Miksi hoitohenkilökunta on niin ilkeää?

[arkajalka]

Olin erityslapseni kanssa sairaalan infektio-osastolla yli kolme viikkoa. Sovimme että minä käyn osastolla ja mies jatkaa töissänsä. Toki hänkin vieraili siis osastolla kun töiltään jouti. Olin todella puhki, lapsi oli jo pitkään kotona kipeänä ja ei siis muutenkaan terve. Kerroin osastolla että olen väsynyt ja kuljen yöksi kotiin, matkaa noinsata km, että saan itsekin levätä... Silti hoitohenkilökunta olettaa että olen läsnä sairaalassa KOKO ajan. Valitetaan mm. että ei ole aikaa kun lapseni on vammainen, ei osata hoitaa, huutaa öisin jne. Yritin selittää univelkaani ja sitä että lapsi on kotonakin sitten jaksettava hoitaa. Kerroin että lapseni on aina sairas, toisin kuin useimmat infektio-osaston potilaat. Kyllä minäkin terveen lapsen kanssa olisin varmasti ne pari päivää sairaalassa, kun lapsi sinne joutuu ehkä kerran pari lapsuutensa aikana. Tarinaa voisi jatkaa ja jatkaa... Mutta pointti on kai se että en kokenut saavani pätkääkään ymmärystä hoitohenkilökunnalta, päinvastoin paheksuntaa ja moitteita. Itkun kanssa piti lähteä kotiin, osastolla tein aina yli 12 tuntisenpäivän lapseni kanssa. Syömään sentään hoitohenkilökunta päästi kun pyysin. Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai olenko yksin ongelmani kanssa? Muutenkin on todella vaikeaa jättää lapsi sairaalaan, mutta elämä olisi elettävä ja arki pyöritettävä... Ja itsestäkin pitäisi pitää huolta.

 

[mide]

hei!

ihan alkuun, oletpa saanut osaksesi todella ankean hoitohenkilökunnan!!! koita kestää! :hug:

meillä tilanne oli hyvin paljon samalainen kuin teillä, eli erityislapsi oli aina sairaana, siis limainen ja sen takia joutui tosi paljon olemaan lastenosastolla hoidossa, samoin mies kulki normaalisti töissä ja yleisimmin minä vietin muut ajat sit osastolla, paitsi öiksi tulin kotiin. Itse sain kuintenkin lastenosaston henkilökunnalta pelkästään positiivista kuulla siitä, että jaksoin päivittäin käydä siellä, vaikka lapsi ei osannutkaan varsinaisesti kaivata meitä. Meillä tyttö vaati myös erittäin paljon hoivaa/aikaa lastenosastolla pelkästään syömisenkin takia, sekun vei aina lähes tunnin aikaa. sit muu seuranta ja hoito päälle, niin ajallisesti yksi hoitaja ei työpäivänsä aikana kerennyt kuin korkeintaan yhta tai kahta isompaa lasta lisäksi hoitaa. Eli vaikka lapsemme oli aikaa vaativa hoidettava, niin koskaan ei sairaalassa henkilökunta arvostellut siitä, että olisi pitänyt enempikin siellä olla. enemminkin patistivat kotiin hoitamaan isompia lapsia ja antamaan heille aikaa, kun kerran oli siihen erityisen sairaalassa ollessa kunnolla mahdollisuuus.

en oikeen osaa siis antaa neuvoa kuinka sun tulis toimia, muuta kuin tee niin kuin tuntuu parhaalta kaikkien kannalta. oli hoitohenkilökunta sit mitä mieltä tahansa.! :hug:

 

[samaa kokenut]

Olen valitettavasti kokenut samaa, ja se raastaa....
Meillä sairaalassa olo jatkui kuukausiksi ja välillä hyvä kun syömään pääsi, vaikka pyysi. Lähes koko ajan oli olo, että täytyisi olla enemmän sairaalassa, vaikka olin useita vuorokausia yhteen putkeen yötä päivää ja välillä pistäydyin kotona kauempana. Kyllä minulle joku sairaanhoitaja joskus sanoi, että kyllä sinun täytyy välillä olla kotonakin ja kun kotona oli toinenkin lapsi, mutta kuitenkin heidän käytännön järjestelyt oli sitten sitä luokkaa, että eipä sieltä juuri pois voinut olla, kun halusi lapselleen hyvät oltavat. Hoitajissa sinänsä ei vikaa, vaan heidätkin vedetään niin tiukille, että hoito kärsii ja he eivät kerkeä antamaan yhdelle lapselle tarpeeksi aikaa, jotta hoito olisi aina hyvää. Resurssipulahan se on joka puhuu. Tässä minun ajatuksiani aiheesta. Jaksamisia sinulle!

 

[mide]

\

Hoitajissa sinänsä ei vikaa, vaan heidätkin vedetään niin tiukille, että hoito kärsii ja he eivät kerkeä antamaan yhdelle lapselle tarpeeksi aikaa, jotta hoito olisi aina hyvää. Resurssipulahan se on joka puhuu.

tää pitää harmi kyllä täysin paikkansa!!! :/

 

[mam]

Jos sinusta tuntuu että et saa asiallista hoitoa lapsellesi niin ota yhteyttä aina ylempään tahoon, juttele lääkäreiden ja osastonhoitajan kanssa. Ota mies mukaan keskusteluun ja VAADI että lapsi on hoidettava silloinkin kun ette itse syystä tai toisesta voi olla sairaalassa!! Lapsi tarvitsee asianmukaisen hoidon eikä äidin tarvitse revetä joka paikkaan! KOETA LEVÄTÄ, VOIMIA!

 

[Kikka78]

Hei! Minä taas koin erityislapseni sairaalajaksolla juuri päin vastaisen kokemuksen. Meitä vamhempia enemänkin häädettiin pois ja tunui että olimme vin häiritsemässä tullessamme sastolle( lapsi oli silloin 6kk) ja yhtenä aamuna kun taas menin lapsemme luokse ja tas koin oloni tosi ikäväksi kun olin ns tiellää koko ajan ja ilmoitin että tahdon puhua sosiaalityöntekijän kanssa. Aika järjestyikin saman tein ja pääsin hänelle purkamaan sydäntäni. Hän oli aivan kauhuissan tilanteesta ja saman tien alkoi järjestämään keskustelu-palaveria asian tiimoilta ja seuraavana päivänä jo istuimme saman pöydän ääressä ja keskustelimme asiasta avoimesti, välilä kovillakin sanoilla,mutta asia meni perille. Ja sen jälkeen minun ei tarvinnut pahoilla mielin sairaalassa enään olla lapsemme luona, hänestä tuli enkeli reilua vuotta myöhemmin... Sosiaalityöntekijän kanssa juttelin usein sen tämän palverin jälkeenkin asioista ja hän auttoin paljon muissakin käytännön ongelmissa( sain esim olla sairaalassa yötä välillä vanhempien huoneessa useammankin yön perkkäin kun voimat jatkuvaan ajamiseeen eivät riittänee) Tsemmiä taisteluun!!