Ite en kenellekään päin naamaa mitään sano, mutta monesti ajattelen että miten joku viittii maksaa niin rumasta vaatteesta sellasia summia.
M
"mammahki"
Vieras
Itse ostan Henkkamaukkaa, NameIttiä, markettia ja kyllä myös burberryä yms. Mitä sitten? Mitä se kellekään kuuluu mitä kukakin ostaa? Se lapsi ei niistä tajua ja toivon mukaan sitä ei aleta korostamaankaan kotona ettei mukelo kasva kieroon... Lapsen ei tatte merkeistä tietää yhtikäs mitään.
K
"Kifa"
Vieras
Kukin pukekoon lapsensa miten tykkää. Itse lähinnä ärsyttää jos vanhempi itse pitää jotenkin yletöntä melua siitä että hänen lapsensa ei käytettyjä tai halpisvaatteita käytä - omasta mielestäni kun on melkomoista luonnonvarojen tuhlausta ostaa kaikki uutena lapselle joka alkuvaiheessa tarvitsee valtavan määrän vaatetta joiden käyttöikä sitten kumminkin on muutamasta viikosta pariin kuukauteen. Käytännössä mikään halpahallivaatekaan ei siinä ensikuukausina ehdi pahasti kulua. Sitten kun lapsi alkaa liikkua ja vaatteet joutuvat todelliseen kulutukseen, alkavat laatuerot jo näkyä.
Oman lapsen garderoobi on suloinen sekamelska vähän kaikkea. Ihan vauvaikä mentiin pääasiasa kaveripiirin kierrätyskuteilla joiden merkkivalikoima sitten vaihteli Lindexistä Tuttaan ja Benettonista Hilfigeriin. Muutama "hienosteluvaatekerta" sitten uutena. Nyt kun poika on sen verran isompi ja kuluttavampi ettei käytettynä enää oikein saa priimakuntoista vaatetta niin vaatteet ovat tavallaan kolmea eri kategoriaa: piharymistelyihin ihan reilusti kulunutta vaatetta sekä isovanhempien ullakoilta että kaveripiiristä (ihan ilomielin esimerkiksi otettiin vastaan työkaverilta nippu polvista kuluneita sukkiksia, niissä meidän muksu sitten opetteli konttaamaan ja heitettiin sitten roskiin kun olivat oikeasti puhki), normikotioloihin/ulkoiluun/kerhoiluun keskihintaista ja kulutuksenkestävää (Me&I, Villervalla, P.o.P) ja sitten juhliin ja vierailuille pari tyylikkäämpää vaatekertaa hintavammilta merkeiltä.
Oman lapsen garderoobi on suloinen sekamelska vähän kaikkea. Ihan vauvaikä mentiin pääasiasa kaveripiirin kierrätyskuteilla joiden merkkivalikoima sitten vaihteli Lindexistä Tuttaan ja Benettonista Hilfigeriin. Muutama "hienosteluvaatekerta" sitten uutena. Nyt kun poika on sen verran isompi ja kuluttavampi ettei käytettynä enää oikein saa priimakuntoista vaatetta niin vaatteet ovat tavallaan kolmea eri kategoriaa: piharymistelyihin ihan reilusti kulunutta vaatetta sekä isovanhempien ullakoilta että kaveripiiristä (ihan ilomielin esimerkiksi otettiin vastaan työkaverilta nippu polvista kuluneita sukkiksia, niissä meidän muksu sitten opetteli konttaamaan ja heitettiin sitten roskiin kun olivat oikeasti puhki), normikotioloihin/ulkoiluun/kerhoiluun keskihintaista ja kulutuksenkestävää (Me&I, Villervalla, P.o.P) ja sitten juhliin ja vierailuille pari tyylikkäämpää vaatekertaa hintavammilta merkeiltä.
V
voierre
Vieras
Minusta siinä vaan ei ole järkeä. Tai no riippuu, että mitä teet niille vaatteille sitten. Jos myyt ne tai lahjoitat pois, niin fiksuahan se on. Mutta jos heitätä menemään, niin typerää.
S
siilinpiikki
Vieras
Minusta ei ole vain järkeä ostaa varsinkaan pienelle vauvalle mitään super hienoja ja kalliita vaatteita. Miettii miten paljon lapsi sotkee ja kuinka nopeesti nekin jää sitten pieneksi. Itse oon silloin alkanut vasta ostelee niitä kun lapset olleet sen ikäisiä että voi käyttää kauan, ettei heti jää pieneksi yms 