Miks mä oon aina niin masentunut

[vierailijaxxxxx]

Mä olen ollut melankolinen ihan tarhaikäisestä asti. Ikinä oikeastaan en ole aidosti nauttinut mistään. Aina yksin ollessa vaivun suruun, sekä epätoivoon. Teini-ikä meni niin sumussa. Join, poltin, yritin tappaa itseni.. Olin aina tosi surullinen. Terapiassa olen käynyt monia kertoja. Lääkkeitä olen syönyt. Elämänmuutosta olen kokeillut monta kertaa. Ystäväpiirin vaihtoa. Positiivisempaa ajattelua. Olen aina urheillut. Aina syönyt hyvin. Alkoholia en juonut esim nyt neljään vuoteen..

Jännä on, että vaikka olen tosi masentunut. Olen iloinen. Olen aina hyvällä tuulella. Nauratan ihmisiä. Jaksan. Koti on aina siisti. Minä olen siisti ja huoliteltu. Näytän nätiltä. Kroppa kunnossa. Aina on ollut työ. Opiskelut yliopistossa.. Lapsia, suht onnellinen avioliitto. Silti MIKÄÄN ei tunnu miltään. Edes lapsen syntymä ei saanut mua onnelliseksi..

Ikävuosina 12-22 halusin aina tappaa itseni kun olin niin tyytymätön elämään. Todella masentunut.. Nykyään en edes halua tappaa itseäni, periaatteessa, haluaisin vain lakata olemasta, tai sitten että alkaisin tuntea jotain...

Olenko vain melankolinen ihminen ja tälle ei voi mitään?

 

[vierailija]

Mä olen ollut melankolinen ihan tarhaikäisestä asti. Ikinä oikeastaan en ole aidosti nauttinut mistään. Aina yksin ollessa vaivun suruun, sekä epätoivoon. Teini-ikä meni niin sumussa. Join, poltin, yritin tappaa itseni.. Olin aina tosi surullinen. Terapiassa olen käynyt monia kertoja. Lääkkeitä olen syönyt. Elämänmuutosta olen kokeillut monta kertaa. Ystäväpiirin vaihtoa. Positiivisempaa ajattelua. Olen aina urheillut. Aina syönyt hyvin. Alkoholia en juonut esim nyt neljään vuoteen..

Jännä on, että vaikka olen tosi masentunut. Olen iloinen. Olen aina hyvällä tuulella. Nauratan ihmisiä. Jaksan. Koti on aina siisti. Minä olen siisti ja huoliteltu. Näytän nätiltä. Kroppa kunnossa. Aina on ollut työ. Opiskelut yliopistossa.. Lapsia, suht onnellinen avioliitto. Silti MIKÄÄN ei tunnu miltään. Edes lapsen syntymä ei saanut mua onnelliseksi..

Ikävuosina 12-22 halusin aina tappaa itseni kun olin niin tyytymätön elämään. Todella masentunut.. Nykyään en edes halua tappaa itseäni, periaatteessa, haluaisin vain lakata olemasta, tai sitten että alkaisin tuntea jotain...

Olenko vain melankolinen ihminen ja tälle ei voi mitään?

Et ole löytänyt elämän tarkoitusta ja syvempää merkitystä elämällesi.
Olet ehkä mennyt yliopistoon,valinnut ammattisi,ystäväpiirisi tms. sen mukaan miten kuvittelet tulevasi hyväksytyksi.
Et sen mukaan mitä oikeasti sisimmässäsi olet ja haluat, et tunne itseäsi.
Tuo että ihmettelet miksi olet masentunut vaikka sinulla on hyvä kroppa ja ulkonäkö, aina ollut töitä ja opiskellut yliopistossa ym. kertoo että arvostat vääriä asioita.
Olet tavoitellut/arvostat tälläisiä asioita koska olet ajatellut että se kuuluu menestykseen ja haluat olla menestynyt ihminen jotta muut hyväksyisivät sinut eläen harhassa että se tekee onnelliseksi.
Ei tee, onni ja terve itserakkaus ja itsensä hyväksyntä tulee sisältäpäin eikä ole kiinni ulkoisista puitteista.

 

[vierailijaxxxx]

Et ole löytänyt elämän tarkoitusta ja syvempää merkitystä elämällesi.
Olet ehkä mennyt yliopistoon,valinnut ammattisi,ystäväpiirisi tms. sen mukaan miten kuvittelet tulevasi hyväksytyksi.
Et sen mukaan mitä oikeasti sisimmässäsi olet ja haluat, et tunne itseäsi.
Tuo että ihmettelet miksi olet masentunut vaikka sinulla on hyvä kroppa ja ulkonäkö, aina ollut töitä ja opiskellut yliopistossa ym. kertoo että arvostat vääriä asioita.
Olet tavoitellut/arvostat tälläisiä asioita koska olet ajatellut että se kuuluu menestykseen ja haluat olla menestynyt ihminen jotta muut hyväksyisivät sinut eläen harhassa että se tekee onnelliseksi.
Ei tee, onni ja terve itserakkaus ja itsensä hyväksyntä tulee sisältäpäin eikä ole kiinni ulkoisista puitteista.

