L
Lastenlääkäri vuonna 2013
Vieras
Miksi Järvisen Heikki pysyi kalpeana.
Järvisen Paavo, joka kävi ensi vuotta koulua, oli sairastunut ja lääkäri
pyydettiin häntä katsomaan. Lääkäri tulikin Paavon kotiin, tutki tarkoin
sairaan, totesi hänellä olevan tilapäisen kuumeen ja neuvoi, miten
sairasta oli hoidettava. Hän vakuutti Paavon äidille taudin pian
parantuvan, jos vain sairasta hoidetaan huolellisesti. Äiti rauhoittui
ja lupasi tehdä kaiken voitavansa. Siinä jutellessaan lääkäri huomasi
vaunussa pikkulapsen sekä uunin reunuksella kuivumassa kapalovaatteita.
Kun lääkäri piti paljon lapsista, rupesi hän kyselemään Järvisen
rouvalta yhtä ja toista pikku Heikistä - se oli näet pienokaisen nimi.
Rouva otti Heikin syliinsä ja näytteli sitä lääkärille. Hän kertoi, että
lapsi oli saanut ravinnokseen yksinomaan rintaa - kuten pikkulasten
tulee saadakin - hän oli pessyt ja hoidellut sitä parhaimman
ymmärryksensä mukaan, mutta sittenkin huoletti häntä lapsukainen. Sen
kasvot olivat väriltään kelmeän kalpeat, ja se usein vaikeroitsi tahi
makasi väsyneen näköisenä vuoteellansa. Syytä tähän ei äiti voinut
ymmärtää. Mutta lääkäri havaitsi kyllä pian, missä oli syy. Hänestä
tuntui huoneen ilma kostean ummehtuneelta, ja hänen nenäänsä oli
pistänyt jo huoneeseen tullessa pesemättömien kapalovaatteiden löyhkä.
Aivan oikein, pienokaisen äiti myönsikin kuivanneensa kapalovaatteita
usein pesemättöminä uunin edessä. Niimpä nytkin juuri parhaillaan
riippui uunin reunuksella hajahtavia kapaloriepuja, jotka vähää enen
lääkärin tuloa oli sinne asetettu. "Se pilaa ilman huoneessa
sietämättömäksi aikuisille, saatikka aivan pikkulapsille", selitti
lääkäri ystävällisesti ja lisäsi: "Tuollaiset hajahtavat rievut myös
tärvelevät pienokaisen aran ihon ja edistävät ihotautien syntymistä.
Kastuneet kapalovaatteet ovat sentähden aina pestävät ja silitettävät
sekä käytettävä uudestaan aivan kuivina". "Sitähän minäkin olen
ajatellut", virkkoi tähän lapsen äiti, - "Mutta kun vanhemmat ja
kokeneemmat ihmiset ovat sanoneet, että turhaa on joka kastelemisen
jälkeen ruveta pesemään ja silittämään kapalovaatteita, niin olen
jättänyt sen tekemättä". "Raikas ilma on tuiki välttämättön
pienokaisille", jatkoi lääkäri - "Huoneen ilma on koetettava pitää
sentähden kaikin tavoin puhtaana tuulettamalla usein. Mutta mitä
ihmettä" huudahti hän astuttuaan ikkunan luo, jonka laudalla kasvoi pari
kelmeälehtistä verenpisaraa, ja nähdessään ikkunapuoliskojen olevan
tiiviisti paperilla kiinni liimatut, joten niitä ei kyetty ollenkaan
avaamaan, vaikka oli kesän aika. "Ettekö todellakaan ole pitänyt
ikkunoita auki ja tuulettanut siten huoneita"? "Emme ole uskaltaneet,
kun tuttavat pelottelivat, että pienokainen vilustuu vedossa", selitti
äiti hätääntyen. "Tietysti on varottava, ettei lapsi pääse vilustumaan,
mutta ei siinä pelossa saa jättää huonetta tuulettamatta kylminäkään
vuodenaikoina, saatikka kesällä, jolloin semmoisesta ei ole puhettakaan.
