Miks mä en osaa olla sosiaalinen?

[Endless Sacrifice]

Mitä vähemmän mulla on sosiaalisia kontakteja, sitä enemmän mä töksäyttelen sammakoita. Ja mä kuitenkin kaipaan seuraa, mutta kun mä en osaa käyttäytyä korrektisti. Ja kun mä tajuan oman sosiaalisen tyhmyyteni niin haluni hakeutua kenenkään seuraan vähenee jatkuvasti, kukapa sitä haluais jatkuvasti itseään nolata.

Perjantainakin miehen työkaveri käväsi meillä nopeesti, ja oli kuulemma hiukan kummissaan mun ronskeista puheista (ei se mitään oo sanonu, mutta mies tunnisti sen ruumiinkielestä ). Mä en tajunnu olevani liian ronski, eikä toi mieskään osannut sanoa miten mä liian ronski olin. Mun ja miehen jutusteluun ihan normaalisti olin puhunut, mutta kun mä en osaa "haistella" muista ihmisistä koska mun pitäis vähän rajoittaa puheitani.

 

[Kukko]

Tuo viestin alku on kuin suoraan omasta itsestäni! Täällä samanlainen epäsosiaalisuuden ilmentymä. Kaipaan myös seuraa, mutta esim. jos on enemmän ihmisiä samassa rykelmässä niin ahdistun siitä jos kaikkien huomio kohdistuisi minuun, ja kaikki kuuntelevat minua. Kaippa se on jonkinsorttista päänsisäistä vaivaa....

 

[Rukoilijasirkka]

Et voi tietää oliko se sun puheistaan harmissaan, jos miehes vaan sano niin.

Eikä kaikki sovi kaikkiin porukoihin. löydät oman sorttisen porukan, johon sovit, niin tulee hyvä mieli eikäkoko ajan tarvii miettiä sanoiko jotain väärin.

 

[airiin]

minusta saa olla epäsosiaalinen, jos se ei itteä haittaa. ite oon sosiaalinen mutta kaikkien ei tartte olla eikä väkisin yrittää jos se ei luonnostaan tuu. eikä mua haittaa, jos joku on hiljanen tai ujo. mutta oisko sen verran pokkaa, että kun näkee jonku eka kertaa, ni sanoo vaikka, että minä oon vähän ujonsorttinen, enkä niin sosiaalinen, mutta ois kiva tutustua. ettei toisen tartte arpoa, että ootko vihanen vai miksi hiljaa.

 

[vieras]

Minä olen tosi sosiaalinen ja siksi kai tulenkin juttuun kaikkien kanssa

 

[Mamma italiana]

Ei hàtàà, sosiaalisuuteen oppii kyllà. àlà ole liian kriittinen itseàsi kohtaan

 

[Heavyfreak]

Mä oon kans hävittäny sosiaalisuuteni jonnekkin tässä matkan varrella.. Sitä se teettää ku neljä vuotta on kotona lapsen kanssa. Nyt tuntuu että vieraampien ihmisten läsnäollesta suusta pukkaa ainoastaan suunnattomia rupisammakkoja.. |O Ja mä kuitenki oon ollu asiakaspalvelutöissä aiemmin, oon niistä hommista tykänny aina.

Nyt on vaan tuntunut että tuo takaisin ihmisten pariin meneminen on ollu tosi hankalaa. Huomenna mulla alkaa sellainen kurssi, kestää 2 kk, on kuntouttava kurssi. Siellä on sitten ryhmässä 10 vierasta immeistä ja pitäs suustaan saada ulos jotain järkevääkin vielä.. huh.. Jännittää niiiiin hirveesti! Ainut mikä helpottaa hieman on tieto siitä, että kaikki muutkin siellä kurssilla painii saman ongelman kanssa.

 

[Istafra]

Tuo taito taitaa olla niitä, jotka paranevat aktiivisessa "käytössä". Yritä hiukan miettiä ensin mitä sanot ( tiedän, vaikeata!!), niin eiköhän se siitä.
Minua on muuten aina jaksanut hämmästyttää se tosiasia, että kaikenlaisilla pässinpäillä näyttää olevan vilkas seuraelämä :saint:

 

[**]

sä oot aika varmasti asperger-ihminen, googleta ja hämmästy, kuinka löydät sieltä itsesi. melko varmasti et opikaan sen sosiaalisemmaksi kuin nyt olet, mutta se on ehkä ominaisuutesi, anna sille ja omalle minuudellesi tilaa olla omanlaisensa.

 

[Endless Sacrifice]

Tuo taito taitaa olla niitä, jotka paranevat aktiivisessa "käytössä". Yritä hiukan miettiä ensin mitä sanot ( tiedän, vaikeata!!), niin eiköhän se siitä.
Minua on muuten aina jaksanut hämmästyttää se tosiasia, että kaikenlaisilla pässinpäillä näyttää olevan vilkas seuraelämä :saint:

Jos mä mietin mitä sanon niin yleensä jätän sit suosiolla sanomatta. :/

 

[Endless Sacrifice]

sä oot aika varmasti asperger-ihminen, googleta ja hämmästy, kuinka löydät sieltä itsesi. melko varmasti et opikaan sen sosiaalisemmaksi kuin nyt olet, mutta se on ehkä ominaisuutesi, anna sille ja omalle minuudellesi tilaa olla omanlaisensa.

En ole. Koska mä en ole ollut tälläinen aina... eikä se muutenkaan tuntunut lainkaan tutulta.

 

[Endless Sacrifice]

Mä oon kans hävittäny sosiaalisuuteni jonnekkin tässä matkan varrella.. Sitä se teettää ku neljä vuotta on kotona lapsen kanssa. Nyt tuntuu että vieraampien ihmisten läsnäollesta suusta pukkaa ainoastaan suunnattomia rupisammakkoja.. |O Ja mä kuitenki oon ollu asiakaspalvelutöissä aiemmin, oon niistä hommista tykänny aina.

Mä olin kans 4 vuotta lasten kanssa kotona, ja silloin se mun sosiaalisuuteni hävis. Nyt oon ollu jo 4v töissä taas ja tuntuu että on helpompaa olla yksikseen kuin opetella uudestaan ihmisten kanssa olemista.

 

[vieras]

mua hirvittää lähteä takaisin työelämään, sitten joskus. ensin 3 vuotta lasten kanssa kotona ja sen jälkeen koulunpenkille "teinien" seuraan ja sitä vielä ainakin pari vuotta edessä. näiden teinien joukossa ei niinkään tarvitse miettiä omaa sosiaalisuuttaan koska ikä tuo muutenkin tiettyä auktoriteettia, joten vaikka puhuisikin ihan tyhmiä, niin koulukaverit nyökyttelee vaan kiltisti eli realistista palautetta ei saa. entäs sitten kun odotukset työelämässä ovatkin jo vähän muuta kuin teinitasolle jääneitä ajatelmia, kuinka sitä osakaan käyttäytyä kuin "aikuiset ihmiset" ja hypätä suuriin asiallisiin saappaisiin?

 

[Heavyfreak]

Mä oon kans hävittäny sosiaalisuuteni jonnekkin tässä matkan varrella.. Sitä se teettää ku neljä vuotta on kotona lapsen kanssa. Nyt tuntuu että vieraampien ihmisten läsnäollesta suusta pukkaa ainoastaan suunnattomia rupisammakkoja.. |O Ja mä kuitenki oon ollu asiakaspalvelutöissä aiemmin, oon niistä hommista tykänny aina.

Mä olin kans 4 vuotta lasten kanssa kotona, ja silloin se mun sosiaalisuuteni hävis. Nyt oon ollu jo 4v töissä taas ja tuntuu että on helpompaa olla yksikseen kuin opetella uudestaan ihmisten kanssa olemista.

Ihan samat fiilikset on mulla.. Mäkin oon aatellu että ois paljo helpompaa ku ei koskaan enää tarttis ihmisten kans olla tekemisissä! Mutta järjen ääni taas sanoo että se ei oo hyväksi, ei mulle eikä mun tyttärelle. Ja tän takia mä nyt pakotan itteni huomena sinne kurssille ja yritän pärjätä sen päivän jotenkin., ja olla kovinkaan itteeeni nolaamatta..

Mulle yks ihminen tuossa vähän aikaa sitten sanoi että erakoitumalla oppii vain erakoitumista. Ja kyllä mäkin oon välillä miettiny että jos tää mun sosiaalisten tilanteiden kammo menee siihen pisteeseen että mä en vuoden päästä pääse enää kauppaan! Joten pakko ittensä heittää ovesta ulos ja yrittää edes.. :|

 

[vieras]

Olet varmaan usein joutunut sivustaseuraajan rooliin, sitä roolia on sitten vaikeampi vaihtaa ja ihminen hakeutuu samaan rooliin jatkossakin koska se on tuttu ja turvallinen. Omasta itsestään saattaa silti tuntua että haluaa olla sosiaalinen ja jutella, olla avoin mutta rooli estää sen.

 

[IhanaValo]

Voi miten tutulta kuulostaa!
Mie ujo jo valmiiks, ja nyt on tullut vietettyä kotona lasten kans aikaa niin ihan hirvittää jo kun pitää jossain vaiheessa lähteä jotain muutakin tekemään....kun tuntuu että kaikki mitä sanoo ihmisille niin on jotenkin tyhmästi sanottu, ja että sitten kaikki kattoo vähän oudoksi kun puhuu mitä sattuu :ashamed:
Ja sitten jos alkaa miettimään sopivaa vastausta johonkin, niin itelläni ainakin menee sit "liian pitkään" että kuulostais järkevältä..sittenpä jääkin jutut sanomatta-->entistä enemmän vaivautunutta (ainakin omalta osaltani) hiljaisuutta

 

[hhm]

Minä olen tosi sosiaalinen ja siksi kai tulenkin juttuun kaikkien kanssa

Mä tulen tosi hyvin toimeen kaikkien kanssa ja mua luullaankin tosi sosiaaliseksi. Pohjimmiltani olen kuitenki erakko Tämä sitten aiheuttaa jos jonkinmoista päänvaivaa mulle ja muille. Ongelmansa kullakin..