Miksi eron ottaminen on niin vaikeaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Meillä on miehen kanssa mennyt jo monta vuotta huonosti, mies on mm. pettänyt, kärsii mielenterveysongelmista, harrastanut henkistä väkivaltaa, haastaa riitaa päivittäin, on äreä ja tiuskii/huutaa millon mistäkin olemattomasta.

Kiroaa jopa lapsetkin. Mä en rakasta miestä enää, olen sen kanssa koska pelkään että ero satuttaisi lapsia liikaa, vanhempi lapsista on erityislapsi, eikä pysty käsittelemään välttämättä sellasta kriisiä, jos ero tulisi.

Isä on kotoisin toiselta puolelta suomea ja tuskin jäisi tänne jos eroaisimme, se tekee tästä vielä vaikeampaa, lapset näkisivät isäänsä todella harvoin.

Mutta mä olen ihan väsynyt tuohon mieheen, sen pelkkä läsnäolo ällöttää ja ärsyttää, haluaisin vain olla lasten kanssa rauhassa, ilman jokapäiväistä riitelyä ja huutamista.

Mies mielistelee päivän jotta saa seksiä ja sitten alkaa taas kusipäiseksi. Seksi tuntuu muutenkin vastenmieliseltä, kun ei toista enää rakasta, mutta pelkään niitä riitoja joihin se johtaa jos mies ei saa...sillä kun ei kiinnosta onko mulla tunteita sitä kohtaan vai ei, riittää että omat halunsa saa tyydytettyä.
 
hei rauhotu nyt! oletteko hakeneet apua tuohon tilanteeseen? se että mies on pettänyt on kamalaa. mutta mielenterveysongelmille hän ei mitään voi! mies on tuollainen koska hänellä on jostain syystä pahaolla,mitä jos selvittäisitte sen syyn ja hoitaisitte sen syyn pois, olisi mieskin varmasti erilainen!

kyllä minäkin olisin äkäisempi jos huomaisin että mies ei tykkäis musta enään siksi että mulla ei oo hyvä olla!

oot oikeassa että lapsi on monesti onnellisempi siitä että vanhemmat on yhessä vaikka vanhemmat ei olis onnellisia.

hienoa että olet pysähtynyt ajattelemaan lastesi parasta. nyt hoitamaan sitä parisuhdetta,se mies johon rakastuit on vielä siellä jossain! pariterapiaan(sellaiselle joka asiansa osaa)!
 
Mies on joskus käynyt lääkärissä ja syönyt lääkkeitäkin, tuli niistä viimeksi agressiiviseksi, eli tilanne vain paheni. Nyt olen uudelleen yrittänyt puhua miehelle, että jos menisi lääkäriin olotilansa vuoksi, eikä pistäisi sen vuoksi perhettään kärsimään. Olen sanonut että seuraavalla kerralla otan eron, jos sama helvetti alkaa...ei silti mitään mielenkiintoa. Musta tuntuu että olen ainoa joka yrittää saada liittoa kuntoon, mutta vaikeaa se on kun toista ei kiinnosta.

Tätä on kuitenkin jatkunut useampi vuosi, välillä mennyt toki ihan ok. Olen kuitenkin itse alkanut sairastella vuosien stressin vuoksi, mä en koe enää että mun pitäis uhrata omaa terveyttäni miehen vuoksi.

ap
 
Mun mies on tuollainen ilman mielenterveysongelmiakin. Onhan se raskasta olla aina varpaillaan ja siloitella sanojaan, ettei toinen räjähdä. Mies vaan ei näe itseään niin kuin muut näkee, hakee aina syyn muista. Tiedän, ettei sietäisi minulta samanlaista käytöstä ja olen tästä monesti sanonutkin - turhaan. Ja jos seksiä ei ole vaikka kolmeen päivään, alkaa hirveä mökötys ja äksyily. Mäkin olen miettinyt eroa moneen kertaan, mutta jokin kuitenkin pidättelee. On meillä hyviäkin päiviä. Toisaalta oon miettinyt, heräisikö mies tajuamaan käytöksensä, jos sanoisin haluavani eron.
 
[QUOTE="vieras";28060117]Mun mies on tuollainen ilman mielenterveysongelmiakin. Onhan se raskasta olla aina varpaillaan ja siloitella sanojaan, ettei toinen räjähdä. Mies vaan ei näe itseään niin kuin muut näkee, hakee aina syyn muista. Tiedän, ettei sietäisi minulta samanlaista käytöstä ja olen tästä monesti sanonutkin - turhaan. Ja jos seksiä ei ole vaikka kolmeen päivään, alkaa hirveä mökötys ja äksyily. Mäkin olen miettinyt eroa moneen kertaan, mutta jokin kuitenkin pidättelee. On meillä hyviäkin päiviä. Toisaalta oon miettinyt, heräisikö mies tajuamaan käytöksensä, jos sanoisin haluavani eron.[/QUOTE]

En minäkään aina tiedä mikä johtuu mielenterveysongelmista ja mikä on vaan miehen normaalia käytöstä. Mies muuttui paljon lasten (2 poikaa) syntymän jälkeen ja sanookin useasti että toivoo ettei niitä olisi syntynytkään.

Meillä myös alkaa hirveä möykkä jos muutamaan päivään ei ole saanut seksiä, olen yrittänyt sanoa että miehen oma käytös vaikuttaa haluihini, mutta ei mitään vastausta.

Mies saattaa räyhätä jostain olemattomasta kuten tänä aamuna puolen tunnin möykkääminen siitä että pienempi lapsista heräsi 6.30, vaikkei se hänen nukkumistaan olisi häirinnyt, kun olin viemässä lasta piirrettyjä katsomaan....kunhan vaan teki mieli huutaa meille kaikille, sitten se tulee parin tunnin päästä ja käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut...ei anteeksipyyntöä ei mitään.

Jos mulla on joskus paha päivä, niin sitä se ei ymmärrä ollenkaan ja useimmiten mun paha päivä alkaa juuri sillä että mies on ensin haastanut riitaa.

Mä olen jopa sanonut miehelle, että mun tunteet on kylmenny sen käytöksen vuoksi ja että olen monesti harkinnut eroa. Kerran lähdin ovesta riidan päätteeksi ja mies jotenkin luuli että en tule enää takaisin, soitti sitten perään ja porasi puhelimessa, kuitenkin jaksoi kuukauden päivät esittää kunnollista kunnes alkoi taas.

Ainoa opetus olis varmaan oikeasti ottaa ero....mies itse harrastelee sitä tämän tästä, suuttuessaan tulostaa eropaperit netistä ja vaatii niihin allekirjoitusta jne. vaikka en olisi edes tehnyt mitään riidan eteen.

ap
 
[QUOTE="vieras";28060206]En minäkään aina tiedä mikä johtuu mielenterveysongelmista ja mikä on vaan miehen normaalia käytöstä. Mies muuttui paljon lasten (2 poikaa) syntymän jälkeen ja sanookin useasti että toivoo ettei niitä olisi syntynytkään.

Meillä myös alkaa hirveä möykkä jos muutamaan päivään ei ole saanut seksiä, olen yrittänyt sanoa että miehen oma käytös vaikuttaa haluihini, mutta ei mitään vastausta.

Mies saattaa räyhätä jostain olemattomasta kuten tänä aamuna puolen tunnin möykkääminen siitä että pienempi lapsista heräsi 6.30, vaikkei se hänen nukkumistaan olisi häirinnyt, kun olin viemässä lasta piirrettyjä katsomaan....kunhan vaan teki mieli huutaa meille kaikille, sitten se tulee parin tunnin päästä ja käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut...ei anteeksipyyntöä ei mitään.

Jos mulla on joskus paha päivä, niin sitä se ei ymmärrä ollenkaan ja useimmiten mun paha päivä alkaa juuri sillä että mies on ensin haastanut riitaa.

Mä olen jopa sanonut miehelle, että mun tunteet on kylmenny sen käytöksen vuoksi ja että olen monesti harkinnut eroa. Kerran lähdin ovesta riidan päätteeksi ja mies jotenkin luuli että en tule enää takaisin, soitti sitten perään ja porasi puhelimessa, kuitenkin jaksoi kuukauden päivät esittää kunnollista kunnes alkoi taas.

Ainoa opetus olis varmaan oikeasti ottaa ero....mies itse harrastelee sitä tämän tästä, suuttuessaan tulostaa eropaperit netistä ja vaatii niihin allekirjoitusta jne. vaikka en olisi edes tehnyt mitään riidan eteen.

ap[/QUOTE]


Oletko sitä mieltä että tuollainen elämä on hyväksi lapsillesi??
 

Yhteistyössä