Miksei totuus voisi olla negatiivinen ja ihminen vain yksinkertaisesti mätä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kritiC
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kritiC

Vieras
Täällä jotkut itkee kun asiat menee niin pieleen tai ei ole ikinä yhtään ystävää. Sitten jos antaa kritiikkiä että tee jotakin äläkä vaín mäkätä ja itke täällä. Niin heti hyökkää kilo palstamammoja kimppuun ettei lyötyä saa lyödä ja että pai pai taputetaan päähän niin paha ei ole olemassa.

Miksei voi uskoa että aika iso osa jopa mammoista täällä on ihan oikeasti huonoja äitejä jotka huutavat lapsilleen ja vammauttavat lapsena omalla mielisairaudella tms. hyväksymällä lauman miehiä lapsen elämään.

Jos nämä äidit oikeasti paranisivat ongelmistaan päähän taputtelulla niin eikö se olisi jo tapahtunut? Luuletteko ettei noita "onnettomia ihmiskohtaloita ja itkeviä YH:ta" ole taputeltu jo vuosia päähän?

Miksei voi sanoa ihmiselle että hänessä on vikaa ja ettei yhteiskunta ole vastuussa hänen onnestaan ja aina vain muut viallisia hänen ympärillään? Milloin unohtui että ihminen on itse vastuussa onnestaan?
 
Jos palstaa olisi uskominen niin jokainen äiti on paras äiti lapselleen. Jopa siis ne pedofiili ja alkkis - lapsenhakkaaja - vaikeasti masentuneet - raskaanatupakoivat äiditkin. "Jokaisella kun on huonot vuotensa", Eikä se palstan mukaan jätä lapseen syviä arpia." Pai pai vaan päähän niin paha on pois?
 
Ja"hyvillä"äideillä ei siis ole ongelmia? Jos sinä et tunne ihmistä ja tiedä hänen taustoja niin et voi tietää onko asiat oikeasti huonosti ja kärsiikö lapset. Asenne vammaisia taitaa olla sitäki enemmän ;)
 
mä oon itseasiassa miettinyt vähän samantapaista.
Jos joku täällä tunnustaa omat virheensä, niin joku on heti sanomassa, ettei se pidä paikkaansa tms.

Siis tottahan positiivinen kannustus innostaa ja motivoi paremmin, mutta sen e itarvitse tarkoittaa sitä, että ongelma lakaistaan matonalle, ja sanotaan, että olet hyvä tuollaisena.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
mä oon itseasiassa miettinyt vähän samantapaista.
Jos joku täällä tunnustaa omat virheensä, niin joku on heti sanomassa, ettei se pidä paikkaansa tms.

Siis tottahan positiivinen kannustus innostaa ja motivoi paremmin, mutta sen e itarvitse tarkoittaa sitä, että ongelma lakaistaan matonalle, ja sanotaan, että olet hyvä tuollaisena.

Olet oikeassa. Siis omien virheiden tunnustaminen ja apua hakeminen on eri asia. Mutta jos apua hakee niin kivittämistä ja haukkumista viimeisenä haluaa. Ja joillaki on täällä sellainen asenne että yh->sosiaalipummi, väsynyt äiti-> ei ansaitse lapsia.. jne..
 
Ihmisen täytyy itse nähdä omat virheensä jne.
harvoin siihen auttaa pelkkä päähän taputus, yhtä harvoin tuetta jättäminen tai kritisointi.
Toisilla tiellä peiliin katsomiseen auttaa empatia, toisilla kovempi ote.

Palsta ei ole mikään terapiakeskus, joten hyvien käytöstapojen mukaista antaa tukea.
Usein. Mutta toki menee toisinaan överiksi.

Ihminen, terve, ei pärjää vain yksin, eikä halua olla täysin yksin maailmassa.
On ihan luonnollista turvautua muihin.
 
Itse asiassa jos esim. narkkaria tai alkkista kannustaa paranemaan positiivisessa hengessä niin se saa heidät vain hyväksymään itsensä narkkareina tai alkkiksina koska saavat positiivista huomiota.

Peliriippuvaisten ja alkkisten hoidossa käytetään sitä että läheiset hylkäävät tämän hulttion jos ei hän paranna tapojaan. Sen on todettu auttavan useammin.

Lapsiinsa väsynyt äiti taas ei ole oikeasti hyvää seuraa lapsilleen vaan vaarallista seuraa. Kukapa antaisi lapsensa ihmisen hoitoon joka ei ole täysissä sielun voimissaan? Miksi siis tämä pätisi edes omien lasten kohdalla vai onko omat vähäpätöisempi juttu?

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Itse asiassa jos esim. narkkaria tai alkkista kannustaa paranemaan positiivisessa hengessä niin se saa heidät vain hyväksymään itsensä narkkareina tai alkkiksina koska saavat positiivista huomiota.

Peliriippuvaisten ja alkkisten hoidossa käytetään sitä että läheiset hylkäävät tämän hulttion jos ei hän paranna tapojaan. Sen on todettu auttavan useammin.

Lapsiinsa väsynyt äiti taas ei ole oikeasti hyvää seuraa lapsilleen vaan vaarallista seuraa. Kukapa antaisi lapsensa ihmisen hoitoon joka ei ole täysissä sielun voimissaan? Miksi siis tämä pätisi edes omien lasten kohdalla vai onko omat vähäpätöisempi juttu?

Lapset tuntuvat olevan em. tapauksissa aina toisarvoinen juttu. Samoin on kun nainen ei pääse hakkaajamiehestään eroon. Kaikki syyttelevät miestä hakkaamisesta ja säälivät naista. Kukaan ei kiinnitä huomiota siihen että nainen mahdollistaa omalla saamattomuudellaan lastensa huonot olot ja jatkuvan pahoinpitelyn.
 
Tämä on anonyymikeskustelun ongelma. Koskaan ei voi tietää toisten taustoja. Siksi näitä "keskusteluja" ei pitäisi ottaa kovin vakavasti. Eli eipä kannata hiiltyä eikä loukkaantua, eikä myöskään pitää oikeiden ihmissuhteiden veroisina. Toisten ajatuksia voi kysyä, mutta vakavastiotettavia neuvoja ei kannata pyytää (tai ainakaan noudattaa ilman omaa arvostelukykyä-)

Myös tuenhakijoiden arvostelu on sikäli turhaa, että yleensä ei voi tietää onko valittelukirjoitusten takana hikipinkoäiti joka ei jaksa omien vaatimustensa kanssa vai hulttioäiti joka kerjää sympatiapisteitä.
 

Yhteistyössä