Mikähän pojalla voisi olla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiti"

Vieras
Poikamme on käynyt vuoden puheterapiassa puheen viivästymän (tai mahdollisen dysfasian) vuoksi. Puheterapeutti halusi poikamme psykologin arvioitavaksi, koska ilmeisesti epäili lisäksi jotain muuta. Poika kävi arvioitavana viisi kertaa ja vanhempien palautekeskustelu on vasta elokuussa. Psykologi kuitenkin antoi ymmärtää, että pojalla olisi jotain, josta pitää keskustella paremmin. Tuntuu kovin pitkältä ajalta odottaa kaksi kuukautta tuota palautekeskustelua, kun eivät voineet etukäteen mitään sanoa eikä pojan läsnäollessa voi kuulemma asiasta puhua. Omassa päässä yritän päivittäin miettiä mikä pojalla voi olla.

Kerron nyt vähän pojastamme, jotta voitte ehkä auttaa arvuuttelussa. Todellakin ymmärrä että varsinainen diagnoosi saadaan vasta elokuussa enkä ole täältä mitään totuutta etsimässä. Mietin vain eri vaihtoehtoja, jotta sitten osaisin suhtautua niihin järkevästi.

-Poikamme on 4-vuotias ja ensimmäinen lapsemme.
-Hän on erittäin vilkas eikä välttämättä jaksa keskittyä asioihin, jotka eivät häntä kiinnosta. Sitten taas johonkin mielenkiintoiseen juttuun saattaa keskittyä pitkäänkin ja tehdä huolella.
-Pojallamme ei ole ikinä ollut vierastamisvaihetta ja hän lähtisi varmaan ventovieraan matkaan. On esim. kerran mennyt halaamaan täysin tuntematonta naista, joka ajoi meidän pihaamme.
-Pojallamme on erittäin vahva oma tahto ja haluaa tehdä asiat oman päänsä mukaan ja "minä itse" -asenteella. ¨
-Poikamme on reipas vieraita kohtaan ja juttelee paljon myös vieraille. Ei arastele vieraissa paikoissa tai tilanteissa. Menee aina reippaasti joka paikkaan.
-Päiväkodissa hoitajilla tuntuu olevan välillä vaikeaa saada lastamme toimimaan yhteisten sääntöjen mukaan. Tosin aloitti hoidon vasta, joten voi olla vielä tottumaton ryhmässä tekemiseen.
-Poikamme puhe on epäselvää ja hänellä on siis joko hyvälaatuinen puheenviivästymä tai dysfasia.
-Poikamme on erittäin omatoiminen. Pukee ja riisuu itse, ottaa itse jääkaapista juomaa ja ruokaa, tekee kaikkia arkisia askareita yms. On ollut jo nuoresta asti todella omatoiminen.

Nyt ei pikaisesti tule muuta mieleen. Saa kysellä lisää.
 
Jospa kuitenkin odottaisit sitä keskustelua. Kukaan ei osaa täällä nettikeskustelussa sinua auttaa!! Turha ruveta arvailemaan..täältä ei löydy sellaista asiantuntijaa joka voisi sinua auttaa..
Kärsivällisyyttää!!!
 
Ei minua tuossa ihmeemmin hälytä muu kuin se, että kerrot että lapsi lähtisi varmaankin ventovieraan matkaan. Vierastamisen puuttuminenhan ei ole sama asia kuin se, että lapsi ei hahmota ketkä ovat tuttuja ja ketkä vieraita. "Normaalisti" lapsen kuuluisi kuitenkin hahmottaa se, että millä tavalla voi ottaa kontaktia ventovieraaseen ja millä tavalla ei. (Esim yhdelle mun lapsista tämä oli todella hankalaa, koska ilm. pitkissä sairaalajaksoissa tottui siihen, että "jokainen aikuinen" on olemassa häntä varten ja ottaa häneen kontaktia ja että hänellä olisi vuorovaikutus (läheinen) vieraampiinkin, koska oli osastolla jatkuvasti kontaktissa vieraisiin ihmisiin (vaihtuva hlökunta). Meillä tämä vaihe on kuitenkin onneksi korjaantunut todella paljon)

Mutta hyödyllisempää odotella sitä keskustelua, ei tuollaisten perusteella varsinkaan netissä kannata kenenkään lähteä arvailemaan, varsinkin kun nuo on aina niin tulkinnallisia juttuja (että minkä kukin mieltää vilkkaaksi, mikä kenellekin on riittävä keskittymiskyky yms)
 
Aspergeria olen itsekin miettinyt näiden tutkimusten aikana, mutta jotenkin ei kuitenkaan tunnu ihan sopivan.
Pojasta:
Aistiyliherkkyyttä ei ole. Pojalla on todella hyvä muisti. Kaverisynttäreillä saattaa leikkiä välillä yksinkin eikä pelata muiden kanssa esim. jalkapalloa (riippuu kerrasta, näin ei ole aina). Ei ole mitään pakonomaisia rituaaleja. Ei ole motorisesti kömpelö. Ei-sanallinen kommunikaatio on erittäin hyvää myös ventovieraiden kanssa. Ei ole toistuvia liikkeitä.
 
En siis todellakaan odota apua tai vastauksia täältä. Lähinnä mielenkiinnolla kuulen erilaisia arvailuja ja katson millaisia oireita arvailtuihin diagnooseihin kuuluu ja katson vähän sopiiko yhtään lapseemme. En siis odota saavani täältä vastausta ennen psykologin kanssa keskusteluja, vaan lähinnä yritän selvittää erilaisia vaihtoehtoja mitä pojalla voisi olla ja ottaa niistä selvää, jotta tietäisin asiasta jo jotain, jos psykologin sen meille sanoo.
 
mulla kävi kanssa ad/hd:kin mielessä, mut ei oikein oo tyypillinen sellainenkaan. Voihan olla, ettei oo mitään? Tai että haluavat lisätutkimuksia? Tai että on piirteitä jostain, mutta kriteerit diagnoosiin ei täyty?
 
Niin voihan se olla niinkin. Sen näkee sitten mitä mieltä ovat. Netistä en ainakaan nyt muita diagnooseja ole löytänyt mitkä voisivat sopia. Noista mahdollisista oon pyrkinyt ottamaan selvää.
 
Ei sillä ole muuta ongelmaa kuin että se on POIKA ja joskus MIES.. Pojat nyt vaan on tuollaisia hänksättäjiä <3

Itsellä oikeasti erityislapsi ja töissä kevalaisten kanssa joten kokemusta on. Lakkaa ressaamasta ja nauti ihanasta lapsestasi!!
 
Aspergeriä minäkin veikkaisin. Meilläkin poika on sosiaalinen ja kavereitakin on, mutta aina on silti vähän ulkopuolinen, vaikea selittää. Ei osaa suhtautua ihmisiin normaalisti esim. ventovieraitten halaaminen. Keksii peleihin jne. omia sääntöjä, oikeiden sääntöjen noudattaminen vaikeaa (pelit ja elämä). Kaikki lähtemiset ja rutiinihommat ovat tavattoman vaikeita. Mitään ei tee siksi että pitää tehdä vaan kaikki pitää perustella esim. joka päivä miksi läksyjä tehdään. Asioiden opettelu on vaikeaa, kaikki pitäisi oppia heti ensimmäisellä kerralla esim. rusetin teko. Aistiyliherkkyyksiä ruuan suhteen, ei syö mitään vihreää. Oksentaa tavattoman herkästi hajuista, tai oudoista ruuista.

Sitä en tiedä onko Asperger diagnoosia vaativa "sairaus". Monet Aspergerit selviävät elämästä ihan hyvin ilman diagnosia. Ovat vain hieman omituisia muiden mielestä.

Jos itse miellät lapsen normaaliksi, tuskin kyse on mistään hirvittävän vakavasta. Ja voithan koittaa soittaa sille lääkärille ja kysellä vähän. Sano ettet millään jaksa odottaa valvoen ja miettien kahtakuukautta.
 
no ei välttämättä mitään.

Neuvolat on ihan hysteerisiä noitten puheopetusten kanssa. Mun työkaveri kävi lapsensa kanssa terapiassa vuoden, istten se lopetettiin , teraputti sanoi ,ettei tarvii enää tulla. Parin viikon päästä neuvolassa sai taas lähetteen terapiaan, kun puuttui kirjain 6-vuotiaalta... (toooosi harvinaista)
no tää mun kollega ties kyllä hyvin et sinne terapiaan on vuoden jono, ei alkanu vänkäämään vastaan... Se lapsi muuten puhuu tätä nykyä oikein hyvin, on käynyt vuoden koulua.
 
No tyypillisesti psykologi arvioi lapsen kognitiivisia taitoja, siis muistia, hahmotuskykyä, myös kielen ja käsitteistön tasoa, hienomotoriikkaa, päättelytaitoja, sensellaista. Kerrot kuvauksessasi lähinnä lapsen sosiaalisista taidoista. Hahmotusvaikeuksien - esimerkiksi - havaitseminen voi olla kotona vaikeaa, kun lapsi toimii tutussa ympäristössä. Oppimisvalmiuksiin niillä on kuitenkin iso merkitys.
Joskus voi olla että löytyy jokin yksittäinen heikko alue, jonka kehittämiseen sitten vähäsen panostetaan jotta koulussa oppiminen sujuisi hyvin ja lapsi saisi tuntea olevansa hyvä. Ja myös jotta lastentarhanopettajat ja opettajat pystyisivät auttamaan lasta oppimaan hänelle sopivimmalla tavalla.
Jos et itse ole huomannut mitään erityistä, älä huolehdi - mistään suuresta ei varmaan silloin voi olla kysymys.
 
[QUOTE="äiti";24040444]En siis todellakaan odota apua tai vastauksia täältä. Lähinnä mielenkiinnolla kuulen erilaisia arvailuja ja katson millaisia oireita arvailtuihin diagnooseihin kuuluu ja katson vähän sopiiko yhtään lapseemme. En siis odota saavani täältä vastausta ennen psykologin kanssa keskusteluja, vaan lähinnä yritän selvittää erilaisia vaihtoehtoja mitä pojalla voisi olla ja ottaa niistä selvää, jotta tietäisin asiasta jo jotain, jos psykologin sen meille sanoo.[/QUOTE]

No, minä osaan kertoa, mikä pojallasi ainakin on: tyhmä äiti.
 

Yhteistyössä