Miksi ihmiset kauhistelee lyhyitä avioliittoja?

["vieras"]

Luulen että varmasti suurin osa pareista kuitenkin menee naimisiin sillä vakaalla aikomuksella että ovat loppuelämänsä yhdessä. eivät siis tahallaan kokeillakseen ja huijatakseen. luulen että avioero on heille järkytys ilman että ulkopuoliset vielä kauhistelee asiaa.

Ystäväpariskuntani erosi 1,5 vuoden avioliiton jälkeen. Lyhythän tuo liitto oli mutta tuntuu pahalta kun monet tulevat sitten minulta (morsiamen hyvältä ystävältä) utelemaan että mikä niille muka tuli tai että eivät tainneet olla edes tosissaan. Oma roolini on ikävä kun olen tavallaan puun ja kuoren välissä. Tietysti olen sanonut kaikille että voi kysyä parilta suoraan,minä en halua sekaantua asioihin.

Avioerot ovat nykyään valitettavan yleisiä joten eron ei pitäisi olla enää mikään todellinen kauhistus toisin kuin joskus 1900-luvun alussa. Miksi ihmiset ovat niin julmia? Pelkän uteliaisuudenkin ymmärrän mutta en pahansuopaista puhumista ja ivaa.

 

["Sadie"]

Niin, mikäpä asia nykypäivänä olisi sellainen, mistä ei ilkeästi juoruilla ja myhäillä asianomaisten selkien takana.

 

["vieras"]

Mun mielipide on se, että pariskunnat ei viitsi nähdä vaivaa sen parisuhteen eteen. Jos vaan on hiukankin vaikeata tai toinen tympii hetkellisesti, niin erotaan.
Laiskuutta, saamattomuutta ja helpolla pääsemistä siis!

 

["vieras"]

En teidä kauhistellaanko niitä erityisesti - ehkä ihmetellään. Eikö ihmisillä ole minkäänlaista ajatusta parisuhteesta ja sen pysyvyydestä. Jos ei ole, niin ehkä ei kannattaisi mennä parisuhteeseen eikä etenkään aviolittoon. Se, että avioerot ovat valitettavan yleisiä, ei pitäisi olla syy pitää niitä jotenkin normaalina toimintana. Ennenkuin mennään parisuhteeseen, jossa hankitaan lapsia, olisi syytä todellakin miettiä, onko parisuhde alunperinkään toimivalla pohjalla.

Nykyään sosiaaliturva antaa mahdollisuuden tällaisiin kokeiluihin, mutta monella tavalla ne johtavat koko järjestelmän heikkenemiseen, aiheuttavat erityisesti lapsille erilaisia psyykkisiä ongelmia, juurettomuutta, kykenemättömyyttä sitoutumiseen yleensä mihinkään ja yksinkertaisesti -pahoinvointia, josta syytetään yhteiskuntaa, vaikka syy on yksilöissä.

 

["Sadie"]

[QUOTE="vieras";28081684]Mun mielipide on se, että pariskunnat ei viitsi nähdä vaivaa sen parisuhteen eteen. Jos vaan on hiukankin vaikeata tai toinen tympii hetkellisesti, niin erotaan.
Laiskuutta, saamattomuutta ja helpolla pääsemistä siis![/QUOTE]

Juu, varmasti joissain tapauksissa. Ei pidä ruveta yleistämään.
Toisesta voi saada yllättäviäkin asioita pitkänkin ajan jälkeen selville.. Eikä niistä ulkopuolisille huudella. Ja sitten kaikki kuvittelee juuri noin kun kirjotit... hohhoijjaa.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";28081684]Mun mielipide on se, että pariskunnat ei viitsi nähdä vaivaa sen parisuhteen eteen. Jos vaan on hiukankin vaikeata tai toinen tympii hetkellisesti, niin erotaan.
Laiskuutta, saamattomuutta ja helpolla pääsemistä siis![/QUOTE]

Jep!

 

[no joo]

Kyllähän tuo ihmetyttää että jos pariskunta on monta vuotta yhdessä, menee naimisiin ja sitten heti eroaa. Luulisi että monen vuoden jälkeen tuntisi jo toisen niin hyvin että tietää mihin ryhtyy. Vai onko se naimisiin meno sitten vain yksi keino yrittää pelastaa huonosti menevä parisuhde? Luullaan että se muuttaa kaiken paremmaksi?

Jos pari menee naimisiin nopeasti tavattuaan ja sitten eroaa myös pikaisesti, niin sellaista en jaksa edes hämmästellä.

 

["vieras"]

Saadaanhan katsella useaan kertaan eri TV-ohjhemia unelmahäistä, käydä häämessuilla ja bilettää useammat häät. HIENOA:

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28081684]Mun mielipide on se, että pariskunnat ei viitsi nähdä vaivaa sen parisuhteen eteen. Jos vaan on hiukankin vaikeata tai toinen tympii hetkellisesti, niin erotaan.
Laiskuutta, saamattomuutta ja helpolla pääsemistä siis![/QUOTE]

Ymmärrän mielipiteesi, mutta ajatteletko asioiden olevan kaikissa avioliitoissa tai avierojen kohdalla näin? Ethän voi tietää, mitä taustalla on - tai kuinka paljon pari on tehnyt töitä asioiden selviämiseksi. Ei avioeron taustalla myöskään tarvitse olla mitään riitoja tai saamattomuutta/helpolla pääsemistä, sillä joskus ero vaan on paras vaihtoehto.

Puhun todellakin omasta puolestani, meillä ei ollut lapsia, joten ero oli nopeasti päätetty. Jos lapsia olisi ollut, olisimme todennäköisesti yhdessä edelleen.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";28081698]En teidä kauhistellaanko niitä erityisesti - ehkä ihmetellään. Eikö ihmisillä ole minkäänlaista ajatusta parisuhteesta ja sen pysyvyydestä. Jos ei ole, niin ehkä ei kannattaisi mennä parisuhteeseen eikä etenkään aviolittoon. Se, että avioerot ovat valitettavan yleisiä, ei pitäisi olla syy pitää niitä jotenkin normaalina toimintana. Ennenkuin mennään parisuhteeseen, jossa hankitaan lapsia, olisi syytä todellakin miettiä, onko parisuhde alunperinkään toimivalla pohjalla.

Nykyään sosiaaliturva antaa mahdollisuuden tällaisiin kokeiluihin, mutta monella tavalla ne johtavat koko järjestelmän heikkenemiseen, aiheuttavat erityisesti lapsille erilaisia psyykkisiä ongelmia, juurettomuutta, kykenemättömyyttä sitoutumiseen yleensä mihinkään ja yksinkertaisesti -pahoinvointia, josta syytetään yhteiskuntaa, vaikka syy on yksilöissä.[/QUOTE]

Samaa mieltä, paitsi minusta syy on yhteiskunnassa. Se on rakennettu niin, että ihmisten ei tarvitse enää paneutua ratkomaan omia ongelmiaan, kun tässä yhteiskunnassa se ei ole enää pakottavaa. Aina on mahdollisuus paeta, eikä tarvitse kohdata todellisuutta.

 

["käpynen"]

Kyllähän tuo ihmetyttää että jos pariskunta on monta vuotta yhdessä, menee naimisiin ja sitten heti eroaa. Luulisi että monen vuoden jälkeen tuntisi jo toisen niin hyvin että tietää mihin ryhtyy. Vai onko se naimisiin meno sitten vain yksi keino yrittää pelastaa huonosti menevä parisuhde? Luullaan että se muuttaa kaiken paremmaksi?

Tunnen ihmisiä, jotka ovat toimineet juuri näin. Eron partaalla yritetään pelastaa liitto papin aamenella, eikä tajuta, että pelkkä naimisissa oleminen ei muuta mitään. Pitäisihän sen suhteen eteen tehdäkin jotain, muutakin kuin pitää (ylihintaiset) hääjuhlat. Sitten ollaan nalkissa vuosi, ehkä kaksi, ennen kuin kehdataan erota.

Tämä konsti on yhtä toimimaton kuin "hei, tehdään vauva niin suhde pelastuu", tosin jälkimmäinen on vielä typerämpää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28081711]Saadaanhan katsella useaan kertaan eri TV-ohjhemia unelmahäistä, käydä häämessuilla ja bilettää useammat häät. HIENOA:[/QUOTE]

Provosointiasi ei voi laittaa edes huonon huumorin piikkiin. Inhottaa, että ihmiset kokevat tarpeelliseksi olla niin ylimielisiä tai ilkeitä toisiaan kohtaan.

Mitä se keltään on pois, jos naimisiin mennyt pari eroaakin?

 

["vierailija"]

Miten sit sellaiset tilanteet, joissa ongelmia ei niinkään ole mut suhde ei parane terapialla, kovalla tahdolla ja työllä, läheisyydellä, yrittämisellä, taistelemisella.. Luojan kiitos "nykyään on mahdollisuus paeta"!!

 

["Vieras"]

Voi tulla tunne että onko ne tosissaan sitoutuneet taistelemaan liiton puolesta, kestämään elämää ilman rakkautta ja kaveripohjalta. Vai luulevatko että tunteen loppuminen toista kohtaan riittää syyksi päättää liitto. Mutta tiedän kyllä ettei se ole noin mustavalkoista. Vaikka itse tekisi kaikkensa liiton eteen mutta toinen ei tee, ei ole mahdollisuuksia. Väkivalta ja alkoholismi tuhoavat muuten hyvänkin liiton, samoin pettäminen. Toisesta voi tosiaan myös tulla hirvittäviä asioita esiin jopa vuosien jälkeen. Eli on kyllä väärin tuomita kun ei ole toisen askelissa kulkenut...

 

["vieras"]

No sanotaanko, että kun itse on tässä jo kuutisen vuotta eropäätöstä sulatelleena ihmettelen pareja, jotka ovat tavaneet neljä vuotta sitten ja menneet naimisiin pari vuotta sitten. Eli itse olen kituuttanut ja kitkuttanut näiden ajatusten syövereissä jo silloin, kun nämä parit eivät ole vielä edes tavanneet ja nyt he ovat jo eroamassa.

Itselleni tuli tässä muutama viikko sitten tällainen ero lähipiirissä jälleen ilmi. Ensimmäinen ajatus oli, että "ette te saa nyt erota, kun en minäkään saa". Joo, säälittävää on, mutta näin se minun päässäni menee.

En ääneen ole kuitenkaan kenellekään kauhistellut, enkä tälläkään palstalla halua ketään syyllistää, mutta jotenkin se vain tuntuu "epäreilulta" kun itse on kuitenkin jaksanut näin kauan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28081828]No sanotaanko, että kun itse on tässä jo kuutisen vuotta eropäätöstä sulatelleena ihmettelen pareja, jotka ovat tavaneet neljä vuotta sitten ja menneet naimisiin pari vuotta sitten. Eli itse olen kituuttanut ja kitkuttanut näiden ajatusten syövereissä jo silloin, kun nämä parit eivät ole vielä edes tavanneet ja nyt he ovat jo eroamassa.

Itselleni tuli tässä muutama viikko sitten tällainen ero lähipiirissä jälleen ilmi. Ensimmäinen ajatus oli, että "ette te saa nyt erota, kun en minäkään saa". Joo, säälittävää on, mutta näin se minun päässäni menee.

En ääneen ole kuitenkaan kenellekään kauhistellut, enkä tälläkään palstalla halua ketään syyllistää, mutta jotenkin se vain tuntuu "epäreilulta" kun itse on kuitenkin jaksanut näin kauan.[/QUOTE]

Miksi et saa erota? Miksi teet asioista noin vaikeita? Kysyn siis ihan hyvällä, lähinnä siksi, että en ymmärrä miksi itseään pitää kiduttaa.

 

["vierailija"]

[QUOTE="vieras";28081828]No sanotaanko, että kun itse on tässä jo kuutisen vuotta eropäätöstä sulatelleena ihmettelen pareja, jotka ovat tavaneet neljä vuotta sitten ja menneet naimisiin pari vuotta sitten. Eli itse olen kituuttanut ja kitkuttanut näiden ajatusten syövereissä jo silloin, kun nämä parit eivät ole vielä edes tavanneet ja nyt he ovat jo eroamassa.

