Miksi et imetä?

  • Viestiketjun aloittaja ihmettelijä
  • Ensimmäinen viesti
ihmettelijä
Kävin tänään uusien äitien esikkoryhmässä, ja kun tuli puhetta imettämisestä, kävi ilmi että vain puolet ryhmäläisistä imettää. Hämmästyin kovasti, sillä luulin että useimmat äidit imettävät! Oliko ryhmässä vain sattumalta noin paljon pulloruokintaa harrastavia? Olisi mielenkiintoista kuulla, KETÄÄN SYYLLISTÄMÄTTÄ, miksi joku ei imetä? Täysimetän itse, ja tiedän että on monia syitä olla imettämättä enkä mitenkään halua syyllistää tai aliarvioida heitä, itsellänikin imetyksen alkutaival oli vaikeaa ja meinasi jäädä kesken. Eikö pullovauvan kanssa lähteminen johonkin ole vaikeampaa kun pitää lämmittää maito jne? Kertokaahan kokemuksia, ja pidetään tämä ketju nyt kerrankin hyväntuulisena vaikka mielipiteitä herättävä aihe onkin :)
 
Jellybean
Esikoisen kohdalla imetys ei kerta kaikkiaan onnistunut. Olisin halunnut imettää ja kaikkeni tein sen eteen, mutta se ei vaan onnistunut. Lapsi oli keskonen ja 6 viikon letku- ja pulloruokinnan jälkeen ei imetys lähtenyt käyntiin. Pumppasin kyllä hänelle maidot 3kk ikään saakka ja sitten loppui puhti ja siirryttiin korvikkeisiin.

Eikä pulloruokinta ole niin monimutkaista kuin moni olettaa. Kaupungilla vaan tetran kulma auki ja maidot pulloon. Tai korvikejauheet annosteltuna valmiiksi minigrip-pussiin ja valmiiksi vedet pulloon. Sitten kun nälkä tulee, niin jauheet pulloon ja kunnon ravistus. Sama yöruokinnassa. Yöpöydälle tyhjiä pulloja ja tetroja+sakset, tai valmiiksi mitatut vedet ja jauhepussit.
 
ei ei ja ei
Vauva ei vain tykännyt tissistä. Rintaraivareitten kanssa mentiin kolmeen kuukauteen asti osaimetyksellä. Ja raivarit olivat tosiaan päivittäisiä. Kolmen kk:n iässä tuli totaalilakko vauvan osalta. Sen jälkeen pumppasin vielä kuukauden maitoa vauvalle. Olisin siis erittäin mielelläni imettänyt pidempään ja ihan täysimetyksellä mutta kun ei vain kelvannut niin ei kelvannu.
 
7ti9ttyki
Multa ei vaan tullut maitoa kuin ihan tippoja vaan. Osaimetin kuukauden verran, sittemmin pelkästään korvikkeella oltu. Itsekin olisin halunnut imettää sinne vuoden ikään saakka, mutta kun ei niin ei. Mutta aika jännä tuo puolet ei imetä! Itse olen kokenut että olen tyyliin ainoa äiti joka ei vauvaansa imetä :) ENkä minäkään pulloruokintaa ole yhtään hankalaksi kokenut.
 
milkmilkmilk
itse koin pulloruokinnan lopulta paljon helpommaksi. Kun ei tarvinnu alkaa julkisilla paikoilla vilautteleen tai kylässä. Minusta erittäin kiusallista :) Sanokoot kukanenki mitä tahtoo... Ja yöllä vain hipsin keittiöön ja nopsaan lämmitin korviketta. Lapsi söi mahan täyteen vain kerran yössä.
Mutta siis asiaan, mulla maitoa tuli ekat kaks viikkoa, sitte ite sairastuin ja maidon tulo loppu. Täts it. Minulla oli juurikin sellainen olo että oon ainoa joka ei imetä. Jopa syyllinen olo. Mutta en olisi mitenkään voinut estää tapahtunutta. Ja kun lopulta uskalsin kysellä muilta äideitlä niin todella moni myönsi sen että vauva on korvikkeella kasvanut :) Mikä oli minusta jotenkin lohduttavaa, ihanaa kuultavaa. Etten ole ainoa.
Seuraavan kohdalla toivon että maitoa tulisi ja lapseni osaisi imeä kunnolla. Kaikkihan sitä toivovat.
 
hhh
Samaa olen itsekin ihmetellyt kun jotenkin nykyään tuntuu, että tosi harva imettää. Mullakin esikoinen kyseessä ja imetin yli 10kk. Nyt kun vuoden ikä lähestyy niin olen lopetellut.
Tiedän, että joillakin se ei vain kerta kaikkiaan onnistu, maitoa ei tule, mutta mullekin on jäänyt sellainen käsitys, että nykypäivänä se ei vain ole enää in-juttu. Tiedän joitakin äitejä, jotka olisivat halunneet imettää, mutta maitoa ei vain tule. On myös perinnöllinen juttu ettei kaikilla vaan riitä.
Mutta sitten taas tunnen äitejä, joilla maito riittäisi, mutta eivät vaan koe sitä omaksi jutukseen. Se hieman ihmetyttää. Ja tiedän, että jotkut äidit varmasti saisivat maidon riittämään kun tekisivät töitä asian eteen. Moni vaan luovuttaa liian aikaisin. En kuitenkaan syyllistä ketään. Asia on jokaisen oma valinta ja terveitä lapsia tulee ilman rintamaitoakin.

Kun itse odotin, ajattelin, että tottakai imetän jos vain maitoa tulee. Se oli jotenkin itsestäänselvyys. Mulle oli myös yllätys, että niin moni ei imettänyt. Kun ap:n lailla tutustuin muihin äiteihin.

Mullakin oli vaikeita hetkiä eli olis kerta kaikkiaan vaan halunnu lopettaa, mutta kun vauvalle se oli maailman paras hetki olla siinä rinnalla niin jatkoin. Lopulta nyt vähän haikea olo kun jätin sen kokonaan pois. Vauva oli siihen valmis, ei enää edes vaatinut. Jälkeen päin oon tosi tyytyväinen, että jatkoin ja oon kans miettiny, että se oli niin helppoa. Ei tarvinnu miettiä, että onko ruokaa tarpeeksi mukana kun tissit kulki aina matkassa. :) Ja ne oli aika ihania hetkiä vauvan kanssa ja ite pystyi rentoutumaan vaikkapa tv:n ääressä kun vauva oli siinä rinnalla.
Olen siis onnellinen, että mulla maitoa riitti.
 
mamma
Ei tullut maitoa. Vauvan paino putosi sairaalassa olo aikana reilusti yli 10%, kun ei vaan tullut maitoa ja korvike tuntui olevan tosi tiukassa kättärillä 10 kk sitten. Ensimmäisen kuukauden imetin ja imetin, pumppasin (sain max 5-10 ml /kerta, muutaman kerran sain 20 ml) tarjosin korviketta vasta imetyksen jälkeen. Pojun veti korviketta 40-50ml kerralla. Oma tuotantoni ei koskaan yltänyt tarpeeseen eikä käynnistynyt kunnolla.

Asiat ei aina mene niin kuin suunnittelee.
 
njaaaa
Mutta kyllähän se maidon "riittäminen" vaatii työtä. Ahkeraa imettämistä tasaisin väliajoin HYVIN säännöllisesti, hyvän ruokavalion, tarpeeksi veden juomista, terveellisiä ravintoaineita ja hyvän kunnon. Myös hyvän mielen, jotta oksitosiinia erittyy. Joten jos sen kokee jotenkin epämukavasti, voi käyäd niin, "ettei maito riitä", koska heryminenkaan ei edes käynnisty.

Siksi se maidon riittämättömyyden perinnöllisyys voi olla hyvin asenteissa. En tiedä onko oikeasti tutkittu sitä, voiko se olla perinnöllistä muuten kuin siten, että "ei ole kivaa imettää" tai että "ei minunkaan äidiltäni tullut".


Mutta rankkaahan se imettäminen on, vaikka kuinka sujuisi.
 
niinpä niin
Mutta kyllähän se maidon "riittäminen" vaatii työtä. Ahkeraa imettämistä tasaisin väliajoin HYVIN säännöllisesti, hyvän ruokavalion, tarpeeksi veden juomista, terveellisiä ravintoaineita ja hyvän kunnon. Myös hyvän mielen, jotta oksitosiinia erittyy. Joten jos sen kokee jotenkin epämukavasti, voi käyäd niin, "ettei maito riitä", koska heryminenkaan ei edes käynnisty.

Siksi se maidon riittämättömyyden perinnöllisyys voi olla hyvin asenteissa. En tiedä onko oikeasti tutkittu sitä, voiko se olla perinnöllistä muuten kuin siten, että "ei ole kivaa imettää" tai että "ei minunkaan äidiltäni tullut".


Mutta rankkaahan se imettäminen on, vaikka kuinka sujuisi.

Ja kuinka epäonnistuneeksi sitä itsensä ja lapsensa tunteekaan, kun kuukausia tekee töitä tissit verellä, eikä silti vaan maitoa tule eikä vauva tissiä huoli. Että sitten vielä todetaan, että et ehkä tehnyt tarpeeksi töitä. Ehkä sitten en, mutta miksi minun pitäisi asiaa puolustella... Kun imetyksen yrittäminen lopetettiin, rentouduimme molemmat, sekä minä että vauva.
 
Viimeksi muokattu:
Palkitsevaa
Jokainen tekee varmasti parhaansa. Tarkoitukseni ei ole syyllistää, mutta tämä on sellainen aihe, josta helposti syyllistyy.

Itse luin paljon tietoa imetyksestä ennen synnytystä. Tiesin, että vauvan painon kuuluu aluksi pudota. Se on normaalia. Vauva kuitenkin pärjää muutaman, jopa 3 päivää kohdusta saamalla ravinnolla sekä niillä pienen pienillä, erittäin ravinteikkailla, kirkkailla pisaroilla maitoa, joita rinnasta tulee ennen kuin imetys saadaan käyntiin maidon noustua. Jouduin hätäsektioon, ja maitoa ei tullut millään. En luovuttanut. Imetin jatkuvasti, koko ajan. Se sattui ja oli turhauttavaa. Henkilökunta toi jo korviketta sanoen, että ei tuosta tule mitään ja että pidän vauvaa nälässä! En luovuttanut. Nännit oli verillä ja minä henkisesti ruvella. Neljäntenä päivänä maito nousi rintoihin ja imetys lähti parissa tunnissa hyvin käyntiin.

Olen kiitollinen asiallisille netin imetyssivustoille, joilla annetaan parempaa tietoa kuin synnytyssairaalassa tai edes neuvolassa. Vauvan paino tippui 8 % kunnes lähti maidon noustua normaaliin nousuun ja vauva keskikäyrällä kasvanut. Täysimetin 4 kk ja osaimetin kiinteiden rinnalla kunnes vauva 8kk.

Ellen olisi lukenut asiasta, olisin luovuttanut ja antanut toisena, tai viimeistään kolmantena päivänä pulloa, ja luullut ettei imetys vain onnistunut!
 
jepjep
Mutta kyllähän se maidon "riittäminen" vaatii työtä. Ahkeraa imettämistä tasaisin väliajoin HYVIN säännöllisesti, hyvän ruokavalion, tarpeeksi veden juomista, terveellisiä ravintoaineita ja hyvän kunnon. Myös hyvän mielen, jotta oksitosiinia erittyy. Joten jos sen kokee jotenkin epämukavasti, voi käyäd niin, "ettei maito riitä", koska heryminenkaan ei edes käynnisty.

Siksi se maidon riittämättömyyden perinnöllisyys voi olla hyvin asenteissa. En tiedä onko oikeasti tutkittu sitä, voiko se olla perinnöllistä muuten kuin siten, että "ei ole kivaa imettää" tai että "ei minunkaan äidiltäni tullut".


Mutta rankkaahan se imettäminen on, vaikka kuinka sujuisi.

Olen paristakin lähteestä lukenut, että äidin ruokavaliolla ei ole mitään merkitystä maidon tuloon. Veden juominenkaan ei itse maitoon liity, vaan siihen, ettei äiti itse kärsisi nestehukasta. Ja hyvä kunto... tuskin vaikuttaa sekään pätkääkään. Jos olen mielestäsi täysin väärässä, laitahan linkkiä jossa asiallista tietoa aiheesta.

Tuon viimeisen lauseesi voin osittain allekirjoittaa. muutama kaverini jo valmiiksi ajattelee, ettei imettäminen onnistu, kun ei heidän äideilläänkään ole aikanaan tullut maitoa. mutta ei voi yleistää tätäkään.
 
Viimeksi muokattu:
hhh
Itse 10kk imettäneenä voin kyllä sanoa, että aina kun oli syönyt paremmin tai juonut enemmän niin maito nousi rintoihin huomattavasti paremmin. Itsekin vauva-ajan kiireiltä en monesti ehtinyt syömään tarpeeksi ja se näkyi heti maidon tulossa.
 
niinpä niin
Jokainen tekee varmasti parhaansa. Tarkoitukseni ei ole syyllistää, mutta tämä on sellainen aihe, josta helposti syyllistyy.

Itse luin paljon tietoa imetyksestä ennen synnytystä. Tiesin, että vauvan painon kuuluu aluksi pudota. Se on normaalia. Vauva kuitenkin pärjää muutaman, jopa 3 päivää kohdusta saamalla ravinnolla sekä niillä pienen pienillä, erittäin ravinteikkailla, kirkkailla pisaroilla maitoa, joita rinnasta tulee ennen kuin imetys saadaan käyntiin maidon noustua. Jouduin hätäsektioon, ja maitoa ei tullut millään. En luovuttanut. Imetin jatkuvasti, koko ajan. Se sattui ja oli turhauttavaa. Henkilökunta toi jo korviketta sanoen, että ei tuosta tule mitään ja että pidän vauvaa nälässä! En luovuttanut. Nännit oli verillä ja minä henkisesti ruvella. Neljäntenä päivänä maito nousi rintoihin ja imetys lähti parissa tunnissa hyvin käyntiin.

Olen kiitollinen asiallisille netin imetyssivustoille, joilla annetaan parempaa tietoa kuin synnytyssairaalassa tai edes neuvolassa. Vauvan paino tippui 8 % kunnes lähti maidon noustua normaaliin nousuun ja vauva keskikäyrällä kasvanut. Täysimetin 4 kk ja osaimetin kiinteiden rinnalla kunnes vauva 8kk.

Ellen olisi lukenut asiasta, olisin luovuttanut ja antanut toisena, tai viimeistään kolmantena päivänä pulloa, ja luullut ettei imetys vain onnistunut!

Tätäpä juuri tarkoitin. Eli jos sinulle on käynyt noin, niin hyvä. Samoin minä etsin paljon tietoa ja olin varma, että täysimetän vähintään 4 kk. Sairaalassa maito nousi viidentenä päivänä (samana päivänä, jolloin kotiuduimme), johon asti tyttö oli imenyt joka kerta tyhjää rintaa ja saanut päälle korviketta 50 ml, mikä meni aina kaikki. Sen jälkeen olin varma, että imetys sujuu vaikka väkipakolla... joka kerta taisteltiin tissillä puolesta tunnista tuntiin, yöllä rinta usein riitti tyydyttämään vauvan, mutta päivällä ei koskaan. Huudoksi imetys muuttui kuukauden kohdalla, jolloin vauva vain huusi saadessaan rinnan suuhunsa, koska tiesi, ettei sieltä tuleva maito häntä täytä. Ja siis JOKA KERTA vauva oli ollut tissillä herättyään, olin myös lypsänyt, välillä tyhjää rintaa, aktivoidakseni maidontuotannon. Kuukauden vanha vauvani saattoi huutaa tunnin, nukahtaa uupumuksesta, ja herätä taas hetken kuluttua huutaakseen siinä rinnalla. Minkäs teet, maitoa ei tullut. Imetys loppui.

Tuntuu peräti, että tuo tyhjällä tissillä huudattaminen aiheutti vauvalle traumoja sikäli, että tämän jälkeen on syönyt ihan mielettömiä määriä. Korviketta meni maksimimäärät aina, 4 kk iässä aloitettiin kiinteät, 5 kk iässä kiinteitä aterioita piti olla jo viisi vuorokaudessa, maitoa meni yhä tosi paljon. Tuntuu, että jos olisin uskonut esim. neuvolan tätiä, joka jo 2 viikon kohdalla sanoi, että ehkä imetystä ei väkipakolla enää kannata yrittää, niin lapsellekin syöminen olisi voinut olla normaalimpaa.

Mutta minäkin ymmärrän, että joka ei ole samaa kokenut, ei voi sitä ymmärtää. Mitä tuskaa se on, kun vastasyntynyt huutaa rinnalla nälkäänsä... :( Hirveintä, mitä on. Mikäli toisen lapsen jossain saan, aion silti edelleen yrittää imetystä - mutta ehkä tilanteesta viisastuneena en tee sitä väkisin.

Tuntuu vain, että imettävät äidit eivät aina ymmärrä... vaikka syyllistäminen ei ole tarkoitus, se silti kalskahtaa pahalta minun korvaani.
 
Viimeksi muokattu:
Palkitsevaa
Tää on näköjään sellainen aihe, jota ei voi olla ottamatta henkilökohtaisesti. Niinhän minä kirjoitin, etten halua tai tarkoita syyllistää ketään. Kerroin vain oman kokemukseni, ja sen, että olin todella ihmeissäni, että synnytysairaalan henkilökunta oli pullon annon kannalla, vaikka on normaalia, että maitoa ei ensipäivinä vielä tule, varsinkaan sektion jälkeen.

Kerroin ihan vaan oman kokemukseni, jota AP kyseli. Se, miten minä ruokin lapseni, ei ole mikään isku ketään vastaan joka tekee sen toisella tavalla. Olen paljon avarakatseisempi kuin kuvittelet. Turha yrittää ennakkoluuloisesti stereotypisoida mihinkään lootaan siksi että minä imetin.

En minäkään olisi imettänyt jos se olisi ollut yhtä huutoa kuukaudesta toiseen tai muuten mahdotonta! Älä pidä minua tyhmänä siksi että imetin.
 
Danzee83
Olen vasta raskausvaiheessa ja esikoistani odotan. Silti jo kauan ennen kuin perheen perustaminen oli ajankohtaista tiesin, että en voisi tulevaisuudessa mahdollisia lapsiani imettää.


Syynä itselläni on se, että minulle on tehty hyvälaatuisten rintakasvainten poistamiseksi rinnanpienennysleikkaus; kasvaimet lähti, mutta samalla lähti myös nänneistä melkein kaikki tunto. Kun leikkauksessahan irrotetaan nänni, joka sitten istutetaan takaisin rintaan. Toisinaan se onnistuu ongelmitta, mutta toisinaan käy niinkuin minulle, eli tuntoaisti kärsii joko hieman tai sitten katoaa täysin. Siispä pulloilla tullaan menemään ja se on ollut minulle selvää jo siitä asti kun leikkaus tehtiin. Mitäpä tuota murehtimaan, ettei imetys onnistu. Näen asiassa myös hyviä puolia; esim. lapsen isä voi alusta asti osallistua lapsen ruokapuoleenkin.. :)

Monen tuttavan tiedän myös päätyneen pulloruokintaan. Suurimmalla osalla syynä se, että imetys ei vain onnistunut ja toisilla taas tupakointi. Yksi kaveri ei tuntenut imettämistä edes ajatuksen tasolla miellyttäväksi, joten siksi pullosta syötetään hänen lapsensa. Toinen äiti taas oli etukäteen päättänyt, että täysimettää ensimmäiset puoli vuotta ja tekee itse soseet. Synnytyksen jälkeinen masennus, vaikea koliikki ja se, ettei maitoa vain riittänyt masensivat naista ennestään ja kaiken keskellä viimeinen asia, johon olisi voimat riittäneet oli kotisoseiden teko. Nainen itki muille olevansa huono äiti jne.. Ihan turhaan minusta, mutta kun tavoitteet olivat olleet niin korkeat niin ihmekös tuo.. Ja kaikki nämä muksut, jotka korviketta saavat ovat ihan normaalisti kasvaneet ja kehittyneet.

Itsekään en ole päivääkään äitini tissiä imenyt vaan pullosta ruokani vauvana saanut. Ei ole allergioita, eikä tunnetta etteikö äiti minua olisi rakastanut.. :) Joten se kai niistä traumatisoitumisistakin sitten.. :)
 
Väärää tieoa!
Olen vasta raskausvaiheessa ja esikoistani odotan. Silti jo kauan ennen kuin perheen perustaminen oli ajankohtaista tiesin, että en voisi tulevaisuudessa mahdollisia lapsiani imettää.


Syynä itselläni on se, että minulle on tehty hyvälaatuisten rintakasvainten poistamiseksi rinnanpienennysleikkaus; kasvaimet lähti, mutta samalla lähti myös nänneistä melkein kaikki tunto. Kun leikkauksessahan irrotetaan nänni, joka sitten istutetaan takaisin rintaan. Toisinaan se onnistuu ongelmitta, mutta toisinaan käy niinkuin minulle, eli tuntoaisti kärsii joko hieman tai sitten katoaa täysin. Siispä pulloilla tullaan menemään ja se on ollut minulle selvää jo siitä asti kun leikkaus tehtiin. Mitäpä tuota murehtimaan, ettei imetys onnistu. Näen asiassa myös hyviä puolia; esim. lapsen isä voi alusta asti osallistua lapsen ruokapuoleenkin.. :)

Monen tuttavan tiedän myös päätyneen pulloruokintaan. Suurimmalla osalla syynä se, että imetys ei vain onnistunut ja toisilla taas tupakointi. Yksi kaveri ei tuntenut imettämistä edes ajatuksen tasolla miellyttäväksi, joten siksi pullosta syötetään hänen lapsensa. Toinen äiti taas oli etukäteen päättänyt, että täysimettää ensimmäiset puoli vuotta ja tekee itse soseet. Synnytyksen jälkeinen masennus, vaikea koliikki ja se, ettei maitoa vain riittänyt masensivat naista ennestään ja kaiken keskellä viimeinen asia, johon olisi voimat riittäneet oli kotisoseiden teko. Nainen itki muille olevansa huono äiti jne.. Ihan turhaan minusta, mutta kun tavoitteet olivat olleet niin korkeat niin ihmekös tuo.. Ja kaikki nämä muksut, jotka korviketta saavat ovat ihan normaalisti kasvaneet ja kehittyneet.

Itsekään en ole päivääkään äitini tissiä imenyt vaan pullosta ruokani vauvana saanut. Ei ole allergioita, eikä tunnetta etteikö äiti minua olisi rakastanut.. :) Joten se kai niistä traumatisoitumisistakin sitten.. :)

Hienoa että kasvaimesi olivat hyvälaatuisia! Mutta olet nyt saanut väärää infoa! Mistä ihmeestä? Toivottavasti et ainakaan lääkäriltä. Minulta poistettiin huonolaatuinen kasvain toisesta rinnasta samalla tekniikalla, ja toisesta hyvälaatuinen kasvain vain pienellä viillolla. Hyvälaatuisessa kun ei tarvitse sitä ympäröivää kudosta ottaa vaan se ns. säästävä leikkaus.

Joka tapauksessa, minua jännitti pystynkö imettämään, koska kummastakin rinnasta leikattu kasdvain. Alku oli vaikeaa, mutta niinhän se yleensä on kaikilla. Imetys sujui hyvin. Siihen kannustivat niin leikannut lääkäri kuin kaikki muukin tieto minkä käsiini sain. Miksi ihmeessä nännien tuntoaistin puuttuminen estäisi imetyksen?! Mistä olet moista tietoa saanut?

P.S, kyllä lapsen isä pääsee ihan hyvin osallistumaan vauvan hoitoon ja elämään vaikkei hän imetäkään! Tuo on niin vanhan aikaista ajattelua.
 
Viimeksi muokattu:
pöh
Danzeen viestistä saa käsituksen että kyse on ennakkoluuloista ja itsekeskeisyydestä ja hyvin lapselliselta! Että isä ei pääse osallistumaan, eikä hän itsekään ei ole saanut rintamaitoa! Eikä rintaleikkaus välttämättä lainkaan estä imetystä. Siskoltani leikattiin toinen rinta kokonaan, ja silti imetys onnistui.
 
kato peiliin
Alkuperäinen kirjoittaja pöh;10406998:
Danzeen viestistä saa käsituksen että kyse on ennakkoluuloista ja itsekeskeisyydestä ja hyvin lapselliselta! Että isä ei pääse osallistumaan, eikä hän itsekään ei ole saanut rintamaitoa! Eikä rintaleikkaus välttämättä lainkaan estä imetystä. Siskoltani leikattiin toinen rinta kokonaan, ja silti imetys onnistui.

No pöh itelles. En ole Danzee mutta sen verran puolustan että minulle ei todellakaan tullut mikään itsekeskeinen tai lapsellinen kuva hänen kirjoituksestaan. Taidat vain itse olla niitä himoimettäjiä, jotka eivät voi tajuta, että lapsi kasvaa kyllä vaikka tissi suussa ei 2-vuotiaaksi asti olekaan. Ja kyllä, itse olen kaikki 3 lastani imettänyt 9 kk:n asti.
 
hmm...
no ei kai se tuntoaistin puuttuminen imetystä estäkään, mutta jos maitorauhasia on jouduttu poistamaan, niin se ehkä. ja jos nänni on nipsaistu irti jalaitettu takas, niin en osaa sanoa, että kasvaako maitotiehyet takaisin "kiinni", vaikka rauhaset olisivatkin säästyneet, olis ehkä pitäny laittaa ne jotenkin kohdalleen tai jotain....
näin maalaisjärjellä ajatellen.
 
Väärää tietoa!
no ei kai se tuntoaistin puuttuminen imetystä estäkään, mutta jos maitorauhasia on jouduttu poistamaan, niin se ehkä. ja jos nänni on nipsaistu irti jalaitettu takas, niin en osaa sanoa, että kasvaako maitotiehyet takaisin "kiinni", vaikka rauhaset olisivatkin säästyneet, olis ehkä pitäny laittaa ne jotenkin kohdalleen tai jotain....
näin maalaisjärjellä ajatellen.

Hyvälaatuisia kasvaimia leikatessa poi, EI poisteta maitorauhasia. Eri asia huonolaatuisessa, kun täytyy poistaa jokapuolelta ympäriltä, jotta mahdolliset saadaan pois. Eikä se nännin tunnon puuttuminen estä mitenkään imettämistä. Silikoneillakin voi imettää, ja usein nänneistä puuttuu tunto (tai siis se jää palautumatta) kun laitetaan silikonit.

Ihmettelen suuresti miten tämä Danzee83 on voinut saada sellaista tietoa( ja mistä?) että nännien tunnon puuttuminen estää imetyksen. Osaksi epäilen ikää, ehkä et ole täysin ymmärtänyt jos sinulle on asiasta puhuttu lääkäritermein?

Useimmat hyvälaatuisen kasvaimen poistaneet tai rintojen pienennytleikkauksen kokeneet yrittävät imetystä ihan kuten muutkin.
 
Viimeksi muokattu:
Danzee83
No suvussamme esiintyy paljon myös rintasyöpää. Ja lähtötilanne kasvaimieni kanssa oli sellainen, että mittani olivat 170/58 ja kuppikoko 75F-G, josta siis aiheutui muutakin ongelmaa. Kasvainten uusiminen olisi ollut pitkällä aikavälillä melko todennäköistä, hartiaseudun kivut jne. myös. Joten lääkärin kanssa päädyimme siihen, että lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla; eroon kasvaimista ja liian isoista rinnoista. Molemmista lähti n.350g kudosta pois.. Ihan vain selvennystä aiempaan..

Päivääkään en ole leikkausta katunut ja tuntoaisti on kyllä tosiaan sen verran mennyt (lähes kaikki tunto poissa), että ei tämä mikään asennekysymys taida kyllä olla..
 
Danzee83
Ai niin, ihan neuvolan täti se sanoi että todennäköisesti ei onnistu tunnon puutteen vuoksi imetys. Pitääpä kysyä uudemman kerran eri tahoilta.. Aikaa lapsen syntymään olisi vielä 3,5kk, joten ei vielä paniikkia. Neuvolan täti on kyllä iäkäs daami, joten eipä tullut mieleeni ettei hänen tietonsa ole ehkä ihan päivissään... :) Kiitos vain vinkeistä.
 
vierasäiti
Minulta poistettiin kaksi vuotta sitten noin kahden cm kokoinen kysta oikeasta rinnasta ja nyt 3kk vauvaani imetän ihan hyvin. Ei minulle koskaan puhuttu tuosta että maitorauhasia oltaisiin poistettu(?) leikkauksen mukana. Lääkärini kanssa keskusteltiin imetyksestä raskausaikana ja hän sanoi että imetykseen on hyvät lähtökohdat. Toinen puoli rinnasta meni alkuun tunnottomaksi kun maito rytinällä nousi mutta tunto palasi pikkuhiljaa. Ja maitoa riittää sen verran ettei tarvitse kun yötä vasten antaa Nania.

En ole koskaan ollut enkä tule olemaan imetysintoilija ja tiedän että kaupan korvikkeet on korkealaatuisia ja niistä vauva saa tarvitsemansa aineet hyvään kasvuun. Minä myös korvikkeella aikoinaan kasvanut. Ja ne korvikkeet on paljon muuttuneet paremmiksi tähän päivään!

Oma maito paras maito, korvike hyvä kakkonen!
 
Väärää tietoa!
Kaikella kunnioituksella neuvolantätejä kohtaan, mutta he eivät ole lääkäreitä eivätkä tiedä useinkaan uusimmista (tai edes 10 vuotta vanhoista) lääketieteellisistä faktoista mitään. Mukavaa, että sulla on vanha neuvolantäti siksi, että he osaavat neuvoa vauvan hoidossa maalaisjärjellä ja ymmärtävät kaikki tyhmätkin kysymykset. Mutta se valitettavasti pitää paikkansa, että lääketieteestä he eivät tiedä. Eivätkä saisi antaa neuvoja joita eivät tiedä!

Soita vaikka leikanneelle lääkärille ja kysy asiaa. Olen 100% varma, että kehotta kokeilemaan imetystä. Se tuntoaisti ei liity siihen mitenkään. Ystävälläni oli silikonirinnat, ja neuvolantäti jopa kyseenalaista hänen kykynsä olla hyvä äiti. Että olisi pitänyt miettiä haluaako lapsia vai isot tissit! Onneksi ystäväni tiesi, ja sanoi, että silikonit eivät mitenkään estä imetystä. Näin tämä neuvolantäti siis luuli.
 
Näin
Kävin ennen synnytystä jopa kurssituksen imetyksestä. Sillä neuvolasta sain ohjeen venyttää rintoja ja opetella imetykseen ennakolta, kun se tulee tuntumaan " kuin hauen leuat olisivat kiinni".
Kun sitten sektiolla synnytin ja olin ihan poikki ensimmäiset pari päivää synnytyksestä, niin klinikan käytännön mukaan lapsi oppi jo tuttipullolle ja tutille. Pyytäessäni apuja imetyksen kanssa (en todella tiennyt mitä tehdä) niin hörpytystä ei tehty vaan tuttipullo ja imetysneuvona oli rintakumin käyttö. Näillä mentiin kotiin neljän päivän päästä - maitoa ei tullut rinnoista juuri yhtään. Kotona alkoi kuumeinen imetyksen yrittäminen. Vauva oli vain päässyt niin tuttipullon "makuun" että rintaruokinta oli melkoista raivoilua. Yritin nälkäisenä, yritin kylläisenä ja mikä onni oli kun jonkin näköinen imu löytyi. Imuote oli vain pielessä - kiitos kaikkien tuttiviritelmien. Itse olin ihan untuvikko. Pumppasin kaikki vapaahetket - tunnin pumppaus ja sen vauva imaisi muutamassa minuutissa.
Kuukauden tappelin ja kun olin ihan poikki, ja maito loppui, niin päätin että korvikkeella mennään. Tässä vaiheessa kuulin, että yllättävän moni lähipiiristä oli myös pikaisesti joutunut siirtymään korvikkeisiin.
Itse näen tilanteen siten, että koska minulla ei ollut opastajaa niin "luonto ei tikanpoikaa puuhun ajanut". Alkoi itseään lisäävä kierre. Klinikalla ainoa opastaja oli nuori venäläistä (?) alkuperää ollut tyttö, joka tuli minulle tekotissin kanssa näyttämään oikeaa imuotetta. Hän myös totesi, että oli kiva nähdä äiti (minä) joka niin kovasti yritti saada lastaan rinnalle. Hänellä oli vain tätä teoriatietoa, jonka minä olin myös lukenut, käytännössä ei vain onnistanut.
 

Yhteistyössä