Mikä siinä on että pitää pettää?? eikö nykyään riitä mikään kun kaikki pitää saada... mitä sillä haetaan ja miksi halutaan satuttaa toista niin kovasti?
ehkä jotkut hyväksyvät sikamaisen käytöksen, eivät luota ja tunne, ovat paaduttaneet kaiken sen minkä voisivat olla itselle ja toisille. Tai ehkä eivät ole oppineetkaan varhaisemmassa vuorovaikutuksessakaan mitä on olla arvostettu, arvostaa, luottaa ja olla luottamuksen arvoinen. Oma arvomaailma sallii pettämisen, jollain tavalla, josta en ole aivan selvillä..
Itse olen pettänyt siinä vaiheessa kun en jaksanut enää yksin yrittää pitää suhdetta koossa. Mies siis meni ja teki mitä halusi, kysymättä minulta mitään. Viimeinen niitti oli se, kun olimme kerran erään isomman porukan kanssa laivalla ja mies käyttäytyi niin lapsellisesti minua kohtaan, mm. juoksi kännissä karkuun ja jätti yksin vieraaseen porukkaan. Silloin omassa päässä napsahti ja halusin vain satuttaa miestäni. Tiesin, että mikään muu kuin pettäminen ei häntä satuta yhtä paljoa kuin hänen käytöksensä minua kohtaan (jota oli jatkunut jo pidemmän aikaa). Joten silloin ihan tietoisesti heitin hanskat tiskiin ja päätin pettää. Näin myös tein ja itse asiassa useammankin kerran. Lopulta muutimme erillemme ja vasta siinä vaiheessa kun avioeropapereista alettiin tosissaan puhua, saimme asiat sittenkin selvitettyä ja palasimme yhteen.
jos ei kykene ollenkaan ajattelemaan tilannetta missä petos voisi tapahtuisi niin on joko aika kokematon elämän suhteen tai hyvin yksinkertainen, asian voi ymmärtää vaikka ei hyväksyisikään sen tapahtumista.
