Miksi aikuinen ihminen ei uskalla muuttaa toiselle paikkakunnalle vaikka se tekisi ehkä hyvää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "saamaton"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"saamaton"

Vieras
Tarvis tosiaan nyt tehdä päätös muuttamisesta...tai olen kyllä päättänyt että muutan mutta kun en uskalla yksin muuttaa toiselle paikkakunnalle(n.20km päähän) nykyisestä paikasta.Kun en tunne ketään sieltä ja olen tosi huono tutustumaan.Nykysin voi 5min varotusajalla mennä kaverin luo mutta sitten ei oikein voi.
Pelottaa...mutta pitäs oikeasti etten sekoa kokonaan niin vaihtaa maisemaa.
 
Kyllä mä ymmärrän täysin, että tuossa elämäntilanteessa on vaikeaa/mahdotonta ajatella muuttamista. Mulla on sama juttu, että oikeastaan ekaa kertaa elämässä mulla on asuinpaikkakunnallani suurehko kaveri-/ystäväpiiri, paljon harrastuksia, paljon tuttuja, paljon kahvitteluseuraa ja ihmisiä jotka on valmiita auttamaan. Musta pitääkin olla hyvä syy, että siitä on valmis muuttamaan toisaalle. Miksi sun pitäisi sitten muuttaa?
 
Eihän toi 20 km ole mikään matka, yhtälailla voit käydä niiden samojen ihmisten luona kylässä, matka vaan kestää vähän kauemmin. Autottomalle voi tietysti olla hankalampaa.

Meillä kun työmatkakin on 25 km suuntaansa, eikä tunnu miltään, kun se on aina ollut niin.
 
Ymmärrän sinua täysin. Itselläni päättyi keväällä 8vuotta kestänyt suhde, jonka jälkeen kaipailin maisemanvaihdosta. Täysin sattumalta löysin uuden, aivan ihanan miehen 300km päästä nykyisestä asuinpaikastani. Nyt on sitten kimpsut ja kampsut pakattu ja viikon päästä edessä muutto.. Ja silti esimerkiksi juuri äsken itkun tirautin. Ei ole helppo luopua tutuista ympyröistä, kavereista, perheestä.. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että pääsen elämässäni paremmin eteenpäin muualla..

En ole lähdössä asenteella "en palaa enää koskaan takaisin", vaan menen nyt ainakin alkuun vähäksi aikaa katsomaan muita maisemia.. Meni uusi suhde sitten syteen tai saveen, kasvan ainakin varmasti ihmisenä jonkin verran, kun uskallan katsoa maailmaa muualtakin..
 
Kyllä mä ymmärrän täysin, että tuossa elämäntilanteessa on vaikeaa/mahdotonta ajatella muuttamista. Mulla on sama juttu, että oikeastaan ekaa kertaa elämässä mulla on asuinpaikkakunnallani suurehko kaveri-/ystäväpiiri, paljon harrastuksia, paljon tuttuja, paljon kahvitteluseuraa ja ihmisiä jotka on valmiita auttamaan. Musta pitääkin olla hyvä syy, että siitä on valmis muuttamaan toisaalle. Miksi sun pitäisi sitten muuttaa?

ahdistaa tää paikka,aina ahdistanut.Eron myötä en kestä olla samassa paikassa exän kanssa joten oman hyvinvointini kannalta olis parempi päästä täältä pois.Olin vuosia täältä pois ja nyt eron takia täällä taas ja koko paikka ahdistaa aivan suunnattomasti.Vaikka matka ei tuon pitempi olis niin tuntuu että eristäydyn sitten kokonaan muista.
 
Itse olen muuttanut ensin opiskelujen perässä ja sitten työpaikan perässä. Muuttomatkat ovat olleet satoja kilometrejä... eli en oikein saa kiinni tuosta 20 km pelosta =)

Työkaverit käyvät päivittäin töissä 2*80 km matkan... eihän tuo 20 km ole paljon mitään.
 
[QUOTE="Leo";24703153]Eihän toi 20 km ole mikään matka, yhtälailla voit käydä niiden samojen ihmisten luona kylässä, matka vaan kestää vähän kauemmin. Autottomalle voi tietysti olla hankalampaa.

Meillä kun työmatkakin on 25 km suuntaansa, eikä tunnu miltään, kun se on aina ollut niin.[/QUOTE]

Mulla on onneks auto ja linkekin kulkee.Työmatkakin lyhenis ton 20km kun nyt se on 50km.
 
[QUOTE="saamaton";24703222]ahdistaa tää paikka,aina ahdistanut.Eron myötä en kestä olla samassa paikassa exän kanssa joten oman hyvinvointini kannalta olis parempi päästä täältä pois.Olin vuosia täältä pois ja nyt eron takia täällä taas ja koko paikka ahdistaa aivan suunnattomasti.Vaikka matka ei tuon pitempi olis niin tuntuu että eristäydyn sitten kokonaan muista.[/QUOTE]

Auttaisiko, jos koitat ajatella, että et ole onnellinen nytkään ja ahdistaakin.. Niin voisiko tilanne ainakaan pahemmaksi muuttua sillä, että kokeilet asumista muualla. Niinkuin joku muu sanoikin ja minäkin jo tekstissäni sivuutin, aina voit muuttaa takaisin, jos tuntuu, että tosissasi kavereista ja muista eristäydyt. Ja varmasti, vaikka et kovin hyvä olisikaan uusiin ihmisiin tutustumaan, löydät ainakin jonkun uuden kaverin, kenen kanssa jutella.
 
Itse muutin toukokuunlopulla n,30km.Vaikka uusi kaupunki on lähellä, jokseenkin tuttu,meillä on nyt kauan haaveltu omakotitalo ja serkkuni asuu täällä en tunne kokonaan kotiutuneeni vieläkään,on alakuloinen olo toisinaan ja kova ikävä vanhaan paikkaan ja kotiin. Ja vaikka autolla hurauttaakin nopeasti kavereille ja käyn koulua vanhalla paikkakunnallani niin silti kaihertaa vieläkin usein:/.Tätä olen itsekkin ihmetellyt koska mitään muuta syytä synkistellä ei ole.
 
olen nyt vastaillu useimpiin vastauksiin mutta jostain kumman syystä ne ei tähän palstalle tule.Mutta kyse ei siis niinkään ole tuosta matkasta vaan siitä ettäö jostain syystä en vaan uskalla muuttaa vaikka tiedän että täälläkään en voi olla.
 
[QUOTE="Kiti";24703246]Auttaisiko, jos koitat ajatella, että et ole onnellinen nytkään ja ahdistaakin.. Niin voisiko tilanne ainakaan pahemmaksi muuttua sillä, että kokeilet asumista muualla. Niinkuin joku muu sanoikin ja minäkin jo tekstissäni sivuutin, aina voit muuttaa takaisin, jos tuntuu, että tosissasi kavereista ja muista eristäydyt. Ja varmasti, vaikka et kovin hyvä olisikaan uusiin ihmisiin tutustumaan, löydät ainakin jonkun uuden kaverin, kenen kanssa jutella.[/QUOTE]

No kuten sanottu aina olen halunnut täältä pois ja nyt kun oli pakko palata niin aivan tuskaista,täällä ei ole mikään muuttunut sinä aikana kun olen ollut pois.Ahdistaa koko paikka.Ja ex ei auta asiaa yhtään,tuskin tilanne ainakaan huonopaan voi mennä mutta tässä nyt jo muutama sanonut ja itsekin sen tiedostan että oman mielenterveyden kannalta olisi parempi muuttaa ja takaisinhan tosiaan pääsee aina jos siltä tuntuu ja vaikka viikonlopuiksi tulla tänne jos siltä tuntuu.Mutta kun jotenkin en saa nyt sitä repäisyä tehtyä...alkuun ajattelin että sinnittelen vuoden loppuun täällä sitten taas että en jaksa ja nyt taas että jos kuitenkin mietin vielä vuoden loppuun asti vaikka tosiasiassa asia on ihan selvä mutta kun en vaan saa aikaseksi eli olen saamaton.
 

Yhteistyössä