Miksi ihminen ei voi käsittää,ymmärtää *pientä purnausta*

[Laulava Lomittaja]

että työpäivän jälkeen ei jaksa/huvita lähteä kylään.Ja viikonloppuisin olis ihan kiva saada viettää perheen kanssa aikaa.

Teen suht raskasta työtä (kotiavustaja) joka arkipäivä,työpäivät on 6 tuntisia,joskus jopa 7.Kotiin kun tulee,on ne omat kotihommat.
Tyyppi,jota luulin ymmärtäväksi,keuhkoaa minulle "kun et sä tuu kylään,mikä on muka niin rasittanu".No,tänään kävin,ovesta kun menin oli eka lause "tuleehan se kun tarpeeksi kauan raukuttaa"

Mikä on niin hankalaa ymmärtää,uskoa että työpäivinä ei jaksa.Ja viikonloppuina tekee mieluusti kotihommat ja viettää aikaansa lasten kanssa..

Anteeksi.

 

["vieras"]

Ymmärrän kyllä, että väsyttää. Mutta jos järjestelmällisesti kuukaudesta toiseen viikolla ei jaksa, eikä viikonloppuna halua nähdä kavereitaan, pitäisin kyllä hieman outona. Tulisi mieleen, ettei kyseinen ihminen haluakaan nähdä minua enää koskaan, jos aina kieltäytyy em. syihin vedoten.

Toisekseen, onko työ kenties liian raskasta, jos on aina veto pois? Itse teen vuorotyötä hoitoalalla ja raskasta on, en mä sillä, mutta jaksan kyllä kyläilläkin. Eikä meilläkään koko perheen kesken liikoja yhdessäolohetkiä ole. Mutta pitäähän se joskus kavereitakin nähdä.

 

[astrolabe]

Ihmisiä on erilaisia. Olen tottunut jo lapsuudessani siihen, että vaikka porukat tekivät vuorotyötä sekä 1-2 muuta työtä siinä sivussa niin aina vapaalla lähdettiin jonnekin kyläilemään. Jopa aamuvuoron jälkeen meidän muksujen tultua koulusta vaikkapa reilun sadan kilsan päähän iltakaffeelle.

Itse kaipaan sitä aikaa. Nyt kaikki vaan nimenomaan nököttävät omissa ydinperheyksiköissään, vaikka sitä jaksamista olisi paljon enemmän, jos viettäisi enemmän aikaa muidenkin ihmisten kanssa. Tekeminen kannustaa jaksamaan, paikallaanolo näivettää.

 

["vieras"]

Itse kaipaan sitä aikaa. Nyt kaikki vaan nimenomaan nököttävät omissa ydinperheyksiköissään, vaikka sitä jaksamista olisi paljon enemmän, jos viettäisi enemmän aikaa muidenkin ihmisten kanssa. Tekeminen kannustaa jaksamaan, paikallaanolo näivettää.

Joo, nykyään ei voi mennä ex tempore kellään käymään, kun aina pitää sopia päiviä tai viikkoja etukäteen, milloin käy. Kukaan ei enää poikkea kahville hetken mielijohteesta, kuten omassakin lapsuudessa tehtiin. Nyt vaan ollaan kotona eikä edes ovea avata, ellei ole etukäteen ilmoittanut että kohta soitan teidän ovikelloa... Tylsää!

 

["MOi"]

Kun mä tein 6 tuntista työpäivää, jäis energiaa todellakin käydä kylässä ja harrastuksissa! Aikaa jäi vielä perheellekin!

 

[Laulava Lomittaja]

Ei tuo nyt joka kk ole,mutta kun pitäs JOKA päivä olla siellä.Se asui taannoin ihan ovinaapurina,ja suurin piitein asu meillä.Tuli heti kun eka tuli kotiin koulusta,itse tulin opiskelemasta joskus kl 17,(herännyt 4.30)istu perhana vielä 23 aikaan meillä.
Meillä oli jo iltapuuhat tehty,ja tuo vaan istuu tölläämässä telkkua.Kun sitten sanoo nätisti että toivoisin pääseväni jo nukkumaan,niin töksähtäen sanoo "mä menenkin sitten omalle puolelle kattomaan tv: tä"

 

[vdsd]

No en ymmärrä, että 6 tuntia vie voimat niin, ettei jaksa. Tai jos töiden jälkeen ei jaksa kyläillä, niin miksi ei viikonloppuna. Töiden jälkeen varmasti ehtii viettää aikaa perheen kanssa ja/tai siivota, ettei kaikki ole sitten viikonloppuna.

Normaali työaika on n.8 tuntia ja kummasti kaikki normaalia työaikaa tekevät ehtivät/jaksavat ystäviään nähdä. Jopa raskaita töitä tekevät.

 

[ähis]

En minä voi käsittää sun kaltaisia.

Miehen veli perheineen asuu 15 km:n päässä, mutta ei ne jaksa/ehdi (tai eivät halua )nähdä iltaisin/vkl:n. En mä enää jaksa ehdotella tapaamista. viimeksi nähty ja oltu yhteyksissä ennen joulua.

 

[metsän asukki]

"Joo, nykyään ei voi mennä ex tempore kellään käymään, kun aina pitää sopia päiviä tai viikkoja etukäteen, milloin käy. Kukaan ei enää poikkea kahville hetken mielijohteesta"

Tällästä tekstiä lukiessa olen kyllä ilonen että asumma pienessä kyläyhteisössä jossa ei tarvi ovia piettää lukossa. Eli jos joku tullee kylään, niin on hyvä ja kävelee ovesta. Varsinki kahen pienen lapsen kans en kyllä ees ehtis lähteä avaamaan ovea, jos joku joskus koputtas. Ja jos joku koputtaa, eikä tule sisään, niin se ei ole ees tuttu, niin ei tarvi tullakaan.

Voimia sulle, kylästele sitte ku jaksat, pakkoko sitä on aina tehä niinku muut tahtoo.

 

[Anatolia]

Työpäivinä ei jaksa, viikonloppuisin tekee kotihommat ja on lasten kanssa.

...eli ei koskaan tapaa ystäviään, ei vastaa kahvikutsuun myönteisesti?

En minäkään ymmärtäisi sellaista. Mutta en kyllä kysyisikään kuin kerran tai kahdesti, kunnes toteaisin että antaa olla.

P.S. 6 h työpäivähän on LYHYT.

 

["mie"]

"Joo, nykyään ei voi mennä ex tempore kellään käymään, kun aina pitää sopia päiviä tai viikkoja etukäteen, milloin käy. Kukaan ei enää poikkea kahville hetken mielijohteesta"

Tällästä tekstiä lukiessa olen kyllä ilonen että asumma pienessä kyläyhteisössä jossa ei tarvi ovia piettää lukossa. Eli jos joku tullee kylään, niin on hyvä ja kävelee ovesta. Varsinki kahen pienen lapsen kans en kyllä ees ehtis lähteä avaamaan ovea, jos joku joskus koputtas. Ja jos joku koputtaa, eikä tule sisään, niin se ei ole ees tuttu, niin ei tarvi tullakaan.

Voimia sulle, kylästele sitte ku jaksat, pakkoko sitä on aina tehä niinku muut tahtoo.

Että miten kahden lapsen äiti voi olla niin kiireinen, ettei ehdi ovea avata??? mie kyllä avaan oven, vaikka mulla saattaa olla 4-5 pientä hoitolasta, niin aina ehdin kyllä oven avata... miten joku voi olla niin avuton??