Miksen vaan osaa.. Esikko-asiaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eräääs
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eräääs

Vieras
Miksen osaa tanssia 1 taaperoni kanssa fröbelin palikoille, lukea satuja tai leikkiä..

Kyllä lapseni kanssa olen, juttelen ja saan hänet nauramaan, puhaltelen kuplia ja vietän aikaa pihalla mutten osaa olla kuin eräs kaverini joka tuntuu niin täydelliseltä vanhemmalta. istunut vauvasta asti jatkuvasti lapsen kanssa lattialla ja lukenut ja ties mitä..
Minä taas olen ollut läsnä, mutten ole ihan pienestä asti laulanut tai mitä lie.
Availen kirjojen luukkuja ja kerron mitä niissä on mutta satuja lapsi ei edes asetu kuuntelemaan..
Tuntuu niin paskalta kun jotkut hiekkakakkujen tekemisetkin oman lapsen kanssa tuntuu ns. pakkosuorittamiselta, kun ei toinen osaa vielä edes leikkiä yhdessä tai kertoa mistä pitää.. :(
Isi meillä osaa leikkiä enemmän.. Miksen minä.

Lapsi kyllä osaa jo sanoja vaikka olenkin ns. hiljaisempi vanhempi etten ole jatkuvasti äänessä.. Tuntuu että teen kaiken väärin.
 
Mulla on ihan sama juttu. Meillä isä kanssa keksii vaikka mitä tuon vauan kanssa tekemistä ja leikkitouhuja. Itse en ole siihen niin kykenevä vaikka yritänkin.
Joilatakin se vain luonnistuu paremmin kuin toisilta ja siitä ei kannata ottaa itseensä. Olet lapsellesi kuitenkin hyvä ja teet hänen kanssaa asioita ja se riittää. Ei tarvitse ollla täydellinen.
Tämän ajatuksen kun itse sain iskosettua päähäni niin on ollut paljon letkeämpää.
 
Kannattaa tehdä sitä, mikä on itselle luontevaa. Tutun kaksivuotias tytär osasi jo alkeellisesti analysoida pörssikursseja, koska isälle luontevinta oli jututtaa lasta esim. aamiaispöydässä pitämällä tätä sylissä samalla kun luki talouslehtiä. Lapsi sai läheisyyttä, hänelle puhuttiin jne. Ei kaikki pysty sillä lailla samalla tavalla puhumaan hiekkakakuista ja pikkupupuista edes pienille lapsille. Sitten tehdään, mitä osataan on se sitten pörssikursseja, pyykin lajittelua, puutarhan istutussuunnitelmia jne.
 
Meillä pojat (6kk, 2v4kk) ei fröbelin palikoita nähnytkään. Kirjaaki on tuo vanhempi alkanu nyt vasta lueskeleen. Vuoden ikäsenä ei olis pysyny sen vertaa paikallaan, et olis jostain kierjasta saanu edes ensimmäistä sivua luettua.

Tuosta leikkimisestä. Oon lähteny siltä pohjalta, et leikkiminen on lapsen "työtä". Menen mukaan aloittamaan leikin, ajeleen autolla, tekeen muutaman hiekkakakun. Näin saan lapsen innostettua leikkiin ja siitä sitten katoan takavasemmalle omiin hommiini. Toisinaan taas innostun itsekin puuhastelemaan ihan kunnolla, legot on mun heikko kohta:)

Tarkoitus ei kuitenkaan ole se et äiti/isä leikkii ja lapsi katsoo kun leikitään. Oon tällasenki tapauksen nähny.
 
Mulla on ihan sama juttu, en paljoa leiki lasteni kanssa. Sen sijaan tehdään ruokaa yhdessä ja laitellaan pyykkejä, rapsutellaan pihaa ja siivotaan yms. Lukemisesta olen nykyään ruvennut tykkäämään, kun lapset ovat kasvaneet ja ne luettavat kirjat muuttuneet aikuisen näkökulmasta kiinnostavammaksi.

Meilläkin mies on leikkisämpi, ja lapset sanoo suoraan että iskän kanssa on hauskempaa. Mutta en tuosta nokkiini ota, en ole viihdekeskus vaan äiti ja kyllä minunkin kanssa viihdytään.

Kuten aiemmat sanoivat, löydä oma tapasi olla lapsen kanssa ihan sen mukaan mitä itse teet ja missä itse viihdyt. Kyllä lapsi mukaan tulee. Ja muutenkin tuo "ongelma" iän myötä vähenee, kun lapsi alkaa puhua ja touhuta ja väkisin tulee mukaan sinun touhuihisi.
 

Yhteistyössä