Mun miehellä on tapana kaunistella asioita. Kerran tavattiin tutut kaupassa ja mies sanoi kaupassa käynnin syyksi jotain muuta kuin mitä oikea syy oli. Ihmettelin tätä miehelleni, että miksi hän meni keksimään sellaista, kun olisi voinut sanoa asiat oikeinkin. Mies perusteli keksimäänsä juttua sillä, että hän halusi, että tutuille tulee hyvä olo. Mielestäni kumpikaan selitys, ei oikea eikä keksitty, ollut sellainen mistä toiselle olisi pitänyt hyvä tai huono olo, vaan ne olivat ihan jokapäiväistä juttua kumpikin.
Kaipa tuo "valehtelu" on aika pitkisti opittu asia. Jos lapsuuden kodissa on jatkuvasti valehdeltu, niin siitä tulee normaali toimintamalli. Jos lapsuuden kodista ei löydy syytä valehteluun, niin siinä tapauksessa henkilö oma elämä on niin sekaisin, että on pakko valehdella, että siihen saa jotain järkeä. Tai kolmantena vaihtoehtoa on mielensairaus, jossa henkilö ei erota, mikä on todellista ja mikä ei.
