Nainen on siis tiennyt jo kauan kuka sinä olet. Onko tämä jotain henkilökohtaista kostoa? Puhut naisesta kovin vähättelevästi eli huokuuko mielipiteesi hänestä lävitsesi niin, että tämä on jotain henkilökohtaista kostoa menneiltä vuosilta? Että "kerrankin se ylimielinen pystynokka saa lentää rähämälleen!", voisiko olla?
Ei nainen tiennyt, että kyse oli minun miehestäni.
Veikkaan, että se että nainen ymmärsi että tiedän hänet ja hänestä enemmänkin, oli hänen ehkäpä järkytys.
Puhun naisesta vähettelevästi; aikuisten oikeasti kuinka moni aviovaimo puhuisi muuta kuin vähättelevästi naisesta, joka on ilmoittanut hänelle olevansa suhteessa aviomieheen? Siis ihan oikeasti? Eiköhän ole ihan luonnollista, etten koe minkäänlaista sielujen sympatiaa hänen kanssaan?
Jokainen meistä arvostelee ihmisiä jonkun oman moraalinsa tai kriteereidensä perusteella. Minä henkilökohtaisesti en arvosta kovinkaan korkealle piirteitä, joita tiedän ko naisen omaavan. En arvostanut reilu parikymmentä vuotta sitten, enkä arvosta nyt. Enkä minä ole tässä tarinassa se ylimielinen pystynokka.
Kyse ei siis ole naisen henkilökohtaisesta kostosta. Ja jotta tämä tarina ei uskomattomuudellaan ala muistuttaa päivä päivältä enemmän kauniita & rohkeita, niin en kommentoi tuota kostoasiaa sen enempää. . .
Minä sain naisen ensimmäisen viestin reilu 2 viikkoa sitten, näin se taisi olla. Paljon tässä on ollut sulateltavaa ja paljon sulatellaan. Olen tässä peilannut reilu 20 vuotista yhteiseloamme reilun 2 viikon aikaisiin sekaviin tuotemuksiin.
Ja ihan varmasti jokainen joka on ollut tilanteessa, jossa petetyksi joutuminen tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, ymmärtää/muistaa minkälaista vuoristorataa tunteet ja ajatukset ajelehtivat.
Minä tämän taistelun kuitenkin voitan, tavalla tai toisella. Näin olen päättänyt!