Miks h**tti mun elämä on aina niin vaikeaa???

["maisa"]

Lapsuudesta saalla kaikki mennyt pieleen tavalla tai toisella.Aina paha onni on seurannut.En osaa nauttia enää mistään kun koko ajan pelkään mitä seuraavaksi.
On sairauksia,vaikea suhde äitiin ja siskoon,isä kuoli viinaan.Tuntuu ettei kukaan välitä,paitsi kolme ihanaa lastamme.
Lapsuudessa ei ollut muuta pysyvää kuin isovanhemmat,jotka nyt ovat jo kuolleet hekin.
Nyt on kiva talo,hyvä isä lapsille ja ihanat lapset,mutta ainainen pelko on hirveää.Ei ole ystäviä,välillä haluankin erakoitua ja olla vaan rauhassa.
Seuraako mua joku paha karma,tuntuu siltä.

 

["Mä"]

Et ole yksin, jos yhtään lohduttaa. Paitsi että multa puuttuu myös kiva talo ja ihana mies... Nauti niistä.

 

[i]

Lue kirja Lorna Byrne: Enkeleitä hiuksissani

 

[vicy]

Toisille tulee kokoajan pa*skaa niskaan ja elämä on kuin suossa tarpomista ja toisilla elämä on koko elämän ajan helppoa.. Se on epäreilua, mutta näin se menee...
Itse kuulun kanssa tuohon ensimmäiseen joukkoon...

 

["Elli"]

Niin välillä tökkii täälläkin. Itse olen aina lohduttautunut ajatuksella, että nyt on minulla vaikeaa ja muilla ehkä helpompaa. Uskon/toivon, että elämä tasaa tilit ja osat vaihtuu joskus. Ja emmehän me aina osaa arvata mitä kulissien takana kullakin piilee.. Yritetään nauttia siitä, mitä meillä nyt on!

 

["vieras"]

Toisille tulee kokoajan pa*skaa niskaan ja elämä on kuin suossa tarpomista ja toisilla elämä on koko elämän ajan helppoa.. Se on epäreilua, mutta näin se menee...
Itse kuulun kanssa tuohon ensimmäiseen joukkoon...

Minä taidan kuulua tuohon jälkimäiseen joukkoon, mutta väittäisin sen olevan ennemmin asennekysymys. Tosin nuo asenteet syntyvät lapsuudessa ja lapsuus vaikuttaa paljon millaiseksi ihmisen elämä muodostuu.

 

["meikä"]

[QUOTE="vieras";24045004]Minä taidan kuulua tuohon jälkimäiseen joukkoon, mutta väittäisin sen olevan ennemmin asennekysymys. Tosin nuo asenteet syntyvät lapsuudessa ja lapsuus vaikuttaa paljon millaiseksi ihmisen elämä muodostuu.[/QUOTE]

Muuten peesailen, olen tosin sitä mieltä että asennetta voi myös muuttaa parempaan missä vaiheessa vain.

Kaikilla on vaikeaa jossain vaiheessa elämää, ongelmiin voi joko jäädä lillumaan ja märehtimään tai sitten ottaa itseään niskasta kiinni, lopettaa se surkuttelu ja iloita niistä asioista mitkä elämässä on hyvin.

Väittäisin että jälkimmäinen vaihtoehto tuottaa parempaa tulosta ja laadukkaamman elämän.

 

["vieras"]

Toisille tulee kokoajan pa*skaa niskaan ja elämä on kuin suossa tarpomista ja toisilla elämä on koko elämän ajan helppoa.. Se on epäreilua, mutta näin se menee...
Itse kuulun kanssa tuohon ensimmäiseen joukkoon...

Mä en sun elämästä tiedä, mutta ap:lla kuulemma on ihanat lapset ja mies sekä talo. Mun mielestä se kuulostaa että on jo monta hyvää asiaa sattunut kohdalle ja siksi kannattaisi päästää pikkuhiljaa irti noista lapsuuden traumoista että pystyisi nauttimaan siitä mitä tänään on. Tarvittaessa vaikka käydä jossain juttelemassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa.

Mun mielestä noi molemmat sun sanomat ihmisryhmät on todella harvinaisia ääripäitä. Kovinkaan monella ei elämä ole aina helppoa vaan lähes jokaisella tulee välillä eteen vaikeampia juttua. Samoin harvalla tulee kokoajan paskaa niskaan, valtaosalla sentään on jotain hyvin hyvää elämässään. Ikävää jos sulle ei ole näin.

On toki toisilla elämä vaikeampaa kuin toisilla, mutta se asenne auttaa paljon.

 

[selvitytyjä]

Minun mummoni, 85v (muistaakseni) sanoi viisaasti: Turhaa on valittaa, se ei auta mitään. Tilanteisiin pitää vain sopeutua. Hänellä on ollut todella vaikeaa. Suomessa oli sota sinä aikana kun hän oli 14-19-vuotias. Eli koko nuoruus meni sodassa. Sisatuksia kuoli sodassa. Ensimmäinen mies kuoli sodassa. Toinen mies (eli minun isoisäni) oli välivaltainen alkoholisti. Yksi hänen lapsistaan kuoli ripuliin pienenä. Ei ollut rahaa eikä mitään muutakaan. Nyt mummo on niin elämäniloinen kuin olla ja saattaa. Uskon tuon olevan tämän asenteen ansiota, että asioista on selviydyttävä ja tilanteisiin sopeuduttava, eikä vajota murheiden suohon. Sisua siskot! Meissä suomalaisissa sitä pitäisi olla!!

 

["vieras"]

Se on vaan asennekysymys. Minä olen sellaisessa tilanteessa, että olen juuri eronnut, muuttanut uudelle paikkakunnalle, työtön nyt toistaiseksi ja rahaton ja asun nyt kaupungin vuokrakämpässä... Mutta ONNELLINEN. Joka aamu alkaa uus päivä josta nautin, ja nauran joka päivä. Murheita ois, jos niissä viitsisin alkaa rypemään, mutta kun en ole sellainen ihminen. Elämä on tosissaan mahtava juttu. Minä viljelen koko ajan näitä kliseitä, että paistaa se aurinko risukasaankin, ja huomenna on parempi päivä, ja elämä nyt vaan on tämmöstä, pää pystyyn ja eteenpäin... Sillä tavalla minä nään elämän. Ja on mullakin ollut vaikeuksia, mutta ajattelen niitä nyt sellaisina luonnetta kasvattavina kokemuksina.

Ja terveys on yks juttu myös mistä pitää olla kiitollinen. Yksi läheinen on juuri sairastunut vaikeasti syöpään, ja hänellä on aivan kaikki mahtavasti, mutta eipä ole enää terveyttä. Pistää sekin ajattelemaan.