Ei raitista ilmaa sentakia saa pelätä eikä ikkunoita pitää kiinni
liimattuna. Mitenkäs asuinhuonetta voi mukavammin tuulettaa kuin juuri
ikkunan kautta", selitti lääkäri. "Olenhan minä usein koettanut polttaa
katajanhavuja ja sillä tavoin puhdistaa ilmaa", virkkoi tähän ikäänkuin
puolustukseen järvisen rouva". "Ei se hyödytä mitään", selitti lääkäri,
- "Pilaantunutta ilmaa ei suinkaan paranna katajansavun haju eikä muut
keinotekoiset hyvät tuoksut, vaan raikkaan ilman runsas tulvehtiminen
huoneeseen. Ei myöskään väkeväntuoksuiset kasvit sitä tee eivätkä ne
muutoinkaan ole terveellisiä makuuhuoneessa, ei lapsille eikä
aikuisillekaan. Paras keino", jatkoi lääkäri, - "Pienokaisten
pysyttämiseksi terveinä on se, että niitä pidetään usein ulkona,
varsinkin kesäisin". Tämän kyllä oikeastaan ymmärsi hyvin lasten äiti.
Kernaasti hän olisikin vienyt usein pienokaisensa ulos, mutta
valitettavasti ei häneltä riittänyt siihen paljoa aikaa - selitti hän
lääkärille tämän tehdessä lähtöään - kotiaskareiden takia, kun ruoasta
ja muista taloustoimista oli huolehdittava ja samalla yksin hoideltava
pientä lasta. Mutta tästä lähtien hän päätti tehdä kaiken voitavansa,
jotta lapsukaisensa pysyisi terveenä. Hän päätti myös heti kohta
laitattaa ikkunan avattavaan kuntoon ja tuulettaa huonetta joka päivä
ikkunaa auki pitämällä, kuten lääkäri oli neuvonut. Parin päivän
kuluttua parantui Paavo. Kun lääkäri kävi häntä katsomassa, kiitti
Paavon äiti iloisena lääkäriä ystävällisistä neuvoista, joita tämä viime
kerralla käydessään oli hyväntahtoisesti antanut.
Järvisen Paavo, joka kävi ensi vuotta koulua, oli sairastunut ja lääkäri
pyydettiin häntä katsomaan. Lääkäri tulikin Paavon kotiin, tutki tarkoin
sairaan, totesi hänellä olevan tilapäisen kuumeen ja neuvoi, miten
sairasta oli hoidettava. Hän vakuutti Paavon äidille taudin pian
parantuvan, jos vain sairasta hoidetaan huolellisesti. Äiti rauhoittui
ja lupasi tehdä kaiken voitavansa. Siinä jutellessaan lääkäri huomasi
vaunussa pikkulapsen sekä uunin reunuksella kuivumassa kapalovaatteita.
Kun lääkäri piti paljon lapsista, rupesi hän kyselemään Järvisen
rouvalta yhtä ja toista pikku Heikistä - se oli näet pienokaisen nimi.
Rouva otti Heikin syliinsä ja näytteli sitä lääkärille. Hän kertoi, että
lapsi oli saanut ravinnokseen yksinomaan rintaa - kuten pikkulasten
tulee saadakin - hän oli pessyt ja hoidellut sitä parhaimman
ymmärryksensä mukaan, mutta sittenkin huoletti häntä lapsukainen. Sen
kasvot olivat väriltään kelmeän kalpeat, ja se usein vaikeroitsi tahi
makasi väsyneen näköisenä vuoteellansa. Syytä tähän ei äiti voinut
ymmärtää. Mutta lääkäri havaitsi kyllä pian, missä oli syy. Hänestä
tuntui huoneen ilma kostean ummehtuneelta, ja hänen nenäänsä oli
pistänyt jo huoneeseen tullessa pesemättömien kapalovaatteiden löyhkä.
Aivan oikein, pienokaisen äiti myönsikin kuivanneensa kapalovaatteita
usein pesemättöminä uunin edessä. Niimpä nytkin juuri parhaillaan
riippui uunin reunuksella hajahtavia kapaloriepuja, jotka vähää enen
lääkärin tuloa oli sinne asetettu. "Se pilaa ilman huoneessa
sietämättömäksi aikuisille, saatikka aivan pikkulapsille", selitti
lääkäri ystävällisesti ja lisäsi: "Tuollaiset hajahtavat rievut myös
tärvelevät pienokaisen aran ihon ja edistävät ihotautien syntymistä.
Kastuneet kapalovaatteet ovat sentähden aina pestävät ja silitettävät
sekä käytettävä uudestaan aivan kuivina". "Sitähän minäkin olen
ajatellut", virkkoi tähän lapsen äiti, - "Mutta kun vanhemmat ja
kokeneemmat ihmiset ovat sanoneet, että turhaa on joka kastelemisen
jälkeen ruveta pesemään ja silittämään kapalovaatteita, niin olen
jättänyt sen tekemättä". "Raikas ilma on tuiki välttämättön
pienokaisille", jatkoi lääkäri - "Huoneen ilma on koetettava pitää
sentähden kaikin tavoin puhtaana tuulettamalla usein. Mutta mitä
ihmettä" huudahti hän astuttuaan ikkunan luo, jonka laudalla kasvoi pari
kelmeälehtistä verenpisaraa, ja nähdessään ikkunapuoliskojen olevan
tiiviisti paperilla kiinni liimatut, joten niitä ei kyetty ollenkaan
avaamaan, vaikka oli kesän aika. "Ettekö todellakaan ole pitänyt
ikkunoita auki ja tuulettanut siten huoneita"? "Emme ole uskaltaneet,
kun tuttavat pelottelivat, että pienokainen vilustuu vedossa", selitti
äiti hätääntyen. "Tietysti on varottava, ettei lapsi pääse vilustumaan,
mutta ei siinä pelossa saa jättää huonetta tuulettamatta kylminäkään
vuodenaikoina, saatikka kesällä, jolloin semmoisesta ei ole puhettakaan.
Ei raitista ilmaa sentakia saa pelätä eikä ikkunoita pitää kiinni
liimattuna. Mitenkäs asuinhuonetta voi mukavammin tuulettaa kuin juuri
ikkunan kautta", selitti lääkäri. "Olenhan minä usein koettanut polttaa
katajanhavuja ja sillä tavoin puhdistaa ilmaa", virkkoi tähän ikäänkuin
puolustukseen järvisen rouva". "Ei se hyödytä mitään", selitti lääkäri,
- "Pilaantunutta ilmaa ei suinkaan paranna katajansavun haju eikä muut
keinotekoiset hyvät tuoksut, vaan raikkaan ilman runsas tulvehtiminen
huoneeseen. Ei myöskään väkeväntuoksuiset kasvit sitä tee eivätkä ne
muutoinkaan ole terveellisiä makuuhuoneessa, ei lapsille eikä
aikuisillekaan. Paras keino", jatkoi lääkäri, - "Pienokaisten
pysyttämiseksi terveinä on se, että niitä pidetään usein ulkona,
varsinkin kesäisin". Tämän kyllä oikeastaan ymmärsi hyvin lasten äiti.
Kernaasti hän olisikin vienyt usein pienokaisensa ulos, mutta
valitettavasti ei häneltä riittänyt siihen paljoa aikaa - selitti hän
lääkärille tämän tehdessä lähtöään - kotiaskareiden takia, kun ruoasta
ja muista taloustoimista oli huolehdittava ja samalla yksin hoideltava
pientä lasta. Mutta tästä lähtien hän päätti tehdä kaiken voitavansa,
jotta lapsukaisensa pysyisi terveenä. Hän päätti myös heti kohta
laitattaa ikkunan avattavaan kuntoon ja tuulettaa huonetta joka päivä
ikkunaa auki pitämällä, kuten lääkäri oli neuvonut. Parin päivän
kuluttua parantui Paavo. Kun lääkäri kävi häntä katsomassa, kiitti
Paavon äiti iloisena lääkäriä ystävällisistä neuvoista, joita tämä viime
kerralla käydessään oli hyväntahtoisesti antanut.