Miksi kysyä lahjatoiveita, kun ei kuitenkaan koskaan osta mitään toivottua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jep"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"jep"

Vieras
Kyse kummista. Ihmettelen, kun aina kysyy mitä poika haluaa ja toivoo lahjaksi, onko jotain tarpeellista. Ostaa/hankkii kuitenkin joka kerta jotain muuta. Miksi kysyä, jos ei aio toiveita toteuttaa?

Kyse ei ole siitä, etteikö olisi varaa, toiveet ovat olleet 5e- 25e hintaisia..
 
Joskus se ei ole niin helppoa löytää sitä juuri tiettyä toivottua asiaa. Mä olen joskus epätoivoisena etsinyt ympäri kaupunkia tiettyä vaatetta tai lelua ja oppinut ettei toiveita kannata kysyä.
 
Mä usein kysyn siksi että saisi jotain suuntaa lahjaan. Eli et mitkä on nyt lapsen mieleisiä juttuja.
Mutta ei välttämättä tule ostettua just sitä mitä on sanottu, osin siksi et usein tuntuu et vanhemmat sanoo samat kaikille jotka kysyy ja sit tulee samanlaisia monta.
Mutta jos toive on vaikka auto, niin en osta lentokonetta, mut saatan ostaa legoauton tai auto aiheisen kirjan vaikka.
Jos omien lasten kummit tai muut kyselee toiveita sanon just suuntaa antavaa, kirjoja/palapeliä/ prinsessajuttuja. Ja silloin jää aikamoisen paljon valinnanvaraa, eikä noita oo pakko noudattaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Vanna
Samaa mietin viime jouluna kun kyseltiin, että mitä lapselle. Yksi ihminen jopa osti sitä mitä sanoin, että mistä lapsi tykkää. :)

Jos ensi joulun kyselevät niin en vastaa.
 
Tavaralla ei ollut hinta-näyttävyys-suhde kohdallaan?

siis mitä tää tarkoittaa? jos pitäs olla näyttävämpää, nii ostais saman jutun puolet kalliimpana sitten jos haluaa?

ja toiselle kyselijälle, olen sanonut eri toiveita eri ihmisille juuri siitä syystä että ei tulisi montaa samaa lahjaa.

ja jos mä sanon että lapsi toivoo legoja jostain tietystä sarjasta, miksi ihmeessä ihmiset olettavat että sen pitää olla kalleimmasta päästä? viimeksi juuri sanoin, etten odota sitä 50e pakettia, vaan joku osa siitä riittää, niitä saa ihan 5e-10e hinnalla!
 
[QUOTE="lähettäjä";26426019]Samaa mietin viime jouluna kun kyseltiin, että mitä lapselle. Yksi ihminen jopa osti sitä mitä sanoin, että mistä lapsi tykkää. :)

Jos ensi joulun kyselevät niin en vastaa.[/QUOTE]

Ehkä ne oli heidän mielestään kalliita tai turhia. Lahja on kuitenkin aina lahja, ei sitä saa itse valita.
 
[QUOTE="VIERAS";26425971]Mä usein kysyn siksi että saisi jotain suuntaa lahjaan. Eli et mitkä on nyt lapsen mieleisiä juttuja.
Mutta ei välttämättä tule ostettua just sitä mitä on sanottu, osin siksi et usein tuntuu et vanhemmat sanoo samat kaikille jotka kysyy ja sit tulee samanlaisia monta.
Mutta jos toive on vaikka auto, niin en osta lentokonetta, mut saatan ostaa legoauton tai auto aiheisen kirjan vaikka.
Jos omien lasten kummit tai muut kyselee toiveita sanon just suuntaa antavaa, kirjoja/palapeliä/ prinsessajuttuja. Ja silloin jää aikamoisen paljon valinnanvaraa, eikä noita oo pakko noudattaa.[/QUOTE]

ilmeisesti tästä on sitten kyse: jos toive on auto, ei osteta sitä, vaan kirja? jos poika haluaisi kirjan, sanoisin että kirja. meillä voi olla kirjoja vaikka kuinka, muttei yhtään autoja, ymmärsitkö?
 
Ehkä kyselevät varmuuden vuoksi? Että jos ovat sormi suussa kaupassa niin on vinkki...
Tai sitten toivottua tavaraa ei löydy tai ehditäkään hakemaan jos saa vaan tietystä paikasta?

Sinänsä tietty kurja että jos itse jättää jotain lapsen kovasti toivomaa ostamatta kun olettaa sen tulevan muualta. Mutta ehkä tämmöisiä toiveita ei sitten kannata kertoa eteenpäin.

Mua nauratti kun serkkuni oli tulossa tyttöni 2v-päiville ja kyseli mitä voisi ostaa lahjaksi. Sanoin että ihan jotain perussisävaatetta tyylin sukkiksia yms tulisi tarpeeseen. Hän saapui MyLittlePonyjen ja sellaisen "prinsessaunelmä-röyhelö" mekon kanssa... naureskeli että hänellä kun on vain poikia niin se mekko kutsui häntä tosi voimakkaasti, oli ollut pakko saada ostaa se. :D
 
[QUOTE="vieras";26426061]Ehkä ne oli heidän mielestään kalliita tai turhia. Lahja on kuitenkin aina lahja, ei sitä saa itse valita.[/QUOTE]

kyse oli juuri siitä, että miksi ihmeessä toiveita kyselevät, jos eivät niitä aio toteuttaa? en itse tyrkytä mitään toiveita, kerron niitä vain kysyttäessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti;26426080:
Ehkä kyselevät varmuuden vuoksi? Että jos ovat sormi suussa kaupassa niin on vinkki...
Tai sitten toivottua tavaraa ei löydy tai ehditäkään hakemaan jos saa vaan tietystä paikasta?

Sinänsä tietty kurja että jos itse jättää jotain lapsen kovasti toivomaa ostamatta kun olettaa sen tulevan muualta. Mutta ehkä tämmöisiä toiveita ei sitten kannata kertoa eteenpäin.

Mua nauratti kun serkkuni oli tulossa tyttöni 2v-päiville ja kyseli mitä voisi ostaa lahjaksi. Sanoin että ihan jotain perussisävaatetta tyylin sukkiksia yms tulisi tarpeeseen. Hän saapui MyLittlePonyjen ja sellaisen "prinsessaunelmä-röyhelö" mekon kanssa... naureskeli että hänellä kun on vain poikia niin se mekko kutsui häntä tosi voimakkaasti, oli ollut pakko saada ostaa se. :D

yleensä meidän toiveita saa melkein mistä vain...
olenkin tehnyt nyt parina kertana niin, että sanonut lapselle että jos ei tule lahjaksi niin minä hankin..
 
Me oltiin ihan just synttäreillä, jonne olin kysynyt lahjatoivetta, mut en sitä kuitenkaan vienyt. En uskaltanut ostaa toivottua lahjaa turvallisuussyistä ja sanoinkin tämän, vietiin sit jotain "kakkostoivetta". Minusta toive on toive ja suuntaa antava. Kaikki antaa sitä mikä tuntuu antajastakin hyvältä.
 
Otetaan esimerkki. Lapsen äiti toivoo lapselle lahjaksi pitkälahkeisia puseroita ja pitkälahkeisia housuja, tiettyä merkkiä. On kesä, kaupoissa on kaikki lyhythihaista ja lyhytlahkeista ja tuota merkkiä ei yhtään mitään pitkähihaisena myynnissä. Kierrät useamman kaupan, löydät lyhythihaisen nätin paidan kyseiseltä merkiltä?

Mitä teet? Mä ostin sen lyhythihaisen paidan ja legopaketin. Vai olisko pitänyt ostaa joku muu pitkähihainen?
 
[QUOTE="jep";26426072]ilmeisesti tästä on sitten kyse: jos toive on auto, ei osteta sitä, vaan kirja? jos poika haluaisi kirjan, sanoisin että kirja. meillä voi olla kirjoja vaikka kuinka, muttei yhtään autoja, ymmärsitkö?[/QUOTE]

Ymmärrän, enkä pidä lahjojen "tilaamisesta".
Aikuisille ei yleensä lahjoja ostella just siksi kun kaikkea on ja sellainen tilatun lahjan antaminen on hassua. Mielummin ostetaan lahjakortti vaikka.
Mutta pieni lapsi ei ilahdu lahjakortista ja siksi yritetään ostaa jotain mikä sattuis lapsen kiinnostuksen kohteisiin edes jotenkin.
Omalle jos on toivottu vaikka barbia, niin lapsi on ollut kyllä ihan yhtä innoissaan barbie-aiheisesta kirjasta, palapelistä tai tarrapaketista kuin itse nukesta. Vaikka kirjoja, palapelejä ja tarroja on ennestään.

Ja pakko sanoa et pidän erikoisena jos lapsi ei iloitse kuin just siitä toivomastaan tietystä lahjasta. Näitäkin oman lapsen kaveripiirissä on joskus nähnyt ja on musta aika huonosti kasvatettuja lapsia. Lahjasta aina kiitetään ja sitä ei arvostella ja sillä hyvä. Vaikka menis roskiin jälkeenpäin.
 
Minä olen todennut saman, että saa sitten ihan muuta kuin mitä on toivottu. Ja esitetyt toiveet ovat olleet hintahaarukaltaan meilläkin 5 eurosta ylöspäin ja ovat olleet vielä sellaisia juttuja, että niitä varmasti löytyy ilman suuria etsimisiä. Olen jo oppinut esim. jouluksi hankkimaan itse lasten päätoiveet, kun yksi joulu kaikki ostelivat ihan muuta, täysin tyhjänpantiksi jääneitä juttuja. Minä vielä suodatan ne lasten toivelistat, eteenpäin menee vain ne toiveet, joille on todella käyttöä ja leluista ne, millä tiedän leikittävän usein.

Etenkin isovanhemmat tahoillaan erikoistuvat ostamaan sellaista, millä ei ole ollut mitään käyttöä, pistävät vielä isot summat sellaisiin lahjoihin :headwall:
 
[QUOTE="VIERAS";26426157]Ymmärrän, enkä pidä lahjojen "tilaamisesta".
Aikuisille ei yleensä lahjoja ostella just siksi kun kaikkea on ja sellainen tilatun lahjan antaminen on hassua. Mielummin ostetaan lahjakortti vaikka.
Mutta pieni lapsi ei ilahdu lahjakortista ja siksi yritetään ostaa jotain mikä sattuis lapsen kiinnostuksen kohteisiin edes jotenkin.
Omalle jos on toivottu vaikka barbia, niin lapsi on ollut kyllä ihan yhtä innoissaan barbie-aiheisesta kirjasta, palapelistä tai tarrapaketista kuin itse nukesta. Vaikka kirjoja, palapelejä ja tarroja on ennestään.

Ja pakko sanoa et pidän erikoisena jos lapsi ei iloitse kuin just siitä toivomastaan tietystä lahjasta. Näitäkin oman lapsen kaveripiirissä on joskus nähnyt ja on musta aika huonosti kasvatettuja lapsia. Lahjasta aina kiitetään ja sitä ei arvostella ja sillä hyvä. Vaikka menis roskiin jälkeenpäin.[/QUOTE]

joo, mutta edelleen: toiveita kerrottu vain jos kysytään, miksi kysyä jos ei aio sitä toteuttaa? ei ole tilattu mitään, toiveita ei aleta kertoilemaan jos ei niitä kysellä. kaikki lahjat ovat siis kelvanneet oikein hyvin, kysyn vain miksi niitä toiveita pitää kysyä jos ei niitä aio toteuttaa? joka kerta tällä ihmisellä siis sama homma. poikkeuksetta.
 
[QUOTE="jep";26426234]joo, mutta edelleen: toiveita kerrottu vain jos kysytään, miksi kysyä jos ei aio sitä toteuttaa? ei ole tilattu mitään, toiveita ei aleta kertoilemaan jos ei niitä kysellä. kaikki lahjat ovat siis kelvanneet oikein hyvin, kysyn vain miksi niitä toiveita pitää kysyä jos ei niitä aio toteuttaa? joka kerta tällä ihmisellä siis sama homma. poikkeuksetta.[/QUOTE]

No edelleen toistan sen mitä sanoin alunperinkin. Meillä kysellään et saatais suuntaa millaiset asiat kiinnostaa lasta. En ole ikinä ajatellut että just se yks tavara pitäisi ostaa, vaan et jos lapsen toivelistalla on jotakin tiettyä aihetta, on lapsesta kiva saada siihen liittyvää.
Jos lapsen tuntee hyvin, ei tarvii kysellä, mutta meillä yksi kummilapsi on vanhempiensa eron jälkeen jäänyt aika etäiseksi ja siksi hänen kohdallaan kysellään.
Eli ei se ilkeyttä ole et kysyy ja ostaa sit jotain muuta kun just sen toivotun.

Ja itse ostetaan ne toivotuimmat lahjat niin jouluks kun synttäreiksi omille, ihan siksi et saavat ne varmasti ja kummit ja mummit voi ostella oman fiiliksen mukaan eikä käskettyinä.
 
Olen oppinut että kyselyihin ei ainakaan vastata sellaista lahjaa, jota lapsi eniten toivoo. Pettymys on sitten kova kun ei saakaan toivomaansa.

Näin. Mä en sano tietyille ihmisille enää toiveista mitään muuta, kun jotain ympäri pyöreetä. Eivät osta kuitenkaan sitä mitä lapsi toivoo. Nämä samat on muutenkin semmosia ihmisiä, jotka lupaavat lapsille sitä, tätä ja tuota, eikä ole tarkoituskaan pitää lupausta.

Mulla on onneks sellaisia ihmisiä, jotka tosissaan haluaa ostaa sen lapsen mieleisen ja sen myös tekevät. Näille kerronkin sitten nykyisin ne tärkeimmät toiveet.
 
Kummina kyselen toiveita ja siitä saa vähän osviittaa mitä ostaa. Välttämättä ei löydy just sitä mitä toivotaan tai esim. minä nipona en halua ostaa lahjaksi asetta joka näyttää ihan oikealta aseelta.
yleensä kyselenkin mikä lasta kiinnostaa en yhtä määriteltyä lahjatoivetta.
 
[QUOTE="kummitäti";26426131]Otetaan esimerkki. Lapsen äiti toivoo lapselle lahjaksi pitkälahkeisia puseroita ja pitkälahkeisia housuja, tiettyä merkkiä. On kesä, kaupoissa on kaikki lyhythihaista ja lyhytlahkeista ja tuota merkkiä ei yhtään mitään pitkähihaisena myynnissä. Kierrät useamman kaupan, löydät lyhythihaisen nätin paidan kyseiseltä merkiltä?

Mitä teet? Mä ostin sen lyhythihaisen paidan ja legopaketin. Vai olisko pitänyt ostaa joku muu pitkähihainen?[/QUOTE]

tähän esimerkkiin kantaa ottamatta, meidän toive on "vain" pitkälahkeisisia housuja ja paitoja, merkillä ei väliä. tapana on jättää toiveisiin varaakin.

itse kysyn lahjatoiveita tyyliin: onko jotain tarpeellista hankittavaa, tai minkätyylisistä jutuista nyt tykkää jne. en kysy kovin tarkkaan, kuten en myös itsekään anna tarkkaa tietoa merkkeineen kaikkineen, kuitenkin niin että tunnistaa mistä tavarasta/vaatteesta kyse :D
 
minusta vaan tuntuu, että tämä ihminen ei ajattele lasta. esimerkki: hän kysyi synttäreiden alla, onko lapsella öljyvärejä. kerroin niitä löytyvän taloudesta jo kaksi pakettia, oltiin tarjouksesta ostettu. niin mitä tekee tämä ihminen, tuo synttärilahjaksi öljyväripaketin?

oli varmaan myös ostanut tarjouksesta, eikä tiennyt paketille muuta käyttöä, joten antoi sen joka tapauksessa.. noh.. käytössä on nuokin värit, joten ei kovin paha, mutta noin esimerkkinä jos ymmärrätte pointin.

mutta olkoon, ei tämä elämää suurempi asia ole, ja kuten sanoin kaikki häneltäkin saadut lahjat on aina ilolla otettu vastaan. pahaa tuskin tarkoittaa, mutta en tiedä mitä ajattelee.
 

Yhteistyössä