Hae Anna.fi-sivustolta

Mikä yllätti lapsettomassa elämässä?

Viestiketju osiossa 'Vapaaehtoinen lapsettomuus' , käynnistäjänä XY, 01.04.2014.

  1. XY Vierailija

    Osut naulan kantaan. Aivan varmasti lapsettomuutesi hyväksyttäisiin ongelmitta, jos sinulla olisi vastaavasti jotakin muuta vaikeutta elämässäsi. Joitakuita nimittäin suuresti korpeaa se, että toisella on mukavampaa ja helpompaa kuin toisella. Ja kyllähän lapseton elämä noin keskimäärin on varmasti leppoisampaa kuin lapsiperhe-elämä.
     
  2. trouble Vierailija

    Juuri kun luulin, että olin ajatuksellani vanhusten hoitovastikkeesta hieman ulkona tästä maailmasta, tuli helpotuksena eilinen uutinen, että jossain päin Suomea ollaan vaatimassa vesimaksua koirilta ja kissoilta....
     
  3. asiaa Vierailija

    Totta, tai ei läheskään kaikissa tapauksissa ainakaan. Usein siitä ei makseta yhtään mitään, ilmoitetaan vain että kyseiseen tarpeeseen ohjatut määrärahat ovat kunnalta tällä erää lopussa. Vapaapäiviäkin, jopa muutamaa tuntia asioden hoitamiseen, voi olla vaikea saada. Tai jos saa, ajankohtaa ei saa itse määrätä. Uskomattoman eriarvoinen systeemi jonka taustalla häilyy ajatus: Jollet suostu tekemään tätä tolkutonta määrää eriittäin sitovaa työtä 24/7 jopa ilmaiseksi, et sitten vissiin rakasta omaistasi.

    Koska aihe tuntuu olevan väärinkäsityksille altis, totean että en tarkoita etteikö joku hoitaisi, ja saa kaikin mokomin hoitaa äitään, isäänsä, appeaan, anoppiaan, tai vaikka koko liutaa omaisiaan palkalla tai ilman, iloisin mielin tai pitkin hampain vaikka hautaan saakka.
    Hienosti tehty ja hyvä homma. Mutta pakon ja syyllistämisen suuntaan siirtyminen ei ole.
     
  4. näinpä näin Vierailija

    rahaa vaaditaan nykyään kaikesta.

    Perustelut tuossa koirat/kissat maksaa olivat: koirat sotkevat rappuja, pilaavat lattiamateriaalit, syövät lattialistat, raapivat kaikki ovet jne.

    Itselläni on 2 taskukoiraa, nuorin on 8 kk, vanhin 4 vuotta. Eivät ole ikinä raapineet tai pureskelleet rakenteita. Kynnet eivät pysty parkettiin ja itselläni on mattoja lattialla muutenkin. Vettä koirani juovat noin 1-2 dl/koira/pvä. Pesulla käyvät suihkussa samaan aikaan kuin minä. Ulko-ovelta kodin ovelle kulkevat aina kainalossa, eivät siis likaa rappukäytävää.

    Ystävälläni on kissa. Ei ole ikinä käynyt ulkona muualla kuin parvekkeella ja sielläkin valjaissa. Raapii vain raapimapuutaan. Vettä juo varmaan sen pari desiä päivässä. Pesulla ei käy edes yhtä kertaa vuodessa.

    Mun mielestä tuollaiset, anna rahaa tästä ja tuosta on suoraan sanoen perseestä.
    Olisi parempi, että ne maksaa jotka sotkee eikä niin, että laitetaan kymmenille kollektiivisesti maksu kun yksi tai kaksi aiheuttaa ongelmia.
     
  5. vierailija Vierailija

    Kateusko iski? Taidat olla joku köyhä, kuolemanväsynyt yh?
     
  6. geometriaa Vierailija

    Jos vertaan vaikka itseäni (nuorta tällä hetkellä sinkkua) ja ystävääni, jolla on perhe, niin tuntuu että kaikista yllättävin samankaltaisuus on, että minullakin on kiire erilaisten asioiden kanssa koko ajan. Ainut ero on, että minulla on hengähdystaukoja jolloin ei tarvitse huolehtia yhtään mistään muutamaan päivään tasaisin väliajoin, kun perheellisellä siihen ei ole mahdollisuutta. Jos muut lähtevät pois pariksi päiväksi niin sehän tarkoittaa sitä, että se aika on hyödynnettävä.

    Nyt vasta ketjua lukiessa tuli mieleen, että muutama juuri perheellistä (ei yh) naispuolista olivat avoimesti katkeria siitä kun pääsin yhdessä aikaisemmassa omaehtoisesta koulutuksessani niin paljon helpommalla heidän omasta mielestään kuin he. Opiskelin itsenäisesti leppoisaan, mutta tosi tasaiseen tahtiin koulun ulkopuolella pitäen huolen että saan elääkkin ja levätä, niin en jäänyt niille tunneille pitkäksi aikaa joista tiesin jo osaavani asiat. Ihan mielenkiintoinen teoria että perheellisyys aiheuttaisi sitä joillakin, ettei sitten osaa iloita siitä, kun muiden elämä näyttää olevan helpompaa kuin heidän omansa.
     
  7. Lasten ehdoilla Vierailija

    Mikä yllätti lapsettomassa elämässä?
    Ainakin se, että elämä täytyy silti järjestellä lasten ehdoilla - ei omien, vaan MUIDEN. Onnistuin löytämään kumppanin, jolla ei ole lapsia ennestään ja joka ei myöskään halua lapsia. Ideaalitilanne, ajattelin.

    Mutta ei se niin helppoa ollutkaan: hänen veljillään on lapsia. Veljien vaimot ovat kovin kriittisiä siitä, että näiden lasten kutsuille tulee osallistua mukisematta ja lapsille tulee ehdottomasti antaa lahjoja (rahaa). Kerran olin jo kuukausia etukäteen ostanut liput yhteen konserttiin, jonne todella halusin mennä. Mies lähtemässä mukaan, kunnes tuli kutsu veljen lapsen _nimipäiville_. Ei menty, koska mentiin konserttiin, ja lapsen äiti, veljen vaimo, sai raivarin. Oli puhunut suunsa puhtaaksi miehensä ja minun mieheni äidille, kuinka me "emme välittäneet tulla lapsen juhliin".

    Tjaa. Joka kerta, kun olemme olleet niiden lasten kutsuilla, muksu ottaa rahakuoren ovella nopeasti ja painuu omaan huoneeseensa jemmaamaan rahat, sen jälkeen ei huomioi meitä koko vierailun aikana. Rahat voisi sujauttaa muksun käteen vaikka postinhakureissulla, koska asuvat naapurissa ja nähdään usein. Silti se on niille äideille maailmanloppu, jos emme tule muksukutsuille, vaikka olisimme kuumeessa, olisi muuta menoa, ylitöitä (töistäkin pitäisi kuulemma lähteä kesken kotiin, jos naapurissa on muksukutsut, koska "velvollisuus osallistua") tai ei yksinkertaisesti JAKSA.

    Kyse ei ole siitä, ettäkö jokaiset synttärit ja nimpparit jäisi väliin, vaan osa jää väkisinkin, koska on muita esteitä. Sitten kun on yli puolet kutsuista kiertänyt joka vuosi, niistä kuitenkin jaksetaan olla naama näkkärillä, joille EI menty. Huolimatta siitä, että ne lahjarahat kyllä on annettu jokaisista, oli kutsuilla käyty tai ei.

    Mieheni taas joutuu suunnittelemaan työnsäkin asiakkaidensa lasten aikatauluilla, vaikka tekee työtä siis näille aikuisille asiakkailleen. "Sun täytyy herätä ja tulla aikaisemmin / viipyä myöhempään, koska mun lasten aikataulu". Vaikuttaa suoriltaan meidänkin elämäämme. Jos mies sanoo, että hänelle käy tietty aika, asiakas usein toteaa, että "ei, tule myöhemmin/aikaisemmin, koska mun lapsen harrastus/koulu/ruokahetki/mikälie." Monesti mennyt meidän suunnitelmat sitten uusiksi tämmöisen takia.

    Itse joudun töissä valikoimaan aina lomat ja vapaat sen perusteella, minkälaisia aikatauluja työkavereiden LAPSILLA on. Työkavereilla tietysti etuajo-oikeus parhaisiin loma-aikoihin, koska lasten lomat. Mietin, miksie oma äitini käyttänyt tätä tietoa hyväkseen silloin kun minä olin lapsi, vaan joskus oltiin yhtä aikaa lomalla, joskus taas ei, koska "muillekin täytyi antaa mahdollisuus hyviin loma-aikoihin".

    Jep, elämä lasten ehdoilla yllätti, koska luulin, ettei tämmöistä tarvitsisi miettiä kun ei hanki itse lapsia.
     
  8. alienation Vierailija

    Vapaaehtoisessa lapsettomuudessa on yllättänyt, on se, että niin iso osa ystävistäni on valinnut lapsiperhe-elämän. Ja se, että lapsettomat ystäväni ovat vanhemmiten alkaneet arvostaa rauhallista ja epäsosiaalista elämää, jossa elellään hiljakseen puolison kanssa kotona, käydään töissä ja vapaa-ajalla hoidetaan puutarhaa ja leivotaan yms. Lomalla saatetaan ehkä riehaantua, ja matkustaa ulkomaille, missä sitten vaan käveleskellään ja katsellaan nähtävyyksiä. Illalla istutaan terassilla ja juodaan ehkä lasi viiniä. Vaikka elämässä olisi niin plajon muitakin mahdollisuuksia. Itse olen aina ollut luonteeltani menevä, sosiaalinen ja aktiivinen. Olen halunnut lapsettoman elämän, että olen vapaa lähtemään kulttuuririentoihin, tanssimaan aamuun asti, festareille ja seikkailemaan ulkomaille, kun siltä tuntuu. Samanhenkisiä ystäviä on kuitenkin nyt lähempänä neljääkymmentä vaikea löytää.

    Onneksi olen löytänyt samanhenkisen puolison, sillä ystävilleni, sekä lapsellisille että lapsettomille, vauhdikas elämä tuntuu olleen vain ohimenevä vaihe. Ja nyt ei enää jaksa. Koska on niin väsynyt ja niin vanha. Tai on ne lapset. Pienten lasten vanhempien väsymyksen ymmärrän, onhan heillä jatkuva univelka. Lapsettomien vetäytyminen sen sijaan tuntuu oudolta. Hämmennyn yhä uudestaan siitä, kuinka ihmisten elämäninto ja seikkailunhalu yhtäkkiä lopahtaa ja tekee mieli asettua aloilleen ja käpertyä omaan maailmaansa ja pieneen elinpiiriin. Olen ollut ymmärtävinäni että lasten vanhemmille tuo elämäniloisuus on vielä olemassa, mutta on usein jotakin, minkä näkevät jatkuvan lapsissaan, mutta eivät itse enää leiki koska ovat aikuisia, ja väsyneitä. Lapsettomat tuttavani sen sijaan sanovat olevansa hyvinkin tyytyväisiä hiljaiseen elämäänsä. Ehkä tämä on suomalaiseen kulttuuriin liittyvä asia. Tai sitten olen vaan haalinut ympärilleni liian rauhallisia ihmisiä.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti