J
jupsu
Vieras
Eli on jo useamman kuukauden välillä käyttäytynyt tosi oudosti.. Välillä kun kävi kylässä ei hymyillyt ja oli muutenkin sen oloinen ettei ole mitään sanottavaa, sitten sanotaanko viikon pääsät soittaa ja on niin iloinen ja kyselee kuulumisia, sitten kun taas kävi niin oli ihan erilainen. Tämä alkoi näin.
Sitten pyysin häntä kaasokseni ja suostui, kerroin ettei polttareita tai sen sellaisia tarvi suuremmin järjestää kun en mitään kauheaa biletystä halunnut. Monta kuukautta pyytelin kanssani iltaa istumaan, saunomaan ja sen sellaista vähän niinkuin niiden polttarien sijaan muistelemaan menneitä. No aina oli jonkun muun kanssa menoa tai ei vaan jaksanut kuulemma, sitten oli kuitenkin jossain muualla ollut juhlimassa. Kerran oli soittanut ja olisi pyytänty ulos mut en justiin silloin olltu puhelimen vieressä joten soitin viisi minuuttia myöhemin takaisin, saadakseni vain kuulla ettei tarvikaan minua kun sai muun kaverin.. en tiedä minulle vain tuli paha mieli..
Häiden lähetyessä teki kyllä todella hienot hääkarkit ja kutsut, mutta ei halunnut minua avuksi vaikka sanoin että ilmoittaa kun rupeaa tekemään ettei yksin tarvi tehdä. Lähempänä hääpäivää alkoi pienet piilo veetuilut kaikkien kuullen yritin olla kuin en huomaisikaan, mut muut taisi huomata. Kävi edellisenä päivänä kurkkamassa juhlapaikalla ja sanoi että eihän täällä taida apua tarvita ja lähti. En kehannut perään huudella et kyllä apu kelpaisi kun jos ei itse tarjouduta niin ei kehtaa kyllä pyydelläkkään.
Hääpäivänä käyttäytyi koko päivän tosi oudosti, enkä ollut ainoa joka sen huomasi. Ja illalla käväisi vain juhlissa ja sanoi lähtiessään kun ihmettelin lähtöä, että hänellä on katsos omakin elämä. Juhlien jälkeen ei olla paljon tekemisissä oltu ja mieskin sanoo ettei juuri häntäkään edes tervehdi. Harmittaa kun luulin että minulla olisi ollut edes yksi ystävä. Olen miettinyt pääni puhki kun omasta mielestäni en ole sanonut tai tehnyt mitään ihmeellistä hänelle, mistä olisi voinut suuttua. tiedä sitten... kiitti jos joku jaksoi lukea tämän sepostuksen..
Sitten pyysin häntä kaasokseni ja suostui, kerroin ettei polttareita tai sen sellaisia tarvi suuremmin järjestää kun en mitään kauheaa biletystä halunnut. Monta kuukautta pyytelin kanssani iltaa istumaan, saunomaan ja sen sellaista vähän niinkuin niiden polttarien sijaan muistelemaan menneitä. No aina oli jonkun muun kanssa menoa tai ei vaan jaksanut kuulemma, sitten oli kuitenkin jossain muualla ollut juhlimassa. Kerran oli soittanut ja olisi pyytänty ulos mut en justiin silloin olltu puhelimen vieressä joten soitin viisi minuuttia myöhemin takaisin, saadakseni vain kuulla ettei tarvikaan minua kun sai muun kaverin.. en tiedä minulle vain tuli paha mieli..
Häiden lähetyessä teki kyllä todella hienot hääkarkit ja kutsut, mutta ei halunnut minua avuksi vaikka sanoin että ilmoittaa kun rupeaa tekemään ettei yksin tarvi tehdä. Lähempänä hääpäivää alkoi pienet piilo veetuilut kaikkien kuullen yritin olla kuin en huomaisikaan, mut muut taisi huomata. Kävi edellisenä päivänä kurkkamassa juhlapaikalla ja sanoi että eihän täällä taida apua tarvita ja lähti. En kehannut perään huudella et kyllä apu kelpaisi kun jos ei itse tarjouduta niin ei kehtaa kyllä pyydelläkkään.
Hääpäivänä käyttäytyi koko päivän tosi oudosti, enkä ollut ainoa joka sen huomasi. Ja illalla käväisi vain juhlissa ja sanoi lähtiessään kun ihmettelin lähtöä, että hänellä on katsos omakin elämä. Juhlien jälkeen ei olla paljon tekemisissä oltu ja mieskin sanoo ettei juuri häntäkään edes tervehdi. Harmittaa kun luulin että minulla olisi ollut edes yksi ystävä. Olen miettinyt pääni puhki kun omasta mielestäni en ole sanonut tai tehnyt mitään ihmeellistä hänelle, mistä olisi voinut suuttua. tiedä sitten... kiitti jos joku jaksoi lukea tämän sepostuksen..