No kun, mä itse asiassa yritin sitä sanoa, että vaihdoin mun elämänsuunnan ihan kokonaan, koska luulin että olen masentunut, koska olen väärässä paikassa.. Lähdin aikuisiällä opiskelemaan unelmieni ammattia (vaihdoin täysin alaa). Muutin täysin elämäni! Ystävät jätin, ne vanhat, jotka olivat olleet sieltä yläasteelta.. En ollut enää heidän kanssaan samanalainen. Aikuisiällä sain uusia ystäviä, ja nekin teen vain jos oikeasti klikkaa.

Enkä mä etsi menestystä. Ei ei. Enkä tarkoita että mulla on hyvä kroppa ja ulkonäkö, että niitä itse niin ihailen, VAAN että pidän huolta itsestäni ja urheilen --> eli en vain makaa kotona ja vollota paskaa oloa.

Eli yritän aktiivisesti tehdä elämän eteen jotain jatkuvasti. Silti olen täysin tunnoton, tyhjä, ontto, aivan paskana, ja aivan paska ihminen.

Luulin oikeasti, että se auttaa, että muuttaa itseään, ajatteluaan, juoksee unelmien perässä, tekee niistä unelmista totta, ja pitää huolta itsestään.. Näin en siis tehnyt kuin vasta 24v -->

Mulla on vaan niin paska olo aina, vaikka moni on ihailee mun jaksamista ja elämää. Missä ei kyllä musta ole mitään ihailtavaa. On vain tehtävä jotain etten vain... kuolisi.

 

[vierailija]

No kun, mä itse asiassa yritin sitä sanoa, että vaihdoin mun elämänsuunnan ihan kokonaan, koska luulin että olen masentunut, koska olen väärässä paikassa.. Lähdin aikuisiällä opiskelemaan unelmieni ammattia (vaihdoin täysin alaa). Muutin täysin elämäni! Ystävät jätin, ne vanhat, jotka olivat olleet sieltä yläasteelta.. En ollut enää heidän kanssaan samanalainen. Aikuisiällä sain uusia ystäviä, ja nekin teen vain jos oikeasti klikkaa.

Enkä mä etsi menestystä. Ei ei. Enkä tarkoita että mulla on hyvä kroppa ja ulkonäkö, että niitä itse niin ihailen, VAAN että pidän huolta itsestäni ja urheilen --> eli en vain makaa kotona ja vollota paskaa oloa.

Eli yritän aktiivisesti tehdä elämän eteen jotain jatkuvasti. Silti olen täysin tunnoton, tyhjä, ontto, aivan paskana, ja aivan paska ihminen.

Luulin oikeasti, että se auttaa, että muuttaa itseään, ajatteluaan, juoksee unelmien perässä, tekee niistä unelmista totta, ja pitää huolta itsestään.. Näin en siis tehnyt kuin vasta 24v -->

Mulla on vaan niin paska olo aina, vaikka moni on ihailee mun jaksamista ja elämää. Missä ei kyllä musta ole mitään ihailtavaa. On vain tehtävä jotain etten vain... kuolisi.

Sulla puuttuu se syvempi merkitys elämällesi.
Et varmaankaan usko Jumalaan?
Etkö saa nautintoa MISTÄÄN, tai oletko joskus saanut?

 

[vierailija]

alko?

 

[vierailijaxxxx]

alko?

En mä juo.

 

[vierailijaxxxx]

Sulla puuttuu se syvempi merkitys elämällesi.
Et varmaankaan usko Jumalaan?
Etkö saa nautintoa MISTÄÄN, tai oletko joskus saanut?

En saa nautintoa mistään. Tai se on todella hetkellistä, enkä usko että ksokaan oikeasti olen onnellinen.

Tai no, kerran rakastuin todella pahasti, ja sillon muistan että olin todella onnellinen, mutta se ei päättynyt hyvin...

Miten se jumala tekisi onnelliseksi? Ei. Ei jumalaa ole kyllä mun silmissä olemassa

 

[vierailija]

Synnyit suomalaiseksi ja sait syntymälahjaksi vakaan suomalaisen mielenlaadun. Hyväksy melankolinen mielenmaisema ja lopeta itsesi kiusaaminen median tyrkyttämällä epäsuomalaisella tunteenpalolla. Suomalainen kokee suuria onnentunteita harvoin ja hetkellisesti. Muutoin täällä ollaan ja eletään päivästä päivään.

Iloita pitää pienistä asioista, kuten hyvästä ruuasta, lämpimästä suihkusta ja mukavasta sängystä. Kannattaa lähteä rinkan ja makuupussin kanssa viikonlopuksi helmikuiseen metsään, jos nuo rupeavat tuntumaan mitättömiltä asioilta.

 

[vierailija]

En saa nautintoa mistään. Tai se on todella hetkellistä, enkä usko että ksokaan oikeasti olen onnellinen.

Tai no, kerran rakastuin todella pahasti, ja sillon muistan että olin todella onnellinen, mutta se ei päättynyt hyvin...

Miten se jumala tekisi onnelliseksi? Ei. Ei jumalaa ole kyllä mun silmissä olemassa

Jumala tekee onnelliseksi siksi että yhteys häneen antaa elämälle syvemmän merkityksen ja pohjan, se pohja on rakkaus. Jumalan rakkaus eheyttää ehkä jo lapsuudesta tulevia haavoja, onko sinun kohdallasi kysymys käsittelemättömistä lapsuuden traumoista?