Hae Anna.fi-sivustolta

Mikä yllätti lapsettomassa elämässä?

Viestiketju osiossa 'Vapaaehtoinen lapsettomuus' , käynnistäjänä XY, 01.04.2014.

  1. XY Vierailija

    Mitä yllättävää lapsettomuus on tuonut elämääsi? Onko jokin toisten suhtautumisessa, työpaikalla, ihmissuhteissa jne. mennyt eri tavalla kun olet kuvitellut?

    Itse olen yllättynyt siitä, miten helppoa ja mukavaa elämä on, kun on työssäkäyvä lapseton aikunen. Lapsena aikuisten elämästä sai sellaisen kuvan, että se on raskasta ja stressaavaa, suhteellisen väritöntä. Nuorena pelkäsi, että itsestä tulee samanlainen tylsä aikuinen. Mutta nyt olen huomannut, että suuri osa ns. ruuhkavuosien stressistä tulee siitä, että joutuu tasapainottelemaan parisuhteen, uralla etenemisen, perheen ja muiden velvoitteiden välillä. Kun ei hanki lapsia, aikaa, rahaa ja energiaa riittää ihan eri tavalla. Aivan kuin olisi löytänyt huijauskoodin elämään.
     
  2. Tupelo Vierailija

    Mun täytyy rehellisesti tunnustaa, että ihmettelen miten pienten lasten vanhemat jaksaa käydä duunissa. Olen itte ihan rättipoikki duunipäivän jälkeen. Jos tässä olisi vielä kersa huutamassa niin pää räjähtäis ja karkaisin Jamaicalle. Vai fuulaaks ne jotenkin, ehkä mä teenkin sitten niidenkin hommat duunissa ja ne vetää siellä lonkkaa kun pääsee rauhottumaan?
     
  3. XY Vierailija

    Samaa ihmettelen. Elämässä on niin paljon kaikkea, että missä välissä sen lapsen kanssa edes ehtisi olla.
     
  4. lapseton Vierailija

    Elämän ja parisuhteen onnellisuus, mielekkyys, sisältörikkaus ja elämän nautinnollisuus. Ei voi käsittää miten voikin olla näin hyvä elämä. Sitä en ymmärrä miten lapsien kanssa voi harrastaa tai ehtiä tekemään yhtään mitään mielekästä kun tuntuu, että nytkin aikaa on liian vähän kaikkeen mitä haluaisi tehdä ja kokea kun yksi ainokainen elämä täällä vain on. Toinen asia on se, että raha tuntuu riittävän paljon paremmin kuin osasi kuvitella, enkä ikinä olisi uskonut voivani elää unelmieni kodissa, harrastaa ja omistaa juuri mieleisen auton, moottoripyörän, veneen ja lemmikkilauman. Ei tässä mitään pikkuporvareita olla, vaan ihan perus keskiluokkaa, minulla aivan onnettomat tulotkin vielä, mutta tuntuu kuin eläisi luksuselämää kun sai jo alle 3-kymppisenö hankittua kaiken mitä haluaa ja nyt voi vielä keskittyä hienosäätämään tai keksimään uusia hauskoja ja kiinnostavia asioita.

    Ja en todellakaan tiennyt, että pitkä parisuhde voi oikeasti olla edes tällainen.. romanssi ja seikkailu yhdessä.
     
  5. Harsssu Vierailija

    tämä yksinäisyyden tunne joskus. Olen ollut hyvin menevä pakkaus. Tehnyt kaikkea mitä on mieleen tullut. Miehiä on ollut useitakin, mutta ketään en ole ottanut vakituisesti kotiini asumaan, enkä halua vieläkään.
    En tunne niinkään vetoa parisuhteeseen, vaan joskus haluaisi kuulua isompaan laumaan jossa ei itse tarvitsisi itse tehdä kaikkia päätöksiä. Mutta ei minusta kommuuniasujaksi olisi. Ei ikinä.

    Joskus kuitenkin hiipii mieleen yksinäisyys ja kaipaus lapsuuteni perheyhteisön isoon sisarusparveen.
    Onhan se vähän säälittävää, mutta minkäs sitä tunteilleen voi. Kun kaipaa sitä tunnetta miten sitä kuului siihen sakkiin, niin kaipaa.
    Otan varmaankin koiran, mutta vasta sitten kun rauhoitun asumaan pysyvästi joko Suomeen tai Ranskaan.
     
  6. 4lkytä Vierailija

    Tietynlainen tyhjyys. Tieto siitä, että minä edustan omia geenejäni, eikä niille jatkajaa ole. Jotenkinhan tämä on luonnonvastaista, koska lisääntymishalu on ihmisillä vahva, vaikka lapsen syntyminen voidaan nykyään estää.
     
  7. Hoivavietitön? Vierailija

    Aika moni asia on mennyt eri tavalla kuin parikymppisenä kuvittelin, mutta mikään siitä ei liity lapsettomuuteen. Johtuu ehkä siitä, etten koskaan ole kuvitellut itselleni elämää äitinä. Teininä ajattelin, etten mene koskaan naimisiinkaan, mutta sitten tapasin mukavan miehen, joka piiritti niin sitkeästi, että hyväksyin elämänkumppanin.
     
  8. Pakilasta Vierailija

    Minä olen lapseton, en tosin vapaaehtoisesti. En vain voinut saada lapsia ja se oli pakko hyväksyä.

    En nyt tiedä, eroaako minun elämäni paljon samanikäisten(+50) ystävieni elämästä. Samoja asioita harrastetaan, hoidetaan puutarhaa ja matkustetaan talvella Kanarialle. Ehkä minä ja mieheni ollaan vähemmän sosiaalisia kuin monet ystävämme, joilla on kaikenlaisia perhejuhlia ja aikuisten lastensa kanssa lauantaibrunsseja.

    Työssäni opettajana olen kyllä huomannut, että ne, joilla on omia lapsia, ovat rennompia ja pitkäpinnaisempia. Ja nk. "vanhat piiat" ne vasta äreimpiä ovat! Parisuhde kyllä kasvattaa myös lapsetonta; tämä nyt on hyvinkin subjektiivinen näkemys.
     
  9. cheesuz Vierailija

    Noi voi hyvää päivää sentään. Onnea vaan sinne unelmakotiin :)
     
  10. Outoa kirjottelua Vierailija

    Siis oletko aikuisten opettaja? Mistä sinä heidän parisuhteensa tiedät.
     
  11. neilikka Vierailija

    Olen iloisen yllättynyt siitä, että elämässä voi tosiaankin päästä huomattavasti helpommalla ja elää mukavemmin, kuin olisin voinut esimerkiksi vanhempieni sukupolven elämästä päätellä. Ei käy kateeksi nykyajan lapsiperheellisiäkään, kun heidän elämänsä vilahtaa ohi työn, lasten tarpeiden ja jatkuvan uupumuksen taakan alla.

    Lapsettomana olen käytännössä vastuussa vain itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani. Sillä on valtavasti vaikutusta siihen, mitä minun on pakko tehdä ja mitä ei. Minua ei voi oikeastaan painostaa mihinkään valintoihin, kun vastuullani ei ole lapsia. Jos päätän jäädä työttömäksi, budjettini kestää sen jonkin aikaa, jos päätän yhtäkkiä lähteä jonnekin kauas töihin, mikään ei sitä estä.

    Vapaa-ajan määrä on kaikkein parasta. Minun ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa voinko tehdä sitä tai tätä. Ei tarvitse ruokkia, pyykätä tai siivota kuin omiksi tarpeiksi. Ei ole ketään nilkoissa kiljumassa, että heidät pitää huomioida, enkä ole vastuussa kenenkään toisen ihmisen käyttäytymisestä tai kasvatuksesta. Saan nukkua niin paljon kuin tarvitsen.

    Kerta toisensa jälkeen minut yllättää se, että joku todella tahtoo valita lapsiperhe-elämän. Itse en vaihtaisi siihen mistään hinnasta.
     
  12. Koppelo Vierailija

    Elämä on yllättänyt monellakin tapaa, mutta ei se mitenkään liity lapsettomuuteeni. Tätähän minä halusin, tällaiseksi --lapsettomaksi-- sen suunnittelin.
     
  13. Nanax Vierailija

    En käsitä kysymystä. Jos on aina ollut lapseton niin miten se voi jotenkin yllättää millään tavoin, kun ei ole kokenut vertailukelpoista toisenlaista tilannetta?
    Siispä mikään velaudessa ei ole yllättynyt mua, koska tämä on oma valintani. Muutoin kyllä elämässä on ollut yllätyksiä ihan tarpeeksi, mutta ei mitään mikä liittyisi lapsettomaan elämääni.
     
  14. XY Vierailija

    neilikka ja lapseton: Allekirjoitan joka sanan. Kuvasitte erinomaisesti juuri sitä tunnetta, joka vieläkin iskee aika ajoin tosi voimakkaasti. Toivottavasti vanhemmuuden valinneet ystäväni voisivat olla yhtä tyytyväisiä.

    Lapsi tai nuori muodostaa ennakkokäsityksen aikuisuudesta saatavilla olevien mallien mukaan. Nämä mallit tulevat omilta sukulaisilta ja tuttavilta, luetuista kirjoista, tv-sarjoista ja niin edelleen. Hyvin usein aikuiselämän mallit sisältävät oleellisena osana vanhemmuuden. Näiden mallien perusteella aikuisuus vaikutti minusta olevan olevan tylsien vastuiden ja velvollisuuksien aikaa. Aikuisena olen kuitenkin huomannut, että suurin osa aikuisuuteen liittämistäni negatiivisista asioista liittyykin todellisuudessa vanhemmuuteen. Jos joku olisi kertonut, että minulla tulee aikuisena olemaan elämässäni näin paljon joustavuutta, vapautta ja taloudellista turvaa, en olisi uskonut. Ja vanhempana minulla ei näitä asioita olisikaan.

    Selvensikö tämä yhtään?
     
  15. XY Vierailija

    Juuri se lisääntymishalun puute tekee lapsettomuudestamme vapaaehtoista.
     
  16. YX Vierailija

    Anteeksi nyt että "lapsellisena" puutun tähän keskusteluun, mutta en voi olla kommentoimatta. Jotenkin tuntuu että vapaaehtoislapsettomat pitävät meitä lapsia omaavia katkerina luusereina, joilla ei ole rahaa, vapaa-aikaa eikä juuri mitään muutakan elämässä.

    Olen jo viisikymppinen 3 lapsen äiti ja lapseni ovat jo aikuisia. Olen ollut aina työelämässä äitiyslomia ja lyhyehköjä hoitovapaita lukuunottamatta. Olen opiskellut, harrastanut, matkustellut, minulla on pitkä ja onnellinen parisuhde, asumme mukavasti (joo, no sitä venettä ja moottoripyörää ei ole..).

    En ole kokenut jääneeni mistään paitsi. Tämä elämä lapsineen on minun valintani. Minunkin elämäni on ollut ja on edelleen helppoa ja mukavaa. Joo ok, joskus lasten ollessa pieniä on väsyttänyt, mutta eivätköhän kaikki sitä joskus pode?

    En millään muotoa halua kritisoida lapsettoman elämän valinneita, mutta ei tämä meikäläisenkään elämä nyt niin kamalaa ole.

    Enempää en tohdi tähän sanoa, halusin vain kertoa oman näkemykseni omasta elämästäni.
     
  17. Päätä jo Vierailija

    Sä se vaihtelet nikkiä koko ajan.
     
  18. Harsssu Vierailija

    olen samaa mieltä tuon perheellisen kanssa.
    Minuakin ihmetyttää joidenkin lapsettomien oletus siitä, että kaikilla, huom. kaikilla, vanhemmilla on aivan kamala elämä kersojensa kanssa.

    Se mitä minä olen näin sivullisena seurannut ystävieni ja omien perheellisten sisarusteni touhuja, niin hyvin nuo näkyvät pärjäävän omien valintojensa kanssa. Enemmän ne ehtii harrastaa ja tehdä muiden ihmisten kanssa erilaisia juttuja kuin mitä minä. Onnellisilta ne vaikuttaa siihen miten niiden elämä on mennyt. Eipä ole kuulunut rutinoita eikä valitusta. Heillä on omanlaisensa elämä ja omanlaisensa mielihalut.

    Mulle työ on ollut nro 1.
    Näin pidemmällä sairaslomalla ollessa, on ollut vähän aikaa rauhoittua, mutta samalla sitä on muuttunut kärsimättömämmäksi ja on vähän yksinäinenkin kun on joutunut olemaan paikallaan jo 5 viikkoa. Heti kun naulat ja häkkyrä lähtee jalasta pois, on taas sisältöä elämässäni aivan liikaakin.

    Tämä lisääntymishalun puuttuminen.
    Itse en ole koskaan ajatellut, että minun pitäisi lisääntyä tai olla lisääntymättä.
    Minulle lasten saaminen/saamattomuus ei ole ollut mitenkään tärkeä juttu, ei ole ahdistanut, eikä ajankohtainen eikä edes puheenaiheena kenenkään kanssa silleen vakavasti. Jotenkin ympäristöni on hyväksynyt minut minuna, sellaisena kuin olen.

    En ole tarvinnut/en oleta että kukaan muukaan tarvitsee/eikä kukaan toinen ole olettanut että minä tarvitsen siihen että minä olen minä, lapsen/lapsia.
    Tulipa vaikea lause, toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitin.
     
  19. Yllättynyt Vierailija

    Olen tahattomasti lapseton ja nyt, kun ikää alkaa olla sen verran, että sitä ihmettekään ei oikein voi enää tapahtua, on ollut pakko hyväksyä lapsettomaksi jääminen.

    Olen yllättynyt siitä, että lapsettomuudesta huolimatta elämä onkin ihan hyvää ja onnellista. Totta kai olisin toivonut, että meille olisi lapsi/lapsia syntynyt, mutta hei - tosiaan olen omaksi yllätyksekseni huomannut, että elämä voi olla merkityksellistä ilman lapsiakin.
     
  20. vaaksiainen Vierailija

    Johtuu varmaan siitä, että monet lapselliset antavat sen kuvan, että elämänsä ihan yhtä helvettiä? Valitetaan kaiken aikaa (itse valitusta) kiireestä, kun lapsia pitää viedä harkkoihin jne. Jos niillä on kylässä, lapsille huudetaan pää punaisena kaiken aikaa jne. Saattaa toki niitäkin lapsiperheitä olla, missä oikeasti ollaan onnellisia, mutta kyllä kaikissa minun tuntemissani perheissä ne vanhemmat ovat vihaisia ja stressaantuneita suurimman osan ajasta. Ainakin ulkopuolisen silmin.

    Minulle tuli yllätyksenä se, että ystävät pikkuhiljaa heivasivat minut sitä mukaa kun lisääntyivät. Eivät varmaan tahallaan, mutta yhtäkkiä heillä olikin aikaa vain lapsellisille ystäville.
     
  21. Nanax Vierailija

    Lapsi tai nuori muodostaa ennakkokäsityksen aikuisuudesta saatavilla olevien mallien mukaan. Nämä mallit tulevat omilta sukulaisilta ja tuttavilta, luetuista kirjoista, tv-sarjoista ja niin edelleen. Hyvin usein aikuiselämän mallit sisältävät oleellisena osana vanhemmuuden. Näiden mallien perusteella aikuisuus vaikutti minusta olevan olevan tylsien vastuiden ja velvollisuuksien aikaa. Aikuisena olen kuitenkin huomannut, että suurin osa aikuisuuteen liittämistäni negatiivisista asioista liittyykin todellisuudessa vanhemmuuteen. Jos joku olisi kertonut, että minulla tulee aikuisena olemaan elämässäni näin paljon joustavuutta, vapautta ja taloudellista turvaa, en olisi uskonut. Ja vanhempana minulla ei näitä asioita olisikaan.

    Selvensikö tämä yhtään?[/QUOTE]

    Selvensihän tämä mitä ajoit takaa. En siis ole edelleenkään omalla kohdallani yllättynyt velan elämän piirteistä. Jos jotakin pitää hakemalla hakea, niin olen yllättävän vähän saanut arvostelua tms. kommentointia keneltäkään lapsettomuudestani. Anoppi on kerran uuden lapsenlapsen ilmestyttyä kuvioihin sanonut jotakin sen suuntaista, että minun ja miehenikin pitäisi hankkia iiiiiihania lapsia. Se on ainut kerta, kun joku on asiasta edes maninnut. Tämän palstan perusteella ihmiset saavat aiheesta mitä kummallisempia kommentteja. No, minä en ole muita saanut, mikät tietysti voi olla yllättävää?
     
  22. Harsssu Vierailija

    sepä se, minun lähipiirissäni ei ole perheelliset kitise (ainakaan mulle) eikä niillä näytä pipo kiristävän.
     
  23. Harsssu Vierailija

    sepä se, minun lähipiirissäni ei perheelliset kitise (ainakaan mulle) eikä niillä näytä pipo kiristävän.
     
  24. Vanha ja piika Vierailija

    Työssäni opettajana olen kyllä huomannut, että ne, joilla on omia lapsia, ovat rennompia ja pitkäpinnaisempia. Ja nk. "vanhat piiat" ne vasta äreimpiä ovat! Parisuhde kyllä kasvattaa myös lapsetonta; tämä nyt on hyvinkin subjektiivinen näkemys.[/QUOTE]

    Tuo voi olla tottakin sillä lapsettomana en ole tottunut meteliin ja häslinkiin. Elämäni on rauhallista ja hiljaisuudesta on saanut nauttia. Lapsettomat saattavat olla monet introverttejä kuten itse olen. Sitten kun alkaa vaihdevuodet niin ärsyttää pienemmätkin asiat. Vaikka aviomies on ollut 30 vuotta rinnalla niin tunnen olevani jo melko äreä vanhapiika. Mieskin on muuttunut äreämmäksi kun alkaa kaikenmoista remppaa, vaivaa tulemaan, huomaan ettei ole niin huumorintajuinen kuin ennen ja kilahtaa herkästi ja minuutin päästä taas kuin toinen ihminen.

    Kyllä pitkä parisuhde kasvattaa, ei ole vain minä itse vaan pitää ottaa toinenkin huomioon. Tukea ja auttaa kun vastoinkäymisiä tulee, omaisten kuolemia, sairauksia jne. Kestää toisen kiukunpuuskat ja ikäkriisit, elää sitä tympeääkin tympeämpää arkea niin ettei tämä elämä pelkkää juhlaa ja hekumaa ole.
     
  25. ex sinkku Vierailija

    Hoh hoh, yksineläjät joutuu vastaamaan elämässään kaikesta yksin. Jos työpaikkallakin joutuu joku tekemään kaiken kun muut vetää lonkkaa kahvihuoneessa, niin kai se tekee ihmisen kireäksi ja tiukaksi. Itsekin sinkkuaikoinani tarkastin asiat moneen kertaan koska en voinut yksinkertaisesti diilata sitä puolisolle tai kentien kämppikselle. Sellaisiin asioihin mitä parisuhdeopettaja voi jättäää äijänsä kontolle, joutuu se tiukka vanhapiika tekemään kaiken sen muun tekemisen ohessa itse.
    Toisaalta ihmettelen miten opettaja tietää oppilaistaan kuka on parisuhteessa ja kuka ei? Kyylääkö kenties näiden facebookkia? Ihme opettaja, eikö tällä ole omaa elämää mitä elää. Olisit hankkinut lapsia joiden kautta elää :)
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti