Miksi kaikki ihmiset eivät viisastu edes aikuisena?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Valitettavasti on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka ovat aikuisenakin epäkypsiä, eivät kykene ajattelemaan asioita syvällisesti, omaavat huonon tunneälyn, elävät todella pinnallisesti eivätkä mieti asioita moraaliselta kannalta...mistä tämä johtuu? Tiedän tällaisia ihmisiä, toisaalta tiedän joitakin ihmisiä, jotka ovat jo nuorena olleet hyvin kypsiä, viisaita, tunneälykkäitä jne. Onko tämä asia niin paljon sidoksissa ihmisen persoonallisuuteen, luonteeseen ja arvoihin vai miksi ón olemassa ihmisiä, jotka eivät viisastu vaan pysyvät samanlaisina tai muuttuvat jopa huonompaan suuntaan? : /
 
Mie veikkaisin syyksi nykyään pinnalla olevan yksilökeskeisyyden ylilyömisen... :/ "Minulla on oikeus..." Minä haluan..." Minä kyllä saan..." minä-minä-minä. Eipä siinä paljoa tunneäly kehity, jos ei tarvii muita ajatella ikinä.
 
Mä en mielestäni ole kypsä enkä aikuinen. Juttelin asiasta mummini kanssa, ja paljastuipa sellanen asia että hänkin edelleen odottelee koska se aikuisuus napsahtaa päälle :D
En mä kuitenkaan vastuuton tai moraaliton ole. Pinnallinen kyllä tavallaan, mutta pinnallinenkin voi olla syvällinen, ihan oikeasti :whistle:
 
Vaikea kysymys, siihen liittyy niin monia asioita. Olen alkanut olla sitä mieltä, että ihmisen persoonallisuus kokonaisuudessaan vaikuttaa noihin asioihin ikääkin enemmän, toki ikäkin jossain määrin vaikuttaa, kun saa lisää kokemuksia. Uskon, että jopa perintötekijät vaikuttavat siihen, miten ihminen kykenee ajattelemaan asioita. Loppujen lopuksi se on kiinni siitä omasta asenteesta, miten paljon ja millä tavoin ajattelee asioita.
 
Niin se vain on eikä sille mitään voi...minäkin tunnen ihmisiä, jotka ovat jo hyvin nuorena olleet melkein yhtä tunneälykkäitä, syvällisiä ja viisaita kuin myöhemmällä aikuisiällä, sitten heidän viisautensa on kokemusten myötä edelleen kasvanut. Mutta sitten on ikävä kyllä myös niitä, jotka ovat nuorena tuollaisia kuin mainitsit ja pysyvätkin sellaisina vanhuuteen asti :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja FedWithGasoline:
Mä en tiedä, liittyykö viisaus mitenkään noihin ap:n kuvailemiin. Tai älykkyys ainakaan. Fiksuus kyllä. Tunneälyn puuttumiseen voi johtaa monikin tekijä jo ihan lapsuudesta lähtien... :/

Tunneäly ja kypsyys ovat ainakin osa viisautta, älykkyys ei ole niinkään. Toki älykkyyskin vaikuttaa sekä tunneälyyn että viisauteen, tunneälykkyyshän on yksi älykkyyden laji.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja FedWithGasoline:
Mä en tiedä, liittyykö viisaus mitenkään noihin ap:n kuvailemiin. Tai älykkyys ainakaan. Fiksuus kyllä. Tunneälyn puuttumiseen voi johtaa monikin tekijä jo ihan lapsuudesta lähtien... :/

Tunneäly ja kypsyys ovat ainakin osa viisautta, älykkyys ei ole niinkään. Toki älykkyyskin vaikuttaa sekä tunneälyyn että viisauteen, tunneälykkyyshän on yksi älykkyyden laji.

Sitä tarkoitinkin, että yksistään viisastumisesta ei voi puhua, jos miettii pelkästään tota tunneälyä, koska siihen kuuluu muutakin. Mutta joo, kyllä noi alkuviestissä olleet esimerkit kertoo kypsyydestäkin, totta...
 
Miten voi olla mahdollista, että joku nuori voi olla kypsempi ja viisaampi ajatusmaailmaltaan kuin joku vanhempi ihminen, vaikka tämä vanhempi olisi kokenut enemmän? Onko asiassa todella osittain ihmisen luonteella ja perimälläkin siis merkitystä?
 
Kyky ajatella abstrakteja ja moraalisia asioita, syy-seuraussuhteita, kehittyy lapselle koska ne OPETETAAN lapselle. Samoin kyky tuntea empatiaa, kyky keskustella, tunnistaa omia tunteita, ne ovat opittuja asioita joita voi ja pitää harjoitella.
 
Mitä on viisaus?

Minä tiedän etä esikoisestani ei koskaan tule tunneälykästä eikä erityisen empaattista, eikä hän varmaan ikinä tule katsomaan aika tavallisesta kellosta.
Kuitenkin hän kasvaa aikuiseksi ja toivottavasti ihan kunnolliseksi, pääsee töihin ja elää omaa elämää.

