Toggle sidebar

"miksi ihmiset antavat lapsilleen kauniita nimiä ja käyttävät sitten kauheita lempinimiä?"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nubbe
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
nubbe

nubbe

Jäsen
20.05.2007
222
0
16
Näin totesi kaverini mies kuultuaan kuinka kutsun lastani. En pahastunut, jokaisella on makunsa ja hän oli niin suora että sanoi sen suoraan eikä selän takana. :)

Meidän termiitillä on tosiaan tusinoittain lemppareita, joista muutama aktiivisemmassa käytössä ja muut enemmän satunnaisia. Osaa käytän oikeastaan vain puhuessani hänestä muiden kanssa, myös tuota kaverini miehen kammoksumaa. Lapsi kyllä tietää hyvin myös nimensä ja käyttää itse sitä.

Pakko myöntää mutta virallinen nimi tulee kotona ennen kaikkea silloin, kun hän tekee jotain kiellettyä.

Kuinkas paljon muilla on lempinimiä käytössä?
 
Meillä käytetään aika lailla 50/50 sekä oikeita nimiä että lempinimiä.

Melike on Melli, Mellu, Memmu, Mimmu, Mimmukka, Melander, Mimmi....sekä Aleyna, Allu.
Nikolas on Niksu, Nikku, Nikander, Jäbä, Herra Hakkarainen, Herra Huu, Nipsu, Niku...ja Miray, Miro, Minik.
 
Olen lapselleni nimen antanut enkä aio häntä (kamalilla) lempinimillä koskaan kutsua. Valitettavasti hänen nimensä vain on sellainen, että varmasti kaverit sitten aikoinaan häntä tulevat jollain typerällä tai vähemmän typerällä lempinimellä kutsumaan. :( Eli syyttäisin täysin niitä, jotka ne lempinimet keksivätkin! :headwall:
 
Minä koitan suosia lapsillani oikeita nimiä ja olla vääntelemättä niitä. Sukulaiset ja muut saavat käyttää lyhennelmiä kun lasten nimet sattuvat olemaan sellaisia mistä automaattisesti yleensä väänetään lempinimi, mutta minä koitan käyttää oikeita nimiä - ellen sitten sano "kultapieni" tai muuta hellittelynimeksi luokiteltavaa.
 
Mä en ole koskaan ymmärtänyt lempinimiä.

Meidän perheessä kaikkia kutsuttiin oikeilla nimillä.

Itsekin valitsin pojalleni nimen, josta on vaikea vääntää mitään muuta. Emme ole kutsuneet poikaamme millään muulla nimellä kuin hänen oikealla nimellään. Ei muuten ole kukaan muukaan; eli nimivalintamme meni siis nappiin :)
 
Oon kyllä ap:n kaverin kanssa ihan samaa mieltä. Minun tytölläni on tänään nimipäivä ja vaikka nimi onkin pitkä silti kutsutaan vain sillä nimellä eikä väännetä mitään tyhmiä lempinimiä. Ja olen tämän myös sukulaisille jo ristiäisissä ilmoittanut. Jos jollain muulla nimellä häntä kutsun on se kulta tai pupu, mutta minusta se on ihan eri asia kuin jos joku muu kutsuisi lasta vaikka anskuksi.
 
Niin en ymmärrä lempinimiä yhtään enkä niitä käytä. Varsinkin jos etunimi on kaunis ja pitkä. Mitä väliä, että on pitkä nimi, ei se tarkoita, että siitä pitäis vääntää jotain muuta, lyhyempää.

Mun mielestä lempinimet (suurin osa) on vielä tosi hölmön kuuloisia. Paljon kamalampia kuin oikea nimi.
 
Minullakin vähän pitempi nimi ja lapsesta asti kaikki aikuiset kutsunut kamalalla mummojen nimellä, jotkut jopa luullut sen olevan oma nimeni. Omalla lapsella nyt myös vähän pitempi nimi, itse kutsun nykyään ihan etunimellä, mutta mies kutsuu poikamaisella lempinimellä. Ei kiva jos se sitten jää päälle vielä koulussakin. Itse ainakin olen kärsinyt lemppari nimestäni :D
 
Mä oon vähän samaa mieltä kun se ap:n tuttu, täytyy myöntää...
Eli en oo lemppareiden kannalla eikä meidän lapsilla käytetä lempinimiä kuin ihan harvoin "höpöttelyniminä" = Äidin kulta, pikku Tinttuliini nöpönenä.."
 
Alkuperäinen kirjoittaja vili43:
Tuttuni antoi lapselle nimen Jari Pertti Santeri (juu ei siis ollut tämä nimi ), mutta ilmoitti kaikille, että lasta kutsutaan sitten Santeriksi. Outoa. Minusta.
Click to expand...

Kylhän virallinen kutsumanimi voi olla mikä tahansa etunimistä. Mullakin on noin, että kustumanimi ei ole eka nimi.

Outoa se tietty voi sittenkin olla. B)
 
Ymmärrän kyllä hyvin, että tällaiset Charlottet, Veronicat ja Isabellat ovat sellaisia, etteivät ne tunnukaan arjessa luontevilta pikkuisen jukuripässin komentamiseen, vaikka ne vaaleanpunaisessa ristiäishuumassa vaikuttavat maailman kauneimmilta nimiltä.

Itse en moisia antaisi.
 
Mulla on myös pitkä nimi eikä ole monikaan kutsunut oikealla nimellä. Vanhempien luona minusta käytetään edelleen vauvana annettua lempinimeä, sitä en tosin olisi halunnut kavereiden kuullen käytettävän. Vauvasta asti minua siis kutsuttiin ampiaiseksi koska huusin paljon ja sitten minulla sattui olemaan vielä sopivan värinen potkupuku.
Kun veli ei osannut sanoa nimeäni niin sain vielä toisenkin oudon kutsumanimen.

Kavereiden kesken ala-asteella oli myös aina joku väännös, mutta pidin kyllä siitä. Kaikilla oli, myös niillä joilla oli lyhyt nimi ja se oli eräänlaista yhteenkuuluvuutta.

Nykyisin käytössä oleva on suora lyhennys ja siksi useampikin minua tuntematon on luullut nimen perusteella miespuoliseksi. Kaverini Alicia on yleensä Allu ja nimi sopii kyllä hyvin vaikkka hän on todella feminiinen ammatinvalintaa lukuunottamatta ja siis nimenomaan positiivisessa mielessä.

Ei meillä alunperin ollut suunnitelmia lemppareiden käytöstä, niin vain kävi koska nimi on kolmitavuinen ja koska rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Pienemmällä lempinimiä on vähemmän, yksi sisaruksensa muokkaama - hän kun ei osaa oikeaa nimeä vielä sanoa- ja sitten yksi meiltä. Kaikki muut mieleentulevat tulikin tuhlattua jo ensimmäiseen ja kun nimikin on vain kaksitavuinen ei lyhennystä tarvita. Hassu juttu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nubbe:
Nykyisin käytössä oleva on suora lyhennys ja siksi useampikin minua tuntematon on luullut nimen perusteella miespuoliseksi. Kaverini Alicia on yleensä Allu ja nimi sopii kyllä hyvin vaikkka hän on todella feminiinen ammatinvalintaa lukuunottamatta ja siis nimenomaan positiivisessa mielessä.
Click to expand...

Meillä Alisa on Allu
=)
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa