Miksi en "osaa" olla äiti tyttärelleni?

[lapset ovat erilaisia]

Usko pois, virikkeiden puutetta se on. Kerho ei ehkä riitä, jotain pitäisi olla joka päivä. Näin saisit itsekin ja tyttö saisi hengähdystauon riitelystä ja jaksatte jatkaa eteenpäin.

 

[minä]

Joo, sama juttu... mulla reilu 5v tyttö ja tänäänKIN päätin, että huomenna olen parempi äiti.
Varmaan sillä on v-mäinen ikäkin nyt, kun on muka niin isoa niin isoa ja kovistelee, oikuttelee, temppuilee jne... argh!!!

 

[minä]

meilläki on tuollaista, JOS minä olen liikaa koneella (lapsen mielestä 5 min on jo liikaa) tai en anna tarpeeksi huomiota/ virikkeitä. Minun on ollut pakko tehdä tekemättömät koulujutut ja kotihommia. Heti alkoi tuollainen temppuilu.

Äänensävylläkin on tosi paljon vaikutusta. Kokeileppa olla tiuskimatta yms. Puhut rauhallisesti ja matalalla äänellä. Et kiinnitä negatiiviseen käytökseen huomiota vain ainoastaan kehut hyvää käytöstä.

itse olen ollut viime päivinä stressaantunut ja äkäinen. Voitte vaan kuvitella miten lapset on siihen reagoineet... kiukulla tietenkin.

 

[ap]

Näin itsekin ajattelin.

"aamutoimet tyttö vitkastelee "

Jos teillä on kiire, laita herätys aiemmin. ?

"Tuntuu ettei tyttö tottele missään asiassa "

Missä asioissa, kerro esimerkki? Miten pyydät, kerrotko etukäteen mitä aiotte tehdä, vai tuleeko kaikki muutokset lapselle yllätyksinä?

"Koitan kyllä huomioida ja ottaa mukaan puuhasteluihini, mutta"

Menetkö itse mukaan lapsen puuhasteluihin? Huomioitko häntä ihan omana itsenään, oletko kiinnostunut siitä mitä mieltä hän on? Kyseletkö ja kuunteletko myös? Koittakaa löytää joku yhteinen kiinnostus tai tekemisen / ihmettelyn aihe. Miten tyttö käyttäytyy jos pääsee vain äidin kanssa vaikkapa "ostoksille"? Rauhoittuisiko, jos saa äidin hetkeksi vain itselleen?

Lapsen aiheettomillekin kiukunpuuskille on aina aihe, sen lapsen mielestä joku ihan päivänselvä syy. Koita asettua sen lapsen asemaan, vielä enemmän.
Syy kiukulle voi tulla vaikka siitä, että sanot aamupöydässä että "syös nyt puuros". Lapsi hidastelee, leikki lusikalla että kuinkas päin tätä tänään pitäisin, mutta aikuinen ei halua odottaa ja sanoo "vai pitääkö sinua syöttää". -> jo tämä voi saada aikaan napinan, lapsi pitää täysin vääryytenä moista kommenttia, hänhän oli juuri aikeissa syödä ja sitten tullaan tuputtamaan syöttämistä ihan kuin olisin pieni vauva. Kyllä minä osaan kun annat ensin yrittää millaisena sinä oikein minua pidät??. Ja sitten suututaan...

Lapsi on niin mustavalkoinen.

Koita keksiä vielä enemmän jotain, missä pääsisit lasta kehumaankin, ettei päivät olisi perätysten yhtä taistelua? Tsemppaaminen saa lapsenkin yrittämään enemmän.

Tähän lyhyesti:

Siis aamutoimet: olen kotona, eli ei kiirettä.. Mutta aamujogurttiin saattaa helposti mennä tuntikin kuten vaatteiden vaihtoon.

tottelu: pukeminen hyvänä esimerkkinä, saattaa juosta alasti pitkin asuntoa kun ei löydä vaatteitaan, no onhan toki sovittu että illalla vaatteet laitetaan tiettyynpaikkaan jotta aamulla löytyy. (ei siis ole laitettukaan illalla tai on myllätty jo pois). Toinen on lelujen keräys, ei korvaansa lotkauta että mikään menisi paikoilleen leikin jälkeen.
Asioista kerron kyllä vähintään varttia ennen "määräaikaa", esim. puistosta kotiin lähdettäessä useinkaan ei ongelmaa kun kerron että kohta lähdetään ja ehkä kerran vielä muistutan ennen lähtöä. Kotona sitä vastoin vaikka samalla taktiikalla mennään ei mikään edisty. Ulkovaatteiden kanssa sama show kuin aamulla, vaikka kaikki muut olisi jo valmiina jne..

Koitan mennä lapsen juttuihin mukaan, siis kyselen mitä piirtää jne. Pyydän esim keittiöön piirtämään jos laitan samalla ruokaa..

Kahden jos ollaan hetki menee hyvin sitten useimmiten muuttuu taas showksi..

Mutta kuten todettu, ehkä tämä tästä helpottuu.. Näinä hetkinä vaan tuntuu niin äärettömän pahalta kun taas ilta päättyi miten päättyi..

 

[vieras]

Täällä on ollut 5v. vuoden kotihoidossa ja samanlaista oli monta kuukautta. Alku erityisesti oli yksi syvä huokaus.

Virikkeitä järjestyi vähitellen, tuli kerhoa, uusia kavereita jne. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että tekemistä riittää, mutta virikkeiden, esim. kerhon tai kaverilla leikkimisen jälkeen raivotaan senkin edestä Siellä on pitänyt ryhdistäytyä ja kotona annetaan tulla taas täydeltä laidalta patoutuneet tunteet.

Että ei kannata pistää liikoja toiveita kerhon alkuun, vaikka varmasti jotain täytettä päiviin lapsi kaipaakin. Käykö kotona ketään tytön kavereita? Liikkuuko lapsi tarpeeksi, pääseekö purkamaan energiaa joka päivä riittävästi?

 

[ap]

Usko pois, virikkeiden puutetta se on. Kerho ei ehkä riitä, jotain pitäisi olla joka päivä. Näin saisit itsekin ja tyttö saisi hengähdystauon riitelystä ja jaksatte jatkaa eteenpäin.

Mä olen vaan ehkä niin pässi äiti etten halua lastani esim. päiväkotiin kun olen itse pienemmän kanssa äitiyslomalla..

 

[vieras]

Näin itsekin ajattelin.

"aamutoimet tyttö vitkastelee "

Jos teillä on kiire, laita herätys aiemmin. ?

"Tuntuu ettei tyttö tottele missään asiassa "

Missä asioissa, kerro esimerkki? Miten pyydät, kerrotko etukäteen mitä aiotte tehdä, vai tuleeko kaikki muutokset lapselle yllätyksinä?

"Koitan kyllä huomioida ja ottaa mukaan puuhasteluihini, mutta"

Menetkö itse mukaan lapsen puuhasteluihin? Huomioitko häntä ihan omana itsenään, oletko kiinnostunut siitä mitä mieltä hän on? Kyseletkö ja kuunteletko myös? Koittakaa löytää joku yhteinen kiinnostus tai tekemisen / ihmettelyn aihe. Miten tyttö käyttäytyy jos pääsee vain äidin kanssa vaikkapa "ostoksille"? Rauhoittuisiko, jos saa äidin hetkeksi vain itselleen?

Lapsen aiheettomillekin kiukunpuuskille on aina aihe, sen lapsen mielestä joku ihan päivänselvä syy. Koita asettua sen lapsen asemaan, vielä enemmän.
Syy kiukulle voi tulla vaikka siitä, että sanot aamupöydässä että "syös nyt puuros". Lapsi hidastelee, leikki lusikalla että kuinkas päin tätä tänään pitäisin, mutta aikuinen ei halua odottaa ja sanoo "vai pitääkö sinua syöttää". -> jo tämä voi saada aikaan napinan, lapsi pitää täysin vääryytenä moista kommenttia, hänhän oli juuri aikeissa syödä ja sitten tullaan tuputtamaan syöttämistä ihan kuin olisin pieni vauva. Kyllä minä osaan kun annat ensin yrittää millaisena sinä oikein minua pidät??. Ja sitten suututaan...

Lapsi on niin mustavalkoinen.

Koita keksiä vielä enemmän jotain, missä pääsisit lasta kehumaankin, ettei päivät olisi perätysten yhtä taistelua? Tsemppaaminen saa lapsenkin yrittämään enemmän.

Tähän lyhyesti:

Siis aamutoimet: olen kotona, eli ei kiirettä.. Mutta aamujogurttiin saattaa helposti mennä tuntikin kuten vaatteiden vaihtoon.

tottelu: pukeminen hyvänä esimerkkinä, saattaa juosta alasti pitkin asuntoa kun ei löydä vaatteitaan, no onhan toki sovittu että illalla vaatteet laitetaan tiettyynpaikkaan jotta aamulla löytyy. (ei siis ole laitettukaan illalla tai on myllätty jo pois). Toinen on lelujen keräys, ei korvaansa lotkauta että mikään menisi paikoilleen leikin jälkeen.
Asioista kerron kyllä vähintään varttia ennen "määräaikaa", esim. puistosta kotiin lähdettäessä useinkaan ei ongelmaa kun kerron että kohta lähdetään ja ehkä kerran vielä muistutan ennen lähtöä. Kotona sitä vastoin vaikka samalla taktiikalla mennään ei mikään edisty. Ulkovaatteiden kanssa sama show kuin aamulla, vaikka kaikki muut olisi jo valmiina jne..

Koitan mennä lapsen juttuihin mukaan, siis kyselen mitä piirtää jne. Pyydän esim keittiöön piirtämään jos laitan samalla ruokaa..

Kahden jos ollaan hetki menee hyvin sitten useimmiten muuttuu taas showksi..

Mutta kuten todettu, ehkä tämä tästä helpottuu.. Näinä hetkinä vaan tuntuu niin äärettömän pahalta kun taas ilta päättyi miten päättyi..

Minkälaisia rangaistuksia käytät jos tyttö ei esim. siivoa? Ehkä hän tarvitse vain selkeämmät säännöt. Vie vaikka kaikki siivoamattomat lelut varastoon viikoksi.

 

[joutilas vanhempi]

Näin itsekin ajattelin.

"aamutoimet tyttö vitkastelee "

Jos teillä on kiire, laita herätys aiemmin. ?

"Tuntuu ettei tyttö tottele missään asiassa "

Missä asioissa, kerro esimerkki? Miten pyydät, kerrotko etukäteen mitä aiotte tehdä, vai tuleeko kaikki muutokset lapselle yllätyksinä?

"Koitan kyllä huomioida ja ottaa mukaan puuhasteluihini, mutta"

Menetkö itse mukaan lapsen puuhasteluihin? Huomioitko häntä ihan omana itsenään, oletko kiinnostunut siitä mitä mieltä hän on? Kyseletkö ja kuunteletko myös? Koittakaa löytää joku yhteinen kiinnostus tai tekemisen / ihmettelyn aihe. Miten tyttö käyttäytyy jos pääsee vain äidin kanssa vaikkapa "ostoksille"? Rauhoittuisiko, jos saa äidin hetkeksi vain itselleen?

Lapsen aiheettomillekin kiukunpuuskille on aina aihe, sen lapsen mielestä joku ihan päivänselvä syy. Koita asettua sen lapsen asemaan, vielä enemmän.
Syy kiukulle voi tulla vaikka siitä, että sanot aamupöydässä että "syös nyt puuros". Lapsi hidastelee, leikki lusikalla että kuinkas päin tätä tänään pitäisin, mutta aikuinen ei halua odottaa ja sanoo "vai pitääkö sinua syöttää". -> jo tämä voi saada aikaan napinan, lapsi pitää täysin vääryytenä moista kommenttia, hänhän oli juuri aikeissa syödä ja sitten tullaan tuputtamaan syöttämistä ihan kuin olisin pieni vauva. Kyllä minä osaan kun annat ensin yrittää millaisena sinä oikein minua pidät??. Ja sitten suututaan...

Lapsi on niin mustavalkoinen.

Koita keksiä vielä enemmän jotain, missä pääsisit lasta kehumaankin, ettei päivät olisi perätysten yhtä taistelua? Tsemppaaminen saa lapsenkin yrittämään enemmän.

Tähän lyhyesti:

Siis aamutoimet: olen kotona, eli ei kiirettä.. Mutta aamujogurttiin saattaa helposti mennä tuntikin kuten vaatteiden vaihtoon.

tottelu: pukeminen hyvänä esimerkkinä, saattaa juosta alasti pitkin asuntoa kun ei löydä vaatteitaan, no onhan toki sovittu että illalla vaatteet laitetaan tiettyynpaikkaan jotta aamulla löytyy. (ei siis ole laitettukaan illalla tai on myllätty jo pois). Toinen on lelujen keräys, ei korvaansa lotkauta että mikään menisi paikoilleen leikin jälkeen.
Asioista kerron kyllä vähintään varttia ennen "määräaikaa", esim. puistosta kotiin lähdettäessä useinkaan ei ongelmaa kun kerron että kohta lähdetään ja ehkä kerran vielä muistutan ennen lähtöä. Kotona sitä vastoin vaikka samalla taktiikalla mennään ei mikään edisty. Ulkovaatteiden kanssa sama show kuin aamulla, vaikka kaikki muut olisi jo valmiina jne..

Koitan mennä lapsen juttuihin mukaan, siis kyselen mitä piirtää jne. Pyydän esim keittiöön piirtämään jos laitan samalla ruokaa..

Kahden jos ollaan hetki menee hyvin sitten useimmiten muuttuu taas showksi..

Mutta kuten todettu, ehkä tämä tästä helpottuu.. Näinä hetkinä vaan tuntuu niin äärettömän pahalta kun taas ilta päättyi miten päättyi..

Vaadit lapselta liikaa. Relaa vähän ja anna syödä kauan ja olla esim. alasti kotona, jos ette ole menossa mihinkään.

 

[uo]

Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut hyviä kirjoja temperamenttieroista ja erilaisten lasten kasvatuksesta, suosittelen lämpimästi! Helpottaa ymmärtämistä mistä lapsen käytös johtuu ja miten lasta voi parhaiten kasvattaa/tukea tämän temperamentille sopivalla tavalla. Suosittelen!

 

[minä]

ap alkaa sit huomenna askartelee Minulla on ehdotus aamu ja iltatoimiin

teette tytön kanssa päiväjärjestyksen kuvien kanssa. Eli aamupesut, pukeminen, aamupala jne. Ja joka kerta ku homma on tehty, niin se kuva käännetään pois (kiinnitys sinitarralla). Lapsi on varmaan innoissaan, kun on kuvalliset ohjeet ja saa itse tehdä. Vaikka päiväjärjestys mielletään vaan autististen jutuuksi, niin siitä on todellakin apua myös ns. normaaleille lapsillekkin.

 

[ap]

Minkälaisia rangaistuksia käytät jos tyttö ei esim. siivoa? Ehkä hän tarvitse vain selkeämmät säännöt. Vie vaikka kaikki siivoamattomat lelut varastoon viikoksi.

Tuota olen kokeillut, ei oikeastaan auta.
Jäähypenkkikin otettiin pois kun silläkään ei ollut tehoa.

Suosikkitavaroiden takavarikko on se millä vähän saa rotia, vaan unohtuupa taas nopeasti nekin..

 

[ap]

ap alkaa sit huomenna askartelee Minulla on ehdotus aamu ja iltatoimiin

teette tytön kanssa päiväjärjestyksen kuvien kanssa. Eli aamupesut, pukeminen, aamupala jne. Ja joka kerta ku homma on tehty, niin se kuva käännetään pois (kiinnitys sinitarralla). Lapsi on varmaan innoissaan, kun on kuvalliset ohjeet ja saa itse tehdä. Vaikka päiväjärjestys mielletään vaan autististen jutuuksi, niin siitä on todellakin apua myös ns. normaaleille lapsillekkin.

Tää muuten kuulostaa hyvälle ajatukselle..
Kiitos!!:flower:
Täytyy oikeesti kokeilla!

 

[Kamala]

Lapsi ammentaa myös käytöstapojaan sulta. Kun hermostut, niin lapsi vitkuttelee entistä enemmän. Kun huudat, hän on entistä raivostuttavampi. Kun käsket ja komennat, hän ei ole kuulevinaan.

Suosittelen sun olevan rauhallinen (tiedän, on tilanteita että se on äärettömän vaikeaa). Itelläni on 4-v. huligaani, ja sorruin myös alkuun tuohon "virheeseen", että hermoilin ja tiuskin ja äyskin. Nyt kun oon ottanut rennomman asenteen, niin myös lapsen käytös on muuttunut.

Tsemppiä! :hug:

 

[ap]

Lapsi ammentaa myös käytöstapojaan sulta. Kun hermostut, niin lapsi vitkuttelee entistä enemmän. Kun huudat, hän on entistä raivostuttavampi. Kun käsket ja komennat, hän ei ole kuulevinaan.

Suosittelen sun olevan rauhallinen (tiedän, on tilanteita että se on äärettömän vaikeaa). Itelläni on 4-v. huligaani, ja sorruin myös alkuun tuohon "virheeseen", että hermoilin ja tiuskin ja äyskin. Nyt kun oon ottanut rennomman asenteen, niin myös lapsen käytös on muuttunut.

Tsemppiä! :hug:

Tää on totta, usein kyllä huomaakin miten irvailu oikein jatkuu ja ihan selkeesti katsoo koska äitillä taas pimahtaa..
On vaan niin vaikee tosiaan olla cool kun tuntuu että verisuoni katkeaa päässä ihan minä hetkenä hyvänsä...

 

[ap]

Vaadit lapselta liikaa. Relaa vähän ja anna syödä kauan ja olla esim. alasti kotona, jos ette ole menossa mihinkään.

No tähän en valitettavasti usko.. Siis että liikoja vaadin.. Saa kyllä ollakin usein esim. pelkissä pikkareissa jos tosiaan ei olla menossa minnekään, vaan kun ei oikeastaan koskaan tahtoisi pukeutua..
Syömisen kanssa olen oikeastaan menettänyt toivon jo, syö minkä syö..
Ei vaan oikein voida päivästä toiseen mennä niin että aamupalalta odotellaan neitiä niin että lounaskin ehtii tulla..

 

[murrosikä]

En halua pelotella, mutta sitten murrsiässä se vasta... Mulla on ihana tytär, ollut aina huomaavainen ja pitänyt äidin puolia, jos olen muiden lasten kanssa kinannut. Myt on murkku ja voi apua. Jos sanon huomenta, sanon sen väärällä äänensävyllä, liian pirteästi ( ärsyttää), liian myöhään ( ei ehdi kouluun kun herätin liian myöhässä) , liian aikaisin ( olisi mennyt myöhempään ja mä herätin) tai mä oon muuten vaan pa..a äiti eikä mulle tartte sanoa huomenta ja niin edelleen ja niin edelleen. Voi jos päivässä osoisin tehdä edes yhden asian niin, että "armon neiti" ei vetäis hernettä nenään. Huokaus.

 

[minä]

ap alkaa sit huomenna askartelee Minulla on ehdotus aamu ja iltatoimiin

teette tytön kanssa päiväjärjestyksen kuvien kanssa. Eli aamupesut, pukeminen, aamupala jne. Ja joka kerta ku homma on tehty, niin se kuva käännetään pois (kiinnitys sinitarralla). Lapsi on varmaan innoissaan, kun on kuvalliset ohjeet ja saa itse tehdä. Vaikka päiväjärjestys mielletään vaan autististen jutuuksi, niin siitä on todellakin apua myös ns. normaaleille lapsillekkin.

Tää muuten kuulostaa hyvälle ajatukselle..
Kiitos!!:flower:
Täytyy oikeesti kokeilla!

niin ja sit ku ootte saanu tuon aamun ja illan sujumaan noilla kuvilla, niin sinne sit voi ujuttaa päiväksikin kuvia esim. ulkoilu, tv:n katselu , kaupassakäynti yms.

 

[miu]

Lapsi on kumminki jo aika iso, mitäs jos ihan joskus hyvänä hetkenä juttelisit niinkuin ihminen ihmiselle että oletkos kulta huomannut että meillä on ollu paljon riitaa ja siitä paha mieli molemmilla. Ja sitten yhdessä miettiä miten niitä vois välttää... Kysyä voi lapseltakin mikä häntä harmittaa. Lahjontaa voi kans kokeilla, vaikka tarra ruutuun jokaisesta hyvästä aamusta ja kymmenen tarran jälkeen joatin ekstrakivaa, vaikka jätskille kahvilaan yhdessä äidin kans, tai uimahalliin tai jotain.

 

[ap]

En halua pelotella, mutta sitten murrsiässä se vasta... Mulla on ihana tytär, ollut aina huomaavainen ja pitänyt äidin puolia, jos olen muiden lasten kanssa kinannut. Myt on murkku ja voi apua. Jos sanon huomenta, sanon sen väärällä äänensävyllä, liian pirteästi ( ärsyttää), liian myöhään ( ei ehdi kouluun kun herätin liian myöhässä) , liian aikaisin ( olisi mennyt myöhempään ja mä herätin) tai mä oon muuten vaan pa..a äiti eikä mulle tartte sanoa huomenta ja niin edelleen ja niin edelleen. Voi jos päivässä osoisin tehdä edes yhden asian niin, että "armon neiti" ei vetäis hernettä nenään. Huokaus.

Tätä just pelkäänkin.. Että mihin tää vielä tästä muuttuu jos ei siis muutu paremmaksi..
Itse kun varsinkin teininä "tein mitä tein"..

 

[murrosikä]

No toisaalta vanhin tyttäreni on aina ollut haastava ja se ei pahentunut eikä helpottanut murroiässä. Harmittaa vaan tuo nykyinen murkku, kun aineksia olisi vaikka mihin ja kaikki pistetään lekkeriksi... Onneksi ei ehdi koulunumeroitaan tiputtaa kovin alas, vaan saanee päälle 7,5 ka, vuosi sitten oli menossa yli 8,5.. Mutta oma on elämänsä.

 

[päiväkodin täti]

Kerran töissä törmäsin nelivuotiaaseen neitiin joka määritteli äidin ja lapsen perheensä näin: meillä on kaks aikuista, äiti ja minä. Ja se kyllä neidin käytöksessä näkyi, lapsi oli ihan hukassa kun oli jakuva veto käynnissä äidin kanssa kuka asioista päättää. Pidäthän huolen ettei teillä ole näin...

 

[grrr]

No toisaalta vanhin tyttäreni on aina ollut haastava ja se ei pahentunut eikä helpottanut murroiässä. Harmittaa vaan tuo nykyinen murkku, kun aineksia olisi vaikka mihin ja kaikki pistetään lekkeriksi... Onneksi ei ehdi koulunumeroitaan tiputtaa kovin alas, vaan saanee päälle 7,5 ka, vuosi sitten oli menossa yli 8,5.. Mutta oma on elämänsä.

Miten niin oma on elämänsä? Sä olet sen äiti! Että mua v¨¨¨tuttaa tuommoinen asenne!

 

[minä]

En halua pelotella, mutta sitten murrsiässä se vasta... Mulla on ihana tytär, ollut aina huomaavainen ja pitänyt äidin puolia, jos olen muiden lasten kanssa kinannut. Myt on murkku ja voi apua. Jos sanon huomenta, sanon sen väärällä äänensävyllä, liian pirteästi ( ärsyttää), liian myöhään ( ei ehdi kouluun kun herätin liian myöhässä) , liian aikaisin ( olisi mennyt myöhempään ja mä herätin) tai mä oon muuten vaan pa..a äiti eikä mulle tartte sanoa huomenta ja niin edelleen ja niin edelleen. Voi jos päivässä osoisin tehdä edes yhden asian niin, että "armon neiti" ei vetäis hernettä nenään. Huokaus.

heheh meillä tuo poika 11 wee on ihan kaamee. Pojulla ei ollut pienenä mitään uhmia ja nyt sit rytisee. Epäillään uhmakkuushäiriötä tällä hetkellä.

Tuossa ku neuvoin noitten kuvien kaa, niin meillä pitää pojalla olla kirjalliset ohjeet esillä, jos on kotona yksin. Tyyliin, kun tulee koulusta "syö välipala, tee läksyt jne." jos ei ole, niin ei mitään saa aikaiseksi.
Mä oon paska äiti ja muilla on paljon kivemmat perheet. Ne saa hillua yötämyöten kylillä ja hänen pitää tulla jo kotiin NIIN aikaseen (klo20).

Tyttö on parhaassa uhmaiässä ja kuvat apuna käytössä hällä. Hyvin toimii ja päivät sujuu paremmin

 

[murrosikä]

No toisaalta vanhin tyttäreni on aina ollut haastava ja se ei pahentunut eikä helpottanut murroiässä. Harmittaa vaan tuo nykyinen murkku, kun aineksia olisi vaikka mihin ja kaikki pistetään lekkeriksi... Onneksi ei ehdi koulunumeroitaan tiputtaa kovin alas, vaan saanee päälle 7,5 ka, vuosi sitten oli menossa yli 8,5.. Mutta oma on elämänsä.

Miten niin oma on elämänsä? Sä olet sen äiti! Että mua v¨¨¨tuttaa tuommoinen asenne!

Kuule, minä EN voi sitä koulua hänen puolestaan käydä. Ollaan puhuttu sen sata kertaa ja jos ei silti tee mitään koulunsa eteen, en minä sitä hänen puolestaan voi tehdä. Voin vaan jaksaa kannustaa, ymmärtää, lahjoa tai kiristää, mutta kyllä, hänen elämänsä se on. Ja toivon, että kun menee lukioon johon ei nykyisestä koulusta taida muita tulla, niin toivottavasti sitten taas keskityy kouluunsakin. Itse on lukionkin valinnut.