Miksi aina itkulla nukkumaan?

[Heijaaja]

Mitä pitäisi tehdä toisin, jotta saisin 4kk muuten rauhaisan tyttöni nukahtamaan ilman itkua ja huutoa? Päivän ensimmäisille unille nukahtaa melko kivuttomasti pienelllä heijauksella vaunuihin, mutta muulloin tulee aina monen minuutin itku ja huuto kunnes nukahtaa heilutettaviin tai kulkeviin vaunuihin.

Mahavaivoja tms ei ole. On rintamaidolla, tissille ei tuolloin halua eikä tissille osaa nukahtaa. Tuttia ei käytä. Olen yrittänyt laittaa ei-niin-väsyneenä ja tosi väsyneenä vaunuihin -ei apua. Mua alkaa niin hermostuttamaan tuo itkutuossa tilanteessa, että riepotan kohta vaunuja liialti olan takaa. Ja onkohan tuosta heijaamisesta edes mitään apua?

Onko vinkkejä?? Ja jos tietäisi, mistä tuo johtuu,niin ehkä kestäisi paremmin.

 

[Santtu^]

Meillä oli noihin aikoihin kans tuota itkua, ei aina, mutta toisinaan sitten huudettiin ihan tikahduksiin. Ei auttanut mikään hytkyttely. Sit vaan kannoin poikaa eteisen käytävää edes-takaisin... No, nyt jälkeenpäin täytyy todeta että nukahtihan hän sitten kuitenkin loppujen lopuksi, vaikka se aika tuntui ikuisuudelta. Aikaisemmin hyvin nukkunut vauvamme aloitti samoihin aikoihin yöheräilyt ja katkonaiset päiväunet. En saanut nukuttua milloinkaan. Rintaraivaritkin sai joka syötöllä (ei yöllä). Se oli raskasta aikaa, raskainta tähän mennessä. Mutta se meni pikkuhiljaa ohi! Nyt meidän 8kk poikamme nukkuu hyvin kahdet päikkärit ja yöt menee vain yhdellä lyhyellä herätyksellä aamuyöstä.

Olet varmaan huomannut että lapsestasi on nyt kuoriutunut ulospäin-suuntautunut pienokainen, kun aiemmin vauva viihtyi omassa sisäisessä maailmassaan. Hän on ehkä alkanut liikkumaan tai ainakin aktiivisesti seurailee ympäristöään. Uskon että se häiritsee uneen vaipumista.

Kovasti toivon sulle tsemppiä!!! Jos sinua hermostuttaa, niin koita saada se purettua esim. itkemällä, älä patoa sitä tunnetta sisällesi! Itkekää vaikka yhdessä! Minulla pojan itku sai jostain kummallisesta syystä aggressiot nousemaan ja muutaman kerran huomasin jopa ajattelevani, että jos hytkyttäisin muutaman kerran oikein kovaa.... :/ Se oli hirveää!!! Rakastanhan lastani enemmän kuin mitään maailmassa! Mietin, mistä kummasta tällaiset tunteet tulevat. Luin sen mitä aiheesta löysin ja onneksi mediassa tuli käsittelyyn äidin kielteiset tunteet. Tajusin että en ollut yksin ja että voin muuttaa käytöstäni, kunhan vain tiedostan sen ensin. Oloni helpottui huomattavasti.

 

[vaihe]

Sanoisin että toi on vaan joku vaihe joka menee ohi ajan kanssa.... meillä ainakin oli jossain vaiheessa just 4 kk kohdalla kausi, että vauva ei nukahtanut ilman hirveää huutoa, olipa enemmän tai vähemmän väsynyt. Ja vaunuihin siis nukutettiin, erilaisilla heilutustekniikoilla.

Ajattelin sen johtuvan siitä, että hän oli ruvennut enemmän havainnoimaan maailmaa eikä siis oikein malttanut nukahtaa, vaikka väsytti. Lopulta hän sinne aina kuitenkin nukahti... itse olin aina ihan poikki ja hermostunut.

Mutta tämäkin vaihe siis meni ohi (ehkä joitakin viikkoja sitä kesti? en muista)!

 

[heijaaja]

Kiitos vastauksista! Niistä tuli hyvä mieli

 

[Nyt 7,5 kk]

Joo musta kanssa sellainen "yliväsymys" pääs niin nopeasti tuossa vaiheessa pinnalle, että siksi tuli itkua.

 

[Matma]

Meillä oli samanlaista, muistaakseni kesti pari kuukautta. Ehkä kauemminkin. Kyllä naapurit välillä päivitteli... En muuten siitä hermostunut, mutta aina toivoin, että kukaan ei kuulisi, vaikka varmaan kuuli. Meidän poika vaati tuolloin oikeasti tosi kovaa heijaamista. Itku loppui sitä nopeammin mitä kovempaa oli kyyti. Ihan totta. Mökillä lykin vaunuja kivikkoista polkua tai kantojen yli. Se varmaan vasta viisaalta näyttääkin, kun näin "rauhoitetaan" vauvaa unille. Joskus muistan hermostuneeni, ja juoksin hetken agressiotani pois, niin jopa loppui itku ja vauva nukahti...

 

[...]

Myös täällä 4kk poika ei saa unesta kiinni ilman itkuja. Joskus nukahtaa yksin ihan rauhassa, mutta melki aina käy niin, että onkin jo niin kova väsymys, että itkettää ja sen lisäksi ei malttaisi nukkua vaan haluaisi seurustella. Eiköhän ne itkut kuulu asiaan.

 

[noups]

Ainakaan äidin hermostuminen ei auta asiaa. Tietysti itkua on muutenkin jo siksi, että vauva on väsynyt. Jostakin syystä vauva ei vain malta rauhoittua, vaan itkee väsymystään. Lohdutan, että ei sitä ikuisesti kestä, sillä tuskinpa oma äitisikään enää joutuu hyssyttämään ja silittelemään, jotta nukahtaisit...

Toimi vain systemaattisesti ja rauhallisesti. Kun lapsi oppii ymmärtämään syy-seuraussuhteet, niin kyllä hän siitä alkaa jo asennoitumaan nukkumiselle, kun tajuaa, että ahaa, nyt kun äiti tekee noin, niin kohta pitää mennä nukkumaan.

Joskus ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun esim. nukuttaa vauvaa toisille päiväunille, mutta hänelle alkaisi jo riittämään yhdet päiväunet. Silloin toistuvien itkujen syynä voi siis olla se, että yhdet unet riittäisi. Esimerkiksi esikoiseni meni päiväkotiin 1 v ikäisenä enkä voinut tajuta, että hän ei tosiaan enää tarvinnut niitä toisia päiväunia, vaan unentarve tasoittui yöunien ja tarhassa nukuttujen päiväunien kesken.

 

[täällä myös itkua]

meidän vaavi, pikkasen vaille 4kk, on alkanut myös tuota iltaitkua harrastaa. Ei paljoo mikään jeesaa, ei ees se tutti :/ Pitkään ollut samat iltarutiinit mutta nyt vaan jostain syystä ilta menee kiljumiseksi aina... kiva kuulla että jollain muullakin näin ja voi toivoa tän olevan "normaalia" ja vielä enemmän toivoa sen menevän ohi..

 

[nieida]

meillä sitä kutsutaan. Kitisevää itkua kunnes nukahtaa. Nuorimmainen 11 kk on aina harrastanut sitä 5- 15 min ennenkuin nukahtaa. Illalla kun unilaulu alkaa otamme syliin ja nukutamme Abban tahtiin. Poikaa on turha yrittää saada sänkyyn ennenkuin unilaulu alkaa. Tosin tuo liikkumaan oppiminen on tehnyt illoista vauhdikkaampia. Lapsi ei malta asettua, kun väsyttää vaan heiluu koko ajan, joten kun kello on tarpeeksi paljon niin laitamme musiikin ja otamme syliin, jolloin unilaulu alkaa itsestään. Valojen himmennys auttaa myös ja turha hälinä pois. Kun on itse rauhallinen niin lapsikaan ei yleensä hermostu liikaa, vaan kitisee hiljaa ja nukahtaa. Poikkeuksena tietenkin jos on kipeä.