aikaa matalaa profiilia"...

Eikä siihen pettämiseen yötä tai ilta- viikonloppumenoja tarvita, voi hyvät naiset. Päiväkahveillahan sitä on käyty maailman sivu.

 

Kyllä ap:tä nyt viedään kuin kuoriämpäriä. Mies on taas puhdas pulmunen ja ilkeä nainen suorastaan vainoaa eikä lakkaa soittelemasta vaikka mies miten pyytää...

Siis, miten naiset uskoo kaikki miesten jutut? Tottakai mies vannoo ja vakuuttaa ettei ole mitään suhdetta, mitä muuta hän voisi tehdä kun on pelko perseessä että menee koti alta, talous kuralle, lapsia ei näkisi kuin silloin tällöin eikä ruoka ilmesty enää pöytään ja puhdas paita päälle. Kuvat karusta tulevaisuudesta vilisee silmissä. Vai puhelinsuhde....

Kuulisit vaan mitä hän vannoo toiselle naiselle ja "pidetään vähän aikaa matalaa profiilia"...

Eikä siihen pettämiseen yötä tai ilta- viikonloppumenoja tarvita, voi hyvät naiset. Päiväkahveillahan sitä on käyty maailman sivu.

Voi hyvät henkselit sentään luuleeko joku onneton vielä tänäpäivänä että joku mies pelkäisi että
"eikä ruoka ilmesty enää pöytään ja puhdas paita päälle." Tuota lasten näkemistä kylläkin. Mutta pitää olla tosi tiukka äijä puhumaan lööperiä että lähtee ns. totuuden avulla huijaamaan varsinkin noin äkki tilanteessa. me miehet kun ei oikein osata valmiiksi kieroilla juttujamme monien eri mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien varalta niinkuin naiset osaavat.
Kyllä useimmalla miehellä olisi tuossa tilanteessa ensimmäiseksi tullut mieleen tarjota sitä en todellakaan tunne koko ihmistä onkohan tuo viesti tullut nyt ihan oikeaan numeroon. Ja minusta kyllä aikapaljon kertoisi se kuinka miehesi vastaus tuli. tuliko se luontevasti vai pitkän kakostelun jälkeen. jos luontevasti niin usko mieheesi älä johonkin kieroutunesen akkaan.

 

minulla tapahtunut samanlaista. mies ihana ja koko ajan kotona ja huomioi matkoin ja lahjoin. ja on hella ja pitaa hyvana. mutta tuntee paljon naisia ja soittelee paljon. yksi tyotuttavuus/asiakas ihastui mieheeni ja kavivat kahvilla seka lounaalla, ensin tyon puolesta ja sitten ystavina. mieheni ei nahnyt etta nainen oli rakastunut siihen ja yllattyi kun sanoin siita (nainen kirjoitteli miehestani blogissaan josta mieheni oli kertonut; mies ei tosin sita lue) meilla ei ole tapana julistaa suhteita suuntaan tai toiseen vaan jos joku kysyy niin silloin kerrotaan. noh, lopulta nainen kertoi tunteistaan miehelleni kun olimme muuttamassa toiseen maahan ja mies sanoi etta ei kiinnosta kun on suhde minuun. nainen alkoi sitten haukkumaan meita blogissaan ja tuli jopa facebookiin/meseen minulle kertomaan valeita. mutta tunnusti lopulta ettei miehen puolelta ole ollut mitaan, eivat ole suudelleet, sekstailleet tai mitaan. nainen oli yksinainen ja kun mieheni antoin paljon huomiota hanelle silla meni pasmat sekaisin ja se luuli sita suhteeksi. etta nainkin voi kayda.

 

Minusta tuolla naisella olisi nyt elämänsä mahdollisuus "napata mieheni" kertomalla mehukkaita palasia suhteestaan. Sittenhän minä kelpo ellinä heittäisin miehen pellolle hänen odottavaan syliin.

Mutta tuosta naisesta ei ole kuulunut mitään. Ainoastaan ilmoitti, että hänellä ja miehelläni on suhde. Ja kun ilmoitin, että kovin yksipuolista tuo kaiketi on ollut, kun miehellä ei ole asiasta kuulema käsitystä, niin nainen vaikenee. Miksi?

En ymmärrä tuota ajatusta, että mies ja nainen ovat nyt sopineet että pidetäänpä nyt matalaa profiilia, jotta pöly laskeutuu. Miten se on nyt tuon naisen etu? Hänkö sai tempauksellaan mieheni jatkaan ihanaa suhdetta kanssaan ja heidän elämänsä hymyilee? Mies saa puhtaat paidat kotoa (pyykkää muuten vaattensa ihan itse, tai tarkemmin sanottuna se pyykkää joka ehtii) ja hellää huomiota, mutta saa samalla jatkaa ihanaa sivusuhdetta. Vaikkakin oli kaiketi suhteen lopettanut, koska tuo nainen kostoviestin minulle laittoi. Mutta nyt siis pakon sanelemana jatka sivusuhdetta ja samalla elämää kanssani? Ja elämä hymyilee heille? Ja minuako viedään kuin laskiämpäriä (hauska sanamuisto kaukaa lapsuudestani)? Elääkö joku oikeasti tuollaista kauniit&rohkeat elämää?

En usko jääräpäisesti miestäni ja pidä toista naista pahiksena, joka ryöväsi vastentahtoisen mieheni suhteeseen, edes siihen puhelinsuhteeseen, kanssaan. Ymmärrän ettei paneskeluun tarvita päiviä ja kiiman voi kesyttää vaikka vartissa. Mies on kertonut heidän keskusteluista, ei ole peitellyt tekojaan, mutta kuitenkin ehdottomasti kieltänyt seksin tai tapaamiset tai minkäänlaisen suhteen olemassaolon.

Jotta minua ei vietäisi kuin laskiämpäriä, niin minunko pitäisi heti uskoa minulle tuikituntemattoman naisen yhtä tekstiviestiä? Hänellä kun ei ollut selkärankaa edes vastata puheluuni.

Tällä hetkellä tuntuu etten voi muuta kuin odottaa ja antaa ajan kulua. Vaikea tehtävä tällaiselle kärsimättömälle ihmiselle.

 

Eihän siitä kauan ole, kun tavallinen, puolihajanainen tapailusuhde, hengailu, mitä useimmat sinkut tekevät suuntaan ja toiseen sinkkuuden vielä häiriintymättä teki naisesta mielestään vallan "Pääministerin morsiamen".

Vähänkös sitä sillekin Suomessa tyrskähdeltiin. Mutta sinun kannaltasi tuo on ikävää, vaikkei suhteeksi laskettaisikaan. Toinen se toinen on soiteltunakin, jos miehesi kerran soittaa hänelle takaisin, ja vastailee soittoihin. Jos kyse olisi ystävästä, olisihan hän siitä voinut kertoa oma-aloitteisesti alun perin, eli jotain kurjaa kielletyn hedelmän sotkua tuossa on.

Ei siihen "olemattomaan puhelinsuhteeseen" kovin pitkään hupina jaksa suhtautua, sanoi mies mitä tahansa. Tulee puhelinlasku, tai esimiehen lasku liian suuresta työpuhelimen käytöstä, tai löytyy toinen puhelin, prepaid... Vaikka sanottaisiin, uskottaisiin ja jopa pitäisi paikkansa, ettei tapaamisia ole, kyllä puhelinjuttukin vie voimat siltä, joka ei riitä ainoaksi. Ja jos tuollainen juttu pysyy liittonne rinnalla, miten voi enää luottaa siihenkään, ettei tapaamisiakin ole, ainakin vielä jonain päivänä. Kun juttu on jo alussa pitänyt pitää salassa, silloinhan siellä voi pitää sitä muutakin.