Itselleni tuli tässä muutama viikko sitten tällainen ero lähipiirissä jälleen ilmi. Ensimmäinen ajatus oli, että "ette te saa nyt erota, kun en minäkään saa". Joo, säälittävää on, mutta näin se minun päässäni menee.

En ääneen ole kuitenkaan kenellekään kauhistellut, enkä tälläkään palstalla halua ketään syyllistää, mutta jotenkin se vain tuntuu "epäreilulta" kun itse on kuitenkin jaksanut näin kauan.[/QUOTE]

Just,et sä voi verrata muita ittees. ja sen perusteella tuomita muita

 

[parempi]

No mä olen yksi tälläinen 1,5 vuoden jälkeen eronnut. Mulla ei kyse ollut muusta kuin omasta tyhmyydestäni. Aviomiehessä ei ollut vikaa. Menin liikaa muiden odotusten mukaan. Halusin tehdä niin kuin pitää tehdä. Olimme olleet yhdessä ennen naimisiin menoa 6 vuotta. Ympärillä kyseltiin vähän väliä no koskas menette naimisiin ja ja ja. Olen vanhempieni ainoa lapsi ja jotenkin vaan niin halusin antaa heille tilaisuuden nähdä kun menen naimisiin ja tuottaa onnea sitä kautta. Ja toisaalta en uskaltanut puhaltaa peliäkään poikki. Olihan meillä kaikki miehen kanssa jo yhteistä. Läheiste välit molempien sukuun ja ja ja. Kaikki pitivät meitä täydellisenä parina. Ja paperilla sitä kai oltiin

Mutta kun ex-mieheni otti puheeksi lasten hankinna, siis kun olimme jo naimisissa, löi salama päähäni. Ei minä en tätä halua. Minun on paha olla vaikka kaikkien muiden mielestä minun kai pitäisi olla onnellinen. Mutta kun en ollut. Valvoi öitä ja mietin...kunnes tajusin miten olin itseäni huijannut. En ollut uskaltanu olla oma itseni vaan menin yleisten odotusten perässä hakien jotain epämääräistä hyväksyntää. Ja rehellisesti nyt kun näen kokonaisuuden niin en koskaan edes ajatellut että me voisimme olla yhdessä for good.

Onneksi pystyimme eroamaan ystävinä. Äiti haukkui minut eron jälkeen huoraksi joka on pettänyt miestään. Sitä en tehnyt. Mutta se oli ainoa syy minkä äitini kykeni ymmärtämään eron syyksi. Eihän nyt kukaan hyvästä miehestä eroa. Ja mitä sitten jos suhde ei tunnu hyvältä. Parisuhteidenhan kuuluukin olla välillä pieni kärsimysnäytelmä... ihana äitini.

Nyt olen naimisissa sen parhaan ehdokaan kanssa. Entinen oli se toiseksi paras johon vaan tyydyin...nyt vasta tajuan että elämässä on oltava aina rehellinen itselleen. Kyllä se tästä - asenne ei pitkälle kanna.

 

["vieras"]

[QUOTE="vierailija";28081843]Just,et sä voi verrata muita ittees. ja sen perusteella tuomita muita[/QUOTE]

Tiedän. Mutta voin itsekseni kauhistella ja tuntea tilanteen kiertoutuneella tavallani "epäreiluksi". Tämä oli siis ihan perimmäinen syy ja vastaus ketjun kysymykseen. Ihan rehellisesti, tällaisesta ajatusmaailmasta tuo kauhistelu siis kumpuaa. Voisin kuvitella etten ole ainoa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28081837]Miksi et saa erota? Miksi teet asioista noin vaikeita? Kysyn siis ihan hyvällä, lähinnä siksi, että en ymmärrä miksi itseään pitää kiduttaa.[/QUOTE]

