Miksi en sopeudu sitten millään... :(((

[Helsingin Äiti HARMAANA myös olotilaltaan...]

Kiitos kannustavasta kirjoituksesta, meitsi, kelpasi kyllä minunkin luettavakseni =).

Kiva kuulla, että luit tekstini =) Joskus se vain on niin pirun vaikeaa ymmärtää omia tunteita, silloin on helpompi jos joku edes yrittää auttaa etsimään niitä oikeita kysymyksiä. Vastauksiahan meillä on monta, mutta niitä oikeita kysymyksiä ei juurikaan löydy...

KIITOS!!! Olet kirjoittanut suoraan ajatuksiani!!! En osaa sanoa enää mitään... Olen ihan pihalla ajatuksissani nyt...

 

[Helsingin Äiti HARMAANA myös olotilaltaan...]

[

Mulla meni 6 vuotta että mä hyväksyin sen että mun tytöt syntyivät keskosina. Se 6 vuotta oli raskasta enkä haluaisi kuluttaa tässä niin kauan aikaa...

Siis mitä hyväksymistä tässäkään oli, mä en käsitä?
Lapset syntyi keskosena, sä et hyväksynyt sitä? Pakkohan sun oli, kun et takaisinkaan voinut niitä tunkea?
Oletko kaikissa asioissa täydellisyyteen pyrkivä ja nämä tavallisuudesta poikkeavat jutut ovat sulle kauhistus?

Niinpä, sitä siinä pohdittiinkin 6 vuotta että miksi se oli niin vaikeaa. Syy ei sitten koskaan selvinnyt... Koin varmaankin että asia on MINUN VIKANI, että minun olisi pitänyt olla synnyttämättä keskosia. Ja kait se on niinkin, että MINUN VIKANI kun erityislapseni on vammainen...

 

[meitsi]

KIITOS!!! Olet kirjoittanut suoraan ajatuksiani!!! En osaa sanoa enää mitään... Olen ihan pihalla ajatuksissani nyt...

Jos minulla olisi laittaa niitä hymiöitä tähän, laittaisin sellaisen hämillään olevan naaman. Lämmittää kovasti tuo vastauksesi =)

 

[vieras a]

Minulla on myös mietinnässä ensi kesänä oleva sopeutumisvalmennuskurssi. Olen ajatellut, että voisin lähteä sinne kaksosten kanssa kolmistaan ja jättää miehen ja vanhimman lapsen kotiin, jos he eivät pidä kurssille lähtemisestä. Olemme aiemminkin olleet kursseilla. Mies ei ole koskaan tykännyt lähteä, mieletön valitus aina ennen kurssia, mutta on viihtynyt kurssilla hyvin (yhtä kurssia lukuunottamatta, josta kukaan meistä ei pitänyt).

Ihan hyvin sinäkin voit lähteä lasten kanssa ja jättää miehen kotiin.

 

[vieras]

Kyllä se siitä helpottaa!

 

[Rantakoivu]

meidänkoin nuorimmala puhevika, kukaan ei tiedä korjaantuuko koskaan... ei saa selvää sanooko hän kukka, tukka vai sukka, kaikki kullosta samalta. seon tutta. hän ei sano siis s. k,rkirjaimia lainkan, ne on t-kirjaimia.
ikä pojalla on 6v ja koulussa varmastimoni tulee kiinnittämään huomiota.
pojan nimessä ovielä k-kirjain joten joudumme aina oikaisemaan että nini tulee oikin.
minä olen opppinut jo elämäään sen asian kanssa