Hae Anna.fi-sivustolta

Miksi ihmiset alkavat karttaa minua?

Viestiketju osiossa 'Suhteita ja kohtaamisia' , käynnistäjänä Los Horos, 11.09.2009.

  1. Los Horos Vierailija

    Olen 20+ nainen ja aloitin kuukausi sitten opiskelun eräässä kulttuurialan oppilaitoksessa.Minua on seurannut koko elämäni erittäin tuskallinen ja vaikea ongelma: ihmiset kääntävät minulle selkänsä.Se menee aina niin, että ensin he ovat minulle ystävällisiä ja joidenkin viikkojen kuluttua eivät ole enää huomaavinaan.Aluksi tuntui, että tässä koulussa menee ihan hyvin: aloin ottaa kontaktia ihmisiin ja joitakin keskusteluja syntyi.Pian tajusin, että kaikki keskustelut menevät samalla kaavalla: minä aloitan kysymällä jotain, muut vastaavat, mutta kukaan ei vastavuoroisesti kysy minulta mitään ja pian muut jatkavat puhumalla keskenään.Jos joku puhuu minulle, se edellyttää, että itse toimin keskustelunavaajana.Kukaan ei osoita yhtään vastavuoroisuutta.Olen myös huomannut, että ihmiset karttelevat minua: kukaan ei tule viereeni istumaan luokassa ja jos menen jonkun viereen, hän saattaa pian vaihtaa paikkaa jonkun toisen vieréen.Ruokalassakin saan istua yksin; minun viereeni ei kukaan tule.Jos itse menen jonkun viereen, kukaan ei katso minua eikä puhu minulle, vaikkayritän ottaa kontaktia, katsoja puhujaa ja kommentoida välillä.Tuntuu että on kuin seinä vastassa, kun yrittää puhua näiden ihmisten kanssa.Näin on käynyt sekä peruskoulussa että lukiossa, myöhemmin myös erinäisissä työ-ja koulutuskokeiluissa.Ekaksi ollaan kivoja ja pian ei olla huomaavinaan.En voi ymmärtää, miksi en saa ystäviä ja minut eristetään porukasta kerta toisensa jälkeen.Olenko niin kamala ihminen, ettei seuraani kestä kukaan? Olenko tyhmä, ruma,huonoa seuraa, liian ujo/puhelias, yli-innokas, vai missä mättää? Koulupäivät ovat todella raskaita kun haluaisi vaan pois koulusta, kun kukaan ei halua minun seuraani.Olin 9 vuotta koulukiusattu ja olen aina ollut ujo.Mietin, että näkyykö minusta pelko ja masennus ( pelkään sosiaalisia tilanteita+olen sairastanut masennusta jo vuosia) ja siksikö ihmiset tahallaan karttelevat minua, vai mistä tämä voisi johtua? Teenkö itse jonkin kohtalokkaan virheen ja mikä se voisi olla? Yritän välttää eristäytymistä, mutta teenkö sitä kuitenkin huomaamattani ja ajan itse muut pois luotani? Pelkään, että en ikinä löydä vastausta ja jään ikuisiksi ajoiksi yksin ja hylättynä tähän maailmaan...

    [keskustelu siirretty]
     
  2. kohtalotoveri Vierailija

    Ainakin sinulla on kohtalotover(e)i(ta). Olen 30-vuotias nainen ja elämäni varrella usein kokenut samaa. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia vaikka sähköpostitse. Uskaltaisitko laittaa sähköpostiosoitteesi nettikaverien puolelle (täältä kun se luultavimmin moderoidaan)?
     
  3. kolmas samanlainen Vierailija

    Kuulostaa niin tutulta! Haluaisin mukaan keskusteluun, kuinka vaihtaisimme sähköpostiosoitteita/messengerosoitteita? Olen kolmekymppinen nainen.
     
  4. Ette ole yksin Vierailija

    Täällä neljäs samanlainen, paljon vanhempi kuin te.
     