No ajattelen kai lapsia ja miestä. Mutta tämä taitaa olla toinen keskustelu. Kyllä se ero on tulossa, kunhan saan itseni koottua. Tähän keskusteluun halusin vain tuoda sen pointin, että kauhisteluni noita eropareja kohtaan johtuu näistä lähtökohdista, kun on aika vaikeaa ymmärtää, miten se avioliitto voisi jo kahden vuoden jälkeen olla muuttunut niin vaikeaksi, että pitää erota, kun oma pähkäilynikin on kestänyt näin kauan. Mutta toki ymmärrän että ihmisiä on erilaisia ja esim väkivalta ja päidetapaukset vaativat nopeita ratkaisuja.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28081976]No ajattelen kai lapsia ja miestä. Mutta tämä taitaa olla toinen keskustelu. Kyllä se ero on tulossa, kunhan saan itseni koottua. Tähän keskusteluun halusin vain tuoda sen pointin, että kauhisteluni noita eropareja kohtaan johtuu näistä lähtökohdista, kun on aika vaikeaa ymmärtää, miten se avioliitto voisi jo kahden vuoden jälkeen olla muuttunut niin vaikeaksi, että pitää erota, kun oma pähkäilynikin on kestänyt näin kauan. Mutta toki ymmärrän että ihmisiä on erilaisia ja esim väkivalta ja päidetapaukset vaativat nopeita ratkaisuja.[/QUOTE]

Kaikilla ei myöskään ole lapsia, mikä minusta kyllä edesauttaa nopeita avioeroja. En siis hlökohtaisesti välitä kenenkään ratkaisuista, jokainen tekee kuten tykkää, sillä se ihmisissä sentään on yhteistä, että kaikilla on vain yksi elämä.

 

[Lilith Le Nuit]

[QUOTE="vieras";28081684]Mun mielipide on se, että pariskunnat ei viitsi nähdä vaivaa sen parisuhteen eteen. Jos vaan on hiukankin vaikeata tai toinen tympii hetkellisesti, niin erotaan.
Laiskuutta, saamattomuutta ja helpolla pääsemistä siis![/QUOTE]

Ehkä joillakin mutta ei kaikilla!

 

["viima"]

jengi menee naimsiin ja tekee lapsia koska ne kuvittelee et se pelastaa sen paskan liiton. mut aamullatajutaan et se paska ei kadonnutkaan. suhteen eteen ei osata tehdä töitä vaan olettetaan et kaikki tippuu syliin kun nyt ollaan vaan onnellisesti naimisissa. ihmisiltä puuttuu kyky heittäytyä siihen parisuhteeseen, sietää niitä huonoja aikoja ja ottaa kaikki ilo irti hyvistä ajoista. suhteen pitää olla kunnossa ennen naimisiin menoa ja ennen laspia. ne ei pelasta mitään.

 

["viima"]

[QUOTE="vieras";28081748]Provosointiasi ei voi laittaa edes huonon huumorin piikkiin. Inhottaa, että ihmiset kokevat tarpeelliseksi olla niin ylimielisiä tai ilkeitä toisiaan kohtaan.

Mitä se keltään on pois, jos naimisiin mennyt pari eroaakin?[/QUOTE]

kyl mua ainakin vitutti kun tuttava pari oli 10vuotta yhdes meni naimisiin ja eros puolen vuoden pääst. kun ei se raha joka lahjaks annettiin heidän yhteiseen unelmakotiin mikään pieni ollut. teki mieli kysyä et saisko takas.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28081995]Kaikilla ei myöskään ole lapsia, mikä minusta kyllä edesauttaa nopeita avioeroja. En siis hlökohtaisesti välitä kenenkään ratkaisuista, jokainen tekee kuten tykkää, sillä se ihmisissä sentään on yhteistä, että kaikilla on vain yksi elämä.[/QUOTE]

Joo, ei minuakaan sinänsä hetkauta toisten erot enkä ketään siksi ole paheksumassa, mutta jotenkin se vain antaa näistä ihmisistä sellaisen jännän pinnallisen ja äkkipikaisen kuvan (en osaa oikein selittää). Ja siis siitä omasta katkeruudestanihan tuo pitkälti lähtee.