Hae Anna.fi-sivustolta

Miksi ihastuminen ei ole koskaan molemminpuolista?

Viestiketju osiossa 'Sinkun elämää' , käynnistäjänä onesidedlove, 11.07.2016.

  1. onesidedlove Vierailija

    Ongelmani on yksipuolinen ihastuminen. Eli jos minä ihastun, mies on joko varattu tai ei kiinnostunut, sitten jos minuun ihastutaan, niin minä en ihastu takaisin. Ikinä elämässäni ei ole käynyt niin, että molemmat ihastuisivat, josta sitten luonnollisesti seuraisi suhde.

    Esim. nyt on taas sellainen tilanne, että olen käynyt parilla treffeillä miehen kanssa, joka on selvästi kiinnostunut minusta. Minä taas en tunne yhtään mitään. Ihmisenä hän on oikein mainio ja kaverina menisi, mutta heti jos hän yrittää tulla vähääkän lähemmäs, minua alkaa suurinpiirtein yököttää. Kaverit ihmettelevät, että "eikö sulle kukaan kelpaa". Kun ei se ole kelpaamisesta kyse, mutta miten pystyn aloittamaan parisuhteen ihmisen kanssa, jota en voisi koskaan kuvitella edes suutelevani? Ja jonka lähentely-yritykset saavat aikaan oksennusreaktion? Kuulostan kauhealta, tiedän :(

    Tuntuu, että jäljellä on enää kaksi vaihtoehtoa. Joko aloittaa suhde jonkun kanssa, joka on ihastunut minuun, mutta minä en häneen tai jatkaa yksin ja toivoa, että joskus vielä ihastun molemminpuoleisesti, mikä alkaa olla aika epätodennäköistä, kun ei ole tähän mennessä koskaan tapahtunut. En omasta mielestäni ihastu mitenkään omaa tasoa korkeampiin miehiin tai tarkoituksella varattuihin. Olen yrittänyt pakottaa itseni näihin yksipuoleisiin suhteisiin, mutta eihän siitä mitään tullut ja mitä järkeä olla ihmisen kanssa, jonka lähellä en halua olla? Parempi sitten yksin, mutta tietysti sitä haaveilee parisuhteesta.

    Olenko vain epäonninen vai onko päässäni jotain vialla? Voinko saada ihastumisen syntymään jollain keinolla? Tämäkin mies olisi niin täydellinen, mutta kun ajatuskin hänen suutelemisestaan oksettaa... En tajua miten voi olla niin hankalaa, että tunteet olisivat molemminpuolisia! Kaverit pariutuu tosta noin vain, eikä kenellekään tunnu olevan tällaisia ongelmia. Aina jos he ihastuvat, tunne on heti molemminpuolinen. Itsekin ihastun kuitenkin suht. helposti ja moniin miehiin, niin luulisi, että 25 vuoden ikään mennessä olisi jo tärpännyt. Jos löytyy kohtalotovereita, haluaisin kuulla tarinanne ja vinkkinne.
     
  2. Yksi mies vaan Vierailija

    Hei, täällä hiukan samaa vaivaa tuntuu olevan. Olen eronnut pari vuotta sitten pitkästä avioliitosta ja olen nyt joutunut opettelemaan uusia tunteita ja käytösmalleja. Aviossa oli niin paljon helpompaa ja mukavampaa...
    Mutta kuitenkin, olen tässä parin vuoden aikana tavannut muutamia naisia kahvittelun ja tutustumisen merkeissä ja tuo on aivan totta että ei millään osu tunteet kohdilleen. Mikä lie sitten ajaa ihmisen niin sekaisin että täysin kelvollinen ja miellyttävä ihminen ei aiheuta mitään mielenkiinnon tunteita. Ja sama titetenkin toisin päin eli kun itse olen ollut ihan lääpälläni niin vastapuolelta tulee aika äkkiä stoppia...
    Ei varmaankaan mistään ulkoisista seikoista johdu, olen kuitenkin ihan kelvollisessa kuosissa oleva mies(siis muitten mielestä, itsekritiikki tietenkin ruokkii huonoa mieltä). Lieneekö sitten ne kuuluisat feromonit tai olemattomat sosiaaliset taidot. No oli mikä oli niin et ole ainoa joka tuskailee saman ongelman kanssa. Minä kuitenkin uskon että joku joskus jossain on samalla aaltopituudella ja haluaa yrittää minun kanssani elää, kun vain malttaisi odottaa....
     
  3. Yksi mies vaan Vierailija

    Hei, täällä hiukan samaa vaivaa tuntuu olevan. Olen eronnut pari vuotta sitten pitkästä avioliitosta ja olen nyt joutunut opettelemaan uusia tunteita ja käytösmalleja. Aviossa oli niin paljon helpompaa ja mukavampaa...
    Mutta kuitenkin, olen tässä parin vuoden aikana tavannut muutamia naisia kahvittelun ja tutustumisen merkeissä ja tuo on aivan totta että ei millään osu tunteet kohdilleen. Mikä lie sitten ajaa ihmisen niin sekaisin että täysin kelvollinen ja miellyttävä ihminen ei aiheuta mitään mielenkiinnon tunteita. Ja sama titetenkin toisin päin eli kun itse olen ollut ihan lääpälläni niin vastapuolelta tulee aika äkkiä stoppia...
    Ei varmaankaan mistään ulkoisista seikoista johdu, olen kuitenkin ihan kelvollisessa kuosissa oleva mies(siis muitten mielestä, itsekritiikki tietenkin ruokkii huonoa mieltä). Lieneekö sitten ne kuuluisat feromonit tai olemattomat sosiaaliset taidot. No oli mikä oli niin et ole ainoa joka tuskailee saman ongelman kanssa. Minä kuitenkin uskon että joku joskus jossain on samalla aaltopituudella ja haluaa yrittää minun kanssani elää, kun vain malttaisi odottaa....
     
  4. Cleopatra Vierailija

    menkaapa katsastamaan ihmissuhde-guru Matthew Husseyn portaalia

    http://www.matthewhussey.com/

    olen saanut paljon hyvia vinkkeja ihmissuhderintamalla! Tilasin tuon Get the guy -ohjelman ja ihan oikeasti seuraelamani on vilkastunut. Nuo ohjelmat ovat tosin maksullisia mutta eivat niin kalliita etteiko kannattaisi kokeilla! Suosittelen!
     
  5. Teillä saattaa olla sellainen ongelma, että ette pysty ihastumaan sellaiseen henkilöön joka oikeesti tykkää teistä. Muuten ei ole mahdollista että aina olisi noin huono säkä. Joku juttu tyyliin "pelkäätte rakkautta tai intiimiyttä" ja ette osaa tunnistaa tuota itsessänne vaan pakenette totuutta valitsemalla jonkun, joka on "mahdoton objekti" eli sellaisen, joka ei ole kiinnostunut. Silloin voitte elää illuusiossa että kyllähän minä osaan rakastaa mutta kun tuo toinen ei. Tai että teillä oli tunnekylmä isä tai äiti ja nyt yritätte kompensoida menetyksenne sillä, että valitsette jonkun joka ei teistä välitä ja toivotte että tällä kertaa tarina loppuisi toisin. Tiedän, nää on monimutkaisia juttuja...
     
  6. onesidedlove Vierailija

    Kiitoksia kaikille vastauksista! Tiedän, että minulla on kuvailemasi kaltainen ongelma ja olen kyllä asiasta tietoinen, mutta mitä ihmettä asialle sitten voisin tehdä? Minulle on sanottu, että asian tiedostaminen auttaa edes vähän, mutta ei ole auttanut (on kyllä terapiassakin puitu näitä asioita ihan ammattilaisen kanssa, ei ole auttanut). Olen yrittänyt tietoisesti seurustella juurikin toisenlaisten imisten kanssa, mutta siitä seuraa alkuviestissä kuvailemani oksennusreaktion kaltainen vastustus, joten ei kai sellaisessa pakottamisaltistuksessakaan ole järkeä (ainakaan toisen osapuolen tunteiden kustannuksella). Miten voisin sitten muuttaa itseäni, että voisin ihastua esimerkiksi ensimmäisessä viestissä mainitsemaani henkilöön? Olisiko sinulla jotain vinkkejä?
     
  7. Ei onni tule etsien Vierailija

    Ei kannata yrittää liikaa tai ei lainkaan, ei ihastumsta voi pakottaa tai "tietoisesti seurustella". Lopeta etsiminen vähäksi aikaa, elä itsellesi, ilman miestoiveita niin voi käydä niin että ihastus ilmestyy elämääsi ihan puun takaa ja on vielä molemminpuolista. Ei onni tule etsien vaan eläen.
     
  8. Ei onni tule etsien Vierailija

    Ei kannata yrittää liikaa tai ei lainkaan, ei ihastumsta voi pakottaa tai "tietoisesti seurustella". Lopeta etsiminen vähäksi aikaa, elä itsellesi, ilman miestoiveita niin voi käydä niin että ihastus ilmestyy elämääsi ihan puun takaa ja on vielä molemminpuolista. Ei onni tule etsien vaan eläen.
     
  9. Ei onni tule etsien Vierailija

    Ei kannata yrittää liikaa tai ei lainkaan, ei ihastumsta voi pakottaa tai "tietoisesti seurustella". Lopeta etsiminen vähäksi aikaa, elä itsellesi, ilman miestoiveita niin voi käydä niin että ihastus ilmestyy elämääsi ihan puun takaa ja on vielä molemminpuolista. Ei onni tule etsien vaan eläen.
     
  10. onesidedlove Vierailija

    Kiitos vastauksesta! Olen kyllä ihan tyytyväinen elämääni näinkin ja elänyt ilman parisuhdetta koko aikuisikäni enkä mitenkään erityisesti "etsi" parisuhdetta tai pidä sitä suurena ongelmana. Mutta kyllähän sellaisen haluaisi eikä ole vielä tähän ikään mennessä kävellyt vastaan odottamisesta huolimatta, ja alan olla jo sen ikäinen, että on aika outoa, etten ole koskaan seurustellut kunnolla. Ja vaikka aina sanotaan, että eihän tulevaisuudesta koskaan tiedä, niin yhtä suuri todennäköisyys on, että seuraavatkin kymmenen vuotta kuluvat näin ja sitten on kyllä jo perhehaaveet yms. unohdettava, että ei sitä ikuisesti voi vain odotella... Että olen kyllä omasta mielestäni jo aivan tarpeeksi kauan kokeillut tuota elämistä etsimisen sijaan, mutta ei ole tuottanut tulosta sekään :(
     
  11. Ei onni tule etsien Vierailija

    Sitten on vaan parasta lopettaa sekä etsiminen että odottaminen ja heittää kaikki toiveet Kankkulan kaivoon. Mutta jos kuitenkin haluaisit miehen, niin tee seuraavasti ( odottamatta ja etsimättä sitä oikeaa ) : Ala siunaamaan sitä tulevaa kumppania, jota et tunne lainkaan etkä tiedä hänestä yhtikäs mitään. Siis lue Herran siunaus ääneen joka päivä tulevalle kumppanillesi. Sitten annat asian olla sen enempää sitä ajattelemattta. Voit myös rukoilla kumppania itsellesi, se käy parhaiten, jos uskot Jumalaan. Sitten jätät asian johdatukseen.
     
  12. onesidedlove Vierailija

    Kiitos vastauksesta! Onko kenelläkään muilla vinkkejä, jotka ovat/ovat olleet samanlaisessa tilanteessa? Kokemuksia otetaan mielellään vastaan.
     
  13. Neverinlove Vierailija

    Aloittajan teksti oli kuin suoraan omasta elämästäni ja olisi voinut olla minun kirjoittamani. Jos yhtään lohduttaa, et ole yksin ajatuksinesi tuossa tilanteessa, vaan meitä on muitakin samassa veneessä :)

    En oikein jaksa uskoa aina noihin selityksiin, että lapsuudessa on ollut jotain pielessä, ja sen takia molemminpuolista ihastumista ei tapahdu tms. Voisiko vaan olla niin, että toiset ihastuvat helpommin ja useammin ja toisilla taas sitä tapahtuu harvemmin. Me ollaan kaikki niin erilaisia siinäkin asiassa. Olen jopa miettinyt, että kaikille se ihastumisen/rakastumisen tunne ei ole niin tärkeää, jolloin suhteitakin muodostuu helpommin...?

    Itse en kuitenkaan pystyisi olemaan kenenkään kanssa, jota kohtaan en oikeasti tunne mitään. Minusta tässä kohtaa pitää ehdottomasti kuunnella omaa sydäntään, eikä lähteä mihinkään, mikä ei tunnu hyvältä. Odottaminen on tylsää, mutta vielä tylsempää olisi olla tylsässä suhteessa...
     
  14. Itse olen ollu pitkissä parisuhteissa sekä aikoja sinkkunakin, deittaillu paljon ja nähnyt kaikenlaista. Olen huomannut, että kun itse on itsensä suhteen "sekaisin", ei kykene löytämään sellaista kumppania joka täyttäisi omat toiveet ja päinvastoin jos mies on elämänsä suhteen hukassa, ei ole kykenevä tasapainoiseen parisuhteeseen. Sinkkuna olo aika on parasta aikaa tutustua itseensä ja miettiä, millainen on ihmisenä ja varsinkin millaisen ihmisen tarvitsee rinnalleen.

    Kaikella on tarkoitus, aikansa ja paikkansa. Muistakaa se. Mitään ei voi pakottaa. Sinkkuna ollessa käyttäkää aika itsensä löytämiseen entä parisuhteen etsimiseen. Kun on henkisesti kasvanut, voi löytää myös ihmisen joka on samassa tilanteessa, sitten molemmilla on paras hetki rakastua ja tulla rakastetuksi.
     
  15. vierailija Vierailija

    Olen 42vuotias nainen ja välillä luullut,että olen ihan nätti,mutta en minä oikeasti ole. Olen vastenmielinen,ruma ja en enää edes käy missään enkä tutustu miehiin. Seksisuhde oli tai olisi vieläkin,jos vaan haluan,mutta aivan pervon miehen kanssa. Jouduin juomaan,että pystyin naimaan häntä.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti