Miksi koulukiusaajalle pitäisi antaa anteeksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras."

Vieras
En vaan tajua sitä, että miksi niin moni neuvoo antamaan anteeksi koulukiusaajille ja olemaan ns "aikuinen", mikäli tällaisen tyypin myöhemmin elämässään kohtaa

Miksi ihmeessä sellainen tyyppi ansaitsisi minkäänlaista anteeksiantoa ?

Todennäköisesti vain jatkaa aikuisena esimerkiksi työpaikkakiusaajana, kun on jo nuorena oppinut, että hänen teoillaan ei ole koskaan mitään seurauksia.

Väitetään, että ihmiset muuttuvat, mutta minä en usko tuota. Jos joku yläasteella on tällainen paskiainen joka nauttii toisten kiusaamisesta, niin kyllä hän jatkaa sitä aikuisenakin.
 
no en tunne olevani kiusaajilleni anteeksi pyynnön velkaa. eikä se tekis musta yhtään parempaa tai muuta ihmistä. vaikka anteeksi pyytäisinkin. en ajattele asioita, enkä kiusaajiani enää. saavat olla rauhassa mun puolesta, kun vaan itsekin saan olla rauhasa heiltä
 
Siksi kun kaikki pitää antaa anteeksi, oli se kiusaaja tai ei. Ongemista ei saa puhua ja ne pitää sivuuttaa positiivisilla asioilla.

niin, onhan se tietty sille kiusaajalle paljon pahempaa kun ei saa anteeksi joltain jonka elämästä on tarkoituksella tehnyt helvettiä, ja jonka on unohtanut jo vuosia sitten, kuin se, et ko kiusattu antaa anteeksi ja jatkaa elämäänsä.
 
En mäkään tajua miksi pitäisi antaa anteeksi kiusaajilleen. En muuttuisi siitä tippaakaan paremmaksi ihmiseksi. Ei ne mitään anteeksiantoa ansaitse. En anna ikinä anteeksi, ja sillä sipuli.
 
Eipä se taida se viha ja asioiden märehtiminen syödä kuin kiusattua itseään.
Ja jos se kiusaaja on sama paska edelleen, niin ei kai se mitään anteeksiantoa edes kaipaakaan, tyydytystähän se vain saisi huomatessaan vieläkin kirvelevän?
Tietenkin on loogista ettei sitä nyt sydänystäviäkään myöhemmin tule, mutta normaalisti tuskin kukaan sitä odottaakaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu;29363786:
niin, onhan se tietty sille kiusaajalle paljon pahempaa kun ei saa anteeksi joltain jonka elämästä on tarkoituksella tehnyt helvettiä, ja jonka on unohtanut jo vuosia sitten, kuin se, et ko kiusattu antaa anteeksi ja jatkaa elämäänsä.

Kiusaaja tuskin ajattelee koko kiusattua koskaan, loppujen lopuksi se kiusattu siinä on häviäjä halusi tai ei.
 
[QUOTE="vieras.";29363753]En vaan tajua sitä, että miksi niin moni neuvoo antamaan anteeksi koulukiusaajille ja olemaan ns "aikuinen", mikäli tällaisen tyypin myöhemmin elämässään kohtaa

Miksi ihmeessä sellainen tyyppi ansaitsisi minkäänlaista anteeksiantoa ?

Todennäköisesti vain jatkaa aikuisena esimerkiksi työpaikkakiusaajana, kun on jo nuorena oppinut, että hänen teoillaan ei ole koskaan mitään seurauksia.

Väitetään, että ihmiset muuttuvat, mutta minä en usko tuota. Jos joku yläasteella on tällainen paskiainen joka nauttii toisten kiusaamisesta, niin kyllä hän jatkaa sitä aikuisenakin.[/QUOTE]

Itse olin ilkeä monelle yläasteella, nyt aikuisena ei tulisi mieleenkään ja häpeän ilkeilyäni ja menneisyyttäni. Haluaisin pyytää anteeksi (ja olen niin tehnytkin) muutamalta tyypiltä. Ala-asteella olin itse kiusattu, lukiossakin vähän ulkopuolinen.

Jos katsot 14-vuotiaita lapsia, ovatko he jo valmiita persoonia? Kyllä ihminen on aika erilainen näin 30-vuotiaana kuin keskenkasvuisena teininä. Yläasteaika on vaikea monella tapaa ja ihminen on silloin typerimmillään.

