Miksi aina sanotaan, että vauraus ei tuo onnea?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja näin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

näin

Vieras
Minusta ne selvästi huonommassa sosioekonomisessa asemassa olevat lähiöäidit tuolla Itä -Helsingin marketeissa eivät näytä kovin onnellisilta noin keskimäärin. Jos siis vertaa monen vauraamman alueen äiteihin...Lapsille monasti huudetaan/ heitä kohdellaan välinpitämättömästi, naama on hapan. Ulkonäköön ei selvästi ole rahaa panostaa, joka taas vaikuttaa melkein joka naisen hyvänolontunteseen omaa itseä koskien huonolla tavalla.
Huomio ei tietenkään koske kaikkia kuvailemaani ryhmään kuuluvia äitejä, mutta hyvin monia kyllä. Olen pariin otteeseen joutunut töiden puolesta käymään Itä-Helsingin liepeillä ja kyllä tuntuu kamalan pahalta katsoa ympärilleen:(
 
entäs se piripää joka pakoilee huumeisiin hakkaavaa miestää merinäköalaa katsoen ja miettien parampaa huomista pinnan alla? lapsetkin kärsivät kallista harrastuksistaan ja merkkilippiksistään huolimatta..
 
Alkuperäinen kirjoittaja grs:
entäs se piripää joka pakoilee huumeisiin hakkaavaa miestää merinäköalaa katsoen ja miettien parampaa huomista pinnan alla? lapsetkin kärsivät kallista harrastuksistaan ja merkkilippiksistään huolimatta..

No, enpä tunne yhtään vaurasta piripäätä...Ja sosiaalisena ihmisenä on monen monta tuttua perhettä...
 
Siksi, ettei köyhempiä ihmisiä ottais niin kovasti pattiin :D Sanoisin, että se vauraus ei elämästä ainakaan ankeampaa tee, kun ei tartte miettiä jatkuvasti että miten pärjäis sossun rahoilla taas tämänkin kuukauden. Niitä ketjuja on täällä ihan riittävästi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Ehkä se on sitä, että pelkästään se vauraus ei tee onnelliseksi.

Tuota juuri.

Toki raha helpottaa monia asioita ja jos sen kanssa on kovin tiukkaa niin ei sekään kiva. Kuitenkin onni on monisäikeisempi asia ja raha siinä vain yksi pieni tekijä. Ja silloin kun se nousee liian tärkeäksi alkaa se helposti toimia jopa toisin päin.
 
Paskapuhetta! Rahalla saa ja hevosella pääsee, pätee myöskin tänä päivänä..

Rahalla saa rakkautta, terveyttä, onnea ja mitä saa rahaton, sairastaa kunnan palvelujen varassa, seurustella duunareiden kanssa, pukata lapsia maailmaan tahtiin 1/3 vuotta, että tuet pyörii, asutaan kunnan kämpässä vuokralla ja vedetään kelalta asumistukee ja sossusta toimeentulotukee...
ihanaa ja niin kadehdittavaa elämää
 
Raha itsessään ei tuo onnellisuutta. Raha helpottaa jokapäiväistä normaalia selviytymistä elämästä, jolloin ihmisen energia ja mielenkiinto siirtyy mielekkäämpiin asioihin kuin rahan tekemiseen tai sen puutteeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Unissakävelijä:
Raha itsessään ei tuo onnellisuutta. Raha helpottaa jokapäiväistä normaalia selviytymistä elämästä, jolloin ihmisen energia ja mielenkiinto siirtyy mielekkäämpiin asioihin kuin rahan tekemiseen tai sen puutteeseen.
Näin on. Myöskään rahattomuus ei tuo onnellisuutta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Unissakävelijä:
Raha itsessään ei tuo onnellisuutta. Raha helpottaa jokapäiväistä normaalia selviytymistä elämästä, jolloin ihmisen energia ja mielenkiinto siirtyy mielekkäämpiin asioihin kuin rahan tekemiseen tai sen puutteeseen.
Näin on. Myöskään rahattomuus ei tuo onnellisuutta.

Näinpä. Sitä vaan olen miettinyt kun katsoo noiden sikarikkaiden julkkisten toilailuja kun seotaan huumeisiin ja alkoholiin ja kumppanit vaihtuu lähes viikoittain niin tuleeko ihmisen elämästä liian tyhjää jos kaiken saa minkä haluaa, kun ei ole enää mistä haaveilla ja mitä haluta. Mä luulen että ihminen tarvitsee henkisesti sellaista pientä selviytymiskamppailua.

Raha ei tee onnelliseksi mutta helpottaahan se elämää sitä lienee turha kieltää.
 
Onni ja arkipäivän sujuvuus ovat eri asioita. Toki vauraus helpottaa jokapäiväistä elämistä, mutta onnellisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Tunnen monta ei niin vaurasta perhettä, jotka tekee paljon asioita yhdessä, näyttävät tunteensa ja ovat aidosti onnellisia. Toisaalta tunnen vauraita perheitä, joissa rahalla yritetään korvata lapsille rakkautta, koska vanhempien pitää taas mennä edustamaan - näissä perheissä ei voi ihmisten olevan oikeasti kovinkaan onnellisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin:
Olen pariin otteeseen joutunut töiden puolesta käymään Itä-Helsingin liepeillä ja kyllä tuntuu kamalan pahalta katsoa ympärilleen:(

Niin mustakin tuntuu aivan hirveän pahalta katsella ympärilleni :'(

nuo köyhät mammaparat Tammisalon, Marjaniemen, Vartiokylän, Mellunkylän, Myllypuron, Jollaksen ja Vesalan sadanviidenkymmenen neliön pikku omakotitaloissaan näyttävät niin onnettomilta ja kurjilta kun joutuvat pitämään kakkosautona jotain kaksi vuotta vanhaa Volvoa kun ei ole varaa hankkia toista bemaria :'(
On se niin surkeaa olla itä-helsingissä kun pelkkää kurjuutta joka puolella ympärillä. :'( ihan sääliksi käy
 
Alkuperäinen kirjoittaja eipä:
Tunnen monta ei niin vaurasta perhettä, jotka tekee paljon asioita yhdessä, näyttävät tunteensa ja ovat aidosti onnellisia. Toisaalta tunnen vauraita perheitä, joissa rahalla yritetään korvata lapsille rakkautta, koska vanhempien pitää taas mennä edustamaan - näissä perheissä ei voi ihmisten olevan oikeasti kovinkaan onnellisia.
Ja mä tunnen ei niin vauraita perheitä, joiden lapset kovin mielellään harrastaisivat samoja asioita kuin kaverinsakin, mutta perheillä ei ole varaa harrastusta heille kustantaa. Ja vauraita perheitä, jossa ollaan iloisia ja onnellisia ulkomaanmatkoista.

Eiköhän onnellisia ja onnettomia ole kaikissa sosiaaliluokissa?

 
Aika räikeä yleistys tuo ap, n kuvailema , mutta varmasti jos on oikein vähän rahaa ja muutakin ongelmaa, niin eipä varmasti kovin iloiselta näytä..ja väsyneenä saattaa huutaakin lapsilleen, kai. Tosin huutaa nyt voi kyllä "paremmankin" perheen äiti . Ja sitten kyllä niitä ongelmia on paremmissakin piireissä. Mitähän tällä aloituksella nyt oikeastaan haettiin? Sitäkö, että pitäis osata järjestää elämänsä niin, että olisi rahaa ja varallisuutta ja elintasoa. Sehän ei aina ole valintakysymys..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Paskapuhetta! Rahalla saa ja hevosella pääsee, pätee myöskin tänä päivänä..

Rahalla saa rakkautta, terveyttä, onnea ja mitä saa rahaton, sairastaa kunnan palvelujen varassa, seurustella duunareiden kanssa, pukata lapsia maailmaan tahtiin 1/3 vuotta, että tuet pyörii, asutaan kunnan kämpässä vuokralla ja vedetään kelalta asumistukee ja sossusta toimeentulotukee...
ihanaa ja niin kadehdittavaa elämää


Seurustella duunareiden kanssa?
 
valitettavasti ei tuo. onni on korvien välissä. minä ainakn tunnen vuokra-asunnoissa asuvia onnellisia ihmisiä, jotka ovat yleensä sukurakkaita, lasten isovanhemmat asuvat vieressä, lapsilla on tukea ja turvaa, vaikka kok o suku asuisi yhteiskunnan rahoilla. silti ollaan onnellisia, nautitaan hyvästä ruoasta ja seurasta, grillataan yhdessä, otetaan olutta, ollaan sosiaalisia.
toki on myös onnellisia rikkaita ihmisiä.
mutta myöskään korkea koulutus ei tuo automaattisesti nykään rahaa, moni korkeakoulutettu elää paljon pienemmillä tuloilla kuin sossu maksaa, mutta ei hae toimeentulotukea. moni korkeakoulutettu saa niin vähän ja niin lyhyitä pätkiä töitä, että nillä elää erittäin köyhää elämää. silti siinä voi olla sisältöä ja onneakin. tosin se voi olla myös köyhää. liian paljon kituuttamista ja siksi onnikin puuttuu.

mutta raha ei tuo onnea. eivät kaikki rikkaat ole onnellisia. pinnalliset tuttavat ja hyvä viini eivät tuo onnea.

tottakai ylivelkaisena on vaikea olla onnellinen, mutta moni korkeakoulutettu elää tosi pienillä tuloilla henkisesti rikasta elämä, ja osaa käyttää sen vähän rahan mitä tulee, säästäväisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä kui ap:
valitettavasti ei tuo. onni on korvien välissä. minä ainakn tunnen vuokra-asunnoissa asuvia onnellisia ihmisiä, jotka ovat yleensä sukurakkaita, lasten isovanhemmat asuvat vieressä, lapsilla on tukea ja turvaa, vaikka kok o suku asuisi yhteiskunnan rahoilla. silti ollaan onnellisia, nautitaan hyvästä ruoasta ja seurasta, grillataan yhdessä, otetaan olutta, ollaan sosiaalisia.
toki on myös onnellisia rikkaita ihmisiä.
mutta myöskään korkea koulutus ei tuo automaattisesti nykään rahaa, moni korkeakoulutettu elää paljon pienemmillä tuloilla kuin sossu maksaa, mutta ei hae toimeentulotukea. moni korkeakoulutettu saa niin vähän ja niin lyhyitä pätkiä töitä, että nillä elää erittäin köyhää elämää. silti siinä voi olla sisältöä ja onneakin. tosin se voi olla myös köyhää. liian paljon kituuttamista ja siksi onnikin puuttuu.

mutta raha ei tuo onnea. eivät kaikki rikkaat ole onnellisia. pinnalliset tuttavat ja hyvä viini eivät tuo onnea.

tottakai ylivelkaisena on vaikea olla onnellinen, mutta moni korkeakoulutettu elää tosi pienillä tuloilla henkisesti rikasta elämä, ja osaa käyttää sen vähän rahan mitä tulee, säästäväisesti.

Pinnalliset ystävät? Eivät varakkaat ihmiset ole pinnallisia:D Tai toki niitä pinnallisia varmaan heidänkin joukkoonsa mahtuu, mutta ei varakkuus tee pinnaliseksi:) Akateemiset verkostoituvat paremmin, eli ystäviä on usein käsittääkseni enemmän kuin masentuneilla syrjäytyneillä henkilöillä. Myös välit sukuun ovat usein hyvät. Siihen välien pitämiseen ei tarvita kaljanhuuruisia grillijuhlia; mökkeily, ravintolaillallistaminen, kulttuuririennot ja yhteiset ulkomaanmatkat ajavat saman asian:)

En tunne yhtään köyhää korkeakoulutettua. Mutta riippuu varmaan alasta, tuleeko köyhäksi vai ei. Muuten, miten korkeakoulutus ylipäätään liittyy tähän asiaan? Ei varakkuus ole kiinni koulutuksesta, Suomessa rikastumaan pääsee helpoiten hyvällä liikeidealla varustettu ihminen, jolla on tuuria ja tarmoa. Ei siinä liike-elämän menestyksessä paljon koulutodistuksia katsella:) Toki akateemiset ovat se yleisin joukko yhteiskunnan ylemmässä keskiluokassa, mutta tavan keskiluokkaan kuuluu taasen ihmisiä kaikista ammattikunnista...
 
Mä luulen että on helppo olla onnellinen kun elää kädestä suuhun jos se on lähtökohtana mutta jos taas on tottunut leveään elintasoon niin pudotus tosi niukille voi olla niin ahdistavaa ja stressaavaa että on vaikea olla onnellinen.
Ainakin itselläni oli niin että silloin nuorena kun oli pienet muksut, koulut kesken eikä todellakaan rahaa millä mällätä niin olin mielettömän onnellinen kuten olen myös nyt kun rahaa on. Mutta muutos tästä takaisin rahattomuuteen olisi kyllä kovan totuttelun paikka.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja näin:
Olen pariin otteeseen joutunut töiden puolesta käymään Itä-Helsingin liepeillä ja kyllä tuntuu kamalan pahalta katsoa ympärilleen:(

Niin mustakin tuntuu aivan hirveän pahalta katsella ympärilleni :'(

nuo köyhät mammaparat Tammisalon, Marjaniemen, Vartiokylän, Mellunkylän, Myllypuron, Jollaksen ja Vesalan sadanviidenkymmenen neliön pikku omakotitaloissaan näyttävät niin onnettomilta ja kurjilta kun joutuvat pitämään kakkosautona jotain kaksi vuotta vanhaa Volvoa kun ei ole varaa hankkia toista bemaria :'(
On se niin surkeaa olla itä-helsingissä kun pelkkää kurjuutta joka puolella ympärillä. :'( ihan sääliksi käy

Kerros minulle, missä ne Tammisalon, Jollaksen ja Marjaniemen lähiömarketit taas sijaitseekaan? Tammisalossa ei taida olla enää edes lähikauppaa, saatikka sitten markettia. Jollaksesta löytyy kait lähivalintatalo ja Marjaniemessä myöskään tuskin on sellaista KKK -Markettia vai kuinka?

Eli lue aloitus, niin tajuat mistä alueista idässä puhun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja eipä:
Tunnen monta ei niin vaurasta perhettä, jotka tekee paljon asioita yhdessä, näyttävät tunteensa ja ovat aidosti onnellisia. Toisaalta tunnen vauraita perheitä, joissa rahalla yritetään korvata lapsille rakkautta, koska vanhempien pitää taas mennä edustamaan - näissä perheissä ei voi ihmisten olevan oikeasti kovinkaan onnellisia.
Ja mä tunnen ei niin vauraita perheitä, joiden lapset kovin mielellään harrastaisivat samoja asioita kuin kaverinsakin, mutta perheillä ei ole varaa harrastusta heille kustantaa. Ja vauraita perheitä, jossa ollaan iloisia ja onnellisia ulkomaanmatkoista.

Eiköhän onnellisia ja onnettomia ole kaikissa sosiaaliluokissa?

Meinasin just sanoa ihan samaa :D

 

Yhteistyössä