Empatia ja tunneälykkyys eivät ole jokaisella synnyinlahjana, niitä voi vähän opettaa mutta ei loputtomiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nibbler:
mutta mielummin oon 90 vuotias kuin aikuinen :D

Ihan niinkuin aikuinen olisi kirosana. Miksi ei joku halua mieltää itseään aikuiseksi? Voi aikuinenkin olla hauska ja hölmö ja seksikäs ja lapsellinenkin joskus, mutta aikuisen erottaa nyt kuitenkin lapsesta ja teinistä siinä että pystyy tekemään järkeviä ratkaisuja elämässä ja jos osoittautuu että ei nyt niin ihan järkevää tuokaan ollut niin siitäkin selvitään. Pitää pystyä huolehtimaan omista asioista, ottaan vastuun omista tekemisistään ja puheistaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyky ajatella abstrakteja ja moraalisia asioita, syy-seuraussuhteita, kehittyy lapselle koska ne OPETETAAN lapselle. Samoin kyky tuntea empatiaa, kyky keskustella, tunnistaa omia tunteita, ne ovat opittuja asioita joita voi ja pitää harjoitella.
Juuri näin sillä lisäyksellä etä samasta perheestä voi tulla hyvin erilaisia ihmisiä. Se on se perimä osittain mukana ja sitten myöhemmät elämänkokemukset.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyky ajatella abstrakteja ja moraalisia asioita, syy-seuraussuhteita, kehittyy lapselle koska ne OPETETAAN lapselle. Samoin kyky tuntea empatiaa, kyky keskustella, tunnistaa omia tunteita, ne ovat opittuja asioita joita voi ja pitää harjoitella.


Niin, mutta nämä taidot eivät kehity kaikille yhtä hyviksi, vaikka saisivat yhtä paljon opetusta. Ihmisen omalla toiminnallakin on merkitys siihen. Toiset oppivat paljon nópeammin ja paremmin kuin toiset, kaikilla ei valitettavasti ole edes halua oppia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kiin:
Mie veikkaisin syyksi nykyään pinnalla olevan yksilökeskeisyyden ylilyömisen... :/ "Minulla on oikeus..." Minä haluan..." Minä kyllä saan..." minä-minä-minä. Eipä siinä paljoa tunneäly kehity, jos ei tarvii muita ajatella ikinä.

Näin. Hyvä malliesimerkki tällä palstalla ne ikuiset pettämisjutut, joissa sinkkuosapuoli kiistää kaikenlaisen tarpeen mihinkään empatiaan tai sympatiaan, koska hän ajattelee vain itseään ja "vastaa" vain itselleen.
 
Mä luin vaan sun tekstin, ap... mutta musta tuntuu, että nuo sun luettelemat ominaisuudet liittyvät nimenomaan persoonaan, ei välttämättä iän tuomaan kokemukseen... tiedän niin monia "kypsässä" iässä olevia, joille ei ole noita piirteitä ikinä kehittynyt. Kun taas joillain nuo voivat hyvinkin tulla esille jo lapsena. Tai sitten osa meistä ei kasva "aikuiseksi" ikinä...
 
Jaa-a, sen kun tietäisi.
Minä ja eräs ystäväni ollaan viime aikoina kovastikin mietitty sitä, miksi me ei tunnuta koskaan aikuistuvan ja rauhoittuvan. Levottomat sielut molemmilla, edelleen, ja ikää on jo kolmisenkymmentä vuotta. Älykkyyteen se tuskin liittyy, meillä molemmilla kun on todistetusti aika korkeat älykkyysosamäärät :whistle: . Me tultiin siihen lopputulokseen, että syy on siinä, mitä kaikkea me saimme aikoinaan kokea: matkustaa, asua ulkomailla, työskennellä mielenkiintoisissa paikoissa, tavata jos jonkinmoisia ihmisiä, vaihtaa maisemaa kun alkoi kyllästyttää.....Sitten tuli rakkaus, avioliitto ja äitiys. Mikä on sinänsä tosi ihanaa, mutta silti on usein ikävä sitä entistä elämää, jolloin ei koskaan ollut tylsää tai tekemisen puutetta :/ .
Me muuten ajattelimme nuorempina paljon moraalisemmin kuin nykyään. Nyt ollaan lähinnä sitä mieltä, että go for it jos mielesi tekee: täällä ollaan kuitenkin vain kerran, ja elämän tarkoitus on nauttia siitä =) .
Selvennykseksi: olen naimisissa, en petä miestäni enkä aio sitä tehdäkään 99,9% varmuudella, lapset on minulle kaikkein tärkeimpiä. Ystäväni on eronnut, mutta lapsi on hänelle se kaikkein tärkein, aina ja kaikessa.
 
No tietysti sitä saa kaiholla muistella villiä nuoruutta. Mutta en mä silti sitä takaisin haluaisi. Ei kai se epäkypsyyttä ole jos kaihoilee. Ja olet säkin Åboriginal lapset ym tehnyt, joten kai jotain muutosta siihen menneisyyteesi kaivannut...
 

Yhteistyössä