miksi kaveerata exän kanssa?

Kaikki eivät halua luopua kaikesta hyvästä entisessä elämässään, tyypillisesti vaikkapa yhteisistä ystävistä. Joskus ihmiset kykenevät eroamaan ihan sivistyneesti sovussa ja jatkamaan elämäänsä eteenpäin. Tiedän tällaisen entisen parin omasta tuttavapiiristä ja olen aivan varma, ettei heillä ole ollut minkäänlaista sutinaa eronsa jälkeen. Kyseinen pari oli aikanaan tavannut toisensa heti pk-seudulle muutettuaan ja siten heidän koko uusi elämänsä oli ikään kuin yhteistä. Olisi ollutkin kohtuutonta laittaa yhteiset ystävät valitsemaan puolensa.

Mitenkään tavallistahan tuo ei ole, muttei siis myöskään mahdotonta.

 

Been there, done that puhuu asiaa. Olen samoilla linjoilla kanssaan. Eksien kanssa on ihan hyvä pysyä väleissä, mutta liian läheisenä jatkuva ystävyys voi olla viesti jostain. Miksi pysyä ikuisesti vain parhaina ystävinä, miksei sitten jatkettu parisuhteessa?

Mieheni eksä petti ja jätti hänet, mutta nyt parin vuoden päästä on alkanut taas tunkea mieheni elämään sillä seurauksella, että mieskin on alkanut kaihoilla...Nainen tahtoo tavata häntä vähän väliä ja olla todellakin kuin perheenjäsen edelleen, vaikka on jo suunnallaan naimisissa toisen kanssa. Alkuun mies puhui eksästä aika viileästi, mutta nytpä hän sanoo, että jolleivat saa olla ystäviä, hän ei voi jatkaa minunkaan kanssani. Hetkinen! Kyllä kai nykyisen pitäisi olla se ykkönen? Tunnen itseni hieman arvottomaksi tämän Maailman Ihanimman Eksän rinnalla.

Nähtäväksi jää, miten tämä matka päättyy.

 

Itse olen ex ja tullut sellaiseksi pitkän pettämisen seurauksena.
Aion pysyä exäni kanssa väleissä vain siksi, että sitte, kun hänen uusi liittonsa on ns.vakaalla pohjalla aion käydä panemassa exääni ja kertoa sen sitten nykyiselle naiselle. Ai mitenkö onnistun? Meillä ei exäni kanssa ollut ikinä mitään ongelmia seksin saralla ja tiedän, että sopivan tilaisuuden tullen hän ei pysty vastustamaan kiusausta.
Tästä syystä kaveeraan exän kanssa.

 

[/quote]
Ystävät ovat joskus tarpeeseen antamaan eri näkökulmia asioihin ilman tunnesiteen aiheuttamaa vääristymää. Tämä ei entisen puolison kanssa välttämättä onnistu, vaan on vaarana lähteä toistamaan samaa uraa näkökannoissa, kuin parisuhteen aikana.
[/quote]

hmm.. tunnesiteen aiheuttamaa väärsitymää? mitäs muuta ystävien kanssa on kuin tunnesidettä? kauhean ehdotonta muutenkin mielestäni ajatella niin, että joko ollaan yhdessä tai sitten vain hyvänpäiväntuttuja, jos mitään. Jos suhteesta on kuollut syvät romanttisen rakkauden tunteet, on silloin mielestäni aihetta erota. Tämä ei kuitenkaan posissulje vaihtoehtoa (ainakaan omalta kohdaltani), syvän ystävyyssuhteen ja siten ollen tietynlaisen tunnesiteen jatkumisesta. En väitä, että kaikkien eksien kanssa on pakko olla bestiksiä tai edes väleissä. Se on kuitenkin mahdollisuus. Onhan sekin mahdollista, että pitkästäkin ystävyydestä saattaa kehittyä rakkaus ja parisuhde. Miksei vastaava voisi siis käydä toisinkin päin, eli rakkaudesta ja romattisesta suhteesta kehittyy syvä ja luottava ystävyys?

 

Ihan ok olla exien kanssa väleissä, minullakaan ei ole ollut sen suhteen koskaan ongelmaa. Olen huomannut että eron jälkeen yhteydenpito automaattisesti vähenee pikkuhiljaa kun molemmilla on oma elämänsä ja omat uudet kuviot. Niin sen kuuluu mennäkin, omasta valinnasta (tai toisen) sitä on aikoinaan erottu, miksi sitä kuviota pitäisi väkisin ylläpitää vuosikausia?

Sitten on taas tämä toinen ääripää: exissään väkisin roikkuvat tyypit. Kun ei itse ole löydetty uutta kumppania, niin ollaan ensinnäkin erittäin mustiksia jos toinen jo seurustelee ja on uudessa suhteessa. Sitten ilmestytään "sattumalta" samaan baariin kyttäämään ja istumaan hapannaamana ja koitetaan ujuttautua exän juttusille heti kun silmä välttää. Minun nykyiseni exä on ikävä kyllä edellä mainitun kaltainen. Heidän erostaan oli jo ennen minua noin pari vuotta aikaa ja mekin olemme nyt seurustelleet jo yli pari vuotta. Silti tämä nainen ei näköjään osaa päästää menneestä irti, vaan tiedän että ottaisi miehen takaisin silmänräpäyksessä jos tätä vain kiinnostaisi. Naiselle iski paniikki seurustelumme alkuaikoina, kun kuuli että hänen miestään vietiin (omasta mielestään) ja hän alkoi kummasti taas liikkua samoissa paikoissa ja tuoda itseään esille. Sellainen on mielestäni naurettavaa ja lapsellista, tätä mieltä on myös mieheni exänsä käytöksestä. Mutta meitä on moneen junaan...

 

Ihan ok olla exien kanssa väleissä, minullakaan ei ole ollut sen suhteen koskaan ongelmaa. Olen huomannut että eron jälkeen yhteydenpito automaattisesti vähenee pikkuhiljaa kun molemmilla on oma elämänsä ja omat uudet kuviot. Niin sen kuuluu mennäkin, omasta valinnasta (tai toisen) sitä on aikoinaan erottu, miksi sitä kuviota pitäisi väkisin ylläpitää vuosikausia?

Sitten on taas tämä toinen ääripää: exissään väkisin roikkuvat tyypit. Kun ei itse ole löydetty uutta kumppania, niin ollaan ensinnäkin erittäin mustiksia jos toinen jo seurustelee ja on uudessa suhteessa. Sitten ilmestytään "sattumalta" samaan baariin kyttäämään ja istumaan hapannaamana ja koitetaan ujuttautua exän juttusille heti kun silmä välttää. Minun nykyiseni exä on ikävä kyllä edellä mainitun kaltainen. Heidän erostaan oli jo ennen minua noin pari vuotta aikaa ja mekin olemme nyt seurustelleet jo yli pari vuotta. Silti tämä nainen ei näköjään osaa päästää menneestä irti, vaan tiedän että ottaisi miehen takaisin silmänräpäyksessä jos tätä vain kiinnostaisi. Naiselle iski paniikki seurustelumme alkuaikoina, kun kuuli että hänen miestään vietiin (omasta mielestään) ja hän alkoi kummasti taas liikkua samoissa paikoissa ja tuoda itseään esille. Sellainen on mielestäni naurettavaa ja lapsellista, tätä mieltä on myös mieheni exänsä käytöksestä. Mutta meitä on moneen junaan...

 

Itse olen ex ja tullut sellaiseksi pitkän pettämisen seurauksena.
Aion pysyä exäni kanssa väleissä vain siksi, että sitte, kun hänen uusi liittonsa on ns.vakaalla pohjalla aion käydä panemassa exääni ja kertoa sen sitten nykyiselle naiselle. Ai mitenkö onnistun? Meillä ei exäni kanssa ollut ikinä mitään ongelmia seksin saralla ja tiedän, että sopivan tilaisuuden tullen hän ei pysty vastustamaan kiusausta.
Tästä syystä kaveeraan exän kanssa.

