Miksi et imetä?

Vaikea synnytys: lapsi teholle ja äiti kanttuvei pitkään, sitten äidin synnytyksen jälkeinen masennus, ylirasitus (valvominen yli 6 kk) ja raju painon putoaminen (huono ravinto ym. stressi, liian kiire syödä jne., lääkitys), rintaraivarit yms. - kuulostaako pahalta imetyksen kannalta?

Lapsi täytti juuri kaksi vuotta, imetän edelleen! 5 kk mentiin täysimetyksellä, 100 % ilman korvikkeita ja pulloja pärjättiin. 1-vuotiaana lapsi alkoi maistella lehmänmaitoa ja 1,5-vuotiaana vähän enemmänkin kuin maistella. Tissi kelpaa edelleen usean kerran päivässä. Lapsi rakastaa sitä hommaa. Alussa oli vaikeaa, mutta sitten vain helppoa ja hauskaa.

Tämä vain kannustukseksi niille, jotka pelkää, että em. tyyppiset ongelmat voi estää imetystä.

 

Tää on näköjään sellainen aihe, jota ei voi olla ottamatta henkilökohtaisesti. Niinhän minä kirjoitin, etten halua tai tarkoita syyllistää ketään. Kerroin vain oman kokemukseni, ja sen, että olin todella ihmeissäni, että synnytysairaalan henkilökunta oli pullon annon kannalla, vaikka on normaalia, että maitoa ei ensipäivinä vielä tule, varsinkaan sektion jälkeen.

Kerroin ihan vaan oman kokemukseni, jota AP kyseli. Se, miten minä ruokin lapseni, ei ole mikään isku ketään vastaan joka tekee sen toisella tavalla. Olen paljon avarakatseisempi kuin kuvittelet. Turha yrittää ennakkoluuloisesti stereotypisoida mihinkään lootaan siksi että minä imetin.

En minäkään olisi imettänyt jos se olisi ollut yhtä huutoa kuukaudesta toiseen tai muuten mahdotonta! Älä pidä minua tyhmänä siksi että imetin.

Anteeksi, en tarkoittanut, että nimenomaan sinä olisit se stereotypia äidistä, joka kuvittelee, että koska oma imetys lähti hyvin käyntiin, niin kaikilla muillakin lähtee. Tarkoitin, että tekstisi kalskahti minun korvaani loukkavalta; kuin olisit pitänyt meitä syystä tai toisesta imettämättömiä vähän tyhminä - emme siis edes tiedä, ettei maito nouse välittömästi synnytyksen jälkeen! Kärjistetysti, tällaisen mielikuvan sain, pahoittelen, jos pahoitin mielesi. En pidä sinua, sen enempää kuin muitakaan, typeränä tai kapeakatseisena. Ethän sinäkään meitä, jtoka olemme toimineet jostain syystä toisin?

Itsekin yritin selittää ap:lle, miksi minä en imetä - ja miksi imettävät äidit katsovat minua vähän karsaasti joka ainoa kerta esim. neuvolan odotushuoneessa. Yritin selittää, ettei tilanne ole minulle itsellenikään mieleinen, ja alkuun koin siitä hirmuista syyllisyyttä ja huonommuuden tunnetta. Yritin selittää ehkä sitäkin, että onneksi lapseni nyt kuitenkin saa tarpeeksi ravintoa, saa sitä silloin kun on nälkä, ja saa vatsansa täyteen joka ainoa kerta. Mutta koska asia on minulle edelleenkin herkkä aihe, tekstiini välittyy aina asiasta puhuttaessa liikaa oman kokemuksen tuomaa kipeää painolastia. Tälle pyysin ymmärtämystä - ihan kuin minäkin yritän ymmärtää heitä, jotka joskus tietämättömyyttään pitävät korvikkeen antamistani huonompana asiana, kuin rintaruokintaa.

Kasvainkeskusteluun en valitettavasti osaa osallistua.

 

Onpas tästä aiheesta tullut keskustelua! Haluaisin kuulla sekä imettävien että ei-imettävien mielipiteitä sairaalan imetysohjauksesta, vaikuttiko se teidän imetykseen mitenkään?

Omalta kohdaltani voin sanoa että ohajus oli todella surkeaa. Sain juuri ensimmäisen lapseni, ja en tiennyt imetyksestä juuri mitään ennen synnytystä. Sairaalassa tyrkytettiin lisämaitoa todella helposti jota minäkin sitten aloin pyytämään aina vain enemmän, kun maito ei vielä ollut noussut, enkä tiennyt että juuri imettäminen olisi asiaa nopeuttanut. Korviketta annoin myös kotona 2 vk synnytyksen jälkeen, ja meinasin jo luopua ajatuksesta että täysimettäisin. Sitten löysin imetystukilistan todella mahtavat sivut netistä, luin kaikki ja yrittämällä ja yrittämällä sain imetyksen lopulta noin kuukauden päästä sujumaan! Olen tosi kiitollinen noista sivuista, ilman niitä olisin luovuttanut, koska minkäänlaista tukea en saanut sairaalasta enkä neuvolasta. Neuvolassakin kehotettiin vaan antamaan lisämaitoa! Imuotetta ei myöskään kukaan tarkastanut, ja pari viikkoa jouduin tuuskaamaan rintakumien kanssa kun imuote oli väärä ja nänninpäät siksi rikki. Ainakin itseni kohdalla voin sanoa että imetyksen alkutaival olisi ollut paljon helpompaa jos jo sairaalassa olisin saanut kunnon opastusta, ja voin kuvitella että joillain tämän takia imetys jää kesken. Ja en tosiaankaan tiennyt odotusaikana että imetys voi olla aluksi niin vaikeaa! Nyt homma sujuu mahtavasti, välillä on tosin tullut vähän takapakkia tiehyttukosten ja rintatulehdusoireiden kanssa, jolloin on tullut mieleen että olisi se toisaalta helppoa se pullottelukin..

Se miksi aloitin tämän ketjun oli ehkä se suuri ihmetys, kun 2 tuntia kestävän kerhon aikana olin 10stä äidistä ainoa joka imetti, ja tunsin itseni jotenkin ulkopuoliseksi kun muut ruokkivat vauvojaan pullolla. Että joskus se voi olla näinkin päin, kun te pulloruokkijat olette täällä kertoneet kokemuksia ulkopuolisuuden tunteista ja oudoista katseista. Itselle tuli tunne että olenko jotenkin vanhanaikainen kun imetän... ja olen kyllä samaa mieltä että ei se aina tunnu kivalta olla tissi paljaana yleisön edessä

 

Meidänkin sairaalassa lisämaitoa tyrkytettiin heti alusta alkaen ja poika sai jo toisena päivänä pullosta 20-30 ml kolmen tunnin välein!!! Meillä poika oli lastenosastolla tarkkailussa synnytyksen jälkeen ja alhaisen verensokerin takia ne kait sitä lisämaitoa antoivatkin, ja itse en päässyt edes ekana päivänä imettämään jne... Mutta myöhemminkin lisämaitoa annettiin aina sen jälkeen kun olin imettänyt ensin noin puoli tuntia (ja kun maito ei ollut noussut niin eipä sieltä paljoa ravintoa saanut). Ja luulin tietenkin että näin piti tehdä. Eli minäkin jälkeenpäin koin etten saanut kunnolla ohjausta ja pullo työnnettiin liian helpolla. Vaikka sairaalassa kannustivat imettämään aina kun vaan mahdollista ja tarkistivat että imuote on hyvä, niin silti pullon he kiikuttivat aina kun lapsi oli imenyt tyhjää rintaa sen puolisen tuntia. Ja eipä se maito kunnolla koskaan noussut, kotonakaan, ja neuvolankin täti sanoi 2 vko jälkeen synnytyksestä, että ei kannata stressata asialla, anna vaan korviketta.... mahdollisen toisen kohdalla aion kyllä tehdä asiat eri tavalla ja vaatia kunnolla ohjausta. Toisaalta itsekin tiedän paljon enemmän nyt ja osaan itsekin tehdä toisin. Enpä minäkään olisi uskonut että imetys voi olla pitkän taistelun tulos.

 

Meidänkin sairaalassa lisämaitoa tyrkytettiin heti alusta alkaen ja poika sai jo toisena päivänä pullosta 20-30 ml kolmen tunnin välein!!! Meillä poika oli lastenosastolla tarkkailussa synnytyksen jälkeen ja alhaisen verensokerin takia ne kait sitä lisämaitoa antoivatkin, ja itse en päässyt edes ekana päivänä imettämään jne... Mutta myöhemminkin lisämaitoa annettiin aina sen jälkeen kun olin imettänyt ensin noin puoli tuntia (ja kun maito ei ollut noussut niin eipä sieltä paljoa ravintoa saanut). Ja luulin tietenkin että näin piti tehdä. Eli minäkin jälkeenpäin koin etten saanut kunnolla ohjausta ja pullo työnnettiin liian helpolla. Vaikka sairaalassa kannustivat imettämään aina kun vaan mahdollista ja tarkistivat että imuote on hyvä, niin silti pullon he kiikuttivat aina kun lapsi oli imenyt tyhjää rintaa sen puolisen tuntia. Ja eipä se maito kunnolla koskaan noussut, kotonakaan, ja neuvolankin täti sanoi 2 vko jälkeen synnytyksestä, että ei kannata stressata asialla, anna vaan korviketta.... mahdollisen toisen kohdalla aion kyllä tehdä asiat eri tavalla ja vaatia kunnolla ohjausta. Toisaalta itsekin tiedän paljon enemmän nyt ja osaan itsekin tehdä toisin. Enpä minäkään olisi uskonut että imetys voi olla pitkän taistelun tulos.

No niin, eiköhän siellä lastenosastolla ole ykkösasia se, että lapsi voi hyvin?? Ja siihen kuuluu aika suurena osatekijänä se, että lapsi saa ravintoa. Kuten itse sanoit, tyhjää tissiä imi ensin puoli tuntia ja vasta sen jälkeen sai maitoa. Olisiko se lapsi pitänyt jättää nälkäiseksi? Varsinkin jos hän osaltaan siellä osastolla oli alhaisen verensokerin takia. Haloo, nyt vähän järkeä käteen. Ja sitä paitsi, nimenomaan sillä puolen tunnin imettämisellä vauva sitä maitoa sieltä tilasi. Sen vuoksihan ne siellä osastolla aina imettämään kehoittavatkin ennen kuin antavat pulloa. Sille ne lastenosastolaiset eivät voi mitään jos sinulle ei maito nouse tilauksesta huolimatta.

 

Olenkin jo monesti täällä kirjoitellut asiasta, jotkut varmaan minut muistavat. Olisin kovasti halunnut imettää ja vieläkin surettaa ihan älyttömästi vaikka poika on reilun vuoden. Meillä poika oli synnäriltä asti epäkiinnosttunut imetyksestä. Hölläsi jatkuvasti otteen tissistä ja tasan kerran olen onnistunut imettämään poikaa niin että vatsa tuli täyteen (ei harvinaisesti kitissyt imetyksen jälkeen). Poika sai rintaraivareita, nukahteli tissillä ja päästi irti tissistä jatkuvasti. Poikaa ei saanut melkein mitenkään imetettyä. Joskus saattoi lutsukuttaa tissiä tuttina, mutta maha ei täyttynyt. Maitoa olis kai tullut, mutta kun poika ei imenyt niin sekin tyrehtyi. Meidän neuvolan tädistä ei ollut tippakaan apua eikä myöskään sairaalan osaston ihmisistä (hvyinkään sairaalalle täydet nolla pistettä tylystä henkilökunnasta osastolla, synnytyksen kätilö oli mukava ja asiallinen).

Minua surettaa edelleen ihan älyttömästi imetyksen epäonnistuminen. Olisin halunnut imettää ainakin 1-vuotiaaksi. Koin pulloruljanssi hankalaksi. Meillä poika on ollut kiukkuinen myös pullon kanssa. Nyt kun pullosta pitäisi luopua pikkuhiljaa, niin poika on sittenkin kiintynyt siihen, ei suostu muualta juomaan. Poitsu ei hyväksy maidon/muun juoman antajaksi kuin minut tai isänsä. Muuten jää juomatta. Luulen mettä meillä imetys ongelmat tiivistyvät pojan luonteeseen. Jostain syystä tykkäsi hangoitella vastaan. Imetyksessä maidot olisivat aina mukana, oikean lämpöisenä, oikea määrä, steriilinä ja aina valmiina. Lapsellekin äidin maito olisi parasta. Itse koin kauheaa syyllisyyttä pullo ruokinnasta, kun en koe tarjonneeni lapselleni parasta mitä voin tarjota. Läheisyyden takia olen antanut maidot aina sylistä ja mahdollisimman lähellä imetysasentoa, jotta poika saisi edes äidin läheisyyden, vaikka äidin maidon hyvät puolet ovat jääneetkin.

Jos joskus saan toisen lapsen, toivon kovasti, että imetys onnistuisi ja voisin kuvitella pyrkiväni imettäämään mahdollisimman pitkään, voisin kuvitella jopa taaperoa imettäväni. Kun puhuin asiasta miehelleni, ei hän tyrmännyt ajatustani. Tiedän kyllä, että imetys voi tyssätä myös lapsen tahtoon myöhemmässäkin iässä.

Minua ei tarvitse muiden syyllistää pulloruokinnasta, syyllistän ihan itse itseni, vaikkakin syyttä.

 

No niin, eiköhän siellä lastenosastolla ole ykkösasia se, että lapsi voi hyvin?? Ja siihen kuuluu aika suurena osatekijänä se, että lapsi saa ravintoa. Kuten itse sanoit, tyhjää tissiä imi ensin puoli tuntia ja vasta sen jälkeen sai maitoa. Olisiko se lapsi pitänyt jättää nälkäiseksi? Varsinkin jos hän osaltaan siellä osastolla oli alhaisen verensokerin takia. Haloo, nyt vähän järkeä käteen. Ja sitä paitsi, nimenomaan sillä puolen tunnin imettämisellä vauva sitä maitoa sieltä tilasi. Sen vuoksihan ne siellä osastolla aina imettämään kehoittavatkin ennen kuin antavat pulloa. Sille ne lastenosastolaiset eivät voi mitään jos sinulle ei maito nouse tilauksesta huolimatta.

Kyllä kyllä, tottakai lapsen etu ensin ja juuri sen verensokerin takia hänelle ekana päivänä (kait?) maitoa pullosta annettiinkin. Myöhemmin hän taas voi jo oikein hyvin, oli isokokoinen eli varmaan olisi pärjännyt minunkin vähäisellä maidolla. Koskaan hän ei kuitenkaan huutanut nälkäänsä tissin jälkeen, vaan pullo annettiin kaikesta huolimatta. Pointtini oli nimenomaan se, että mielestäni en saanut sairaalassa tarpeeksi ohjausta imetykseen, että siellä oltiin vähän hällä väliä asenteella, enkä tietenkään itsekään tyhmänä ensisynnyttäjänä osannut vaatia muuta. Mutta kun jälkeen päin hain tietoa, luin mm. imetystukilistan sivuja, niin sieltä tuli paljon sellaista asiaa minkä olisi voinut tehdä toisin jo alusta alkaen ja mistä viisastuneena aion tehdä toisin seuraavan kohdalla. Ja kun fakta on, että lapsi pärjää ekat päivät äidin maidolla, oli sitä kuinka vähän tahansa.

 

Kyllä kyllä, tottakai lapsen etu ensin ja juuri sen verensokerin takia hänelle ekana päivänä (kait?) maitoa pullosta annettiinkin. Myöhemmin hän taas voi jo oikein hyvin, oli isokokoinen eli varmaan olisi pärjännyt minunkin vähäisellä maidolla. Koskaan hän ei kuitenkaan huutanut nälkäänsä tissin jälkeen, vaan pullo annettiin kaikesta huolimatta. Pointtini oli nimenomaan se, että mielestäni en saanut sairaalassa tarpeeksi ohjausta imetykseen, että siellä oltiin vähän hällä väliä asenteella, enkä tietenkään itsekään tyhmänä ensisynnyttäjänä osannut vaatia muuta. Mutta kun jälkeen päin hain tietoa, luin mm. imetystukilistan sivuja, niin sieltä tuli paljon sellaista asiaa minkä olisi voinut tehdä toisin jo alusta alkaen ja mistä viisastuneena aion tehdä toisin seuraavan kohdalla. Ja kun fakta on, että lapsi pärjää ekat päivät äidin maidolla, oli sitä kuinka vähän tahansa.

Meillä sairaalassa ohjattiin kyllä imetykseen, vaikka väkisinkin kun nännit vuosivat verta. Imettää piti ja uskottiin, että sieltä maitoa tulee. Vauva sai itkeä lohduttomasti aika kauan, ennen kuin uskoivat, ettei se rinnasta mitään maitoa saanut, raukka, ja nälkäiseksi jäi. Ehkä ristiriitaa oli myös siinä, että vauva oli ihan normaalikokoinen, hiukan pienenpuoleinen, ja alusta asti todella nälkäinen, eli kerralla meni syntymästä asti tosiaan se 50 ml maitoa.

Mietin siinä myös aikani, olisiko vauvan oikeasti kuulunut itkeä nälkäänsä ne ensimmäiset 5 päivää? Vaikka kaipa hän olisi aikanaan hiljentynyt, saamatta mitään vastausta tarpeeseensa. Läheisyyttä kyllä riitti, mutta se ei paljon nälkäistä lämmitä. Ikävää oli sitä huutavaa vastasyntynyttä yrittää vierihoitaa, ja huono muisto jäi koko synnäriajoista osittain juurikin tämän takia.

Vauvalla oli myös alusta asti hanakka imuote, ote tarkistettiinkin moneen kertaan ja oli oikein kuin suoraan oppikirjasta. Maitoa vaan ei koskaan tarpeeksi tullut, eikä siihen sen kummempaa syytäkään ilmeisesti ole. Olen itsekin hiukan ihmetellyt, miten se biologia niin minut petti: eikö naisen tarkoitus ole pystyä imettämään? Mielestäni myös kaikki tehtiin aivan oikein, rintoja imettiin ja imettiin ja imettiin itkuun asti joka kerta. En ymmärrä... Ehkäpä stressi vaikutti, sekä minun, että vauvan.

 

Mutta kun eihän sitä maitoa heti tulekaan! Se nousee synnytyksestä vasta ehkä kolmantena päivänä! Siihen saakka vauva imee mniitä satunnaisia pisaroita. Ne riittävät.


Oletteko nähneet perhevalmennuksessa ne kuulat, jotka kuvaavat lapsen vatsan kokoa? Vastasyntynyt ei tarvitse monta tippaa maitoa. Ei äidin tarvitse NÄHDÄ sitä maitoa, sitä tulee niin vähän ettei sitä välttämättä edes näy. Mutta tiheä imeminen riittää käynnistämään maidontuotannon. Ei siis todellakaankannata luovuttaa heti alkuunsa, että " ai vaan tullut". Kyllä se tulee.

SYnnytysosastolla ovat myös hyvin innokkaita antamaan korviketta heti alkuunsa. Sen voi kieltää ja päättää imettää. Minun vauvalleni annettiin joku 15 milliä ihan varmuuden vuoksi, mutta jälkeenpäin ajateltuna ihan turhaan.

 

Mutta kun eihän sitä maitoa heti tulekaan! Se nousee synnytyksestä vasta ehkä kolmantena päivänä! Siihen saakka vauva imee mniitä satunnaisia pisaroita. Ne riittävät.


Oletteko nähneet perhevalmennuksessa ne kuulat, jotka kuvaavat lapsen vatsan kokoa? Vastasyntynyt ei tarvitse monta tippaa maitoa. Ei äidin tarvitse NÄHDÄ sitä maitoa, sitä tulee niin vähän ettei sitä välttämättä edes näy. Mutta tiheä imeminen riittää käynnistämään maidontuotannon. Ei siis todellakaankannata luovuttaa heti alkuunsa, että " ai vaan tullut". Kyllä se tulee.

SYnnytysosastolla ovat myös hyvin innokkaita antamaan korviketta heti alkuunsa. Sen voi kieltää ja päättää imettää. Minun vauvalleni annettiin joku 15 milliä ihan varmuuden vuoksi, mutta jälkeenpäin ajateltuna ihan turhaan.

Kerrotko käytännössä kuinka imetetään tiheästi vauvaa joka ei suostu pysymään rinnassa kiinni, höllää otteensa ja itkee ja raivoaa? Siis ihan synnäriltä asti ja täysi-aikainen ja terve lapsi.

 

Mutta kun eihän sitä maitoa heti tulekaan! Se nousee synnytyksestä vasta ehkä kolmantena päivänä! Siihen saakka vauva imee mniitä satunnaisia pisaroita. Ne riittävät.


Oletteko nähneet perhevalmennuksessa ne kuulat, jotka kuvaavat lapsen vatsan kokoa? Vastasyntynyt ei tarvitse monta tippaa maitoa. Ei äidin tarvitse NÄHDÄ sitä maitoa, sitä tulee niin vähän ettei sitä välttämättä edes näy. Mutta tiheä imeminen riittää käynnistämään maidontuotannon. Ei siis todellakaankannata luovuttaa heti alkuunsa, että " ai vaan tullut". Kyllä se tulee.

SYnnytysosastolla ovat myös hyvin innokkaita antamaan korviketta heti alkuunsa. Sen voi kieltää ja päättää imettää. Minun vauvalleni annettiin joku 15 milliä ihan varmuuden vuoksi, mutta jälkeenpäin ajateltuna ihan turhaan.

Olikohan tämä taas minulle? Jospa luet tuolta aiemmat viestini niin huomaat, että imetystä todella harjoitettiin joka ainoa kerta ja pitkään kuukauden ajan. Maito nousi viidentenä päivän, jota ennen vauva kyllä todella itki nälkäänsä, kun ei tissistä mitään saanut. Tämän jälkeen maito riitti muutaman päivän, ja eritys hiipui taas aivan mitättömäksi. Eipä auttanut imetys, arvet vaan jäivät nänneihin.

Että niin. Ehkä joku heti luovuttaakin, toivottavasti ei. Mutta ei sitä vauvaa kiduttakaan tarvitse, itsensä polttaa loppuun imemällä tyhjää tissiä vaikka loputtomiin. Minä lopetin tunnin huutamisen jälkeen ja annoin pullosta, vaikka joka kerta ensin tissiä tyrkytinkin. Fakta on, että maito nousee vasta päiviä synnytyksen jälkeen, mutta eiköhän se nyt tosiaan jo tässä ketjussa ole joka ikiselle selvä.

 

Kerrotko käytännössä kuinka imetetään tiheästi vauvaa joka ei suostu pysymään rinnassa kiinni, höllää otteensa ja itkee ja raivoaa? Siis ihan synnäriltä asti ja täysi-aikainen ja terve lapsi.

Näinpä se oli meilläkin. Itse tuolla ketjun alkupäässä kerroin kuinka itse olisin kyllä imettänyt, maitoakin olisi riittänyt, mutta kun ei kelvannut. Ei vaikka teki mitä. Itselle ei ennen lapsen saamista tullut mieleenkään, että imetyksen onnistumattomuus voisi johtua nimenomaan vauvan haluttomuudesta imeä rintaa. Mutta näinkin voi tosiaan käydä.

Mutta en kyllä ymmärrä sitäkään, että lasta huudatetaan nälissään vain sen takia, että on jyrkkä periaate siinä, että korviketta ei anneta. Ja huom. tiedän kyllä, että maito ei nouse heti synnytyksen jälkeen. Mutta että jos vauva imee ja imee ja tunnin imemisen jälkeenkin vielä nälkäänsä huutaa, niin minusta on jo kidutusta olla antamatta vauvalle lisäravintoa. Nytkin siis puhun enemmänkin siitä, että kun ollaan päästy siitä muutamasta alkupäivästä ja maidon pitäisi jo vauvalle alkaa riittää. En siis niistä parista kolmesta ekasta päivästä synnytyksen jälkeen.

 

Mua ärsyttää aivan suunnattomasti näm kommentit "kyllä sitä maitoa tulee"! Mutta kun ei tule vaikka miten imetin, miksei sitä voi missään sanoa tai myöntää, että kaikilla maitoa ei tule ja piste?! Ei ihme että äidit stressaa ja syyllistää itseään imetyksen epäonnistumisesta kun suhtautuminen on tätä.

 

Kovasti kritisoidaan kun sairaalassa annetaan helposti lisämaitoa ja kuinka lapsi pärjää useamman päivän muutamilla maitotipoilla mitä tisseistä alkuun tulee.. No, muistuttaisin kuitenkin että tapaukset on erilaisia! Jos vaavi on esim huonokuntoinen, pieni, keltainen tai verensokerit alhaisia niin todellakin kannattaa antaa lisämaitoa jotta pieni vahvistuu! Sen lisäksi kannattaa pitää paljon rinnalla tai ihokontaktissa mikä myös vahvistaa vaavia sekä äidin maidonnousua.

Mutta en niin kovasti kritisoisi sitä lisämaidon antamista jos sen lisäksi imettää ja pitää lähellä, ei vauva niin nopsaan pullolle opi. Omalle vauvalleni meinasi käydä huonosti kun kotiuduttuamme lakkasi tissistä syömisen ja nukkui vaan (oli keltainen ja pienikokoinen) ja minä yritin imettää ja imettää väsynyttä pienokaista. Sitten aloin antaa reippaasti korviketta ja tiheästi jolloin vauva voimistui ja muutaman päivän jälkeen paremmassa kunnossa teki paluun tissille ahkeran ihokontaktin seurauksena.

Kyllä mun mielestä on ensisijaisen tärkeää vauvan vointi ja kyllä sille lisämaidon antamiselle on usein syynsä. Toki jos vauva on hyväkuntoinen niin varmasti ilmankin pärjää heti alusta mutta kyllä silti useat lisämaitoa tarvitsevat ja silti pääsevät täysimetykselle.

 

Kyllä kyllä, tottakai lapsen etu ensin ja juuri sen verensokerin takia hänelle ekana päivänä (kait?) maitoa pullosta annettiinkin. Myöhemmin hän taas voi jo oikein hyvin, oli isokokoinen eli varmaan olisi pärjännyt minunkin vähäisellä maidolla. Koskaan hän ei kuitenkaan huutanut nälkäänsä tissin jälkeen, vaan pullo annettiin kaikesta huolimatta. Pointtini oli nimenomaan se, että mielestäni en saanut sairaalassa tarpeeksi ohjausta imetykseen, että siellä oltiin vähän hällä väliä asenteella, enkä tietenkään itsekään tyhmänä ensisynnyttäjänä osannut vaatia muuta. Mutta kun jälkeen päin hain tietoa, luin mm. imetystukilistan sivuja, niin sieltä tuli paljon sellaista asiaa minkä olisi voinut tehdä toisin jo alusta alkaen ja mistä viisastuneena aion tehdä toisin seuraavan kohdalla. Ja kun fakta on, että lapsi pärjää ekat päivät äidin maidolla, oli sitä kuinka vähän tahansa.

Minä kyllä hieman kritisoin tätä ajatusta että vauvasi lasteosastolla pärjäisi muutamilla äidin maidon tipoilla. Kyllä siihen on ollut syynsä että hän sinne lastenosastolle on joutunut ja kyllä sen verensokeri sillä maidolla paranee ja välttämättä ne muutamat tipat eivät riittäisi! Ja jos on alhainen verensokeri, ei jaksa edes niitä muutamia tippoja imeä....

Mutta kuitenkin harmittaa jos olet saanut surkeaa imetysohjausta sairaalassa koska maidonnousua olisi nopeuttanut esim. pumppaamisen aloittaminen pian synnytyksen jälkeen kun et tainnut vauvaasi saada imettää tiheästi lastenosastoaikana..?

 

Haluan kertoa oman kokemukseni, koska mielestäni osittaisimetys toimi meidän kohdalla loistavasti. Vauva syntyi hätäsektiolla vähän alle 3 kiloisena, mutta terveenä, virkeänä ja täysiaikaisena. Koska minut nukutettiin, lapsi ei päässyt rinnalle heti, vaan vasta noin 6h päästä syntymästä. Hänelle annettiin siis ensimaito tuttipullosta. Sairaalassa sain harjoitella imetystä 3h välein kätilön tai lastenhoitajan opastamana. Jokaisen imetyksen jälkeen annettiin 20-100ml lisämaitoa ja luulin sen kuuluvan asiaan enkä osannut asiaa sen kummemmin kritisoida. Perusteluna lisämaidolle oli alle 3kg syntymäpaino. Maito nousi rintoihin kunnolla jo sairaalassa, mutta missään vaiheessa rinnat eivät saaneet kiinni lapsen maidontarvetta eli joka imetyksen jälkeen maito tavallaan loppui kesken ja lapsi jäi huutamaan nälkää.

Ensimmäiset 2kk jaksoin yrittää vähentää korvikemääriä, mutta ei siitä sitten kuitenkaan mitään tullut. Koska lapsi oli erittäin tyytyväinen aina silloin, kun oli saanut sekä rintaa, että korviketta niin ajattelin että mennään sitten näin jatkossakin. Päätin, että 3h imetyssessiot saavat loppua -lapsi sai ensin 30min-1h rintaa ja sen jälkeen korviketta niin paljon kuin halusi (yleensä tuon 25-100ml). Samoilla periaatteilla jatkoin osittaisimetystä 7kk ikään saakka, jolloin lopetin siksi, että lapsi söi jo 5 kiinteää ateriaa päivässä eikä enää malttanut imeä rinnasta. Toki tuo kertaimetykseen kulunut aika lyheni jonnekin 20min-30min lapsen kasvaessa mutta mikään pikaimijä ei meidän vauva ollut ikinä, mikä teki kyllä imetyksestä suhteellisen työlästä.

Juu, etukäteen olin päättänyt, ettei meidän lapselle anneta korviketta kuin äärimmäisessä hädässä, mutta laitokselta kurvattiinkin maitokaupan kautta kotiin. Loppujen lopuksi meidän tilanteessa "lapsi sai päättää". Hänen tyytyväisyydessään pelkän imetyksen ja imetys+korvikeruokinnan jälkeen oli niin selkeä ero, etten mitenkään voinut toimia toisin. Silti syyllistin itseäni vielä pitkään siitä, miksi en yrittänyt täysimetystä vielä enemmän. Jossain vaiheessa onneksi tajusin, että näin oli tosiaankin meidän kohdalla paras. Imetys tällä tyylillä oli varmasti työläämpää kuin pelkkä imetys tai pelkkä pulloruokinta, mutta minä jaksoin, koska lapsi ilmaisi selvästi tyytyväisyytensä ja nukkui yönsä hyvin. Olisi toki ollut helpompaa luopua imetyksestä kokonaan, mutta neuvolan lääkäri kannusti jatkamaan ja sanoi, että pienikin määrä rintamaitoa antaa lapselle imetyksen hyödyt.

Haluaisin siis sanoa, että laittakaa periaatteet ja suositukset narikkaan. Kuunnelkaa oman vauvanne hyvinvointia ja omaa jaksamistanne ja toimikaa sen mukaisesti. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole ja välimuotojakin on.

 

Mutta en niin kovasti kritisoisi sitä lisämaidon antamista jos sen lisäksi imettää ja pitää lähellä, ei vauva niin nopsaan pullolle opi. Omalle vauvalleni meinasi käydä huonosti kun kotiuduttuamme lakkasi tissistä syömisen ja nukkui vaan (oli keltainen ja pienikokoinen) ja minä yritin imettää ja imettää väsynyttä pienokaista. Sitten aloin antaa reippaasti korviketta ja tiheästi jolloin vauva voimistui ja muutaman päivän jälkeen paremmassa kunnossa teki paluun tissille ahkeran ihokontaktin seurauksena.

Kyllä mun mielestä on ensisijaisen tärkeää vauvan vointi ja kyllä sille lisämaidon antamiselle on usein syynsä. Toki jos vauva on hyväkuntoinen niin varmasti ilmankin pärjää heti alusta mutta kyllä silti useat lisämaitoa tarvitsevat ja silti pääsevät täysimetykselle.

Komppaan niin tätä! Ja komppaan myös jotain edellistä kirjoista, jossa joku vertasi melkeinpä kidutukseen sitä, että vauvalle ei anneta lisämaitoa vaikka sitä tarvitsisi. Tiedän pari ns. vanhempaakin vauvaa, joiden äideillä oli kunnia-asia täysimettää vauvojansa siihen 6 kk:n asti. Kamalien huutojen ja monien viikkojen todella rikkonaisten öiden jälkeen molemmat lopulta taipuivat kokeilemaan josko vauva olisi tyytyväisempi kun saa rinnan päälle vielä jonkin verran pullosta maitoa. Ja kuinkas kävikään, molemmat vauvat alkoivat kummasti nukkumaan mm. pitempiä pätkiä öisin kun saivat muutakin kuin puolityhjää tissiä. Ja toinen äiti taipui iso kokoisen vauvansa kohdalla kiinteiden alottamiseen jo, hui sentään, 5 kuukauden iässä. Tuntui tekevän tiukkaa, siis äidille. Pointtina siis on se, että vaikka kuinka suosituksissa sanotaan sitä tai tätä, niin aina pitää muistaa, että jokainen vauva on oma yksilönsä.

 

Ilmeisesti käytännön vinkkejä siihen, että kuinka saada imemään siihen haluton lapsi ei tule.... Harmi, kun olisin kovasti halunnut tietää, kun kaikki kuulemma pystyy imettämään, myös imetykseen halutonta lasta.

 

Minullakin oli rinnalle haluton lapsi. Imetin väkipakolla kuukauden, mutta sitten lapsi ei enää kertaakaan suostunut imemään rintaa. Piste. Ei sitä varmaan kaikki voi ikinä käsittää. "Mikset imetä?" "Se olisi paljon hempompaa." "Saako se ollenkaan rintamaitoa?" Tuttuja kysymyksiä. Nyt en jaksa enää jauhaa aiheesta. Tällä palstalla on siitä tullut jo tarpeeksi avauduttua.

Tällä hetkellä suurena haasteenamme on pullosta vieroittaminen. Lapsi ei suostu juomaan nokkamukista kuin pari hörppyä päivässä vettä. Maitoa ei mukista juo. Nokkiksen opettelu ei ole helpompaa kuin väkisin imettäminen. Jos lapsi kieltäytyy, niin hän kieltäytyy.

Lapsi oli vkl:na kylässä mummulassaan. Isoäiti ja kummitäti yrittivät juottaa pullosta korviketta, samoin isi. Parikymmentä milliä oli juonut. Mukista tai lasista ei kelvannut mikään. Sitten kotimatkalla joi autossa kuin pesusieni 200 ml maitoa. Meillä pitää olla olosuhteetkin (ja mieluiten juottajana äiti, mutta myös isi kelpaa, joskin huonommin) kohdallaan. Pelottaa kesällä/syksyllä edessä häämöttävä päivähoitoon vieminen.

Pullorumbastakin taisi joku kirjoittaa. Kun pullonpyöritys lähtee sujumaan, ei se vie kuin 15 minuuttia vuorokaudesta. En kokenut sitä raskaaksi.

 

Neidolle: Ei sellaisia vinkkejä taida olla olemassakaan, millä saisi imetysvastaisen tai rintakammoisen lapsen imemään. "Siksi meillä onkin olemassa muita hyviä vaihtoehtoja." Näin sanoi minulle gyn.polilla jälkitarkastuksessa lääkäri.

 

Yritin olla sarkastinen, kun eräät väittävät kaikkien pystyvän imettämään.

Meilläkin on tuo sama ongelma, että poika ei suostu juomaan muualta kuin tuttipullosta, nokkamuksista tai tavallisesta mukista otetaan vain hörppyjä. Anoppi lohdutteli, että kaikki aikanaan. Meillä on luovuttu jo nannista kun ikää on jo vuosi, mutta jos nestettä mielii saada pojan kurkusta alas, niin tuttipullolla se on annettava, onneksi isä kelpaa, mutta muut eivät...

 

Vertaistukihalaus sinulle! <3 En usko, että meidän lapset on ainoat tällaiset. Näillä on oma tahto, josta pitävät kiinni. Minäkin uskon, että tuttipullo jää pois, kun aika on kypsä. Sitten sen on pakko olla, kun voi jo lapselle sanoa, että olet jo niin iso tyttö, ettet enää tarvitse pulloa.

 

Kiitos! Halaus myös sinne päin!

Mukavaa kun näin netissä saa tukea. Tuntuu, että olen ollut tämän asian kanssa tosi yksin. Neuvolassa minua ei haluttu tai kyetty auttamaan ja sama juttu sairaalan kanssa. Läheiseni ovat olleet myötätuntoisia ja olen kuullut äitini ja anoppini kautta monta tarinaa siitä kuinka monella imetys on mennyt pieleen ja sitten korvikkeilla kasvatettu vauva. Ehkä niiden joilla imetys on sujunut alusta asti loistavasti on vaikea ymmärtää, että vaikka kaikkensa yrittää, niin imetys ei vain aina onnistu. Eikä syy ole aina äidissä. Mieheltäni vaikka on yleensä ymmärtäväinen ja myötätuntoinen, niin en kyllä ole saanut parasta mahdollista tukea, enkä oikein ole viitsinyt puhuakaan, kun hän välillä puolihuolimattomasti on syyttänyt minua siitä, että imetys meni pieleen. Myöhemmin kylläkin pyysi anteeksi, mutta minulle jäi paha mieli asiasta. Yksi ystävänikin yllättyi, että ai voiko imetys epäonnistua. Hän oli tosi yllättynyt, koska häneltä on tullut kahden lapsen kohdalla yllinkyllin maitoa, mutta sitten kuitenkin molempien lasten tullessa puolen vuoden ikään siirtynyt korvikkeisiin.

Elättelen toivoa, että jos joskus saamme toisen lapsen, niin hänen kanssaan imetys onnistuisi.

 

Kiitos! Halaus myös sinne päin!

Mukavaa kun näin netissä saa tukea. Tuntuu, että olen ollut tämän asian kanssa tosi yksin. Neuvolassa minua ei haluttu tai kyetty auttamaan ja sama juttu sairaalan kanssa. Läheiseni ovat olleet myötätuntoisia ja olen kuullut äitini ja anoppini kautta monta tarinaa siitä kuinka monella imetys on mennyt pieleen ja sitten korvikkeilla kasvatettu vauva. Ehkä niiden joilla imetys on sujunut alusta asti loistavasti on vaikea ymmärtää, että vaikka kaikkensa yrittää, niin imetys ei vain aina onnistu. Eikä syy ole aina äidissä. Mieheltäni vaikka on yleensä ymmärtäväinen ja myötätuntoinen, niin en kyllä ole saanut parasta mahdollista tukea, enkä oikein ole viitsinyt puhuakaan, kun hän välillä puolihuolimattomasti on syyttänyt minua siitä, että imetys meni pieleen. Myöhemmin kylläkin pyysi anteeksi, mutta minulle jäi paha mieli asiasta. Yksi ystävänikin yllättyi, että ai voiko imetys epäonnistua. Hän oli tosi yllättynyt, koska häneltä on tullut kahden lapsen kohdalla yllinkyllin maitoa, mutta sitten kuitenkin molempien lasten tullessa puolen vuoden ikään siirtynyt korvikkeisiin.

Elättelen toivoa, että jos joskus saamme toisen lapsen, niin hänen kanssaan imetys onnistuisi.

On kyllä hirveitä tommoset kommentit että "ai voiko imetys epäonnistua". Todella ajattelematonta ja inhottavaa että olet sellaista saanut kuulla.

Itse juuri tänään muutaman mamman kanssa todettiin että ei imetys kyllä mitään helppoa ole kun useat kuvittelee että tissi suuhun vaan ja siitä se lähtee. Imetys on kyllä kaikkea muuta, sitten jos sen onnistuu saamaan käyntiin niin moneen kertaan kyllä saa tuskailla kaiken maailman tissiraivareista ja tissilakoista. Huh, välillä kyllä hikeä pukkaa. Ihmettelen m iten niin monet pitävät imetyksen onnistumista itsestään selvyytenä varsinkin kun vielä tänä päivänä sairaalan/neuvoloiden imetysohjaus on aika surkeaa jopa olematonta välillä.

 

Vertaistukihalaus sinulle! <3 En usko, että meidän lapset on ainoat tällaiset. Näillä on oma tahto, josta pitävät kiinni. Minäkin uskon, että tuttipullo jää pois, kun aika on kypsä. Sitten sen on pakko olla, kun voi jo lapselle sanoa, että olet jo niin iso tyttö, ettet enää tarvitse pulloa.

Täällä yksi jonka tytär ei ole k o s k a a n ottanut imuotetta paljaasta rinnasta. Veikkaan syyksi olemattomia nännejä ja suuria pyöreitä rintoja (g-kuppi), refleksi ei vissiin rinnalla lähtenyt käyntiin kun nänni ei yltänyt kitalakeen. Syntyi perätilan vuoksi sektiolla ja olivat antaneet pullosta maitoa sillä aikaa kun olin heräämössä, vaikka nimenomaan käskin miestä vahtimaan ettei saa antaa. Mutta oli kuulemma sokerit hieman alhaalla joten katsoivat parhaaksi antaa pullosta luovutettua.

Kumeilla imetin viikon verran joten kuten, mutta nekään eivät pysyneet rintojen "haastavan" muodon ja koon vuoksi, vaan maito lorui pitkin ja poikin. Koetettiin jokaista markkinoilla olevaa mallia. Tytön paino lähti nousuun vasta kun käytiin 10 vrk iässä sydämen sivuäänikontrollissa ja neonatologi komensi pullosta 2h välein 70 ml kunnes paino noussut tarpeeksi. Sydänvaivoja ei vauvalla ollut joten imemättömyys ei johtunut siitä.

Eipä minuakaan imetysneuvojat sairaalassa eikä neuvolassa osanneet auttaa, ihokontaktit ja kaikki mahdolliset yritettiin mutta tyttöä ei vaan tissi kiinnostanut, piste. Yritin tarjota rintaa nälkäisenä, kylläisenä, seminälkäisenä, semikylläisenä.. nälkäisenä kiljui ja muuten oli ihan että "kiva tätä on nuoleskella mutta ei nappaa". Maitolaiturillekin kirjoittelin mutta sieltäkään ei kukaan osannut auttaa. Enkä tosin usko että kukaan olisi ongelmaa voinutkaan ratkaista!

Alusta asti, jo laitoksellakin, pumppailin välillä pulloon ja annoin siitä, mutta hyvä ystäväni painosti minut lopettamaan ettei koko imetys mene pilalle (hah). Tiedän että hän itse onniustuneesti imettäneenä tarkoitti hyvää mutta jälkeenpäin olisi pitänyt olla uskomatta neuvoja ja pumpata vaan niin pirusti alusta asti. Näin olisin saanut tytölle enemmän ja pidempään rintamaitoa. Sitten kun aloitin tosissani pumppauksen tytön ollessa pariviikkoinen, ei tuotanto enää oikein lähtenyt nousuun pumpulla vaikka pumppasin 10-14 kertaa vuorokaudessa, öisinkin kahdesti. Tällä pumppauksella saalis oli 2-3dl päivässä ja loput sai apteekin korviketta (sitä ihan Vtun kallista jonka ei pitäisi allergisoi lehmänmaidolle). Sitten kun tyttö tuli 3 kk ikään, hän alkoi nukkua 20-05 ja yöpumppausten loputtua loppui myös se vähänkin mitä oli saanut jyystettyä pumpulla aiemmin. Ja sitten siirryttiin tutteliin.

Nyt tyttö on kohta 2v ja asia on vieläkin mulle aika arka, että epäonnistuin imetyksessä. Näin jälkeenpäin miettien olisihan sitä voinut yrittää kovemmin ja pidempään, mutta siinä hormonimyrskyssä ei aina niin selkeästi asioita näe. Toivottominta oli se ettei kukaan oikeasti voinut auttaa eikä neuvoa niin että olisi neuvoista jotain apua ollut, vaikka mitä tein ja keneltä kysyin. Ja tuo oma harkinta on tunnetusti hiukan huuruinen ekat pari kk

Noh, tulipahan avautuminen. Olen itsekin hieman yllättynyt että vielä kerran teki mielie tästä asiasta kirjoittaa, ja että vieläkin lueskelen ketjuja imetyksen epäonnistumisesta, hehe.