Miksi en saa ystäviä? Kateus?

[vierailija]

Tulin tänään töihin ja eräs nainen, kenen kanssa olen aina ollut ihan hyvissä väleissä ei edes tervehtinyt minua enää, katsoi vaan päästä varpaisiin. Palasin töihin joku aika sitten reilun vuoden virkavapaalta (olin töissä muualla) ja nyt näyttää ettei minua enää huolita porukkaan. Minulle on aina ollut jostai syystä hankala saada ystäviä, en ymmärrä miksi. Olen alkanut miettimään, onko naiset jotenkin jostain kumman syystä kateellisia minulle? Vai mikä minussa on vikana? Olen ystävällinen aina kaikille, en puhu pahaa kenestäkään, en selän takana enkä muutenkaan, autan aina kun vain osaan ja pystyn jne . Miksi sitten mietin kateutta? Koska olen ehkä normaalia hyvännäköisempi, urheilen ja se näkyy kropassa. En ole perus-suomalaisen näköinen, miehet kiinnostuvat minusta (enkä todellakaan ole mikään tyrkky, enkä kaipaa huomiota, päinvastoin) jne. Siis en KEHU itseäni, mutta väkisinkin mietin mikä tässä nyt mättää?! En pidä itseäni mitenkään erityisen kauniina, mutta monet muut ovat sanoneet näin. Itselläni on aina ollut päinvastoin vähän huono itsetunto. Minulla ei ole tekoripsiä, hiuspidennyksiä, tekokynsiä tai mitään sellaista. Olen vaan ihan oma itseni, mielestäni ihan tavallinen kahden lapsen pian 40-v äiti, joka haluaisi olla kaikkien kaveri, mutta nyt en enää keksi mitään muuta kun jonkun oudon kateuden , miksi en saa ystäviä.

Onko naiset yleensä kateellisia toisilleen, jos joku nyt sattuu olemaan hyvännäköinen tai hyväkroppainen tai jotain? En itse ole kateellinen juuri kenellekkään, korkeintaan onnellisesta elämästä voin olla kateellinen joskus, jos itsellä tuntuu ettei ole oikein onnellinen. Silloin ajattelen että vitsi kun voisi olla noin onnellinen kuin joku henkilö x. Mutta en ulkonäön perusteella kyllä ole kenellekkään kade, tai hyljeksi ketään. Tuntuu etten saa edes mahdollisuutta olla kenenkänn kaveri. Kertokaa nyt mistä kyse!

 

[vierailija]

Työkaverit eivät ole ystäviä. Työporukka ei ole ystäväporukkasi. Jos toivot ja kuvittelet näin, väistämättä petyt. Töissä ollaan koska siitä maksetaan rahaa, ja kun siellä ollaan yritetään tulla toimeen keskenään mahdollisimman hyvin. Jos rahaa ei yhdessäolosta makseta, yhdessä ei olla. Se ei ole ystävyyttä, eikä edes kaveruutta. Vaan työkaveruutta, osa työtä, joka täytyy tehdä että selviää eikä saa potkuja.

Lakkaa kasaamasta paineita työyhteisöllesi. Keskity hankkimaan kaverisuhteita omassa henkilökohtaisessa elämässäsi. Käytä se paras energiasi ihmisiin, jotka haluavat olla kanssasi, älä niihin joiden on pakko olla kanssasi.

Itse olen aina pitänyt välimatkaa työkavereihin. Niihinkin, joiden kanssa on kiva olla. Tulen ja menen työyhteisöstä toiseen. Kaikkien kanssa voi nauraa, olla vapautunut ja rentoutunut, kuunnella murheet ja kysellä kuulumiset. Se on osa työtä. En noin yleensä ottaen jauha paskaa kenestäkään. En siksi että olisin muita parempi ihminen, vaan siksi että ei vaan kiinnosta toisten ihmisten tekemiset ja sielunelämä niin paljoa.

Tällä lailla pärjää hyvin. Omat ihmissuhteet taas säilyy hyvinä, kun niihin ei ensinäkään kanna työpaikan murheita, ja toisekseen niihin jää energiaa.
Naisvaltaiset työyhteisöt on kuin miinakenttiä. Koskaan et tiedä mihin se pommi on asetettu. Aina siellä joku säätää, ajaa henkilökohtaista agendaansa jonkun suosimiseksi tai savustamiseksi. Sille ei mitään voi. Ei vika ole sussa, vaan näin se vain näyttää menevän että naisten on vaan vaikea tulla toimeen ryhmänä ja antaa kaikille tilaa olla omia itsejään.

 

[.....]

Ehkä vain olet tylsää seuraa. Toki kateuskin voi osin olla syynä, mutta jos se olisi ainoa syy, olisit varmaan nyt tuohon ikään mennessä tavannut pari hyvällä itsetunnolla varustettua naista, joista olisi voinut ystävän saada.

 

[.....]

Jäin nyt vielä miettimään, niin jos joku ei edes tervehdi, vaan on selkeästi suuttunut, niin syynä lienee joku muu. Ehkä möläyttelet tietämättäsi/tajuamattasi loukkaavia tmv juttuja. Itselleni käy välillä niin. Saatan vitsillä tai muuten laukoa jotain, ja vasta jälkikäteen tajuan, että se saattoi toiselle kuulostaa ylimieliseltä tai loukkaavalta, vaikken tarkoittanut.

 

[vierailija]

Kirjoituksestasi kuultaa läpi ylimielisyys. Tunnut arvostavan itseasi huomattavasti kanssaihmisia enemman, siita ehka johtuu ystavien puute.

Jos tyopaikalle tuntuu ihmiset olevan sinuun pettyneita, artyneita tms. olet ensimmaisena miettimaan niiden olevan kateellisia sinulle. Uaeimmille olisi tullit mieleen keskustella ko. henkilon kanssa natisti, ja selvittaa miksi heidan suhtautuminen on muuttunut. Voi olla, etta virkavapaasi on aiheuttanut ongelmia tyopaikalle tms. josta syysta suhtautuminen on muuttunut.

Mutta, itsekeskeisena ja paskantarkeana ajattelet tietysti ihmisten olevan jostain kateellisia.

 

[vierailija]

Kirjoituksestasi kuultaa läpi ylimielisyys. Tunnut arvostavan itseasi huomattavasti kanssaihmisia enemman, siita ehka johtuu ystavien puute.

Jos tyopaikalle tuntuu ihmiset olevan sinuun pettyneita, artyneita tms. olet ensimmaisena miettimaan niiden olevan kateellisia sinulle. Uaeimmille olisi tullit mieleen keskustella ko. henkilon kanssa natisti, ja selvittaa miksi heidan suhtautuminen on muuttunut. Voi olla, etta virkavapaasi on aiheuttanut ongelmia tyopaikalle tms. josta syysta suhtautuminen on muuttunut.

Mutta, itsekeskeisena ja paskantarkeana ajattelet tietysti ihmisten olevan jostain kateellisia.

No tämä ei nyt todellakaan pidä paikkaansa, vaikka kuinka tutkiskelen itseäni ei minusta ylimielistä saa. Ehkä tosiaan olen vain tosi tylsää seuraa. En ole mikään kauhean extrovertti, aika hiljainen itseasiassa. En tiedä miten saisin itsestäni jotenkin "mielenkiintoisemman" kun en vaan ole mikään small talkin osaaja. Jätän nyt kommenttisi ylimielisyydestä omaan arvoonsa koska tiedän etten sitä ole. Mutta kiitos kommentista. Työpaikka-esimerkki oli tosiaan vain esimerkki. Lisäksi olen töissä miesvaltaisella alalla. En myöskään usko että olen laukonut mitään loukkaavaa, koska yleensä puhun vain säästä tms. täällä töissä. Mutta alan uskoa siihen että tosiaan varmaan olen vain tylsää seuraa.

 

[vierailija]

Kirjoituksestasi kuultaa läpi ylimielisyys. Tunnut arvostavan itseasi huomattavasti kanssaihmisia enemman, siita ehka johtuu ystavien puute.

Jos tyopaikalle tuntuu ihmiset olevan sinuun pettyneita, artyneita tms. olet ensimmaisena miettimaan niiden olevan kateellisia sinulle. Uaeimmille olisi tullit mieleen keskustella ko. henkilon kanssa natisti, ja selvittaa miksi heidan suhtautuminen on muuttunut. Voi olla, etta virkavapaasi on aiheuttanut ongelmia tyopaikalle tms. josta syysta suhtautuminen on muuttunut.