Eri asia on sitten "pitääkö" antaa anteeksi. Ei pidä, jos ei halua ja koe olevansa siihen valmis. Toisaalta jos tuntee edelleen voimakasta vihaa kiusaajaa kohtaan, ei selvästikään ole päässyt asian yli ja kannattaisi ehkä harkita ammattiapua, jotta pääsee yli tunteistaan – inhottava tuollaista taakkaa kantaa yhden idiootin vuoksi harteillaan vielä aikuisenakin.
 
ala-asteen tönimiset voi sivuuttaa lapsellisuuksina, mutta ylä-asteella ja lukiossa ihmisen perusluonne on jo esillä. jos 15-vuotiaana suurinta huvia on mättää turpaan luokan hintelintä rillipäätä tai keksiä juoruja siitä ujosta hissukasta takapulpetissa, niin enpä tosiaankaan usko että kurssi olisi paljoa muuttunut sitten kolmikymppisenä. ja vielä pitäisi anteeksi antaa. minkähän takia? että kiusaajamussukalle ei tulisi paha mieli?

voin antaa asian olla mutta en anna anteeksi, enkä takuulla unohda. muistan kyllä keitä olette, katja l, niina h, heidi s ja persettä nuoleskeleva myötäilijäsakkinne. toivokaa hartaasti että teillä ei koskaan ole minusta kiinni sen työpaikan saanti tai hätäkyyti ohiajajalta kun auto leviää maantielle eikä känny toimi. enkä muuten pyytele anteeksi kiukkuanikaan. en ansainnut heiltä saamaani kohtelua, ja he tiesivät oikein hyvin mitä olivat tekemässä.
 
[QUOTE="elliina";29363840]ala-asteen tönimiset voi sivuuttaa lapsellisuuksina, mutta ylä-asteella ja lukiossa ihmisen perusluonne on jo esillä. jos 15-vuotiaana suurinta huvia on mättää turpaan luokan hintelintä rillipäätä tai keksiä juoruja siitä ujosta hissukasta takapulpetissa, niin enpä tosiaankaan usko että kurssi olisi paljoa muuttunut sitten kolmikymppisenä. ja vielä pitäisi anteeksi antaa. minkähän takia? että kiusaajamussukalle ei tulisi paha mieli?

voin antaa asian olla mutta en anna anteeksi, enkä takuulla unohda. muistan kyllä keitä olette, katja l, niina h, heidi s ja persettä nuoleskeleva myötäilijäsakkinne. toivokaa hartaasti että teillä ei koskaan ole minusta kiinni sen työpaikan saanti tai hätäkyyti ohiajajalta kun auto leviää maantielle eikä känny toimi. enkä muuten pyytele anteeksi kiukkuanikaan. en ansainnut heiltä saamaani kohtelua, ja he tiesivät oikein hyvin mitä olivat tekemässä.[/QUOTE]

Teininä käytös voi olla hyvinkin sekavaa, esim. näyttämisenhalu ja oman itsen korostaminen voi aiheuttaa monelle tuota vittuiluvaihetta. En ole ketään hakannut todellakaan, mutta auoin päätäni moneen suuntaan.

Minusta kuitenkin kasvoi hyvä tyyppi ja pidetty ihminen, ei perusluonnetta voi arvioida muutaman teinivuoden aikana. Enemmän luonne näkyy esim. ala-asteella ja lukion loppuvuosina, kun ei tarvitse olla mitään rooleja tm., ei tarvi esittää kavereille, vaan voi olla oma itsensä.

Jokainen on oikeutettu omiin vihatunteisiinsa, enkä itsekään todellakaan pidä niistä ihmisistä, jotka esim. yläasteella ottivat minut silmätikukseen. Tuskin kuitenkaan ovat sellaisia nyt tänä päivänä.

Ja ihminen on valmis about 25-vuotiaana tutkimusten mukaan. Teini-iässä kaikki on enemmän tai vähemmän pihalla :).

Viestistäsi raikuu kyllä aika kova katkeruus menneitä kohtaan. Vihaa vain rauhassa kaikkia sinulle pahaa tehneitä, siihen sulla on täys oikeus, mutta tekstistäsi näkee että asia vaivaa sua edelleen tosi paljon ja mun mielestä sun kannattas jutella asiasta ammattiauttajan kanssa, turha kantaa tuommoista taakkaa, kun siitä voi päästä eroon (ja edelleen vihata niitä ilkeitä tyyppejä, mutta ilman tuota sun ainakin tekstin perusteella olevaa pahaa oloa).

Tuo anteeksiantaminen taitaa olla lähinnä oman itsen vuoksi, tosin en itsekään ole sitä mieltä, että siitä on mitään apua. Kiusaajan tunteet nyt ovat aika se ja sama, heidän vuokseen sinun ei anteeksiantoa tarvitse miettiä.
 
Luuseri olet kun olet tuollainen mariseva toisia syyttelevä peruutuspeiliin tuijottelija. Sulle maailma on vissiin täynnä kiusaajia, joiden märehtimistä et kykene jättämään taaksesi, elät synkkänä ja katkerana. Ei hyvä. Onneks et ole mun kaveri.
 
toki sitä kuvittelisi et teinien pitäisi osata jo käyttäytyä, mut kun ajattelee asiaa siltä kannalta et niillä hormonitoiminta käy ylikierroksilla ja kaikki siihen liittyvä on uutta ja outoa, ja samaan aikaan aivot kehittyy valtavaa vauhtia, niin ylilyönnit on ihan ymmärrettäviä.
samaan aikaan kuitenkin "hyväksytään" et me naiset pms oireiden kanssa ja raskaushormonien kanssa saadaan käyttäytyä miten sattuu, miksi?

ja koulukiusaamisessa kyllä suurin vastuu on niillä aikuisilla jotka antavat sen tapahtua, viitsimättä puuttua ja pahimmassa tapauksessa aiheuttavat omalla välinpitämättömyydellään vielä pahempaa oloa sille kiusatulle.
 
Mulle tuli kerran facebookissa vuodatus kuinka olin tätä tyttöä kiusannu. En edes muistanu, että samalla luokalla oltas oltu. Koko surkeesta elämästä mua syytti, mainitsi kuitenkin kuinka rankkaa oli kotona ollu (mutta vika ei ollu vakivaltaisissa alkoholisti vanhemissa) vaan ja ainoastaan siinä, kun en ollut hänen kaveri. Minä olin hänen elämän pilannu ja ihan oikeesti en kyllä edes muista häntä. En kyllä ihan tienny mistä ois pitäny anteeks pyytää, siitä ku en ollu hänen kaveri?
 
En ole tavannut niitä ihmisiä jotka minua silloin kiusasivat moneen vuoteen, ja he tuskin enää edes tunnistaisivat minua, tyttöä, jota vastaan pari selän takana puhujaa sai koko luokan käännettyä. Yhdestä olen varma. hän oli kanssani samalla luokalla jo ala-asteella, ja sieltä lähtien inhosi minua ilmeisesti siksi, että hänen lapsuuden perheensä oli köyhempi kuin minun.

Mutta joskus vain mietin, mitä tekisin jos kohtaisin nuo ihmiset uudelleen. Sillä anteeksiantaminen tuntuu väärältä, koska silloinhan hyväksyisin koulu- ja työpaikkakiusaamisen
 
Itselleni anteeksi antaminen tarkoittaa sitä etten ajattele kiusaajia. Suhtaudun heihin varsin neutraalisti, jos tervehtivät vastaan tulessa tervehdin takaisin jos eivät en jää miettimään sitä mitä he minusta ajattelevat nyt tai muistavatko minua ollenkaan. En koe että minä hyväksyn kiusaamisen vaikka en siitä ole katkeroitunut enkä kanna kaunaa kiusaajille enää.
 
  • Tykkää
Reactions: keppälerttu
Valehtelematta fiilis oli mahtava, kun minua vuosia kiusannut tyttö, nyt nainen, ilmestyi työhaastatteluun johon minut oli pyydetty viime tipassa valintoja tekemään. Kyllä näki neidin naamasta että tiesi pelin olevan menetetty jo ennen kuin oltiin päivää sanottu.
 
  • Tykkää
Reactions: Khisu
[QUOTE="Ninni";29364173]Valehtelematta fiilis oli mahtava, kun minua vuosia kiusannut tyttö, nyt nainen, ilmestyi työhaastatteluun johon minut oli pyydetty viime tipassa valintoja tekemään. Kyllä näki neidin naamasta että tiesi pelin olevan menetetty jo ennen kuin oltiin päivää sanottu.[/QUOTE]

Pääsisipä itsekin tuolla tavalla kostamaan...

No mutta, mua kyllä helpottaa se, että suurimmalla osalla kiusaajistani ei tällä hetkellä kauhean hyvin mene. Nistejä, alkoholisteja, tai kasa kakaroita jo 18-vuotiaana ja eri miehille.

En mä kyllä oikeasti kauheesti enää mieti niitä aikoja kun mua kiusattiin, mutta heti kun se tulee mieleen niin katkeruus iskee.
 
[QUOTE="Ninni";29364173]Valehtelematta fiilis oli mahtava, kun minua vuosia kiusannut tyttö, nyt nainen, ilmestyi työhaastatteluun johon minut oli pyydetty viime tipassa valintoja tekemään. Kyllä näki neidin naamasta että tiesi pelin olevan menetetty jo ennen kuin oltiin päivää sanottu.[/QUOTE]

Sinähän se virheen teit jos hakija ei päässyt töihin vaikka pätevyyttä riitti. Odotapas vaan kun se ilmoittaa asiasta eteenpäin ja käy selville että pätevintä ei valittu niin kusessahan sinä olet.
Yksityisasiat ei saa vaikuttaa näissä tilanteissa.
 
Pääsisipä itsekin tuolla tavalla kostamaan...

No mutta, mua kyllä helpottaa se, että suurimmalla osalla kiusaajistani ei tällä hetkellä kauhean hyvin mene. Nistejä, alkoholisteja, tai kasa kakaroita jo 18-vuotiaana ja eri miehille.

En mä kyllä oikeasti kauheesti enää mieti niitä aikoja kun mua kiusattiin, mutta heti kun se tulee mieleen niin katkeruus iskee.

Monta lasta ja eri miehille, paheksut. Teiniäitiyttäkin paheksut.
 

Yhteistyössä