Miks mulla tulee enempi ja enempi negatiivisia tuntemuksia miestäni kohtaan?!

[huoh]

Mua on alkanu oikeestaan pelottaan ja surettaan kun alkaa jotenki USEAT asiat ottaan todella päähän tuossa omassa miehessä!Ei enää sellasta hellyyden tunnetta,rakastumisen tunnetta tai ihan levollista olotilaa,vaan usein ÄRSYTTÄÄ SE!!!Ok,tietty meillä on niitä"helliä hetkiäkin"mut päivittäin mulla alkaa"savu nouseen päästä"ja lasken mielessäni sataan kun ton ukon-huom!mies vaihtui nyt ukoksi!!!=)=)Sen tekemiset ja puheet ottaa niin päähän.Tänäänkin kun oon sille alkanu paristakin asiasta jutteleen/kertomaan,niin se on keskeytelly tai puhunu siinä välissä lapselle tms.Eikä oo edes kysyny et'mitä mä sanoin/kerroin!?!Vaikka tiiän ettei se kuullu-sitä ei siis kiinnosta mun asiat!Sitä joutuu odottaan kun johonki lähetään,useimmitenhan se taitaa olla nainen jota ootetaan,mut meilläpä ei.Se touhuaa omia juttujaan kotona ja jättää mulle kotihommat ja iltapuuhat lasten kanssa.Nukuttaminen on AINA mun hommaani ja......Näitä olis kuulkaa vaikka miten paljon...Mitä avuksi etten kyllästyis siihen kokonaan???En halua enkä osaa aatella eroomistakaan.

 

[hanna]

Se menee ohi, aikanaan. Ottakaa kahdenkeskistä aikaa ja jutelkaa.

 

[kukkis]

mulla/meillä oli myös tollasta jokin aika sitten. olin tosin just raskautunu ja hormoonit saatto vähän hyrrätä... mut siis ihan selvää kyllästymistä toisen piirteisiin oli havaittavissa ja välillä mietin, millasta olis toisenlaisen ihmisen kanssa. se tuntu tosi pahalta. niinpä sitten otin asian puheeksi. en siis niin että "mua ärsyttää sussa nykyään kaikki" vaan ympäripyöreemmin, että en ole onnellinen ja kaipaisin enemmän huomiota ja myös sitä kuuluisaa omaa aikaa. mies oli ihan ällikällä lyöty mut heti kyllä tajus, että oon tosissani enkä yhtään ilkee vaan enempi huolissani. se kertominenkin helpotti ja hiljalleen oon uskaltanu niistä joistain ärsyttävistä tavoistakin miehelle puhua...

summa summarum: puhukaa