Mutta, itsekeskeisena ja paskantarkeana ajattelet tietysti ihmisten olevan jostain kateellisia.

Joo, maailman surkein neuvo keskustella työkaverin kanssa, että mikä ärsyttää. Sama, kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Onkohan tämän kirjoittaja ikinä toiminut monimutkaisissakin ja vaikeissa naisvaltaisissa työyhteisöissä. Siellä ei ole olemassakaan sellaista asiaa kuin kahden ihmisen välinen luottamuksellinen keskustelu, vaan se leviää välittömästi kaikille, vääristyneenä ja siinä muodossa, että herkkänahkainen prinsessa nyt otti nokkiinsa kun täällä ei ollutkaan paraatia vastaanottamassa työhönpalaajaa. Tuollaisissa työyhteisöissä nuo keskustelut eivät herätä kanssaihmisissä empatiaa ja halua selvittää asiat. Se otetaan alistumsieleenä, jonka jälkeen on lupa myllyttää siitä ihmisestä vimeisetkin mehut, alkaa närppiä ja haukkua, kun kohde kerran on osoittanut, että ottaa asioita itseensä. Tämä on nähty miljoona kertaa, että mitä kiltimpi ihminen, ja mitä enemmän tämä ihminen yrittää olla mieliksi ja sopeutua, sitä helpompi kohde.

Jokainen voi itsekseen miettiä, onko rakentava tapa ilmaista suuttumustaan jättämällä tervehtimättä. Tyypillinen naisten tapa ilmaista aggressiivisuutta epäsuorasti. Houkutella toinen kyselemään, että mikä on. Jolloin tämä möksöttäjä kaataa sitten niskaan sangollisen paskaa. Miettikää nyt, miten itse tulisitte toimeen ihmisten kanssa, jotka eivät reilusti ilmaise että ovat suuttuneita, eivätkä kerro että miksi. Nämä tuollaiset ihmiset nyt vaan on hankalia kaikissa ihmissuhteissaan. Heillä on yleensä ympärillä ihmisiä, joilla on mennyt vuoskymmeniä selvittä, että mikä sana tässä nyt meni väärin, kun toinen on taas kuin Siperian tuuli, eikä se heillekään koskaan selviä. Saati työkaverille.

Aloittaja ei mitenkään voi olla sellainen ihminen, että on ansainnut tuollaista peruskoulutyyppistä syrjimistä ja niskojen nakkelua. Ei kukaan ole. Vaikka olisi minkälainen ihminen, niin peruskäytöstapoihin kuuluu tervehtiä.

 

[vierailija]

Ihana asenne. Minussa ei ole mitään vikaa, vain muissa ihmisissä. Sen vuoksi minulla ei ole ystäviä.

 

[vierailija]

Introvertit koetaan usein ylimielisinä. Voisko se olla ainakin osasyy. Lisäksi jos mielellään autat muita, niin muut voi kokea sen itsensä vähättelynä.

 

[Echo]

Olet kiltti ja ehkä sen takia vähän tylsä?

Kateudesta johtuu yleensä tosi harva asia. Työpaikoilla on paljon menestyjiä joiden elämä näyttää ainakin päällepäin kiiltokuvamaiselta, mutta eivät kaikki heistä silti joudu kiusatuksi.

 

[Echo]

Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä, mutta jos sulla on ollut sijainen joka on ollut valovoimainen ja hauskaa seuraa työkavereillesi?

Joskus käy niin että sitten kun se vakkari tulee vaikka vuoden tauon jälkeen töihin, porukka ajattelee "nonni, viime vuonna oli mukavampaa". Mikä ei ole tavallaan sen vakkarin vika. Välissä vaan oli joku joka oli vetovoimaisempi.

 

[Pin]

Olin pitkään miesvaltaisella alalla ja voi luoja sitä draaman määrää, mitä nuoret ja vanhat ukot sai aikaan kaikella paskanjauhamisella ja kieroilulla.
Ikinä en ole myöskään nähnyt yhtä typeriä tunteiden kautta tehtyjä valintoja, kuin sijoitusmaailmassa 99% miesten tekeminä.

Minäkin luulin ennen, että naiset olisi rasittavampia, mutta en osaisi enää päättää jos saisin valita lauman naisia tai miehiä.

 

[.....]

Olin pitkään miesvaltaisella alalla ja voi luoja sitä draaman määrää, mitä nuoret ja vanhat ukot sai aikaan kaikella paskanjauhamisella ja kieroilulla.
Ikinä en ole myöskään nähnyt yhtä typeriä tunteiden kautta tehtyjä valintoja, kuin sijoitusmaailmassa 99% miesten tekeminä.

Minäkin luulin ennen, että naiset olisi rasittavampia, mutta en osaisi enää päättää jos saisin valita lauman naisia tai miehiä.

Samat kokemukset. Aivan käsittämättömän vanhoja juttuja jaksoivat ukot muistella ja niistä toisilleen joka sopivassa välissä näpäyttää.

Oman kokemukseni mukaan parhaiten toimii työyhteisöt, joissa on sekä naisia että miehiä. Tällöin homma pysyy parhaiten tasapainossa.

 

[vierailija]

Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä, mutta jos sulla on ollut sijainen joka on ollut valovoimainen ja hauskaa seuraa työkavereillesi?

Joskus käy niin että sitten kun se vakkari tulee vaikka vuoden tauon jälkeen töihin, porukka ajattelee "nonni, viime vuonna oli mukavampaa". Mikä ei ole tavallaan sen vakkarin vika. Välissä vaan oli joku joka oli vetovoimaisempi.

Juu, täällä oli sijaisenani varmasti huomattavasti kovaäänisempi, jopa ronski tapaus. Tämä tapaus oli hyvin suorasanainen, minullekin haukkui tietyt tyypit (mitä en ikinä itse menisi tekemään). Tämä nainen joka nyt yhtäkkiä jostain syystä osoittaa mieltään, ei ole edes omassa työyhteisössäni, vaan ainoastaan samassa rakennuksessa, mutta olemme tunteneet jo vuosia. No, joka tapauksessa, en jaksa päätäni vaivata, uskoisin nyt että olen vain joka paikassa tylsää seuraa ja siksi kukaan ei jaksa seuraani hetkeä kauempaa tai yrittää ystävystyä sen enempää.

 

[vierailija]

Ei joojoojoo, olen kaikille kiltti - ihmisiä oikein jaksa.

Kun se ei pidä paikaansa. Meillä kaikilla on heikkouksia, meistä kukaan ei ole sellainen että tahtoo vaan aina hyvää kaikille jne. Tässäkin ketjussa, sinä joka et tahdo mitään pahaa kenellekään - arvostelet työkavereitasi. Puhut siis seläntakana eikös joo?

Jos olet kuvaamasi mukainen saatat todellakin vaikuttaa jos ei ylimieliseltä niin teennäiseltä. Se ärsyttää monia.

 

[Echo]

Ei joojoojoo, olen kaikille kiltti - ihmisiä oikein jaksa.

Kun se ei pidä paikaansa. Meillä kaikilla on heikkouksia, meistä kukaan ei ole sellainen että tahtoo vaan aina hyvää kaikille jne. Tässäkin ketjussa, sinä joka et tahdo mitään pahaa kenellekään - arvostelet työkavereitasi. Puhut siis seläntakana eikös joo?

Jos olet kuvaamasi mukainen saatat todellakin vaikuttaa jos ei ylimieliseltä niin teennäiseltä. Se ärsyttää monia.

Sivuhuomautus: kyllä nettipalstalla saa avautua työkavereista, ei se ole selän takana puhumista, vaan avautumista.
Jos me tunnettaisiin ap ja hänen työkaverinsa, niin sit tää ois selän takana puhumista.

Sitäpaitsi, joskus on vaan pakko puhua selän takana jostakin ihmisestä, ja parempi niin, kuin kantaa taakkoja yksin. Mulla on yks työkaveri joka jättää melkein puolet työtehtävistä tekemättä, kyllä siitä on moni puhunut selän takana ja pomolle - pakko on jo puhua.

Mutta muista ihmisistä länkyttäminen pelkän länkyttämisen takia on väärin.

 

[Echo]

Juu, täällä oli sijaisenani varmasti huomattavasti kovaäänisempi, jopa ronski tapaus. Tämä tapaus oli hyvin suorasanainen, minullekin haukkui tietyt tyypit (mitä en ikinä itse menisi tekemään). Tämä nainen joka nyt yhtäkkiä jostain syystä osoittaa mieltään, ei ole edes omassa työyhteisössäni, vaan ainoastaan samassa rakennuksessa, mutta olemme tunteneet jo vuosia. No, joka tapauksessa, en jaksa päätäni vaivata, uskoisin nyt että olen vain joka paikassa tylsää seuraa ja siksi kukaan ei jaksa seuraani hetkeä kauempaa tai yrittää ystävystyä sen enempää.

No joo...ehkä se sua sijaistanut ihminen oli niin rempseä ja topakka että muut jo pelosta käsin kunnioittavat häntä. Hän on tuonut porukkaan säpinää ja dramatiikkaa, joka piristi muiden päivää (vaikka haukkuva luonne on kyl kamala).

Ihmiset joskus etsivät laumaansa johtohahmoa. "Vie meitä, homma meille äksöniä, puhuttavaa, ohjelmaa. Me annamme sun suunnitella kaiken."

Sitten saapui takaisin rouva kynnysmatto, joka hymyilee ujosti ja on kaikille kiva - ja kaikki haukottelevat.
Menikö oikein?

 

[Echo]

Yks syy vielä tulee mieleen. Olen kuullut siitä, että jos joku on virkavapaalla ja tekee töitä muualla, niin sitä ei katsota hyvällä.

Siis toisaalta hyvä että se ihminen ei loju paikallaan virkavapaan aikana, mutta ehkä muut kokevat sen muualla työskentelijän sellaiseksi että hän hylkii varsinaista työpaikkaansa ja sitä yhteisöä?

 

[0oo0]

Entä jos ongelma on siinä, että "haluan olla kaikkien kaveri"?

Kun se on hieman vaikeaa kun väkisinkin, "kun kumarrat yhteen suuntaan, pyllistätä toiseen" pitää paikkansa.

Ja ystävyydelle pitää antaa aikaa. Ei se ala noin vain.

Tohon ukönäköjuttuun en oikein usko kun maailmassa on aikalailla hyvännäköisiä ihmisiä joilla on ystäviä.

 

[vierailija]

Yks syy vielä tulee mieleen. Olen kuullut siitä, että jos joku on virkavapaalla ja tekee töitä muualla, niin sitä ei katsota hyvällä.

Siis toisaalta hyvä että se ihminen ei loju paikallaan virkavapaan aikana, mutta ehkä muut kokevat sen muualla työskentelijän sellaiseksi että hän hylkii varsinaista työpaikkaansa ja sitä yhteisöä?

Joo, varmasti tätäkin. Kynnysmattona en itseäni pidä, osaan kyllä puolustaa itseäni ja sanoa ääneen jos olen eri mieltä asioista, sitä en pelkää. Minulla on myös vahvat mielipiteet silloin kun sanon ne ääneen, mitä tapahtuu aika harvoin. Ylipäänsä ehkä olen liikaa hajuton ja mauton ihminen , joka paikassa. Pitäisi olla jotenkin mielenkiintoisempi eikä tosiaan vaan seinäruusu aina, mutta usein olen kokenut itseni jotenkin oudoksi ja porukan ulkopuoliseksi, ettei minua ymmärretä. Sen takia ehkä aina jään jotenkin sivuun kaikesta.

 

[pamukunkki]

Työ"kaverisi" ainakin on mäntti, jos ei osaa tervehtiä edes.

 

[Echo]

Joo, varmasti tätäkin. Kynnysmattona en itseäni pidä, osaan kyllä puolustaa itseäni ja sanoa ääneen jos olen eri mieltä asioista, sitä en pelkää. Minulla on myös vahvat mielipiteet silloin kun sanon ne ääneen, mitä tapahtuu aika harvoin. Ylipäänsä ehkä olen liikaa hajuton ja mauton ihminen , joka paikassa. Pitäisi olla jotenkin mielenkiintoisempi eikä tosiaan vaan seinäruusu aina, mutta usein olen kokenut itseni jotenkin oudoksi ja porukan ulkopuoliseksi, ettei minua ymmärretä. Sen takia ehkä aina jään jotenkin sivuun kaikesta.

Mulla on ollut vähän samaa nuorempana, tai siis mä olin parikymppisenä ujo, hyväkäytöksinen hymyilijä - ja ihmettelin että miksi ei ihmisille kelvannut (muutama hyvä ystävä oli, mikä auttoi jaksamaan).

Sit huomasin joitain asioita jotka auttoi:
-jokaisella pitää olla jotain omaa juttua, koska se antaa ennustettavuutta luonteeseen. Kameleonteista ei ihmiset tykkää.
Oma juttu: oli se sitten reipas ja raikas sporttityttö, hempeä tupperware-iltatäti joka käy allasjumpassa tai sit kahvakuulaa repivä työpaikan valittaja-dobermanni.
Hymyilijöillä ja miellyttäjillä ei ole usein mitään omaa persoonallisuutta tai tyyliä.

-Sama mitä Roosa sanoi: jos kumarrat yhdelle, pyllistät toiselle (siis asialliset välit saa olla kaikkiin).

-Naisvaltaisessa porukassa se oma tila ja puheenvuoro pitää vaan ottaa ja tulla esille, koska muuten jää jalkoihin.

 

[vierailija]

Olin pitkään miesvaltaisella alalla ja voi luoja sitä draaman määrää, mitä nuoret ja vanhat ukot sai aikaan kaikella paskanjauhamisella ja kieroilulla.
Ikinä en ole myöskään nähnyt yhtä typeriä tunteiden kautta tehtyjä valintoja, kuin sijoitusmaailmassa 99% miesten tekeminä.

Minäkin luulin ennen, että naiset olisi rasittavampia, mutta en osaisi enää päättää jos saisin valita lauman naisia tai miehiä.

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0...urvak%E4yt%E4nt%F6%20seurakunnissa%202015.pdf

 

[Echo]

Sit yks asia, minkä tajusin vasta kolmekymppisenä:
Joissain yhteisöissä ei auta takertua pikkujuttuihin tai herkistellä, vaan kaiken on oltava arkista, ulospäinsuuntautunutta ja dynaamista.

Ei kukaan vaikka osastotyössä jaksa kuunnella jos joku piipittää "miks mun kengännauhat aina aukeaa", kun muut nauravat "joo se on viides kerta tänään kun Wäinö teki p*skat alleen, arvotaanko vuoro kuka menee nyt pesemään" tai "Se Raija saikuttaa toista viikkoa, varmaan on ryyppyputki taas menossa."
En tarkoita että muiden puheet ois aina ronskeja, mut hyvin tavis-arkisella, yleisellä linjalla mennään.

Sit se kengännauhatyyppi vaan katkeroituu enemmän kun ei tullut nähdyksi.

 

[vierailija]

Sivuhuomautus: kyllä nettipalstalla saa avautua työkavereista, ei se ole selän takana puhumista, vaan avautumista.
Jos me tunnettaisiin ap ja hänen työkaverinsa, niin sit tää ois selän takana puhumista.

Sitäpaitsi, joskus on vaan pakko puhua selän takana jostakin ihmisestä, ja parempi niin, kuin kantaa taakkoja yksin. Mulla on yks työkaveri joka jättää melkein puolet työtehtävistä tekemättä, kyllä siitä on moni puhunut selän takana ja pomolle - pakko on jo puhua.

Mutta muista ihmisistä länkyttäminen pelkän länkyttämisen takia on väärin.

Saa avautua. Mutta mä en jaksa uskoa että maailmassa on yhtäkään ihmistä joka ei joskus olisi seläntakana toisesta puhunut. Ja sehän on vain inhimillistä - juurikin syistä jotka mainitsit.

Siksipä ap:n alun vuodatus tuntuu teennäiseltä/ ei kovin luonnolliselta ja jos hän sellainen on elävässä elämässä (ja pahimmillaan jos korostaa ääneen ettei koskaan puhu kenestäkään pahaa jne) niin juuri tuo teennäisyys voi ärsyttää monia.

Itse ainakin kuulun niihin joita ärsyttää ne jotka yrittää olla kaikessa täydellisiä enkeleitä - kun oikeasti ihmisistä kukaan ei sellainen täydellisyys ole (se tekisi maailmastakin tylsän)