  5. Siellä saa vaihtaa sähköpostiosoitteita tällä palstalla.
     
  6. Hmmm... Vierailija


    Olen jo yli 50-vuotias mies, ongelma pitkälti sama. Tiedän kyllä syytkin siihen, miksi ihmiset karttavat minua. Minä haisen ja olen töykeä, mahdollisesti myös tyhmä. Kuljen rikkinäisissä vaatteissa, koska olen itara. Rahaa on kyllä pankissa.
    Oletko sinä samanlainen?
     
  7. metri Vierailija

    No sen takia ne karttelee sinua kun kokoajan kyselet, olet heidän mielestään uteliain hiiri maanpäällä, opettele olemaan edes viisi pientä minuuttia hiljaa. Anna heidän kertoa itsestään vaan sen, minkä he itse haluavat sun tietävän.
     
  8. zPuppi Vierailija

    Olen itse ollut joskus 6 vuotta koulukiusattu.. Kiusaaminen oli lähinnä henkistä, haukkumista päivästä toiseen, koko 6 vuotta eli yläaste ja lukio, jotka olivat samassa koulussa.. Jossain vaiheessa muuttui osittain fyysiseksikin, lyötiin ovella päin, kampattiin, tönittiin.... Onneks mulla oli edes ne paria kaveria joiden voimalla jaksoin koko p*skan läpi. Lukion jälkeen suoritin vielä ammatillisen perustutkinnon ja nyt olen suorittamassa toista...

    Ikää on nyt 26vuotta. Nykyisessä koulussa ja luokassa kukaan ei puhu mulle. Vaikka aikuinen olenkin, se tuntuu välillä todella pahalta. Oon ite yrittäny jutella toisille, mut aina tulee vaan ihmeellisiä katseita vastaan. Luokka on poikavaltainen, joten aluksi tulinkin toimeen loistavasti muiden tyttöjen kanssa... Kunnes tuli isku vasten kasvoja. Normaalisti käytiin ruokalassa yhdessä syömässä.. Kerran kuitenkin toiset likat meni pöytään istumaan, jossa oli paikkoja juuri heille. Ei katsonu ees mua päin ku tulin perässä.. Ei muuta ku yksin toiseen pöytään istumaan.

    Tätä se on nyt ollu sen jälkeenki.. Välitunneilla menevät keskenään supattelemaan, mua ei kaivata joukkoon. Jos kysyn tunnilla apua tai neuvoa, en sitä saa. Pojista kukaan ei ole puhunu mulle missään vaiheessa, pari yksittäistä kysymystä kysyttä, siinä se.. Mut nyt nää tytötkään ei enää puhu.. Ei mitään. Ei ole helppoa, eikä muutenkaan mukavaa huomata olevansa syrjitty. Kahdeksan tunnin päivät koulussa on yhtä tuskaa, kun koko päivän olet hiljaa ja yksin, koska kukaan ei puhu mulle mitään vaikka itse koitan mennä vastaan. Ryhmätöihin ei kaivata, saa vaan merkitseviä katseita: "miks ton just piti tulla meiän ryhmään.."

    Mitä ite tunnen, tää tuntuu pahemmalta kun se 6vuoden näkyvä ja kuuluva kiusaaminen.. Joku sentään puhu jotain. Pitäis viel melkeen pari vuotta kestää tätä. Aion sen kyllä kestää, vaikka läpi harmaan kiven, haluan hyvän ammatin itselleni... Sanon vaan, että tää on oikeesti todella rankkaa. Ei ehkä ole oikein, että opettaja on ainoa, joka mulle jotain puhuu. Muut luokkalaiset tulee keskenään toimeen ja juttelevat, tosin osa tuntee jo entuudestaan.. Mutta mua ei päästetä millään porukkaan. En enää oikeestaan jaksais edes yrittää, mutta aion vielä yrittää. Vaikka tosiaan aikuinen ihminen olen jo, tää tuntuu silti todella pahalta ja vaikeelta... Miten voi olla niin vaikeaa sanoa edes se moi takas, jos itse sanoo? Tätä sisäisen tuskan määrää......
     
  9. vieeraiilija Vierailija

    Syytä muiden tuollaiseen käytökseen lienee turha kysyä netissä. Erilaisia syitä on niin monia. Pitäisi nähdä ja kokea tapaus, että osaisi arvioida miksi jotakuta hyljeksitään. Yleensä kyseessä on jollakin tapaa "outo tyyppi" eikä kukaan halua leimautua toiseksi "oudoksi tyypiksi" hengailemalla sen kanssa. Outo tyyppi itse ei tietysti välttämättä tajua miksi menee siihen kategoriaan. Ihmisillä on joku sisäinen tutka kyllä tuollaisten havaitsemiseen, koska (kuten olette huomanneet) niin sama toistuu, vaikka ympäristö vaihtuisi.
     
  10. Maarit76 Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    1 986
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tuohon tilanteeseen ei auta muu kuin se, että löytäisit jonkun, jonka kanssa jutella. Ja mielellään niin, että muutkin näkevät. Esimerkiksi käytävällä, välituntien aikaan. Tilanne saattasi pikku hiljaa muuttua. Yritä löytää joku toinen koulustasi, joka on yksinäinen ja hiljainen.

    Itselläni oli nuorempana samanlaisia kokemuksia. Siksi olenkin nykyään tottunut tulemaan itsekseni toimeen. Hakeudun vain sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa voin olla oma itseni. Ja jos en kelpaa, niin sitten saavat olla ilman. Toisten miellyttämisestä ei ainakaan seuraa hyvää.
     
  11. brigitte Vierailija

    Niin. Ja sanoitko niille likoille mitään siitä, ettei sinulle ollut vapaata paikkaa? Et varmaan sanonut. Menit vaan nöyränä istumaan yksin jonnekin muualle. Ja nyt kaikki luulee, että olet suuttunut heille eikä kukaan tiedä miten pitäisi reagoida.
     
  12. zPuppi Vierailija

    Silloin en siis sanonu mitään.. Jäin vaan ihmettelemään että mitä äsken tapahtu.. Miks kaikki luulis että olisin suuttunu niille? Ei siihen oo mitään syytä.. Kyllä mä huomasin, että se oli tietoinen valinta heiltä, eivät halunneet mua joukkoon. Saman huomaa myös siitä ku menen heille juttelemaan, tulee ensin pitkä hiljaisuus ja sit mumisevat jotain ja jatkavat keskenään supattelua. Puhuvat mulle vain silloin jos toinen likoista ei ole koulussa, silloin tämä "yksin" jäänyt juttelee joskus jotain.. Tai sitte sillon, jos ne tarvii apua jossain.. Ehkä meiän välillä on joku kuilu mitä en ymmärrä...
     
  13. välttäjä Vierailija

    Tämmönen näkökulma:

    Mulla on kivoja kavereita, hyviä ystäviäkin pari, mutta tutustun mielelläni uusiin ihmisiinkin jos pidän heistä. Harrastuksissa, töissä yms. olen kyllä sosiaalinen kaikkien kanssa, mutta vapaa-aikani seuran valitsen tarkkaan ja harkiten. On kokemusta huonoista ihmissuhteista sen verran, että tiedän etten halua sitä enempää. En mielestäni kuitenkaan tyrmää ketään ennakolta. Kaikkien kanssa ei vain suju, ei tule juttuun tai ole mukavaa. Tässä syitä, joista olen vältellyt eri ihmisiä vuosien aikana:

    Korvia raastavan kimakka ääni ja puhe, josta ei saa selvää. Vaikea olla ja vielä vaikeampi puhella mitään. En kehdannut sanoa ihmiselle tästä, kun en tiedä, mikä siihen auttaisi. Ei meillä muutenkaan juuri yhteistä tuntunut olevan, kun itse sain aina tehdä aloitteet juttuihin eikä toinen oikein jatkanut juttua, tuntunut innostuvan mistään tai kysellyt kuulumisiakaan. Minä yritin siis jutella, mutta se tyrehtyi äkkiä, kun toinen ei oikein osallistunut ja kun osallistui, en saanut selvää ja korviin sattui. Kuitenkin tämä ihminen usein kysyi seuraani. Oltiin sitten vaan, oli tylsää. En ole ottanut enää yhteyttä.

    Yksi puolituttu, joka usein käy samoissa paikoissa kuin minäkin. Syy vältellä: tosi paha haju. Hiki ja home yhdessä. Toiset eivät käytä deodoranttia, kärsivät kosteusongelmista ja myrkyttävät ilmaston. Inhoan pahoja hajuja, tuskin puolitutulle viitsii sanoa, että käy pesulla, käytä deodoranttia ja saneeraa kotisi. Nämä ihmiset kun ovat ekologisia, eivät käytä kosmetiikkaa ja pitääkö vettäkin säästää? Seura kelpaisi kyllä muuten.

    Kolmas tuttu, ystäväni mies. Kova ääni ja kovasti asiaa. Hän siis seurassa kuin seurassa puhuu todella kovaan ääneen muita huomioimatta omia juttujaan, jotka ovat usein ihan tyhmiä. Esim. voi lapsen ( ei edes omansa) kastajaisissa puhua politiikkaa huutaen niin että julistaa omia yhden puolueen mielipiteitään oikeasti pitkään, pitkään ja tosiaan niin kovaa, ettei kukaan muu voi jutella mitään. Jos joku on eri mieltä, hän vain julistaa entistä enemmän, kuinka oikeassa on itse ja muut väärässä. Keskeyttää kaikki, mm. papin ja vanhat sukulaiset. Vähitellen kaikki muut luovuttavat ja antavat olla, poistuvat paikalta eivätkä haalua tulla toiste. Häntä en todellakaan toivo juhliini enkä mihinkään.

    Anteeksi...
     
  14. poppis Vierailija

    Tuli apea olo lukiessani, kuinka opiskelukaverisi sinua ovat kohdelleet. Mikähän meitä ihmisiä vaivaa, kun vielä aikuisenakin toimitaan noin? Miltähän noista ihmisistä tuntuisi, mikäli joku käyttäytyisi tuolla tavoin heitä itseään kohtaan? No, ryhmän suojissa on helppo toimia epäreilustikin.

    Pidä vaan pääsi pystyssä!
     
  15. Tuttua Vierailija

    Nyt ihan pikku kysymys tätä onkelmaa poteville.. Olenko ymmärtänyt oikein, että aikaisemmin on ollut kiusattuna ja siitä omasta mielestään selviytynyt voittajana?? Eli päässyt niin sanotusti kiusaajien yläpuolelle??

    Itse olen myös ollut joskus koulukiusattu/kiusattu ja siitä helvetistä itseni taistellut irti. Strategia oli yksinkertainen, en antanut kiusaajille mitään mahdollisuutta. Minusta tuli silloin tunnekylmä ulospäin ja kun paikka tuli annoin niin lujaa takaisin, että sain olla rauhassa. Siis ainoat asiat mitä näytin oli se, että olen KOVA ja VAHVA. Pian sen jälkeen sain hyvin kavereita ja jopa ystäviä. Tästä on aikaa reilusti toistakymmentä vuotta. Kiusaamiseen ei ollut mitään erityistä syytä. Olin vain pienikokoinen ja tavallisesta duunariperheestä.

    Reilu vuosi sitten koin aikamoisen kolauksen joka toi mieleen ajat kiusattuna. Nyt on sosiaalinen verkostoni murenemassa. Olen ajatellut, että en kait silloin aikanaan käsitellyt läpi sitä, että selvisin kiusaamisesta ja nyt saa luvan olla se mitä olen. Kun tuo kouluaikainen toimivaksi todettu puolustusmekanismi jäi olemaan hiljaiseloaan, niin olisiko se tuon taannoin tapahtuneen kolauksen takia herännyt. Olo on aika normaali, mutta ihmiset eivät enään lähesty eikä läheisissä ihmissuhteissa ole ns. lämpöä. Kurjaahan tämä on, mutta eiköhän tästä selvitä....
     
  16. Emilia88 Vierailija

    Asian vierestä:

    En tiedä mitä ajatella mutta olen nyt lyhyen ajan sisällä tavannut kaksi ihmistä jotka ovat sanoneet olleensa koulukiusattuja ja painottavat selvinneensä siitä ja molemmat ihmiset ovat ihmisinä aivan hirviöitä.

    He ovat luonteeltaan kylmiä ja epäempaattisia; feikkejä, tyhjiä. He halveksuvat toisten ihmisten kärsimystä, eivät auta pulassa olevia tai kannusta heikosti pärjääviä. Heistä molemmista puuttuu täysin sellainen ihmisten välinen perushyväntekeväisyys ja lämpö. Jos vaikka joku unohtaa kassinsa viereiselle tuolille, niin heidän asenteensa on "Ei oo mun ongelma. Pitäisi itse parempaa huolta omista tavaroistaan". Tyypillistä on myös, että he eivät mitenkään puutu siihen, että jotakuta toista kohdellaan epäreilusti. Oikeastaan päinvastoin. Heidän asenteensa kärsijää kohtaan on "Lopettaisi nyt ton valittamisen". Heillä vaikuttaa myös olevan jonkinlainen pakkomielle hyvään ulkonäköön ja huoliteltuun olemukseen, trendikkyyteen. He ikään kuin haluavat olla "in" ja pyöriä oikeissa porukoissa.

    En tiedä ovatko em. kaksi henkilöä aina olleet sellaisia kuin ovat tai ovatko he edes olleet koulukiusattuja vai onko heidän sielunsa jotenkin mennyt rikki koulukiusaamisen takia. Ehkäpä heistä on tullut ihmisvihaajia tai sitten he ovat aina olleet ihmisvihaajia ja siksi heitä on kiusattu. En tiedä. Jotenkin toivon, että voisin parantaa tai pelastaa nämä ihmisraukat mutta voitte varmaan kuvitella, että alan itse voida pahoin heidän seurassaan. Enkä oikein usko, että he edes haluavat tulla "pelastetuiksi".
     
  17. zPuppi Vierailija

    ..että missä mahtaa mättää. Kyllä itse koitan monia asioita miettiä siltä kantilta et miltä musta itestä tuntuis. Kyllä mä autan tuntemattomia ihmisiä kaupassa, liikenteessä, melkeenpä missä vaan. Ajattelen vaan, että olis se kivaa jos ite olis tossa tilanteessa, et joku tulis sit mua auttamaan.

    Valitettavan harva ihminen on vaan tällanen. Itse tosiaan kasvatin ympärilleni ison muurin silloin koulukiusaus aikoihin. En päästäny et mitään enkä ketään lähelleni. Mut oon aikuistunu niistä ajoista ja opetelin jossain vaiheessa tuntemaan itseni uudestaan. Keskityin siihen mitä oikeesti olin ja opettelin laskemaan sitä muuria pikkuhiljaa. En mielestäni ole kylmä ihminen, niinkuin edellisessä viestissä puhuttiin.. Tykkään olla ihmisten lähellä, jutella, auttaa.. Ja koulussakin olen nyt puuttunut asiaan kun huomasin yhden ihmisen olevan koulukiusattu...

    ...Mutta en tosiaan tiedä mikä mättää tämän luokan kanssa. Kaikki tuntui muuttuvan silmänräpäyksessä, eikä silloin ollu edes tapahtunu mitään erikoista mistä asia voisi johtua. Koitan toki olla vahva, nyt ku oon taas löytäny itseni. Mutta väkisinki sitä alkaa miettimään sitä aikaa kun joskus oli koulukiusattu, tää tuntuu välillä tosiaan vielä pahemmalta vai raskaammalta. Syrjitty on juurikin se oikea sana..
     
  18. zPuppi Vierailija

    ..En siis koe kuitenkaan olevani muita parempi ihminen. Luin tota tekstii uudelleen ja siitä saattaa saada sen käsityksen. Koen olevani ihan normaali, niinku muutki.. Tiedän vaan just kokemuksesta miten paljon koulukiusaus ja syrjityksi tuleminen satuttaa sisältä ja se säilyy koko elämän mukana.. En halua itse tuottaa sitä kokemusta kenellekään toiselle, pyrin ennemmin olemaan se auttava osapuoli..
     
  19. Emilia88 Vierailija

    ^Ehkäpä niillä jotka karttelevat sinua ja sulkevat sinut porukan ulkopuolelle on jotain omia traumojaan koulukiusaamisesta johtuen?

    Vaikuttaa siltä kuin uskoisit kaikkien ihmisten olevan kilttejä ja ystävällisiä. Se ei pidä kokemukseni mukaan paikkaansa. Miten maailmassa voisi tapahtua niin paljon pahaa jos kaikki tai edes suurin osa ihmisistä olisi hyviä ja tahtoisivat pelkkää hyvää?
     
  20. zPuppi Vierailija

    ...että kaikki ihmiset on kilttejä? En toki ole niin väittänyt, itsekin kuitenkin vääryyttä kokeneena.. Jossain kohtaa menny nyt ajatukset ristiin.. :)
     
  21. poppis Vierailija

    zPuppi, voisitko esimerkiksi suorittaa opintojasi jossain toisessa oppilaitoksessa tai olisiko siellä joku aikuisille suunnattu linja, jolle voisit vaihtaa?

    Ajattelen, että pidempi oleskelu huonossa työ- tai opiskeluyhteisössä voi vaikuttaa ihmiseen.

    Olin joskus työpaikassa, jossa oli tapana vitsailla ilkeästi ja jakautua kuppikuntiin. Oli halventavaa nimittelyä, ulkonäön arvostelemista, tervehtimättä jättämistä ja annettiin ymmärtää, että tietyt asiat koskivat vain "sisäpiiriä". Ja nämä ihmiset olivat siis aikuisia! Tuo huono käyttäytyminen kohdistui useisiin ihmisiin. Osa onneksi käyttäytyi reilusti.

    Tuolloin tunsin itseni ahdistuneeksi ja jossain vaiheessa aloin pitää tuota huonoa työympäristöä ihan "normaalina". Työpaikalla nimittäin tehtiin kaikenlaisia henkilöstökyselyitä ja aina tuli hyviä tuloksia...

    Vaihdettuani työpaikkaa huomasin olevani todella helpottunut. Tuntui kuin olisin ollut jossain keitaassa tuon huonon kokemuksen jälkeen. Onneksi seuraavan työpaikan ilmapiiri oli ystävällinen, avoin ja kaikkia arvostava. Uskoisin, että jos olisin jäänyt huonoon ympäristöön, olisi se väistämättä vaikuttanut persoonaani.
     
  22. zPuppi Vierailija

    Valitettavasti tätä koulutusta ei järjestetä lähiseudulla, seuraava oppilaitos taitaa olla melkein 200km:n päässä... Eli jos ja kun tätä koulutusta haluan, se on pakko käydä täällä. Onhan täällä toki hyviäkin puolia ja olenkin koittanu niihin keskittyä. Aina sekään ei onnistu kun se karu todellisuus vaan iskee vasten kasvoja päivästä toiseen..
     
  23. Vieras Vierailija


    Monta on auttanut se että lähtee opiskelemaan uudelle paikkakunnalle jossa kukaan ei tunne ennestään. Jos opiskeee samalla paikkakunnalla missä on ollut vaikka lapsena/nuorena kiusattu niin aiheeton "huono maine", se että toiset pitää omituisena, seuraa helposti mukana mihin vaan. Ihmiset juoruaa. On helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä.
     
  24. poppis Vierailija

    Silloin on varmaan paras keskittyä niihin hyviin asioihin. Eipä lähteminenkään ole patenttiratkaisu, kun epäterveitä yhteisöjä voi olla muuallakin.
     
  25. Ninni Vierailija

    No, menee ehkä asian vierestä, mutta välttelen ihmisiä, jotka eivät ehkä käytä riittävän hyvää deodoranttia, käy riittävän useins uihkussa tai jotka hyötyisivät suuveden käytöstä. Eipä siitä kehtaa kenellekään huomauttaa, vaan menee sitten vaan vähän kauemmaksi... mut ei se tähän varmaan liity.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti