Miksi ei osata hyväksyä erilaisuutta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja IlkoseAlasti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

IlkoseAlasti

Jäsen
09.03.2008
555
0
16
Tuntuu niin pahalta katsoa kun jo pienet lapset osaavat syrjiä toisiaan :(

Muistuttakaa omia lapsianne JA AIKUSIA ettei ulkopuoliseksi jäänti vain erilaisuuden takia ole kivaa,entä jos heille tehtäisiin samoin.

Onneksi omat lapseni ovat sen ymmärtäneet vaikka ovat pieniä,Olen heille sanonut ettäjos toinen haukkuu yms,sanokaa hänelle että olet ilkeä ja jättäkää hänet yksin.pari kertaa he ovat niin tehneet,heidän ei tarvitse ilkeämielisyyttä kuunnella.

Ehkä se on vain että outoja ihmisiä vain ei osata hyväksyä.tarkoitan rasisteja,kehitysvammaisia yms kaikkea tuollaisia.
Miksi se on niin helppoa katsoa kieroon?solvata suoraan?hylkiä?

Itselläni on terveet lapset,joskin poikaa s-puuttumisen takia kiusattu..
enoni on down syndroomainen ja vierestä joutunut katsomaan sitä kun ei osata hyväksyä häntä ihmisenä.
Mistä pienet lapset oppivat halveksimaan muita ihmisiä?
 
Niinpä! Puhut asiasta, joka itkettää minua erityislapsen äitinä päivittäin. Miten lapset osaavat olla niin julmia toisilleen? Voiko se olla synnynnäistä vai johtuuko siitä mitä lapset kuulevat kotonaan?
 
Vanhemmistahan se yleensä lähtee ja sitten tietty kavereiden mallista. Meillä ainakin pyritään mahdollisimman hyvin "sosiaalistamaan" poika kaikenlaiselle elämälle ja ymmärtämään että kaikki ihmiset on arvokkaita eikä ketään saa syrjiä.
 
Mua harmittaa kun tässä lähistöllä asuu maahanmuuttajia ja naapurin rasisti-isukki on lietsonut lapsiin hirvittäviä ennakkoluuloja. Eikä vain omillensa vaan kaikille lapsille. Mä olen omalle pojalle monesti koittanut sanoa että leikkisi myös näiden lasten kanssa ja koittanut tähdentää että ovat ihan samanlaisia kuin muutkin. Mutta poika vaan suhtautuu todella epäluuloisesti näitä lapsia kohtaan eikä suostu leikkimään heidän kanssaan :( . Uutena vuotena nämä lapset tulivat meidän luokse ihmettelemään meen raketteja ja jaoin heille tähtisädetikkuja ja juttelin niitä näitä. Ja vaikka poikani huomasi että tavallisia pikkupoikia ovat ja puhuvat vielä hyvin suomea, niin ei vaan poika lämpene.

Mä en oikein tiedä mitä vielä voisin tehdä ja miten syvälle tuon pirun paskapää-isukin opit on lapsien takaraivoihin porautunut :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotona erityinen:
Niinpä! Puhut asiasta, joka itkettää minua erityislapsen äitinä päivittäin. Miten lapset osaavat olla niin julmia toisilleen? Voiko se olla synnynnäistä vai johtuuko siitä mitä lapset kuulevat kotonaan?

Mä en usko siihen että lapsi on ilkeä synnynnäisesti mutta kyllä me aikuiset heitä siihen opetamme. Välillä jopa huomaamattamme. Lasten kuullen sanotaan jotain.. et kylläpä toi naapuri on lihonnut, laittoipa naapuri lapselleen kauhean nimen, kyllä on kamalaa että se entinen naapurikin sai vammaisen lasen, ....ym. ym. lapsesta nää ei välttämättä olekaan niin viattomia lausahduksia kun meistä kuulostaa. Lapsi ajttelee että saanhan mä nimittää luokkakaveria lihavaksi kun äitikin sanoi naapuria tai että vammainen on jotain kamalaa..

Kyllä me aikuiset ollaan aika paljon vastuussa lapsen suvaitsemattomuudessa. Miettikää siis mitä sanotte!!!!!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja sieppari:
Lähtiskö se vanhemmista?Kuulevat mitä vanhemmat puhuvat asioista.

Tätä olen itsekkin miettinyt,vanhemmat tai siis korjataan aikuiset,ei ne aina ole omat vanhemmat jotka sitä erilaisuutta painostaa ja tietyssä iässä mennään kavereiden mukana mutta jostain ne kaverit ovat sen mallin ottaneet..
Jokaisen ihmisen kanssa ei tule kukaan tietenkään toimeen mutta haukkumista ja selkeää syrjintää sen voisi tehdä kuitenkin.
 
että se malli lähtee kotoota. miten vanhemmat suhtautuu muihin ihmisiin ja miten puhuu heistä.. tottakai se tarttuu lapsiin.
Tasan jokainen ihminen on samanarvoinen, ei kellään ole oikeutta luulla itseään toista paremmaksi tai kiusata/syrjiä tms. toista ihmistä! :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei tartte ihmetellä, kun vaan luet tätäkin palstaa kuinka toisten valintoja kauhistellaan ja paheksutaan. Nimiä, vaatteita, ulkonäköä arvostellaan.

Olen lukenut kyllä ja joidenkin "vieraiden" kohdalla en voi ihmetellä minkä mallin lapset saavat.
vaikka on virtuaali maailma niin jokainen voi miettiä omaa kirjoitustaan missä haukutaan toista että mitä siittä hyötyy?tuntuuko omassa luuseri itsetunnossa nousua kun saa poljettua jotain toista maahan?onko päänupissa joku sairasmasokisti joka nauttii toisen kärsimyksestä?
 
Meillä on aina yritetty kasvattaa lapsia suvaitsevaisuuteen, tulee ihan luonnostaan siksi että yksi lapsista on kehitysvammainen. Poika kuitenkin pk:sta tullessaan puhuu kuinka kukaan ei halua leikkiä yhden maahanmuuttajalapsen kanssa ja muutenkin puhuu ko lapsesta ikävästi. Vaikka kuinka yritän jutella lapsen kanssa miten kurjalta tuntuisi jos hänen kanssaan ei kukaan leikkisi ym ym, ei puheella tunnu olevan merkitystä (ikää 4-v). Joten ei se aina malli aina kotoa tule, kavereilla on suuri merkitys.
 
Olen itsekin miettinyt useasti lasten käyttäytymistä toista lasta kohtaan. Erilaisuus huomataan tietysti heti, jos on ulkonäöltään , olemukseltaan tai on ihonväriltään erilainen. Miksi? Me olemme kuitenkin ihan samn vertaisia toisiamme kohtaan. Tästä asiasta vois käydä keskustelua vaikka miten pitkään hyvänsä, mutta kannattaa jokaisen vanhemman miettiä miksi juuri minun lapseni kiusaa ja arvostelee muita lapsia? (jos näin on). Tällöin kannattaa ehdottomasti keskustella oman lapsen kanssa ja selvittää tämä erilaisuus ja samalla kasvattajana miettiä olenko minä jotenkin vaikuttanut asiaan puhumalla tai muuten viestittänyt negatiivisella asenteellani tämän?

Olen pitkän urani jälkeen nähnyt melkein kaiken tämän hyvästä ja huonosta esimerkistä, miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen kohti suvaitsevaan ympäristöön. Vammaiset ihmiset ja lapset muistuttavat meitä niinsanottuja normaaleja ihmisiä meidän itsekeskeisestä maailmasta!

Hyväksy itsesi niin silloin sinun on helppo hyväksyä myös naapurisikin lapsi tai aikuinen, joka on vammainen. Auta sitä, joka on avun tarpeessa, se on palkitsevaa pitemmän päälle.

No, tulipas nyt vuodatus, mutta olen saman läpi käynyt omien vanhempieni kautta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Meillä on aina yritetty kasvattaa lapsia suvaitsevaisuuteen, tulee ihan luonnostaan siksi että yksi lapsista on kehitysvammainen. Poika kuitenkin pk:sta tullessaan puhuu kuinka kukaan ei halua leikkiä yhden maahanmuuttajalapsen kanssa ja muutenkin puhuu ko lapsesta ikävästi. Vaikka kuinka yritän jutella lapsen kanssa miten kurjalta tuntuisi jos hänen kanssaan ei kukaan leikkisi ym ym, ei puheella tunnu olevan merkitystä (ikää 4-v). Joten ei se aina malli aina kotoa tule, kavereilla on suuri merkitys.

Juurikin näin ja sitten on vielä naapurin idiootti-isukki :kieh: :kieh: . Oikeesti tuntuu välillä niin turhauttavalta opettaa lapselle erilaisuuden hyväksymistä ja ymmärtämistä, tasa-arvoa yms. kun sitten tulee taas joku ääliö joka kommentoi jotain typerää totuutena. Lapsi kun ottaa vaikutteita mistä vaan.

Kuitenkin uskon ja luotan siihen että kun itse (ja tietenkin myös mieheni) osoitamme erilaisuuden ymmärtämistä kaikin tavoin, niin jossain vaiheessa myös poika niin tekee.

Oma äitini on omilla opeillaan mielestäni onnistunut hyvin ja koitan jatkaa samalla tavalla oman lapseni kanssa.
 
Olen mielestäni aika suvaitsevainen ja avarakatseinen ihminen. Haluan lapsistani samanlaisia. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, miksi erilaisuutta pitäisi pelätä? Enkä voi hyväksyä sitä, että esimerkiksi kehitysvammaista pällistellään tai että hänelle naureskellaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ÄläItkeBaby:
Tuntuu niin pahalta katsoa kun jo pienet lapset osaavat syrjiä toisiaan :(

Muistuttakaa omia lapsianne JA AIKUSIA ettei ulkopuoliseksi jäänti vain erilaisuuden takia ole kivaa,entä jos heille tehtäisiin samoin.

Onneksi omat lapseni ovat sen ymmärtäneet vaikka ovat pieniä,Olen heille sanonut ettäjos toinen haukkuu yms,sanokaa hänelle että olet ilkeä ja jättäkää hänet yksin.pari kertaa he ovat niin tehneet,heidän ei tarvitse ilkeämielisyyttä kuunnella.

Ehkä se on vain että outoja ihmisiä vain ei osata hyväksyä.tarkoitan rasisteja,kehitysvammaisia yms kaikkea tuollaisia.
Miksi se on niin helppoa katsoa kieroon?solvata suoraan?hylkiä?

Itselläni on terveet lapset,joskin poikaa s-puuttumisen takia kiusattu..
enoni on down syndroomainen ja vierestä joutunut katsomaan sitä kun ei osata hyväksyä häntä ihmisenä.
Mistä pienet lapset oppivat halveksimaan muita ihmisiä?

Vanhemmilta ja muilta läheisiltä tulee se mailli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja turkilmas:
Mua harmittaa kun tässä lähistöllä asuu maahanmuuttajia ja naapurin rasisti-isukki on lietsonut lapsiin hirvittäviä ennakkoluuloja. Eikä vain omillensa vaan kaikille lapsille. Mä olen omalle pojalle monesti koittanut sanoa että leikkisi myös näiden lasten kanssa ja koittanut tähdentää että ovat ihan samanlaisia kuin muutkin. Mutta poika vaan suhtautuu todella epäluuloisesti näitä lapsia kohtaan eikä suostu leikkimään heidän kanssaan :( . Uutena vuotena nämä lapset tulivat meidän luokse ihmettelemään meen raketteja ja jaoin heille tähtisädetikkuja ja juttelin niitä näitä. Ja vaikka poikani huomasi että tavallisia pikkupoikia ovat ja puhuvat vielä hyvin suomea, niin ei vaan poika lämpene.

Mä en oikein tiedä mitä vielä voisin tehdä ja miten syvälle tuon pirun paskapää-isukin opit on lapsien takaraivoihin porautunut :headwall:

lapsilla on usein ryhmäpaine siitä ketä otetaan leikkeihin mukaan ja kuka ei. usein porukassa on yksi joka päättää mitä leikitään ja kenen kanssa leikitään. Muut seuraavat mukana koska eivät halua itse jäädä ulkopuolisiksi. kaveripiirin hyväksyntä on jo pienillä lapsilla tärkeää.
Ilmaisin asian aika mustavalkoisesti, mutta varmasti ymmärsit mitä tarkoitin.

Sen rasisti-isän pojat ovat jo luultavasti ns. menetettyjä tapauksia :/ .
 
Ihminen on luonnostaan epäluuloinen erilaisuutta kohtaan, mutta myös utelias ja avoin. Eli lapsi haluaa tietää ja oppia ymmärtämään, mutta liian usein aikuinen ei anna siihen mahdollisuutta. Enää ei lajin selviytyminen ole siitä kiinni, että erilaisuutta paetaan.
 
Eipä tartte niin kovin erilainen olla seurassa, kun tuntee olevansa jo vähän ulkopuolinen. Miehen tarvitsee vain kasvattaa orkideoita. Ja jos nainen ei palvo miestään ja tee sille kaikkea valmiiksi, niin hupsista, taas ollaan "outoja" porukassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja turkilmas:
Mua harmittaa kun tässä lähistöllä asuu maahanmuuttajia ja naapurin rasisti-isukki on lietsonut lapsiin hirvittäviä ennakkoluuloja. Eikä vain omillensa vaan kaikille lapsille. Mä olen omalle pojalle monesti koittanut sanoa että leikkisi myös näiden lasten kanssa ja koittanut tähdentää että ovat ihan samanlaisia kuin muutkin. Mutta poika vaan suhtautuu todella epäluuloisesti näitä lapsia kohtaan eikä suostu leikkimään heidän kanssaan :( . Uutena vuotena nämä lapset tulivat meidän luokse ihmettelemään meen raketteja ja jaoin heille tähtisädetikkuja ja juttelin niitä näitä. Ja vaikka poikani huomasi että tavallisia pikkupoikia ovat ja puhuvat vielä hyvin suomea, niin ei vaan poika lämpene.

Mä en oikein tiedä mitä vielä voisin tehdä ja miten syvälle tuon pirun paskapää-isukin opit on lapsien takaraivoihin porautunut :headwall:

lapsilla on usein ryhmäpaine siitä ketä otetaan leikkeihin mukaan ja kuka ei. usein porukassa on yksi joka päättää mitä leikitään ja kenen kanssa leikitään. Muut seuraavat mukana koska eivät halua itse jäädä ulkopuolisiksi. kaveripiirin hyväksyntä on jo pienillä lapsilla tärkeää.
Ilmaisin asian aika mustavalkoisesti, mutta varmasti ymmärsit mitä tarkoitin.

Sen rasisti-isän pojat ovat jo luultavasti ns. menetettyjä tapauksia :/ .

ymmärsin kyllä asian.

Muistakaa painottaa lapsillenne ettei syrji ketään,saada heidät ymmärtämään jos heitä kohdeltaisi niin!
Kuinka monta heitä onkaan?turhaan itsemurhan tehnyttä nuorta jotka ovat eläneet läpi kiusaus helvetin ja ainoana keinona nähneet tappaa itsensä että saa tuska loppumaan :'(
 
Kysyisin heti ensin, että mikä on outo ihminen? Toisille on kehitysvammaiset ihan tavallisia, mutta musta ihonväri kummastuttaa, kun taas toisen päikyssä/luokalla puolet lapsista on erivärisiä. Toiselle on tavallista, että kaverilla on kaksi äitiä muttei isää ja taasen toiselle on tavallista että ei ole äitiä lainkaan vaan ainoastaan isä...

Joskus on itselläkin käynyt niin, että se mikä musta on ihan tavallista niin lapseni onkin kummastellut asiaa ja taas pitävät tavallisena sellaista, mikä mua kummastuttaa. Aina ei osaakkaan olla valppaana ja reagoida lasten ihmettelyihin. Joskus voi itseltä jäädä kokonaan huomaamatta, että omat lapsethan syrjivätkin toista koska pitävät häntä outoa, koska en ole osannut kuvitellakkaan näin käyvän. Emme siis ole voineet keskustella asiasta kun en ole huomannut sitä olevankaan.
 

Yhteistyössä