On olemassa ihmisiä, jotka tarvitsevat näitä puhelintuttuja itsetunnon pönkitykseksi, jännäksi huviksi arkeen, miksi lie. Suuria rakkauksia ne eivät ehkä ole, korkeintaan itserakkautta omaan vapauteen, mutta eivät ne koskaan vaimon arvostuksesta tosiasiassa kerro. Ja vaikka moinen puhelinsuhderiippuvuus olisi liitossa reilusti tiedossakin, keskustelun alla, niin kyllä se luukusta putoava puhelinlasku vaan aina vetää maton jalkojen alta. Ainahan se virallinen kumppani on kuitenkin luottanut toisen sanaan siitä, että tämä loppuu nyt, vaikka joka kerta vähemmän. Kun paljastuu, ettei olekaan loppunut, se vie luottamuksen ja ennen kaikkea omanarvontunteen siltä ihmiseltä, jonka rinnalle sitten tarvitaan kuitenkin muodossa tai toisessa toinen.

Voi kurjuus näitä leikittelijöitä. Kun vähälläkin voi jo pilata paljon ja arvokasta, miksi miehen tarvitsee pitää rinnalla edes sitä vähää? Jostain se kertoo hänessä, että moinen on tarvittu, missään muodossa. Toivottavasti story loppuu, mutta varmasti kannattaa silmät auki ja olla aina luottamatta liikaa. Puhelinsuhteeseen tarvitaan yhtä lailla aina kaksi, ja parisuhteeseen taas kuuluu vain kaksi. Toivottavasti tällä tarinalla on onnellinen loppu, eikä miehesi jatka vastailua.

 

Perinteinen vastaus, jätä se sika. Nimittäin se vieras nainen ajatuksistanne. Miehenne on kunnon mies.

Vieras nainen yritti selvästi rikkoa liittonne, kertomalla valheita.

Koska ei ollut saanut miestänne lähtemään kelkkaansa, niin kateuksissaan yritti valehtelemalla sotkea teidän ajatuksenne. Ja jopa melkein onnistui siinä.

Nyt ei muuta kuin kertomaan miehelle, että uskotte vain hänen sanoihinsa.
Suukkojen ja halienkera.

 

Minusta tuolla naisella olisi nyt elämänsä mahdollisuus "napata mieheni" kertomalla mehukkaita palasia suhteestaan. Sittenhän minä kelpo ellinä heittäisin miehen pellolle hänen odottavaan syliin.

Mutta tuosta naisesta ei ole kuulunut mitään. Ainoastaan ilmoitti, että hänellä ja miehelläni on suhde. Ja kun ilmoitin, että kovin yksipuolista tuo kaiketi on ollut, kun miehellä ei ole asiasta kuulema käsitystä, niin nainen vaikenee. Miksi?

En ymmärrä tuota ajatusta, että mies ja nainen ovat nyt sopineet että pidetäänpä nyt matalaa profiilia, jotta pöly laskeutuu. Miten se on nyt tuon naisen etu? Hänkö sai tempauksellaan mieheni jatkaan ihanaa suhdetta kanssaan ja heidän elämänsä hymyilee? Mies saa puhtaat paidat kotoa (pyykkää muuten vaattensa ihan itse, tai tarkemmin sanottuna se pyykkää joka ehtii) ja hellää huomiota, mutta saa samalla jatkaa ihanaa sivusuhdetta. Vaikkakin oli kaiketi suhteen lopettanut, koska tuo nainen kostoviestin minulle laittoi. Mutta nyt siis pakon sanelemana jatka sivusuhdetta ja samalla elämää kanssani? Ja elämä hymyilee heille? Ja minuako viedään kuin laskiämpäriä (hauska sanamuisto kaukaa lapsuudestani)? Elääkö joku oikeasti tuollaista kauniit&rohkeat elämää?

En usko jääräpäisesti miestäni ja pidä toista naista pahiksena, joka ryöväsi vastentahtoisen mieheni suhteeseen, edes siihen puhelinsuhteeseen, kanssaan. Ymmärrän ettei paneskeluun tarvita päiviä ja kiiman voi kesyttää vaikka vartissa. Mies on kertonut heidän keskusteluista, ei ole peitellyt tekojaan, mutta kuitenkin ehdottomasti kieltänyt seksin tai tapaamiset tai minkäänlaisen suhteen olemassaolon.

Jotta minua ei vietäisi kuin laskiämpäriä, niin minunko pitäisi heti uskoa minulle tuikituntemattoman naisen yhtä tekstiviestiä? Hänellä kun ei ollut selkärankaa edes vastata puheluuni.