Oletpa varma että ex-miehesi haluaa sänkyyn kanssasi. entä jos et onnistukaan? jospa hänellä on parempaa seksiä uuden naisensa kanssa.
Ja mitä voitat kostamalla?
Aikuinen tuskin olet, laillasi käyttäytyy korkeintaan parikymppinen.

 

Enpä kyllä koskaan tule matkustamaan mieheni tulevan ex-mieheni kanssa.

 

Miksi jotkut haluaa "säännöt" siihen milloin jokin ihmissuhde on sallittu ja milloin ei? Ihmissuhteet syntyvät luonnostaan, loppuvat luonnostaan. Ajan kanssa tai liittyen joihinkin tapahtumiin. Pitkälle niitä kuitenkin määrittää tunteet.

Vaikka exän kanssa on hyvissä väleissä, ei se ole automaattisesti uhka parisuhteelle jonkun toisen kanssa. Kuten ei muutkaan vastakkaisen sukupuolen kanssa olevat suhteet, tai saman sukupuolen kanssa olevat suhteet, tai työelämän suhteet, harrastuselämän suhteet... Parisuhde on jotain muuta.

Tai no, jotkut haluaa tehdä elämästään hankalaa, ja mielellään myös muiden elämästä. Mitä minä siitä välitän.

 

^^Eihän se olekaan ongelma, jos on VAIN "hyvissä väleissä" eksän kanssa. Hyvät välit on sitä, että voi kysellä joskus neuvoja, soitella kuulumisia, tavata joskus vaikka kahvilla jne. Mutta jos eksä yrittää änkeä perheenjäseneksi takaisin mm. lähtemällä mieheni kanssa mummolaan ja mökille saunomaan, alkaa vähän ihmetyttää. Eksällähän pitäisi nyt olla omat mummolat ja mökkipuuhat, on minun vuoroni tehdä noita juttuja mieheni kanssa hänen ympyröissään.

Jos eksiä olisi kerääntynyt monta, pitäsikö hellämielisen mieheni kuskata heitä heidän halutessaan vuoroviikoin mummolle ja mökille, että olisi sitten hyvät välit... Missä jäisi enää minulle aikaa? Tämä nyt on liioittelua, mutta periaatteessa mahdollista.

Tottakai saa olla kaveri eksän kanssa, mutta jos tuo puuha alkaa syödä aikaa nyksältä, silloin on jotain vinossa. Samoin, jos selvästi puheissaan kaihoilee menneitä. Senkin voi tehdä humoristisesti, mutta jos on liian tosissaan, ei hyvä.

 

Kaikkea ei voi saada. Elämässä joutuu tekemään valintoja, vaikka kipeältä se usein tuntuukin.

Ihmiseen, jonka kanssa on ollut rakkaussuhde, jää aina tietynlaiset tunnesiteet (hyvässä ja pahassa), jotka ainoastaan aika voi laimentaa VILPITTÖMÄN ystävyyden tasolle. Kovin tiivis ystävyys exän kanssa (etenkin pian eron jälkeen) kertoo siitä, että irti ei haluta päästää mitenkään.

Erittäin tiivis ystävyys exän kanssa ei kaiken kaikkiaan ole viisain ratkaisu vuosienkaan jälkeen, jos nykyisiä puolisoitakin on olemassa. Rakkaussuhteesta jää jälki kahden ihmisen välille.

Tuttavuus ja kaveruus ovat täysin mahdollisia exänkin kanssa (riippuen tietenkin suhteen päättymistavasta), mutta tiivis ystävyys on silkkaa itsepetosta.

Ap-kirjoittajalle: olet täysin oikeassa, exäsi tavoittelee mahdottomia ja elää selvästi omaa illuusiotaan. Muiden ihmisten suhtautuminen on myös kovin outoa - ei varmaan auta kuin teroittaa vaan kaikille, että "ei mitään hajua ja evvk, mitä äijälle kuuluu".

 

Jos eksiä olisi kerääntynyt monta, pitäsikö hellämielisen mieheni kuskata heitä heidän halutessaan vuoroviikoin mummolle ja mökille, että olisi sitten hyvät välit... Missä jäisi enää minulle aikaa? Tämä nyt on liioittelua, mutta periaatteessa mahdollista.

Tottakai saa olla kaveri eksän kanssa, mutta jos tuo puuha alkaa syödä aikaa nyksältä, silloin on jotain vinossa. Samoin, jos selvästi puheissaan kaihoilee menneitä. Senkin voi tehdä humoristisesti, mutta jos on liian tosissaan, ei hyvä.

'Vaikeuksia riittää' osui napakymppiin. Ovatko kaikki entiset sitten yhtä arvokkaita roikkumaan ystävinä, vai aina viimeisin? Ja miten nämä entiset suhteutuvat nykyiseen elämään ja kumppaniin?

Kaveruutta entisensä kanssa ei tarvitse sulkea pois ja joskus, kun erosta on jo kulunut aikaa, voi entinen kumppani vaikuttaa ihan miellyttävältä ihmiseltä, vaikka suhde olisi ollut myrkyisä. Minusta kuitenkin entisissään riippuminen ja heidän kanssaan jatkuva kaveeraaminen osoittaa vain kyvyttömyyttä tehdä ratkaisuja ja mennä elämässään eteenpäin.

 

'Vaikeuksia riittää' osui napakymppiin. Ovatko kaikki entiset sitten yhtä arvokkaita roikkumaan ystävinä, vai aina viimeisin? Ja miten nämä entiset suhteutuvat nykyiseen elämään ja kumppaniin?

Kaveruutta entisensä kanssa ei tarvitse sulkea pois ja joskus, kun erosta on jo kulunut aikaa, voi entinen kumppani vaikuttaa ihan miellyttävältä ihmiseltä, vaikka suhde olisi ollut myrkyisä. Minusta kuitenkin entisissään riippuminen ja heidän kanssaan jatkuva kaveeraaminen osoittaa vain kyvyttömyyttä tehdä ratkaisuja ja mennä elämässään eteenpäin.


Onpas surullista tekstiä kirjoittajalta Been there, done that. Itse olen juuri tässä viikon asunut omassa asunnossani, enkä voisi kuvitellakaan elämääni ilman ex -miestäni. Vaikka romanttinen rakkautemme pikkuhiljaa on sammunut ja muuttunut ystävyydeksi, pidän sitäkin niin arvokkaana asiana elämässäni, etten siitä toivottavasti koskaan joudu luopumaan. Takki on tyhjä parisuhteen kannalta, mutta meillä on ystävinä niin paljon yhteistä että en ymmärrä, miksi siitä pitäisi luopua! Eiväthän ihmiset ole kertakäyttötavaraa, jotka voi vain heittää pois, kun yksi käyttötarve poistuu. Olen käyttänyt tämän suhteen luomiseen useita vuosia elämästäni, ja mennyt aikahan olisi hukkaan heitettyä, jos ei käteeni jäisi mitään. Miehenä en exästäni ole enää koskaan kiinnostunut, mutta ihmisenä kyllä. Ja exäni siis seurustelee jo, itse en. Eikös se sanontakin kuulu että ystävä on sellainen ihminen, joka tuntee sinut läpikotaisin, ja haluaa silti olla ystäväsi.

 

Onpas surullista tekstiä kirjoittajalta Been there, done that. Itse olen juuri tässä viikon asunut omassa asunnossani, enkä voisi kuvitellakaan elämääni ilman ex -miestäni.

Minä taas voin ilman mielikuvitustakin todeta, että elän täysin tyytyväisenä ilman entisten kumppaneideni läsnäoloa nykyisessä elämässä.

Toki tuoreeseen eroon on kuulunut suru, vaikka ero olisi ollut helpotus lopulta. Se vain kuuluu siihen eroprosessiin, pettymys, suru, jossain vaiheessa suuttumus ja vihakin ehkä. En ole kuitenkaan jäänyt vihamieheksi yhdenkään entiseni kanssa, lähinnä suhtautuminen on asiallisen kohtelias, mutta en ole kiinnostunut heidän kumppaneistaan tai kuulumisistaan.

Vaihdan toki törmätessäni muutaman kohteliaan sanan jutustellen, mutta en lähettele joulu- tai syntymäpäiväkortteja. Enkä varsinkaan ota yhteyttä puhelimitse, mikäli asia ei ihan ehdottomasti sitä vaadi. Ei ole tähän mennessä mikään asia vaatinut.

 

Itse lähdin yhdestä exästä eri tielle v. 2002 ja riiputus vaan sairastutti henkisesti. Karmeeta henkistä väkivaltaa.

En suosittele kenellekään. Vielä tänäkin päivänä jäljet minussa näkyvät. Onneksi pääsi eroon moisesta "mielenpyörittäjästä".

 

Minä riipuin eräässä exässä melkein vuoden. Hän jätti minut toisen naisen vuoksi ja olin aivan hajalla. En pystynyt päästämään hänestä millään irti ja hän jaksoikin lohdutella minua melkein vuoden (henkisesti), uuden naisensa tietämättä. Kun naiselle asia selvisi, mies pisti välit poikki täysin.

Mikään äärilaita ei ole hyvä. Tajuan nyt tyhmyyteni vonkuessani miehen perään. Älytöntä kiusaamista. Toisaalta julmaa mieheltä vetää nyt täysin verho eteen, siitäkin kärsin, mutta eteenpäin olen menossa ja ehkä päivä vielä paistaa risukasaankin. Uutta onnea kuvioissa.

Kaikkein paras pitää asialliset välit ja kevyt toveruus exään, ei sen kummempaa.

 

ilmoitit asiasta poliisille?

 

ja suosittelen, että kaikki pistävät välinsä HETI poikki exiinsä ... tai jos exä soittaa kysyäkseen jotain niin kannattaa ilmoittaa poliisille. Exät ovat vaarallisia.

 

Ei exiä ja nyxiä yhtäaikaa - eikö se ole jo Suomen laissakin kielletty - että moniavioisuutta ei täällä saa harrastaa!

 

on exä ja nyxä päällekkäin ja toinen pitäis lempata, kun oma psyyke ja fysiikka ei enää kestä ... onkohan tuokaan laillista ------------siis sitten kun oma kunto pettää niin toinen pahoinpidellään hiljaiseksi ... väkivaltarikos???

 

Joo, ei paljon kiinnosta eksien naamoja enää katella. Tehty ja nähty. Se jos pitää väkisin koittaa kaveerata eksän kanssa, on vaan merkki siitä ettei ole vielä päässyt kokonaan yli ja elättelee toiveita.

Minä kyllä etsin kaverini muualta kuin eksistä. Maailma on ihmisiä täynnä, ja jonkun eksän kanssa kaveeraaminen ei kaiva mun napaani ainakaan.

Mutta jokainen tyylillään.

En vaan ymmärrä miks pitäisi olla bestiksiä semmoisten miesten kanssa jotka on loukanneet, valehdelleet, pettäneet, jättäneet törkeästi, saaneet itkemään, haukkuneet, pilanneet sun elämän ja laukaisseet masennuksen.

Parempi ilman tuollaisia paskapökäleitä.

Kaverit vaihtuu, miehet vaihtuu, mutta tosiystävät säilyy. Ja eksät ei oo mun ystäviä.

 

Itse arvostan henkilökohtaista vapauttani yli melkein kaiken muun. Sen yli menee ainoastaan rakkaus. Kun olen suhteessa panostan siihen kaikkeni. En myöskään etsi rakkaakseni ensisijaisesti kaveria vaan jotain aivan muuta. Kavereita minulla on jo ja osan olen tuntenut lähes 20 vuotta.

Jos suhde sitten on katkennut se todellakin on katkennut. Olen menettänyt luottamukseni ja rakkauteni tätä ihmistä kohtaan pysyvästi. Olen halunnut jatkaa elämääni. En ymmärrä tätä joidenkin järjetöntä tarvetta setviä asiaa loputtomiin.

Ellei suhdetta enää haluta jatkaa ei setvittävääkään enää ole. Minulla ei ole koskaan ole ollut tarvetta "tuulettaa" pahaa oloani tai selvitellä näkökulmiani sitten kun lopullinen päätös erosta on syntynyt. Mitä ihmettä sellaisella halutaan saavuttaa? Parempi omatunto? Vaikutelma, että itse oli oikeassa? Kosto?

Tätä kautta en myöskään ole halunnut väkipakolla rakennella mitään ystävyyksiä exien kanssa. Nyökätään kun tavataan, ehkä hymyillään ja no hard feelings.

Toiseksi ympärillä pyörivät exät sotkevat asioita. Jokainen meistä tuo uusin suhteisiin omia henkisiä painolastejaan. Tarvitseeko siihen vielä fyysisesti raahata kaikki entiset kumppanit?

 

Mä toivoin eron jälkeen (ja toivon yhä) että voisin olla exän kanssa kaveri, mutta vaan siitä syystä että meillä oli yhteisiä kavereita, joista en halunnut erota. Oikeaa ystävää en exästäni kaipaa, mutta olisi mukavaa voida mennä edes joskus ihan normaalisti vanhan kaveriporukan kanssa vaikka juhlimaan tai jotain.

 

naapurin tyttö, etkö voi hengata vanhojen kavereidesi kanssa ilman, että exäsi on mukana? Minullakin on yhteisiä kavereita/ystäviä exän kanssa, mutta ei se tarkoita, että minun ja exän pitää sen takia (koskaan) tavata tai olla yhtäaikaa näiden kavereiden kanssa liikenteessä. Ystävyyden ja kaveruuden näihin ihmisiin olen silti voinut säilyttää.

Yks mies vaan, veit sanat suustani. En minäkään voi ymmärtää, mitä sillä loputtomalla suhteen (vikojen) setvimisellä saavuttaa, tai sillä, että roikkuu exässä siksi ettei osaa jatkaa yksin eteenpäin. Eri asia tietenkin, jos joku kokee aitoa ystävyyttä exän kanssa... kuitenkin itsestä tuntuu, että kun on kerran rakastanut ja se on syystä tai toisesta loppunut, ystävyys on jonkinlaista ihmissuhteen tekohengitystä, joka vieläpä haittaa uuden rakkaussuhteen kehitystä. Exässäni ei ollut yhtään sellaista hyvää puolta, jota en nykyisestä miehestäni tai jostakusta muusta ystävästäni/kaveristani löytäisi, eli pärjään vallan hyvin tällä nykyisellä ihmissuhdearsenaalilla

 

Itse olen ex ja tullut sellaiseksi pitkän pettämisen seurauksena.
Aion pysyä exäni kanssa väleissä vain siksi, että sitte, kun hänen uusi liittonsa on ns.vakaalla pohjalla aion käydä panemassa exääni ja kertoa sen sitten nykyiselle naiselle. Ai mitenkö onnistun? Meillä ei exäni kanssa ollut ikinä mitään ongelmia seksin saralla ja tiedän, että sopivan tilaisuuden tullen hän ei pysty vastustamaan kiusausta.
Tästä syystä kaveeraan exän kanssa.

Hanki elämä, jos olet vain kostoa hakemassa. Taidat olla itse samanlainen ämmä, jonka kanssa exäsi petti sinua. Onneksi olkoon enkä yhtään ihmettele, että petti, jos et ole yhtään sen kypsempi.