Ä
äiti neljälle
Vieras
Siis kumma juttu, kun joku kanssaihminen kertoo tällä palstalla oman lapsensa vaikeasta sairaudesta (Syöpä, kasvaimet tms.) niin ensireaktio monella on, että asiasta ei saisi kertoa ja varsinkaan tällä palstalla.
Sitten on nämä asian kieltäjät, jotka eivät kykene käsittelemään omia tunteitaan kohdatessaan niinkin kamalan asian kuin lapsen parantumaton sairaus. Ja seurauksena tästä he kirjoittelevat törkeyksiä alkuperäisen viestin kirjoittajalle.
Miksi lapsen vaikeasta sairaudesta ei saisi puhua? Mikä siinä on niin vaikeaa kun kuitenkin mahdollisuus sairast5ua on jokaisella.
Miksi ihmiset eivät ole valmiita kohtaamaan asiaa ja käymään läpi itsessään niitä tunteita, joita asian kohtaaminen aiheuttaa?
Sitten on nämä asian kieltäjät, jotka eivät kykene käsittelemään omia tunteitaan kohdatessaan niinkin kamalan asian kuin lapsen parantumaton sairaus. Ja seurauksena tästä he kirjoittelevat törkeyksiä alkuperäisen viestin kirjoittajalle.
Miksi lapsen vaikeasta sairaudesta ei saisi puhua? Mikä siinä on niin vaikeaa kun kuitenkin mahdollisuus sairast5ua on jokaisella.
Miksi ihmiset eivät ole valmiita kohtaamaan asiaa ja käymään läpi itsessään niitä tunteita, joita asian kohtaaminen aiheuttaa?