Tällä hetkellä tuntuu etten voi muuta kuin odottaa ja antaa ajan kulua. Vaikea tehtävä tällaiselle kärsimättömälle ihmiselle.

Tässä tilanteessa itse uskoisin enemmänkin miestäsi. Luulen myös, että tuo viestittelijä-nainen kertoisi erittäin mielellään yksityiskohtia "suhteestaan" mieheesi, mikäli heillä olisi suhde ollut. Näin ainakin minulle soittanut nainen teki.

Luuserimaista käytöstä nimettömien viestien lähettely joka tapauksessa on. Kuvittelisin, että naisen ottaisi yhteyttä omalla nimellään varsinkin jos oletettu suhde jatkuisi. Ehkä nainen on kokenut tulleensa torjutuksi ja purkaa sitten pettymystään sinuun. Toisaalta psyykkiset sairaudet ovat yleisiä, joten tämä voi mennä niidenkin piikkiin.

Yritä saada nukutuksi, vaikka tämä asia voi mieltäsi vaivatakin.

 

En minä puheluita pidäkään pikkujuttuna, työtapaturmana. Ja sen tietää mieskin.

Puhelinlaskut eivät ole olleet suuret, eivätkä yhtään poikkeukselliset. Ja prepaidiin en usko, sen verran väitän häntä tuntevani. Sen enempää selittämättä se olisi hänen luonteelleen liian hankalaa. Hän joutuu ajamaan pitkiäkin matkoja ja tiedän, että hän viettäisi tämän ajan mielellään puhelimessa, jutellen niitä näitä kavereiden tai minun kanssani.

Totuus on, että hän on ollut mukana puhelinkeskusteluissa. Ja tämän hän häpeillen myöntää. Sanoo, että ei pitänyt sitä aikaisemmin mitenkään pahana tai salaisena, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, minun voimakkaan analyysin jälkeen, hän sanoo olleensa täysi idiootti. Ja on pyytänyt anteeksi.

Tuo syö luottamusta ja olisin todellakin halunnut kuulla tuon toisen osapuolen version asiasta. Hänen tarkoituksena on ollut aiheuttaa eripuraisuutta suhteeseemme ja siinä hän ainakin tällä hetkellä on onnistunut.

Jos kyse on ollut lapsellisesta itsetunnon pönkittämisestä puhelimitse, niin tuon kanssa voin ehkä elää. Jos kyse on seksistä ja tapaamisista, niin sen ylipääseminen pariskuntana tuntuu mahdottomalta.

 

Perinteinen vastaus, jätä se sika. Nimittäin se vieras nainen ajatuksistanne. Miehenne on kunnon mies.

Vieras nainen yritti selvästi rikkoa liittonne, kertomalla valheita.

Koska ei ollut saanut miestänne lähtemään kelkkaansa, niin kateuksissaan yritti valehtelemalla sotkea teidän ajatuksenne. Ja jopa melkein onnistui siinä.

Nyt ei muuta kuin kertomaan miehelle, että uskotte vain hänen sanoihinsa.
Suukkojen ja halienkera.

Kiitos sarkasmista. Ehkäpä ansaitsen sen.

Mies ei ole kunnon mies, valitettavasti. Onko enää kunnon miehiä, tai kunnon naisia? Vai ovatko kuolleet sukupuuttoon ja jäljelle jääneiden on pärjättävä näillä elämäneväillä?

Nainen varmasti yrittää rikkoa liittomme, mikä muu motiivi siihen olisi?

En pikkurouvana, enkä varsinkaan järkiperäisenä ihmisenä, voi uskoa VAIN miehen sanoihin. En vaikka haluaisin, enkä kyllä edes halua. Niin paljon suhdesotkuja olen seurannut ihan lähipiirin osalta. Joku syyhän miehellä on ollut jutusteluihin.

Nyt ei suukotuta eikä halituta. Ei todellakaan.

 

Tässä tilanteessa itse uskoisin enemmänkin miestäsi. Luulen myös, että tuo viestittelijä-nainen kertoisi erittäin mielellään yksityiskohtia "suhteestaan" mieheesi, mikäli heillä olisi suhde ollut. Näin ainakin minulle soittanut nainen teki.

Tuo on asia johon uskon. Tai en ymmärrä miksi hän jättäisi kertomatta? Hyväsydämisyyttäänkö? Miksi sitten ylipäätänsä laittoi sen ensimmäisen viestinsä?

Mies on tehnyt väärin, se on selvää. Kauhistuttaa että ihminen jonka olet tuntenut 20 vuotta voisi pettää sinua niin ettet sitä hänen käytöksestään edes huomaisi. Ja tällä pettämisellä tarkoitan juuri seksisuhdetta. Puhelinkeskustelu silloin tällöin, hyvin epäsäännöllisesti (näin siis miehen mukaan) tuskin aiheuttaisi muutoksia käytökseen. Ja mitään en ole huomannut. Huoh.

Unensaantiin tämä kyllä vaikuttaa ja verenpaineeseen, olen äärimmäisen ärsyyntynyt.

 

En sano, etteivätkö puhelinkeskustelut VOISI olla kyseenalaisia, mutta minusta niiden pitäisi tällöin sisältää jo jotain todella rankemman puoleista materiaalia. Esimerkiksi puhelinseksiä tai rakkausvuodatuksia ja yhteiselämän lupauksia tai vastaavaa. Jos pelkästään juttelee kuulumisia ja päivän menoja, siinä ei minusta ole mitään raskauttavaa tai luottamusta rikkovaa. Minusta olisi outoa, jos niin ei saisi tehdä vastakkaista sukupuolta edustavan tahon kanssa.

Tietysti, jos toinen osapuoli ilmaisee voimakasta kiinnostusta, on parisuhteessa olevalta vastapuolelta hupsua jatkaa puheluja. Toiset ovat kuitenkin niin kilttejä, etteivät kehtaa ja uskalla kieltää soittelemista, koska eivät mielellään pahoita toisen mieltä. Tämä varsinkin, jos toinen on ilmaissut esimerkiksi olevansa elämässään jotenkin todella kurjassa tilanteessa tms. Toinen syy toki on se, että onhan se imartelevaa, jos ja kun meihin ollaan ihastuneita. Myös näiden kahden syyn kombinaatio on täysin mahdollinen.

 

Entä jos tuo vieras nainen on sekoittanut ensin miehenne pään. Toisinsanoen aloittanut miehelle soittelut. Vaikka kertomalla omista ongelmistaan. Mies on yrittänyt niitä ratkaista, kun kunnonmies ei naista pulaan jätä.

Myöhemmin yrittänyt vaikka iskeä. Mies kieltäytynyt. Nainen yhä yrittänyt ja niin edelleen. Lopulta mies on joutunut jopa soitellen selittelemään asioita, ja selvittämään sotkua.

Voi sieltä jostain miehen sanoista flittailuakin löytyvän, mutta nekin saattaa olla vain jonkun tilanteen laukaisemiseksi, lepyttelyä, lohduttelua, ja jotain leikkimielisyyttä.

Ja eikun reippaasti miestä suukottelemaan ja halimaan.

Minäkin menen vaimon viereen nukkumaan.

Toivottavasti saan aamulla lukea hyviä uutisia.

 

Jotkut naiset laskevat suhteeksi jo yhden yön keikat, jos aamulla on vielä pussattu ja vaihdettu puhelinnumeroita ja "luvattu soitella". Loput laskevat suhteeksi, jos se lupaus todella toteutuu...

 

Tuo on asia johon uskon. Tai en ymmärrä miksi hän jättäisi kertomatta? Hyväsydämisyyttäänkö? Miksi sitten ylipäätänsä laittoi sen ensimmäisen viestinsä?

Eikö tämä toinen nainen seurustellut tahollaan? Jos hän tuo henkilöllisyytensä ilmi, menee omakin suhde todennäköisesti alta. Ellei hän halua menettää sitä, on paras pysyä anonyyminä.

Todennäköisesti hän otti alunperin yhteyttä (ehkä viiniä maisteltuaan) riideltyään jostain asiasta miehesi kanssa ja näin kostaen miehelle ja myöhemmin asiaa katuen.

Onko ap sinusta "kuherteluilta" viiniä ja elokuvia.... ilmankos mies soittelee toiselle.