miksi en tunne olevani raskaana, enkä meinaa uskoa sitä vaikka olen ? miksi unohdan asian jatkuvasti?

["LuumuPuu"]

huolimatta turvonneesta vatsasta, jonka takia voin käyttää enää verkkareita, huolimatta pahoinvoinnista & kolmen testin antamasta plussasta en tunne ollenkaan odottavani. en tunne yhteyttä vauvaan, unohdan totuuden vähän väliä (mikä on käsittämätöntä näiden oireiden keskellä!). esim. eilen ostin päärynäsiiderin & salmiakkia, kun teki niin mieli kunnes kotona muistin että "ai niin, hitto". en pysty uskomaan, että vatsassani on joku ja pelkään ensimmäistä ultraa... että mitään ei näykkään. en ymmärrä tunteitani, sillä raskaus on toivottu & esikoisen kanssa tunsin vahvan yhteyden siitä päivästä kun tein positiivisen testin. mietin, onko minussa jotain vikaa ?!
ystäväni on sitä mieltä, että tämä johtuu siitä että yritimme toista lasta viisi vuotta " niillä pissaamillasi tikuillasi täyttäisi kokonaisen kaatopaikan, tietenkin olet hämmentynyt kun nyt tärppäsi". toivon koko sydämestäni, että tilanne korjaantuu kunhän näen vauvan ultrassa ensimmäisen kerran & mahani alkaa näkyä.. haluan olla innoissani !!! mies on innoissaan, äitini on, esikoiseni on.. vaan en minä, odottaja

hitto että tunnen itseni paskaksi ihmiseksi ;(

 

[rrrrr]

Et ehkä uskalla toivoa vielä. En minäkään ennen ekaa ultraa, jolloin koko juttu tuli todeksi ja itku pääsi (onnesta) . Minä kyllä muistin raskaden joka hetki, se oli ainoana mielessä. Anna vain ajan kulua, kyllä se siitä, viimeistään kun vauva on maailmassa.

 

["Joops"]

Mulla oli ihan samanlaista kun odotin esikoista. Se oli outoa... Mulla kesti sitä tunnetta melko pitkään, muistaakseni lähelle puoltaväliä raskautta. Enkä ollut mikään masua ylpeästi hyväilevä odottaja sen jälkeenkään.

 

[alku.p.]

mies tuossa miettii jo, pääsisikö jonnekkin yksityiselle tms tarkistamaan mieleni rauhoittamiseksi ettei ole tuulimuna.. itsellä kun on nyt ihan järjetön tuulimunan pelko (vaikken sellaista ole kokenut). ja neuvolassa tms en ole vielä käynyt, kun plussasin vasta viikko sitten. marraskuun alkupuolella ensimmäinen neuvola...

 

[Talikonvarsi]

Mäkin alan uskoa asian vasta nyt, kun laskettuun aikaan on alle 2kk. Maha on ärsyttävästi töiden tiellä ja vauva potkii mahdottoman paljon ja joka päivä. Vieläkin mietin, että miksi suostuinkaan tähän.

 

[alku. pe.]

luultavasti ystäväni on oikeassa siitä, että että olen hämmentynyt (ehkä peloissanikin ) kun kuitenkin viisi pitkää vuotta yritimme pikku kakkosta... enköhän tunne ihan toisella tavoin kun se ensimmäinen ultra on takana! niin ja vaikka plussasin vasta viikko sitten, sekä minä että mies uskomme raskauden voivan olla vaikka miten pitkällä kun farkut eivät meni kiinni ja isommat rintaliivitkin piti ostaa...