mikä neuvoksi?

Olen sinkkuuntunut toista vuotta sitten ja nyt tapasin miellyttävän miehen tammikuussa. Hän on 35v poikamies, siis ei perheellinen ja kova tekeen töitä. Eka tapaamisella olin kovin ihastunut mutta kun soittoja/viestejä ei kuulunutkaan niin innostus hiipui. Olen kärsimätön mutta toisaalta en ymmärrä miksi sen pitäisi niin vauhdilla alkaa, hänellä on pari syytä miksi jarruttelee, yksi voi tietenkin olla ettei hän ole tarpeeksi kiinnostunut...
Sitten laitoin viestiä niin hän soitti humalassa kylläkin muttei se minua haitannut, ajattelin etä hän on ujo. Sanoi kun kysyin että on kiinnostunut mutta samalla pelkää että miten minun lapset suhtautuu ja miten ehtii seurustella kun tekee töitä niin paljon. Tavattiin toistamiseen ja se oli ihan mukavaa mutta ei samaa hohtoa ollut kuin eka kerralla ja se varmaan johtui siitä kun epävarmuus tarttui minuunkin, aluksi olin varma että olin löytänyt elämäni miehen. Puhuttiin muttei mitään vakavaa eli mitään suhteen tulevaisuudesta jne. Hän varmaan luulee että olen sitoutumiskammoinen vaikken ole mutta en saa jotenkin puhuttua ns. vakavista asioista koska pelkään kai lopputulosta. Pitäisikö minun luovuttaa??En saa selville hänen ajatuksiaan jos en kysy suoraan mutta olen pelkuri!!Helvetti soikoon, auttakaa mutta vain asiallisia vastauksia.

 

""Eka tapaamisella olin kovin ihastunut mutta kun soittoja/viestejä ei kuulunutkaan niin innostus hiipui.""

Hetkinen minkäs ikäinen neiti on? Otas nyt ihan rauhassa. Sulla taitaa olla kova kiire

""Tavattiin toistamiseen ja se oli ihan mukavaa mutta ei samaa hohtoa ollut kuin eka kerralla ja se varmaan johtui siitä kun epävarmuus tarttui minuunkin, aluksi olin varma että olin löytänyt elämäni miehen. Puhuttiin muttei mitään vakavaa eli mitään suhteen tulevaisuudesta jne.""

Toisen kerran tapasitte ja voivottelet, että ei puhuttu suhteen tulevaisuudesta? Oletko ihminen joka tarvitsee aina suhteelle jonkun tietyn määränpään, joka saavutetaan tässä ja tässä ajassa ja sitten siirrytään ""seuraavalle"" tasolle. En minä ole sitoutumis kammoinen, mutta jotenkin saan sinun viestistäsi saa todella epätoivoisen kuvan jos jo toisella tapaamiskerralla haluaisit keskustella suhteen ""etenemisestä"".

Otat nyt kuule ihan rauhassa. Tutustut mieheen! Se voi viedä jopa vuoden kaks. Ei sitä nyt herranjestas kahden tapaamisen jälkeen kuulu mitään vakavaa keskustellakkaan. Keksikää joku harrastus käykää vaikka kävelyllä, kaupassa ja elokuvissa ja pikku hiljaa näytät hänelle millainen sun elämäs on. Joskus vaikka esim. illallisella parin viini lasin jälkeen voit kysellä tunteista jne. kunhan et painosta. Kyllä sinä osaat. Kunhan et hyppää kaulaan kiinni ja huudaa että nyt tai ei koskaan

 

Viikarin kanssa samaa mieltä.

Valitettavasti me miehet emme halua aina leikkiä perhettä. Ja siihen voi olla monia eri syitä. Mutta se ei tarkoita sitä, että emme pitäisi naisesta tai kieltäisi sitä, että voisimme tulevaisuudessa elää yhdessä. Miehellä ei useinkaan ole tarvetta luopua vapaudestaan muuta kuin oikein hyvässä tilanteessa.

 

Tässä näette. Ei ole ihme, ettei me miehet uskalleta alkaa millekään kun nainen on heti kiinni hetuloissa ja tulossa toka tapaamisella sukuhautaan. Vi......aa tuollainen takertuminen tosi paljon. Teette pahan palvelun monelle muullekin.

 

Pakko olla nyt näitten miesvastaajien kanssa samaa mieltä. Jos mies olikin sinusta kiinnostunut aluksi, niin enpä ihmettelisi, jos ei enää ole. Tunnut tosi lapselliselta, anteeksi vain.

Jos mies alkaisi jutella minulle tulevaisuudesta tai perheen perustamisesta siinä vaiheessa kuin vasta tutustutaan, niin olisi kyllä menneen talven lumia. Apua!

 

Olen samaa mieltä, että ap on mennyt asioiden edelle.
Onko kenties epätoivoinen, mieshän kyllä huomaa naisessa kiireen sitoutua.
Mutta silti, pitää ymmärtää että naisetkaan ei ole mitään miehen huvileluja, jotka vain huvikseen sillointällöin antaa pilua tai treffaa, vaan monet on tositarkoituksella ystävää etsimässä.
Pitäisin rajapyykkinä vuotta tai kahta, jos mies niinpitkän seurustelun jälkeen sanookin, että ei ole ""valmis sitoutumaan"", niin uskon kyllä että pitää ja tykkää, mutta saa lähteä kalppimaan koska on ajan tuhlausta olla vain sitoutumattoman miehen viihdykkeenä. Jos pitkä suhde on tavoitteena niin ei jaksa pelleillä miehen kanssa, on parempaakin tekemistä.
Eli siinä mielessä pari tapaamiskertaa ei kyllä riitä , että olisi oikeus ihmetellä ja paheksua jos mies ei halua tavata enää. Ap, ota kylmä suihku ja pane jäitä hattuun. Tapaa muita miehiä ja ole onnellinen.
Jos toinen ei halua niin ei halua, ja onko syylläkään niin väliä.

Ja jos mies haluaa, niin se ei jää epäselväksi.

 

Ja et ole ap, pelkuri, jos et kehtaa kysyä tulevaisuudesta. Pikemminkin olisit tahditon ja kummallinen jos alkaisit sellaisia laukomaan.
Ei kuulu sinun tehtäviisi olla tyrkyllä ja jahdata miestä. Muista se, niin elämä helpottuu kummasti.

 

Sinuna panisin puhelimen kiinni yöksi, etkä mihinkään kännipuheluihin vastaa. Huorat vastaa öisin puhelimeen, ei itseään arvostavat naiset.
Ujo tai ei, kännissä soittelu osoittaa välinpitämättömyyttä, ja sitä että kehtaa sikailla..ja mies kun on kännissä niin se soittelee koko kännykän numerot läpi, exät ja nyxät, jos vaikka saisi aamuyön pillua. Älä myy itseäsi lian halvalla.
Mulla loppuu treffailu siihen paikkaan miehen kanssa, joka humalassa soittaa.
Oikeasti, jos on halunnut tavata niin voi soittaa selvinkin päin, tehdä iltasuunnitelmat ja olla sitten yhdessä päissään, mutta vain kusipää vetää ensin lärvit ja soittaa sitten naisille.
Ja ketaleet tietää sen itsekin, ja ajattelee että ei ole ämmällä paljon itsetuntoa jos alkaa humalaisia kuuntelemaan.