Miksi kaikki vastoinkäymiset kasautuu?

[vieras]

Tuntuu, että meillä on koko ajan jotain. Auto rikki, lapsilla outoja sairauksia... patti päässä, kauan jatkunut rohina, oksentaa ruuat... Välillä on jollain kieli halki ja vauvalla ampiaisenpisto huulessa. Tämä lista ei lopu ikinä, ja joka melkeen joka päivä ollaan jonkun kanssa lääkärissä. Ja nämä kaikki on tapahtunut ihan lyhyessä ajassa. Alkaa jo miettiä, että koska sattuu jotain oikeen pahaa, kun joka päivä on jotain. Alkaa jo masentaa :| Alkaa jo seuraava päivä pelottaa...

 

[Josko]

olisi tälle vuodelle jo tarpeeksi tässä eikä enää tulisi mitään. Jaksuja ja tsemppiä, kyllä helpottaa joku päivä. Välillä itsestäkin tuntuu samalta kun sattuu ja tapahtuu, mutta onneksi on seesteisempiä kausia välillä tapaturmissa.

 

[vieras]

kasaantuu ne tääläkin. välit meni äidin kanssa ja kaksi kuoleman tapausta tälle kesälle riittäis jo..

 

[Kovajänis]

Se on...vaikea sanoa, mutta yleensä on niin, että elämä pistää koville aina välillä, ihan kuin muistuttaakseen että muistat mikä on tärkeintä elämässä.
Usko pois, kyllä rauhallisempikin jakso elossa tulee :hug:

 

[elämä on]

Mun viime vuoden saldo:keskenmeno, työttömyys+taloudelliset ongelmat, mies petti+avioero, yhdellä lapsella epäiltiin syöpää, ei ollut onneksi, syntyi vakavasti sairas vauva...

Onneksi tää vuosi on ollut rauhallisempi

 

[Paatunut Parahdus]

Koska kun niitä tarpeeksi kerääntyy, niin pienetkin tuntuu äärettömän vaikeilta ylittää. Se on kuin dyyni. Vain pieni osa pääsee ylitse, kun tarpeeksi myrskyää ja tuulee.

 

[ap]

Koska kun niitä tarpeeksi kerääntyy, niin pienetkin tuntuu äärettömän vaikeilta ylittää. Se on kuin dyyni. Vain pieni osa pääsee ylitse, kun tarpeeksi myrskyää ja tuulee.

Sitä alkaa olla aivan vainoharhainen ja kuvitella kaikista pahinta, kun koko ajan sattuu ja tapahtuu. Ehkäpä tämä tästä taas rauhoittuu... toivotaan ainakin niin. Jakso alkaa olla jo aika lopussa, kun on valvonut, kun on lapsista huoli niin kova :|

 

[Kovajänis]

Koska kun niitä tarpeeksi kerääntyy, niin pienetkin tuntuu äärettömän vaikeilta ylittää. Se on kuin dyyni. Vain pieni osa pääsee ylitse, kun tarpeeksi myrskyää ja tuulee.

Tuossa mä olen eri mieltä. Mitä enemmän on lyhyessä ajassa vastoinkäymisiä, sitä enempi tuntuu että tulkoon mitä vain niin senkin kestän ja selvitän voittajana. Lienee ihmisestä kiinni tuokin miten sen ottaa :/